KUNTOTESTAILUA #IWELLOjengi

VIIKKO 1

Ennen huomista kakkostapaamistamme IWELLO-porukalla olisi aika päivittää ensimmäisen viikon treenikuulumiset. Jos siellä joku innostui lähtemään mukaan projektiin, niin viikko kerrallaan voit käydä poimimassa vinkit treeneihin täältä blogista, tai jonkun muun jengiläisemme blogista. Täältä treenit löytyy viikon verran jälkijunassa, niin että saan raportoitua toteutuneet treenikerrat sen sijaan että suunnittelisin tulevaa. Saattaa nimittäin olla, että useinkin joku treeni siirtyy toiselle päivälle tai jumien takia voi jotain suunniteltua jäädä tekemättäkin. Plus tähän vielä päälle laiskuus ja muut tekijät – noh, tiedätte varmaan!

Ja sehän piti vielä sanoa, että te, joilla minkään sortin kuntoilu ei ole ajankohtaista eikä treenipostaukset juurikaan kiinnostele, voitte jatkossa skipata nämä IWELLOjengi tagilla varustetut päivitykset. Näissä on vaarana se, että innostuu itekin liikkumaan 😀

Ensimmäiselle viikolle meille annettiin läksyksi miettiä jokin asia, josta aiomme luopua nyt tulevien 10 viikon ajaksi, niin ettei hyvinvointitreenit tule jo valmiiksi ylikuormittuneen arjen päälle. Mulle tämä oli helppo, sillä olin muutenkin päättänyt lopettaa sivutyöni, jota olen viimeiset viisi vuotta tehnyt muutamia tunteja viikossa. Nooan syntymän jälkeen niitä on ollut mahdoton enää tehdä yhdessä blogin kanssa, joten olin täysin valmis karsimaan niistä. Luopumisen lisäksi meidän piti tehdä SWOT-analyysi ajatellen tulevaa 10 viikon treenikautta. Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat. Mun kohdallani ne näyttää tältä:

vahvuudet: Olen valmis sitoutumaan projektiin ihan tosissani. Motivaatio on huipussaan ja kroppa on kutakuinkin treenikunnossa.

heikkoudet: Herkuttelu ihan ehdottomasti on mun heikkous no 1!! On turha koittaa huijata itseään sillä, että suunnittelee vähäsokerisia tai -rasvaisia ruokavalioita, kun tiedän etten pysty siihen lopulta kuitenkaan. Vähentää voin, mutta en jättää kokonaan pois.

mahdollisuudet: Yleensä kun innostun jostain, lähden tekemiseen täysillä. En ole luovuttajatyyppiä, vaan luulen että liikkumisen aloitettuani en sitä enää lopetakaan. Liikunta jälleen pysyväksi osaksi arkea!

uhkat: Pahinta on tämä väsymys, jota kestää vielä sen aikaa kun yöheräämiset on kuvioissa. Väsyneenä on helppo perustella itselleen se, ettei just nyt huvita treenata tai se, että herkkuja syö kaksin käsin. Lisäpainetta tuo sekin, että väsyksissä ja sokeriövereissä saan helposti migreenin, joka ei millään tapaa tsemppaa liikkumaan.

Nyt kun realiteetit on listattuna ylös, ei treenaamisen alkumetreillä luulisi heti tulevan mitään suurempia kompastuskiviä. Muutenkin neuvona oli lähteä kevyin tavoittein liikkeelle, jos liikunta ei tällä hetkellä ole osa jokapäiväistä arkea. Kolme erityyppistä treeniä (juoksu, lihaskunto ja venyttely) viikossa plus IWELLO-tapaamiset, niillä mennään ainakin seuraavat pari, kolme viikkoa. Ennen koko projektin aloitusta me tehtiin yksinkertainen kuntotesti, jotta tuloksia voi sitten 10 viikon jälkeen vertailla lähtötilanteeseen. Suosittelen suakin aloittamaan tällä!

treeniviikko1 IMG003 treeniviikko1 IMG004

Kuntotestissä tehtiin 5 eri liikettä. Enemmänkin voi ottaa, esim selät mukaan, mutta tärkeintä on joka tapauksessa se, että on jotain mihin verrata edistymistä. Näiden lisäksi voit ottaa mitat vyötäröstä (mittaa pari senttiä navan yläpuolelta), lantiosta (levein kohta), reisistä ja rintakehästä sekä punnita itsesi.

Saliselfiet ei taida teille lukijoille antaa oikein mitään, joten uskaltauduin kuvaamaan nämä muutamat perusliikkeet teille. Kuntotestissä ajaksi voi valita puoli minuuttia tai minuutin, ja sen aikana tekee seuraavia liikkeitä niin monta toistoa kuin ehtii/jaksaa. Ensimmäisenä punnerrukset eli naislla polvet maassa, kädet suunnilleen hartioiden linjassa, selkä mahdollisimman suorana ja punnertaessa alas kyynärpäät 90 asteen kulmaan (aavistuksen alemmas kuin kuvassa).treeniviikko1 IMG005 treeniviikko1 IMG006

Toisena vatsat. Selin makuulla patjalla, kädet kevyesti niskan takana, kyynärpäät auki sivuille ja selkä aavistuksen pyöristettynä. Ylösnoston aikana käsillä ei saa riuhtoa päätä, vaan pää pysyy selän linjassa ja ylhäällä kyynärpäillä kosketaan polvia. Jalat koko ajan noin 90 asteen kulmassa.treeniviikko1 IMG007

Kolmantena kyykkäykset eli noin jalan mitan verran väliä jalkojen väliin, yläasennossa polvet aavistuksen koukussa, ja kyykkäys taaksepäin selkä suorana ja katse yläviistoon. Kädet pidetään suorana sivuilla ja niillä kosketaan maahan joka kyykkäyksellä. Ylhäällä lantio suoristetaan.

Seuraavaksi voi valita jonkun rakennuksen, jonka kiertää ympäri, tai lyhyen matkan, 300-400m. Ensin matka kävellään mahdollisimman nopeasti samalla aikaa ottaen, ja kävelyn jälkeen sama juosten. Kirjaa kuntotestin tulokset itselle ylös, niin voit palata niihin vielä myöhemmin.

Mun kolme ensimmäistä treeniä on olleet lyhyt juoksulenkki 4km, tunnin sykettä nostava kävely ja puolen tunnin venyttely. Yhtenä treeninä olisi voinut myös olla lihaskuntoa, mutta tällä kertaa työhommat hieman sotki ensimmäisen viikon aikatauluja enkä ehtinytkään panostaa ihan niin kuin olin suunnitellut. Pikkuhiljaa.. Ensi viikolla infoa ravinnosta, core-treeniä ja ehkäpä jotain puisto- tai kotijumppaakin!

Ketkä lähti mukaan treenihaasteeseen? Vielä ehtii aloittaa ja treenata yhdessä mun kanssa kohti parempaa fiilistä!!

PIAN HELPOTTAA!

Jos mä jotain vihaan, niin sitä tunnetta, kun haluaisit tehdä satakaksi asiaa, koska tiedät että sun on pakko, mutta samalla myös tiedät, ettei sulla ole aikaa. Tiedän, että tämä sama virsi nyt vaan tuntuu jatkuvan, mutta jospa tämä olisi oikeasti se viimeinen viikko, ku tarvitsee juosta kilpaa ajan kanssa? Haluan kuitenkin elää ihan tavallistakin elämää niin että voin lähteä ystävän kanssa kaupungille tai Minean kanssa puistoon, eihän siitä mitään tulisi jos painaisin kotona 24/7 hommia viikon putkeen ja sitten huokaisisin helpotuksesta. Toivon todella, että parin päivän jälkeen voin sanoa olevani ajan tasalla omassa elämässäni eikä enää tarvitse katsella yhtäkään to-do-listaa. Se, että pystyy elämään täysillä mukana hetkissä, vaatii sen ettei takaraivossa pyöri tekemättömät asiat.

Ihmettelette varmaan, miksen laita blogia viikoksi tai pariksi tauolle, jos täällä todella kamppaillaan kovan kiireen kanssa? No siksi, että stressaantuneena viimeinen asia, jonka tahdo tehdä, on luopua omista harrastuksista tai niistä asioista, joista todella tykkää. Vastapainoksi suorittamiselle on saatava jotain, jonka parissa rentoutua, eikö? Sitä paitsi, kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa ylikuormittua kun tietää että pian helpottaa ja saa taas lähteä liikkeelle nollatilanteesta.

ysari IMG003

Treeniviikon saldo on ymmärrettävästi jäänyt aavistuksen toivottua köyhemmäksi, mutta muutamat lenkit olen kuitenkin saanut tehtyä. Kiirettä tuli eilen mun avuksi purkamaan mun äiti, joka on tänäänkin leikittänyt lapsia lähes koko päivän, ja mä olen saanut keskittyä työhommiin. Ehdin myös käydä Even kanssa salaattilounaalla DeCafessa, mikä katkaisi loistavasti päivää. Naureskelin tätä päivän asuani, joka alkoi koko ajan tuntua teinimmältä mitä enemmän sitä ajattelin – eikä tilannetta kauheasti helpottanut illalla Nikon kommentti ysäripissiksestä. Selitin tätä asuasiaa Evelle samalla kun sähläsin jotain snapchatissa, olin myös just käynyt ostamassa Glitteristä övereimmät kännykänkuoret ja kynsissä oli neonpinkkiä lakkaa. Kieltämättä alkoi ihan vaan vähän naurattamaan koko tilanne siinä, ja mietin, oonko mä todella jo liian vanha käyttämään jotain vaatetta? Missä iässä se raja tulee vai onko se henkinen raja? En halua tulevaisuudessa olla se nolo äiti, joka lainailee teini-ikäisen lapsensa vaatteita, mutta en ole myöskään vielä valmis siirtymään suoriin housuihin, perus polkkatukkaan ja mataliin korkkareihin. Ja ne ”aikuisten farkut”, en tiedä oonko niihin valmis ikinä?!ysari IMG004

paita BikBok  //  hame H&M  //  ruutupaita Tommy Hilfiger  //  laukku Mango  //  kengät Nike AirMax 1ysari IMG005

Kait tääkin on osa sitä vanhenemista, että aika ei enää tunnu riittävän mihinkään, ei ole niitä makaan sohvalla -hetkiä tai katson leffoja koko sunnuntain -päiviä. Vai onko? Olisi varmaan, jos ei muuten haalisi itselleen niin paljon tekemistä ja menemistä, mutta sitä vartenhan aikuiset käy kuuntelemassa luentoja downsiftaamisesta ja elämänhallinnasta, jotta tämän koko paketin saisi jotenkin pidettyä kasassa. Kyllä mäkin täältä vielä nousen, heti ensi viikolla kun aurinkoiset ilmatkin on ennusteiden mukaan ohi.

Mitä mieltä olette asusta, liian teini vai not? 

P.S. Mut löytää snapista nimellä melinamarissa

STOKKE STEPS

Tästä hommasta tuli just about sata kertaa helpompaa! Niin mistä vai? No katso nyt itekin!

stokkesteps IMG001 stokkesteps IMG003 stokkesteps IMG005

Siinä ne molemmat mussukat istuu niin kivasti vierekkäin ruokapuuhissa. Ennen syöttötuolin kasaamista syötin Nooaa sitterissä, mutta ongelmallista siitä teki se, että Nooa könötti siinä suunnilleen kaksin kerroin eikä todellakaan suostunut makoilla niin että syöttäminen olisi millään tasolla ollut kovin helppoa. Varastosta olisi löytynyt vielä Minean ajoilta jäänyt Ikean kymmenen euron syöttis, mutta en lopulta voinut vastustaa tätä Stokken uudempaa Steps-mallia, joka mielestäni sopii aika loistavasti meidän kodin värimaailmaan. Steps-tuoli on paljon kivemman näköinen verrattuna perinteiseen TrippTrappiin, luulen että se myös vie jonkin verran vähemmän tilaa ja mikä ehkä tärkeintä, sen puhtaana pitäminen on aika paljon vaivattomampaa. Myönnän, että oman ostopäätökseni ratkaisi suurimmaksi osaksi ulkonäkö, mutta bonuksena tuli kaikki nämä muut ominaisuudet kuten helppo käytettävyys ja loistava jälleenmyyntiarvo.

Vaikka me ollaan ehditty testailla tuolia vasta kovin vähän aikaa, en enää harkitsisikaan muita vaihtoehtoja. Muovisen istuinosan voi halutessaan heittää kokonaisuudessaan pestäväksi, selkönojassa on säätövaraa lapsen kasvulle, jalkatuki on säädettävissä sekin ja mukana tulee vyöt, joissa lapsi istuu turvallisesti paikoillaan. Isoimpana miinuksena sanoisin kalliin hinnan, etenkin jos tuoliin ostaa kaikki saatavilla olevat lisäosat vauvasitteristä alkaen. Tällöin tuolista on sen elinkaaren päässä maksanut lähempänä tuhatta euroa! Me tosin todettiin jo heti, ettei esim istuinpehmuste ole mitenkään välttämätön, ellei jopa turha pienen lapsen sotkiessa istuimen useampaan kertaan päivässä. Suosittelisinko Stepsiä muille? Ehdottomasti, sillä ainakin meillä käyttäjä on ollut suorastaan haltioissaan uudesta tuolistaan. Jätkä ei enää muuta tekisikään kuin istuisi syöttiksessä ylpeänä näyttämässä miten sinne suuhun menee ruoka kun ihan ite laittaa!

Mitä syöttiksiä teiltä löytyy ja mitkä on plussat ja miinukset?