Tästä se lähtee, uusi ja toivottavasti astetta kiireettömämpi arki. Useimmilla varmaan starttasi koulut ja päiväkodit viime viikolla, mutta me on aloiteltu vähän hitaammin, kun ei ole vielä täysin itsekään sisäistänyt ajatusta syksystä. Oon viestitellyt Minean kerhopaikkaan tyyliin katellaan nyt milloin aloitellaan, jotenkin koko ajan ajatellen että arki alkaisi vasta syyskuun puolella kun ei vielä olla saatu kokea kesääkään.
Viime keväänä Minea kävi tuossa meidän lähellä seurakunnan järjestämässä ilmaisessa kerhossa. Kerhoa oli kaksi tuntia pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi perjantaisin oli mahdollisuus käydä lapsiparkissa. Itse kerhoaika tuntui mulle täysin hyödyttömältä, koska ehdin viedä Minean, tulla kotiin syömään aamupalan ja syöttämään Nooan ja lähteä hakemaan Mineaa kotiin. Kerhopaikkaa kuitenkin alunperin haettiin siksi, että Minealla olisi mahdollisuus leikkiä ikäistensä kanssa, joten siinä mielessä se toimi.

Ennen mun äitiyslomaa Minea kävi yksityisellä perhepäivähoitajalla, johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. En tiedä oltaisiko me jatkettu hoitoa osa-aikaisena myös Nooan syntymän jälkeen, mutta mulle se oli täysi yllätys, ettei Kelalta saakaan tukea yksityiseen hoitoon silloin kun vanhempi on toisen sisaruksen kanssa kotona. Kunnan tai kaupungin päiväkodissa lapsi voisi olla vaikka täysipäiväisesti, mutta yksityisellä puolella ei ollenkaan, eikä käytännössä osa-aikaisesti kaupunginkaan perhepäivähoitajalla. Tässä kohtaa niin sanottu subjektiivinen hoito-oikeus ei toimi ihan niin tasa-arvoisesti kuin olin aiemmin käsittänyt.
Perhepäivähoito vaihtui sitten jo olosuhteidenkin pakosta seurakunnan kerhoon, mutta syksyksi halusin jotain, mikä helpottaisi myös mun jatkuvaa kiirettä. Kaupungin kerhoissa vietetään neljä tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä kuulosti muuten hyvältä, mutta sitten mietin, kävisikö siinä lopulta niin että pikainen pyörähdys päiväkodissa kiikuttaisi vain kaikki meneillään olevat taudit hoidosta meille. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä niitä kun ei juurikaan pyörinyt, ja koko hoitoaikanaan Minea oli kipeänä vain hassut pari kertaa. Enkä ole koskaan ollut muutenkaan niin vakuuttunut siitä, että päiväkoti olisi vielä 3-vuotiaallekaan se paras paikka viettää päivänsä. Kumman ennemmin itse valitsisit, työpäivän rauhallisessa, viihtyisässä toimistossa vai laitosmaisessa tilassa, jossa parikymmentä työkaveria huutaa samaan aikaan?
Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on taas viime aikoina käynyt kuumana, ja oma kantani on pääasiassa se, että lapsi on kotona jos toinen vanhempikin on (erityistapauksia lukuun ottamatta!). Vaikka itsellänikin hommia kyllä riittäisi vaikka ja kuinka, ei vaihtoehtona ole missään vaiheessa ollut Minean laittaminen hoitoon täysipäiväisenä – ei ehkä puolipäiväisenäkään. On lähes käsittämätöntä, että Suomessa on tähänkään päivään asti tarjottu täysipäiväisiä hoitopaikkoja isommille sisaruksille, jos pienempi on äitin kanssa kotona. Kenen etua se palvelee? Suoranaisesti ei ainakaan lapsen, ehkä sivullisesti silloin jos äiti on muuten liian väsynyt hoitamaan lapsiaan. Ja toisaalta, oon mäkin aika hemmetin väsynyt, mutta silti meillekin loistavasti riittää kerho, tai osa-aikainen hoito, joka olisi se toinen vaihtoehto.
Tällä kertaa mun ei tarvinnut pyöritellä ongelmaani kovin kauaa, kun kaikki ratkesi kuin itsestään Minean entisen perhepäivähoitajan ilmoittaessa, että hän voisi pitää Minealle kerhotoimintaa. Pari päivää viikossa, neljä tuntia kerrallaan, ja mäkin saisin sitä toivomaani työskentelyaikaa aamupäivällä Nooan nukkuessa aamu-uniaan. Loistava diili! Blogityötä lukuunottamatta oon koittanut pitää työjutut tekstieni ulkopuolella, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä olen äitiyslomallakin tehnyt kahta sivutyötä. Kahdesta sivutyöstä tulee melkein yksi kokonainen, joten kuvitelkaapa itsenne kahden lapsen kanssa kotiin niin että samalla yritätte tehdä edes puolikasta työpäivää. Päivällä ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan ehdin ottaa muutaman kuvan arkitouhuista, ja kaikki muu jää tehtäväksi sen jäljeen kun lapset on nukkumassa. Mahdoton yhtälö noin pidemmän päälle, ja missä on se löhöän sohvalla telkkaa tuijottamassa aika?
Niinpä oli tehtävä joitakin päätöksiä ja muutoksia tähän nykyiseen arkeen, niin että kokonaiskuormitus kevenisi tai edes jakaantuisi tasaisemmin päivän ajalle. Lopetin toisen sivutyöni, jotta voin jatkossa keskittyä päätyöhöni eli lasten kanssa touhuamiseen, ja sen lisäksi saisin panostaa muun vapaa-aikana blogiin ja muihin haluamiini projekteihin. Minean kerhopaikka ajaa asiansa sekä Minean viihdyttäjänä että tarjoamalla mulle sitä työskentelyaikaa blogin parissa myös päiväaikana. Ja ne jotka kuvittelee, ettei blogi voi olla työläs, tervetuloa viikoksi kirjoittamaan postauksia, kunhan ensin olet ottanut kymmenittäin kuvia ja vielä muokannutkin ne, vastannut sähköposteihisi, vastannut kommentteihin ja hoitanut kymmenen muuta pikkuhommaa!

Tiedän sieltäkin ruudun takaa löytyvän ihmisiä, jotka näkevät lapsen hoitoon liittyvät kysymykset hyvinkin eri tavoilla. Toisen mielestä täysipäiväinen hoito on perusteltua milloin tahansa, toinen näkee jo perhekahvilassa käymisen riittävänä aktiviteettina taaperolle. On hyvä, että asiasta käydään keskustelua, ja itse voin sanoa olevani täysin tyytyväinen meidän nykyiseen ratkaisuun – vaikkei sitä vielä olla edes päästy kunnolla testaamaan. Niin kauan kun valtiomme puolesta on ok käyttää päivähoitopalveluja itse valitsemallaan tavalla, emme oikein voi mennä tuomitsemaan muiden tekemiä valintoja. Meille kerhoilu tuo mahdollisuuden harrastaa Nooan kanssa, Minean leikkiä kavereidensa kanssa myös päiväsaikaan ja mulle pieniä hetkiä aikaa bloggaamiselle (joka ei tosiaankaan hoidu ihan tuosta noin vaan vasemmalla kädellä huitaisten). En kiellä, etteikö samaan aikaan tuntuisi aavistuksen syylliseltä jo ajatuskin siitä, että saan keskellä päivää istua keittiönpöydän ääressä juoden teetä ja kirjoittaen blogia. Sillä aikaa kun toinen lapsista on hoidossa ja toinen (toivottavasti) päiväunillaan. Luulen, että syksyllä on hyvät mahdollisuudet päästä itsekin joinain iltoina ajoissa nukkumaan, jos tämä systeemi lähtee rullaamaan hyvin. Tai enpä tiedä, jos sitä ehtisi joskus ihan oikeasti maata sohvallakin ja katsoa sitä telkkaa.
P.S. Lukekaahan myös tämä 😀 Ei muuta kuin jaksamista kaikille meille, jotka elää pienlapsiarkea!