IMETYKSESTÄ

Niin, se imetys.. Asia jäi eiliseltä pyörimään mieleen, enkä tiedä oikein vieläkään, miten tässä kannattaisi edetä. Imettäminen on nyt Nooan kanssa ollut kokonaisuudessaan niin ihanan helppoa, että tekisi mieli ajatella, että tämä meneillään oleva vaikeampi kausi on taas niitä vaiheita, ja ensi kuussa kaikki voikin taas olla rennompaa. Toisaalta uskon, että imetyksen suurimmat hyödyt on tähän ikään mennessä jo saatu, joten niin sanotusti välttämätöntä pakkoa ei imettämiselle enää ole. Se on vaan niin ihmeellistä, miten siihen kaikkeen liittyy näinkin vahvoja tunteita ja luopumisen tuskaa! Silloin alussa ajattelin, etten voi vielä luovuttaa tai itku olisi tullut. Siitäkin huolimatta, että tiedän kyllä korvikkeenkin olevan hyvä vaihtoehto imetykselle.

Vaikka meidän molemmat lapset on syntyneet kuukauden ennen laskettua aikaa ja ensimmäiset viikot on eletty nukkuen melkein vuorokauden ympäri, on imettäminen ollut kummallakin kertaa täysin omanlaisensa kokemus. Minea oli Nooaakin uneliaampi, tyttöä sai herättää syömään eikä silmät tahtoneet siltikään pysyä kauaa auki eikä imeminen ollut ollenkaan tehokasta. Jo sairaalassa yritettiin opetella oikeaa imuotetta, mutta sitä ei vaan löytynyt, koska Minea ei jaksanut avata suutaan riittävästi tai imeä tehokkaasti. Kolusin nettiä läpi, kysyin neuvoja ystäviltäni ja neuvolasta ja kävin hakemassa apua imetystukihenkilöltä, kätilöltä ja imetystukiryhmästä, mutta turhaan. Täysimetin 5 kuukautta huonolla imuotteella niin että rintojen iho oli vähän väliä rikki, vauva oli koko ajan tyytymätön ja maito ei tuntunut riittävän millään. Ainut mikä sai jatkamaan, oli se että Minea kasvoi normaalisti omalla painokäyrällään.

 imetys IMG002

Minean ollessa 8 kuukautta siirryimme täysin korvikkeeseen, kun ensin olimme yli kuukauden opettaneet tyttöä juomaan tuttipullosta. Yöt oli siinä vaiheessa menneet niin huonoiksi, että olin henkisesti ja fyysisesti aika väsyksissä, en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut heräillä tunnin välein syöttämään ja rauhoittelemaan vauvaa. Siirtyminen tuttipulloon sujui lopulta täysin ongelmitta, ja parissa viikossa unipätkät piteni 3-4 tuntiin. Vuoden iässä tyttö yhtäkkiä alkoikin nukkua läpi yön, ilman minkäänlaista unikoulua. Se oli iso helpotus mulle, vaikka aiemmin olin hoitanutkin yöt hammasta purren ja tilanteesta sen ihmeemmin valittamatta.

Nooaa odottaessani kuvittelin toisenkin lapsen imettämisen kutakuinkin samanlaiseksi. Alku sujui kuitenkin huomattavasti helpommin, Nooa löysi heti oikean imuotteen eikä rinnat ole kipeytyneet kertaakaan. Ennen lapsia ajattelin imettämisen sujuvan itsestään, jos äiti vain halusi imettää, mutta nyt kahta lasta imetettyäni tiedän kokemuksesta, että ne vauvan ensimmäisten viikkojen ja kuukausien kiukut ja äidin ei mun maito riitä epäilykset on jokaisen käytävä läpi. Jos luottaa itseensä ja jaksaa taistella imettäen 24/7 niin se kyllä onnistuu (ellei kyse sitten ole jostain harvinaisesta tilasta tai vaikeasta sektiosta)! On myös ihan ok antaa periksi ja siirtyä korvikkeeseen – meillä jokaisella on oma jaksamisemme josta on huolehdittava ihan yhtä hyvin kuin vauvan ruokkimisesta.

imetys IMG001

Nyt Nooa on 7 kuukautta, yöt on alkaneet huonontua ja olisi ehkä aika lopetella imettämistä ellen halua löytää itseäni heräilemästä joka yö vielä yli 1-vuotiaankin kanssa. Järki sanoo lopeta, mutta tunnepuoli onkin paljon vaikeampi! Luopuminen on aina hankalaa, oli kyse mistä vain, mutta mulle tämä on todennäköisesti viimeinen kerta imetystä, joten mietin alanko katua lopettamista joskus myöhemmin. Löydetäänkö me Nooalle sopiva korvike? Jos tämä on viimeinen kerta, enkö kuitenkin jaksaisi heräilyjä ja väsymystä vielä vähän aikaa? Jos jatkan, jääkö heräilyt päälle vielä pitkäksikin aikaa lopettamisen jälkeenkin? Onko vanhempi lapsi jo niin tottunut heräilemään, että ellen lopeta nyt, on peli jo menetetty? Kestänkö jatkossa katsoa ystäviäni imettämässä ilman että tunnen huonoa omatuntoa? Onko 1-vuotiaan imettäminen enemmän lapsen vau äidin takia? Paranisikohan päiväunetkin, jos yöimetys loppuisi? Kuinka pettynyt sitten olen, jos mikään ei muutukaan parempaan suuntaan, vaikka lopetan imettämisen? Vastaamattomia kysymyksiä on niin paljon, että omat ajatukset on ensin saatava selviksi, ennen kuin voin tehdä lopullisen päätöksen.

Lopettaminen on alkanut pyöriä mielessä erityisesti siksi, että olen huomannut nykyään olevani päivisin paljon väsyneempi kuin aiemmin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että mieleni tekee nukkua päiväunet Nooan aamu-unien aikaan eikä Minea saa kaipaamaansa huomiota. Enkä tiedä, onko imettämisessä jatkossa järkeä, mikäli Nooa ei päivisin suostu syömään kuin 1-3 kertaa ja öisin taas söisi tunnin, kahden välein. Tuntuu, että homma on kääntynyt täysin päälaelleen, ei sen niin pitänyt mennä, että yhtenä päivänö vain huomaan olevani yöimettäjä?! Ehkä jahkailen tämän kanssa vielä kuukaudenkin päästä, ehkä kokeilen korviketta jo tällä viikolla.. Mihin ikinä päädytäänkään, olisi mahtavaa kuulla teidän imetystarinoitanne! Jättäkää oma stoorinne kommenttiboksiin, vertaistuki kun on se paras mitä äitit voi toisilleen antaa.

PICOTYYPIT

Maanantait on aina niitä pahimpia, niin myös tänpäiväinen! Vaikken töissä olekaan, iskee viikonloppuväsy joka maanantai eikä haukottelemisesta meinaa tulla loppua. Tänään vain vahvistui muutenkin tunne siitä, että parin kuukauden sisään on mun imetyshommat taputeltu, sillä yliväsynyt äiti ei tunnu oikealta enää Mineaakaan kohtaan. Aamun vain odotin sitä, että Nooa menisi aamu-unille ja mä pääsisin pikku kakosen ajaksi itekin nukkumaan. Puistoon päästiin poikkeuksellisesti vasta puoleltapäivin, sinnekin kävellessä meinasin kääntyä takaisin kotiin, kun tajusin että Nooa nukahtaa toisille unille ja olisi mahdollisuus antaa Minealle kotona padi käteen ja käydä ite vielä toisille päikkäreille. Tiedän, ei todellakaan reilua Minealle, joten jos sama jatkuu niin imetys saa jäädä!

Näissä väsymyksissä ja mielentiloissa ei ajatus ihan oikeasti juokse, avauduin aiheesta snäpissäkin (@melinamarissa) ihmettelemällä miten sitä edes voisi blogissa tai muualla somessa ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Sitten tuli Essin kanssa puhetta snäpin toiminnoista, ja huomasin että olen koko ajan höpöttänyt juttujani vain niille, joita seuraan itsekin. Jotain hyvää kuitenkin tässäkin maanantaissa, tajusin muuttaa asetuksia ja nyt kaikki pääsee ihan oikeasti seuraamaan muakin 😀

picot IMG005

picot IMG001

Näiden pikkusähläreiden kanssa on onneksi väsymyksestä huolimatta mahtavaa viettää päiviään! Kahden kanssa on henkisesti niin paljon helpompaa olla, mutta myös aika menee paljon nopeammin eikä Nooan kasvua ehdi ihmetellä samalla tavalla kuin Minean vauvakuukausina. Yhtenä päivänä sitä vaan tajuaa että taas meni yksi kuukausi ja taas opittiin jokin uusi taito – ei ihme, että vanhempien sanotaan odottavan ja vaativan esikoisilta enemmän. Miten sitä ehtii mitään vaatia kun hyvä jos pysyy laskuissa, monesko kuukausi on menossa. Samaan piikkiin menee sekin, että äidit pitää perheen kuopuksia aina omina vauvoinaan – kun ei sitä ehdi huomata sen vauvan kasvaneen aikuiseksi!

Minealla on kerhopäivä tällä viikolla vasta torstaina, joten me ehditään porukalla ulkoilla vielä monet aamut. Nooakin nukkui yli tunnin unet rattaissa mun työnnellessä niitä pitkin puistoa, joten en tiedä pitäisikö huomennakin kokeilla ulkona nukkumista, jos se vähitellen auttaisi pidentämään päikkäreitä? Ulkona alkaa olla ihan tosissaan kylmä, ja päälle saa pukea välikausivaatetta ja pipot. Näillä ilmoilla mun suosikit on Popin windfleecet ja siistimmässä käytössä Rodinin picot. Nooalle haalari ja Minealle takki, takkeja kun ei enää nykyään valmisteta pienimmissä kooissa. Nooalla käytän picoa kyllä ihan puistossakin, kun se on noin pienellä vähän helpompi kuin takki ja housut, mutta eipä tuota poikaa voi juurikaan maahan edes päästää touhuamaan kun hiekkaa menee suuhun kaksin käsin. Hanskat onneksi vähän helpottaa, vaikka niitäkin (ja kenkiä) Nooa yrittää riisua pois. Ah, kun muistui mieleen se piponrepimisvaihe, joka on varmaan meilläkin ihan pian edessä..

picot IMG002 picot IMG003 picot IMG004  picot IMG006

Välikausivaatteet on meillä nyt vähän liiankin hyvin hanskassa, mutta kengistä on huutava pula. Minealla ei ole kesäcrocsien lisäksi mitään puistokenkiä näille ilmoille, enkä ihan heti keksinytkään millä me yleensä ollaan tässä vaiheessa ulkoiltu. Lähdin viikonloppuna kauppaan Minean jalankuva laukussa, mutta tulin takaisin ruokaostokset kassissa ja unohdin kengät kokonaan – pienintäkään muistikuvaa ei kaupassa ollut siitä, että piti ostaa ruokien lisäksi jotain muutakin. Ehkä siinä mielessä nettishoppailu on mun juttu, kun tavaran voi klikata ostoskoriin sillä hetkellä, kun muistaa. Toisaalta kyllä, viime päivinä on tuntunut ennemminkin siltä että välillä voisi jonkun malliston julkaisupäivän unohtaakin niin ei tarvitsisi ravata postissa j-o-k-a päivä. Vieläkö jollain on muuten välikausi ostamatta? Meillä olisi sinitarran värinen, hyväkuntoinen picohaalari kokoa 68/74 myynnissä. Jos kiinnostuit, niin haalarin saisi hintaan 70€ sisältäen postarit!

NOOA 6KK

Meidän pikkujäbä on kohta jo 7 kuukautta, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin vielä nämä 6-kuukautiskuulumiset. On ollut mahtavaa tajuta, kuinka helposti ja omalla painollaan arki nykyään rullaa. Nooalla on kaikki turhat kiukut ja itkut jääneet pois, päivät kuluu suunnilleen samalla rytmillä jokainen ja ihme kyllä, monikin asia tuntuu koko ajan helpottavan. Mä en ole ollut imetysdieetillä enää pitkään aikaan, mutta siltikään maito ei näyttäisi sopivan Nooalle. Annoin yhtenä aamuna valmispuuroa, tietämättä että se sisälsi maitoa, ja vähän ajan päästä pojan posket oli ihottumalla ja punoitti, aika samaan tyyliin kuin korvikekokeilujen aikaan. Nyt ei olla korviketta edes kokeiltu, koska imetys on tähän saakka sujunut niin helposti, mutta jossain vaiheessa pitäisi varmaan kokeilla suostuuko Nooa syömään erityiskorvikkeita. Imetys kun valitettavasti usein vaikuttaa yöuniin, ja meillä yöt on sen verran levottomia, että olen jo miettinyt imetyksen lopettamista.

6-kuukautisneuvolassa mitat oli 70cm ja 8kg. Melkein kaikki vaatteet olen ostanut jo 80-senttisinä ja skippaain lähes kokonaan koon 74cm. Soseita on syötetty tosi monipuolisesti, aamu- ja iltapuuro on mukana kuvioissa ja päivässä menee jo viisi ateriaa. Vain parsakaali ja avokado on olleet inhokkeja, mutta muuten maistuu ihan kaikki eikä ruokailusta ole tarvinnut taistella. Imetyksestä ei ehkä sitten voikaan sanoa ihan samaa, koska öisin se kyllä sujuu, mutta päivisin Nooa ei malttaisi olla tissillä. Nyt ollaan melkeinpä siinä tilanteessa, että päivällä Nooa syö vain 2-3 kertaa ja yöllä jatkuvasti. Nooa nukahtaa yöunille puoli 9-9 aikaan ja ehtii herätä jo kolmisen kertaa ennen kuin mä raahaudun sänkyyn siinä puolenyön tienoilla. Nooan herätessä mä imetän, muilla keinoilla ei olla saatu unia jatkumaan, Nooa torkahtaa tissille, mutta herääkin monesti uudelleen siirrettäessä omaan sänkyyn. Tätä samaa rumbaa toistetaan yöllä suunnilleen 2 tunnin välein, joten uskotte ehkä että olen suurimman osan päivistä aika väsyksissä. Aiemmin pääsin vielä helpolla kun Nooa kävi samantien takaisin nukkumaan kun yöllä heräsi, mutta nyt omat yöunet jää tosi vähiin, kun Nooa on aamulla jo seiskan aikaan ylhäällä.

vauva6kk IMG001 vauva6kk IMG003 vauva6kk IMG004

Kun yöt menee huonosti, sitä toivoisi edes kohtuullisia päiväunia. Yleensä Nooa nukkuu kolmet unet, ensimmäiset joskus 10 aikaan, toiset 1-2 maissa ja viimeiset torkut iltapäivällä viiden aikoihin. Päiväunet kestää puolesta tunnista maksimissaan tuntiin, joten yhteensä päivän aikana unta tulee alle 2 tuntia. Se kuulostaa tosi vähältä, mutta väkisinkään toista ei voi nukuttaa, ja joka unilta Nooa herää tyytyväisenä jutellen. Minea oli vauvana ihan yhtä huono nukkumaan, pidempiä pätkiä sain tytön nukkumaan vain sylissä, mutta nyt kahden lapsen kanssa se ei vaan ole mahdollista. Yli puolivuotias lapsi voisi hyvin nukkua vain kahdetkin päiväunet, jos pätkät olisi yhtään pidempiä, mutta toistaiseksi annan Nooa torkkua vielä iltapäivälläkin.

Pari viikkoa sitten Nooa oppi yllättäen istumaan. Tai en tiedä kauan taito oli jo ollut hallussa, mutta silloin tuli jostain syystä laitettua Nooa istumaan, ja siihen se poika sitten jäikin hienosti pystyyn. Muutamat muksahdukset naamalleen säikäytti Nooan sen verran, että istuma-asennosta poika ei lähde itse ryömimään, vaan siinä odotellaan niin kauan että joku tulee pelastamaan. Paikasta toiseen mennään edelleenkin vauhdilla ryömien, vaikka konttausasentoakin on harjoiteltu jo parisen viikkoa. Tuskin menee kovin kauaa ennen kuin meilläkin jo kontataan ympäriinsä,