Olenko ekologinen?

Törmäsin facebookissa muutaman ystäväni feedissä ympäristötestiin, jonka päätin itsekin lopulta tehdä. Testissä ilmoitettiin keskivertoihmisen hiilijalanjäljen suuruus, ja tähän lukuun verrattiin omaa lukua sen jälkeen, kun ensin oli vastannut joukkoon kysymyksiä eri aihepiireistä. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään erityisen ekologinen, ei sillä etten tahtoisi vaan siksi etten ole juurikaan perehtynyt asiaan.

Yllätyksekseni sain testistä tulokseksi luvun, joka kertoi minun ole an jonkin verran keskivertoihmistä ympäristötietoisempi. Testin mukaan olin nimittäin säästeliäs pesänrakentaja, joka kodin hengettärenä toimii tasapainoisesti vaikkakin voisi harkita eri liikennevälineiden käyttöä. Diesel-autolla ajavana, maalämmöllä lämmittävänä ja harvoin matkustavana ihmisenä olen siis mittarin mukaan jollain tasolla ekologinen, sillä loppujen lopuksi ne ovat juuri ne isot linjat, jotka ovat niitä merkittävimpiä tekijöitä, ei niinkään se ostatko lähituottajien ruokaa tai heitätkö ruokaa kompostiin silloin tällöin. Useimmiten se riittää lähes asiassa kuin asiassa, kun tekee oman parhaansa.

Testistä innostuneena päätin listata viisi asiaa, joissa mielestäni toimin oikein sekä viisi, joita pystyisin melko pienellä vaivalla parantamaan. Tarttukaa muutkin haasteeseen, jos yllä olevan testin tulos yllättää!

5 arkista asiaa ympäristön puolesta:

  • Kierrätän lähes kaikki lasten vaatteet ja ostan suurimmaksi osaksi ekologisesti tuotettuja vaatteita.
  • Syömme lähes aina edelliseltä päivältä jääneet ruoat, ja kompostiin menee ruokaa lähinnä vain lasten lautasilta tai silloin kun viikonloppu on ollut yhtä hulinaa paiksta toiseen.
  • En matkusta juurikaan. Perheemme lentomatkailee noin joka toinen vuosi.
  • En osta tavaraa tai vaatteita, jotka eivät tule käyttöön. Jos huomaan tehneeni virheostoksen, palautan tavaran, mutta juuri koskaan mikään ei ole niin turha tai fiilispohjalta tehty ostos, että se päätyisi kirppikselle tai kaapin pohjalle samantien.
  • Suljen lähes pakonomaisesti muiden perässä turhia valoja ja päälle jääneitä laitteita. En voi sietää yksin huutavaa televisiota enkä myöskään pidä kirkkaista valoista huoneissa, joissa ei ole ketään.

5 asiaa, joissa voisin parantaa:

  • Asun noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten voisin liikkua julkisilla sekä urheillen huomattavasti useammin.
  • Syön liian usein liharuokia.
  • Rakastan pitkiä, kuumia suihkuja, samoin kuin meidän lapsetkin. Suihku on arjen luksusta, josta en ole ollut valmis luopumaan, mutta nyt kun veden vähenemisestä on ollut puhetta, olen yrittänyt parantaa tapani.
  • Haluaisin ostaa vähemmän. Vaikka esineet ja vaatteet aina tulevatkin käyttöön, olisin onnellinen jos pystyisin paremmin pohtimaan ostamisen todellista tarpeellisuutta.
  • Olen aina viluinen, joten kotimme keskilämpötila on melko korkea. Toisaalta, ei kait maalämpö ole ihan sieltä pahimmasta päästä talon lämmittäjänä?

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

Nippelitietoa minusta

👰 Avioliittoja: viimeiset seitsemän vuotta naimisissa
💍 Kihloissa: Kihloihin mentiin noin vuotta ennen häitä.
🍼 Lapsia: 2
🐰 Lemmikkejä tällä hetkellä: Pablo-ranskis, joka muuten kävi tänään lääkärissä..
🚑 Leikkauksia: noup!
✒ Tatuointeja: löytyy
📌 Lävistyksiä: korvissa kyllä, nuorena myös navassa
🔫 Ampunut aseella: en
🏝Ollut saaressa: useastikin, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
🚗 Auto: BMW
✈️ Ollut lentokoneessa: kyllä, ensimmäistä kertaa tosin vasta 16-vuotiaana, koska äitilläni on ahtaanpaikankammo eikä pienenä matkusteltu kuin asuntoautolla
🚙 Törmännyt peuraan: en, ainoastaan oravaan ja toiseen autoon 🙁
😭 Onko joku itkenyt vuoksesi: jees
❤ Ollut rakastunut: oh yes!
🚑 Ollut ambulanssissa: en onneksi
⛸ Luistellut: muutaman vuoden tauon jälkeen luistelin viime talvena ja huh, miten vaikealta se tuntui!
💿 Surffaillut: olisi kiva kokeilla
🚢 Ollut risteilyllä: omassa lapsuudessa about kerran vuodessa, koska kaikki kesälomat vietettiin Ruotsissa, nykyään myös noin kerran vuodessa omien lasten kanssa (miten helppo ja suht edullinen tapa saada irtiotto arjesta!)
🏍 Ajanut moottoripyörällä: en, mutta skootterilla kyllä ajoin heti 15-vuotiaana vaikken ymmärtänyt liikennesäännöistä yhtään mitään
🐎 Ratsastanut hevosella: pienenä kävin talleillakin, mutta viimeksi olen ratsastanut issikalla joskus ennen lapsia
😲 Lähes kuollut: en 🙏🏽 Alle kouluikäisenä kaaduin pahasti pyörällä ja toinen puoli naamastani oli lähes tunnistamaton, mutta onneksi ei ole käynyt pahemmin
🏥 Ollut sairaalassa: kolmesti, kaksi kertaa synnyttämässä ja pari yötä vauvana tutkittavana, kun kieltäydyin kaikesta maidosta
🍑 Suosikkihedelmä: omena, koska rakastan omenapaistosta
🌚 Aamu vai ilta: ilta
🌈 Lempiväri: musta ja valkoinen
📲 Viimeisin puhelu: äiti soitti, niinkuin joka viikko pariin kertaan 💕
📱Viimeisin viesti: entisen niin sanotun blogimammajengin whatsappissa
💀Nähnyt jonkun kuolevan: en, mutta seurannut läheltä rakkaan tädin sairastamista, joka hyvin nopeasti johti kuolemaan
☕️Kahvi vai tee: kahvi, koska suklaa ja kakut maistuu sen kanssa paremmalta
🥧 Paras piirakka: suklaakakku
🐱 Kissa vai koira: no koira!
🌞 Paras vuodenaika: kesä ☀️