Aina somessa

Päivitin jokin aika sitten puhelimeni käyttöjärjestelmän uusimpaan versioon ja samalla sovelluksiini ilmestyi ruutuajan mittaamiseen tarkoitettu laskuri. Ilman mitään laskuriakin tiedän, että täytän suurimman osan tyhjistä hetkistä näppäilemällä puhelintani, ja se näkyy päivän lopuksi kokonaisruutuajassani. Kuinka harvoin sitä nykyään tulee seisottua edes kassajonossa ilman että vaistomaisesti tarttuisi puhelimeen? Ja on minun myönnettävä sekin, että joskus täytän liikennevaloissa odotteluajan tarkistamalla sähköpostejani tai katsomalla nopeasti, mitä instassa tapahtuu. Puhelimen käyttö vaikuttaa jopa nukkumaanmenooni, sillä usein jään vielä sängyssäkin selailemaan jotain turhanpäiväistä, ja aamulla avaan puhelimen melko pian heräämisen jälkeen.

Käytän puhelintani monenlaiseen. Vastaan sillä työsähköposteihin, katson siitä sarjoja ja kirjoitan sillä jopa blogini tekstit. Tietokone on jäänyt täysin toissijaiseksi arjessani (paitsi päivätyössäni), sillä sen käyttäminen vaatisi huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta kuin pikainen kännykän selailu. Se, mihin tuhlaan huomattavasti eniten aikaani, on instagram, jossa huomaan selailevani tuttujen ja tuntemattomien stooreja aina kun tilanne niin sallii. Mistä tahansa aiheesta etsinkin inspiraatiota, on instagram minulle se ensimmäinen paikka, johon turvaudun, ja toki päivitän melko paljon myös omaa tiliäni. Välillä turhauttaa se, että aikaa pitäisi käyttää instan parissa jopa vieläkin enemmän, jos siellä haluaisi olla aktiivinen päivittäin ja näin kasvattaa omaa tiliä systemaattisesti isommaksi. En aina ymmärrä, miten kenenkään voi olla mahdollista olla jatkuvasti läsnä kaikissa somekanavissa – kuinka suuressa roolissa sosiaalinen media heidän arjessa on?

Itselleni tärkeintä olisi säilyttää jonkinlainen kultainen keskitie tässäkin asiassa. Edelleen tehdä somea sivutyönäni ja juuri niin paljon tai vähän kuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta silti samaan aikaan tarjota seuraajille vastinetta ja jotain uutta sopivin väliajoin. Toisaalta, käsitys uuden tarjoamisesta ja siitä mikä kenellekin on inspiroivaa, on täysin suhteellista, sillä nykyään yhä enemmän julkaistaan uudelleen ja uudelleen lähes samaa kuvaa omasta kodista – ihan vain siksi että sillä kerätään eniten tykkäyksiä ja uusia seuraajia. Kriittisin seuraaja jokaiselle bloggaajalle ja instaajalle onkin varmaan julkaisija itse, vai olenko ainut joka joskus ajattelee kaiken olevan jo moneen kertaan nähty ja luettu?

Noin viikon ajan olen yrittänyt viettää vähemmän aikaa turhissa sosiaalisen median kanavissa roikkuen, mutta loppujen lopuksi en ole huomannut ruutuajan pienenemisen vaikuttavan kuitenkaan siihen, miten usein puhelin hakeutuu käteen. Seuraavaksi voisin mykistää turhia whatsapp-ryhmiä, sillä ne jos mitkä lisäävät etenkin kiireen tuntua arjessa jos puhelimesta vilkuilee saapuneita viestejä aina niiden vilkuttaessa näytön ruudulla. Myös facebookin poistamista olen harkinnut ja instagramiakin varten voisin rajata vain tietyt ajat, jolloin voin selata muiden feedejä sekä stooreja. Onko teillä jakaa hyviä vinkkejä ruutuajan pienentämiseen?

Luonnollisempi on parempi

Luonnollisempi on parempi, niin ruokavalion suhteen kuin melkeinpä minkä tahansa muunkin. Olen aiemmin ollut hieman huono pitämään huolta itsestäni, mikä johtuu varmaan ihan pelkästään vain siitä, ettei kropan kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Kuten kerroin aiemminkin, minun on ollut todella vaikea motivoitua vähentämään sokerin määrää ruokavaliossani tai vielä vaikeampaa on ollut yrittää muistaa säännöllinen ihon kunnossa pitäminen, kun näppylöitä tai epäpuhtauksia ei muutenkaan ole ollut kuin muutamia hassuja koko aikuisiällä.

Hassusti sitä kuitenkin iän myötä ja ymmärryksen lisääntyessä alkaa keksimään uusia asioita, joihin arjessa voisi kiinnittää enemmän huomiota. Paremmat valinnat ekologisuuden näkökulmasta, terveellisemmät elintavat ja säännöllisempi unirytmi – tämä on se kolmikko, johon itse olen nyt pyrkinyt panostamaan. Parhaiten olen varmastikin onnistunut elintapojen muuttamisessa kun taas unien suhteen tilanne on selkeästi huonoin. Useimpina öinä saan nukuttua lähes kahdeksan tuntia, mutta ihan yhtä usein tulee myös niitä iltoja, jolloin valvon hyvinkin pitkälle yli puolen yön.

Uusin innostuksen aiheeni on luonnonkosmetiikka, jolla olen yrittänyt vähitellen korvata perinteiset markettituotteet. Yleensä ongelma on se, että ilman minkäänlaisia suosituksia on hankalaa lähteä yksitellen kokeilemaan erilaisia tuotteita, varsinkin kun moniakaan ekologisia tuotemerkkejä ei vielä myydä lähikaupoissa. Tästä syystä oma taktiikkani on ainakin tähän saakka ollut bongata mahdollisimman monipuolisesti tuotetestailuja blogeista ja instasta ja hommata hyväksi todettuja tuotteita myös omaan meikkipussiini. Näissäkin kuvissa näkyvät Evolven Miracle facial oil -tipat on juuri tällaisten suosittelujen tuloksena hankitut.*

Koska kokeiluni luonnonkosmetiikan kanssa on vielä suhteellisen uusia, ei minulla valitettavasti vielä ole listata teille omia luottotuotteitani. Atopikin* tuotteet vaikuttavat hyviltä ja niiden pakkauksetkin ovat niin kauniita, että ne voi huoletta unohtaa esille pitkin kylpyhuonetta. Mia Höytyn tuotteita olen testaillut pidempään enkä niistä osaa enää luopua, vähän samalta vaikuttaa myös nämä ihanat Zuiin* aurinkotuotteet. Ja auringosta puheen ollen, Biosoliksen ekologiset aurinkorasvat kuuluvat nykyäänkin meillä kesän perustuotteisiin.

Jos teillä on vinkata ekologisesta kosmetiikasta, niin jakakaa ihmeessä omia lemppareitanne kommenteissa! Itselläni olisi etenkin etsinnässä suihkutuotteita eli shampoot, hoitoaineet ja vartalon pesuaineet ja kuorinnat.

*tuote saatu

LOL Surprise synttärit

Helmikuussa meillä juhlittiin Nooan ritari-lohikäärme-juhlien lisäksi toisetkin juhlat, Minean LOL Surprise synttärit. Minea oli päättänyt teeman jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta silti valmistelut jäi melko viime tippaan. Itse asiassa näin on käynyt melkein joka vuosi, yhdistä juhlista selvittyäni ei nimittäin ole kovin helppo alkaa samantien valmistelemaan seuraavia. Onneksi lapset eivät näitä huomaa, joten en ole itsekään jaksanut stressata asiasta sen enempää.

Synttäreiden värit olivat hyvin tyttömäiset, ruusukultaa ja vaaleanpunaista, ja koristelut olivat kaiken kaikkiaan aika maltilliset. Lainasin ystävältä LOL-viirin ja ikkunan eteen laitettiin kunnon kasa erilaisia ilmapalloja, joiden seassa yhtä tämän hetken lemppariani eli marmorikuvioituja palloja. Minea sai itse suunnitella vieraiden kanssa tehtävät leikit ja lopulta valitsi pullonpyörityksen, limbo-kisan sekä onginnan. Nykyään Minea tykkää olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä juhlia, joten olen antanut tytön hoitaa kaiken mahdollisen mistä hän vain innostuukaan.

Näissä juhlissa Minea päätti myös sen, mitä vieraille tarjotaan ja hän myös oli jonkun verran mukana toteuttamassa leipomisia. Kaverisynttäreillä tarjottiin kahdenlaista kakkua, tavallista täytekakkua vadelma- ja kinuskitäytteillä sekä jäätelökakkua (jonka kinuskikastike hieman jo alkoi tässä vaiheessa valumaan välistä). Sukulaisille ja muille aikuisille vieraille tarjolla oli enemmän myös suolaista puolta perinteisten popparien ja muiden lisäksi, tein myös toisen LOL kakun samoilla mansikka- ja kinuskitäytteillä. Uusi ihastukseni oli Kinuskikissan ohjeella tehty kreikkalainen voileipäkakku, jonka täytteet oli niin hyviä, että ajattelin joskus tehdä niitä pienten ruisnappien päälle!

Seuraavaksi meillä katetaan pöytä herkuilla varmaan tuossa pääsiäisenä ja vappuna. Vappubrunssit on aina olleet huippuja ja tänä vuonna aion jatkaa perinnettä järjestämällä jälleen jotain kivaa yhdessä ystävien kanssa.