Uimaan!

Täällä on viime päivät vietetty normirytmillä eli arki rullaa vauhdilla eteenpäin, ja tänään tajusin kuinka vähän tässä enää onkaan näitä kotipäiviä ennen kuin työt kutsuu elokuussa. Hassua sinänsä, että elän jatkuvassa kiireen tunteessa, vaikka tosiasiassahan meidän päivät on mitä rennoimpia ja välittömimpiä. Koitan pyörittää kahta erilaista arkea niin että lasten kanssa olen läsnä eikä kiirettä ole olemassa, läppäriä ei avata kuin Nooan nukkuessa ja Minean puuhatessa omia juttujaan ja päivät suunnitellaan täysin lasten ehdoilla. Harvemmin edes haaveilen kaupungille lähtemisestä, ruokakaupassa käymisestä tai mistään muustakaan sen erikoisemmasta, vaan aamuisin katsotaan, miltä kelit näyttää ja puistoillaan tai sovitaan leikkitreffejä sen mukaan. Vasta illalla kodin hiljennyttyä alkaa juoksu aikaa ja väsymystä vastaan, ja seuraavana aamuna lapset on jälleen kaikesta kiireestä ja stressistä tietämättömiä – täydellistä kotiäidin yrittäjyyttä sanoisin!

uimaan IMG001

Helposti innostuvana luonteena olen lähes aina mukana, kun joku ystävistäni ehdottaa jotain kivaa tekemistä. Niinpä innostuin myös nyt, kun sain blogin kautta mahdollisuuden osallistua Minean kanssa Pikku Joutsenen järjestämään uimakouluun. Eilen starttasimme ekalla uimakerralla, ja voin jo nyt sanoa että tämä on innostuksen perusteella Minealle ehdottomasti yksi kesän hittijuttuja. Olemme viime talven aikana käyneet hävettävän vähän uimassa uimahalleissa, joten pieni alkutotuttelu vedessä touhuamiseen ja kellukkeilla uimiseen on ollut aika paikallaan näin ennen niitä helteisiä uimakelejä (sanokaa, että niitä nyt on vielä tulossa tälle kesälle!). Kirjoitan kokemuksistamme vielä tarkemmin lisää tämän viikon lopulla, uimakoulun käytyämme, mutta jos vastaava on teilläkin hakusessa, niin täältä pääset katsomaan Pikku Joutsenen kesäuimakoulujen aikataulut.

uimaan IMG002

Syksyn ja kevään ajan Minea kävi kerran viikossa temppujumpassa ja kevätkaudella siihen päälle kerran viikossa enkkukerhossa. Kaksi kertaa viikossa tuntui sopivalta harrastusmäärältä vielä kotona ollessa, mutta saapa nähdä, miten ensi syksynä tehdään kun päivähoito tulee mukaan kuvioihin. Nyt kesälle otimme tämän uimakoulun, joka kestää viikon, ja muutaman kuukauden ajan Minea käy myös yleisurheilukoulussa joka on kerran viikossa. Kesällä tulee ehkä reissattua tavallista enemmän, mutta toisaalta meidän arki on ympäri vuoden ja viikon jokaisena päivänä melko samanlaista, joten kesäharrastuksetkin on kivoja, varsinkin kun Mineakin on niistä enemmän kuin innoissaan. Missä iässä teillä on aloitettu harrastamaan? Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten harrastukset on valittu – yhdessä kaverin kanssa, äitin ja isin suosikit vai jotain mitä lapsi itse toivoi?

Ripset pidennysten jälkeen

Nyt on hyvä aika päivittää ripsikuulumisia, kun 1,5 vuoden käytön jälkeen pidän ensimmäistä kertaa taukoa pidennyksistä. Viime sunnuntain silmätulehdus aiheutti nimittäin sen, että ripsientekijäni neuvoi poistamaan ripset siltä varalta, ettei tulehdus muuten paranisi kunnolla. Jo parissa päivässä lääkkeet tehosivat aika hyvin, mutta halusin kuitenkin pelata varman päälle, ja niin kävin poistattamassa ripset keskiviikkona. Näky peilissä ei missään nimessä ollut kovin mieluinen, ja mitä muutakaan voi odottaa, kun on tottunut näkemään itsensä näyttävillä ripsillä värittömien tynkien sijaan.

Alunperin otin ripset helppouden takia, vaikka esim hiuspidennykset tuntui ahdistavalta silloin joskus vuosia sitten kun niitä kokeilin. En ollut varma, kestäisikö herkät silmäni vahvoja ripsiliimoja, joten alkuun ripset laitettiin miedommilla allergialiimoilla, ja vasta myöhemmin siirryttiin ns tavallisiin liimoihin. Olin kieltämättä aika yllättynyt, kun muutaman kuukauden käytön jälkeen huomasin, että itse asiassa silmäni kestivät ripsipidennyksiä huomattavasti paremmin kuin ripsivärejä. Olen elämäni aikana ehtinyt kokeilla kymmeniä eri ripsivärejä, mutta kaikki ne joko valuvat päivän mittaan tai ärsyttävät silmiäni niin että iltapäivällä silmät vetistää ja punoittaa. Jos tiesin lähteväni illalla johonkin, piti ripsarit laittaa vasta iltapäivällä, jotta silmäni kestivät niitä yöhön saakka. Lisäksi tuntui, että silmien alle aina jäi aavistus tummaa, vaikka ripsivärit poisti oikeilla aineilla, ja se jos mikä oli huono yhdistelmä väsyneiden kotiäidin silmien kanssa.

 ripset IMG004

Otin pidennykset ensimmäistä kertaa marraskuussa 2014, jolloin myös nappasin nämä kuvat muistoksi siitä, miltä ripseni näyttivät ennen pidennyksiä ja ensimmäisten klassisten pidennysten jälkeen. Vannoin, etten tulevaisuudessa siirry koko ajan entistä näyttävämpiin ripsiin, mutta katsokaahan, kuinka sen suhteen kävi.

ripset IMG003

Nämä vasemmanpuoleiset ripset on viimeisimmän huollon jälkeen ja oikealla puolella näette, miltä omat ripseni näyttävät tällä hetkellä. Pidennykset on matkan varrella muuttuneet klassisista volyymeihin, mikä saa aika pajon näyttävyyttä aikaan, mutta muuten pituudet on koko ajan pidetty samoina eli suht maltillisina ja lähelle omia pituuksiani. Ensimmäiset pidennykseni näyttävät nyt jälkikäteen katsottuina hyvin luonnollisilta verrattuna viimeisimpiin, ja ajattelinkin, että ehkä seuraavalla kerralla voisin jälleen palata hieman luonnollisempaan suuntaan takaisin – vaikka upeathan nämä ripset on nytkin olleet!

Entäs omat ripseni sitten? Kuvia vertaamalla huomaa, että pituus on kärsinyt vain aavistuksen, mutta tuuheudessa on menetetty melkoisesti. Omat ripseni olivat ennestään supertummat ja näkyivät hyvin ilman ripsiväriäkin, mutta nämä pidennysten rasittamat ripset on heiveröiset ja paljon harvemmat. Ennen ripseni kaartuivat luonnollisemmin, nyt ne tuntuvat piikkisuorilta tikuilta, ja yleisilmeeltäni näytän siltä kuin ripsiä ei olisi silmissäni ollenkaan – vai tuntuuko se vain siltä?. Kyllähän se harmittaa, ja paljonkin, mutta silti aion vielä palata takaisin pidennyksiin kunhan omat ripset saavat ensin hetken aikaa levätä. Pidennysten tuomat edut on omalla kohdallani niin huomattavat, että just nyt puntarissa omien ripsien kubtoa enemmän painaa huolettomuus ja se, ettei silmiä tarvitse siristellä pitkin päivää. Ehkä tässä pidennysten ”lepotauon” aikana voisin testata risiini- tai kookosöljyn ripsien kasvattajana, sillä niistä olen kuullut hyvää palautetta. Onko teillä kokemuksia? Ja oletteko te, joilla pidennykset on, pitäneet taukoja ripsistä ja miten omat ripset on reagoineet?

Haaste vastaanotettu!

*yhteistyössä Roche

Olette ehkä huomanneet, kuinka blogiteksteistäni on aika ajoin saattanut rivien väleistä olla luettavissa, kuinka tyytymättön tällä hetkellä olen fyysiseen kuntooni? Suoraan sanottuna harmittaa, että olen päästänyt itseni repsahtamaan, vaikka vasta viime syksynä sain otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitin treenaamisen hyvällä tahdilla Iwello-jengissä. Sitten tuli kovat pakkaset, pidempi flunssakausi ja siinä samassa motivaation totaalinen lasku. Juokseminen on siitä epäkiitollinen laji, että riittävän pitkän tauon jälkeen rytmi helposti katoaa ja juoksukunto huononee – sitä joutuu vähän kuin aloittamaan jälleen puolivälistä treenaamisen, kun yhtäkkiä lenkillä happi ei enää kuljekaan niin kuin ennen eikä jalka löydä tuttua askellusta. Pari viikkoa sitten kuvittelin jo päässeeni uuden alkukankeuden ohi, mutta kuinkas kävikään, tuli jälleen yksi flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia, ja nyt ei auta kuin odotella terveempiä lenkkipäiviä.

roche IMG001

Ehkä jo liian moneen kertaan olen luvannut ryhdistäytyä, jättää överiherkuttelun ja lisätä lenkkejä viikoihini. Vähintään yhtä monta kertaa olen myös huomannut, kuinka vaikeaa se on ellei itselleen aseta jotain konkreettista tavoitetta, johon tähdätä. Parin kilon pudottaminen, yksi herkkupäivä viikossa, maratooni, tavoitteita löytyisi vaikka kuinka, mutta mikään niistä ei ole tuntunut motivoivan tarpeeksi. Ensin oli projekti uudenvuodenlupaus, sitten kesäkuntoon 2016 ja nyt ollaan melkein samassa pisteessä kuin puoli vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut, ainoastaan itsetuntoni on ottamassa takapakkia kaiken tämän lupailun ja lupausten pettämisen takia.

roche IMG003

Mutta sitten tapahtui jotain. Eteen tuli ehdotus, josta en voinut kieltäytyä. Sain sen toivomani selkeän urheilullisen tavoitteen ja mikä vielä parempaa, pääsen yhdistämään liikunnan ja hyväntekemisen. Ilmoittauduin elokuussa Helsingissä järjestettävään Twilight Run & Walk -tapahtumaan, jossa juoksen lääkeyritys Rochen tiimissä kotimaisen syöpätutkimuksen, syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä tueksi.

Välillä tekee hyvää asettaa omat huolet oikeisiin mittasuhteisiinsa, sillä mitä on minun kipuilut kuntoni ja itseni kanssa verrattuna heihin, jotka taistelevat syöpää vastaan? Läheltäni on menehtynyt vahvoja naisia niin rintasyövän kuin kohdunkaulansyövänkin uuvuttamina, joten aihe on minulle sydäntä lähellä ja siksi haluan ehdottomasti olla mukana tukemassa tapahtumaa, jonka tuotto lahjoitetaan Syöpäsäätiön tutkimustyön tukemiseksi. Oli hyvin liikuttavaa lukea Lisää aikaa kanssasi -sivulta Maaritin tarina ja ymmärtää, että niin todella, vakavasti sairastuneilla on kaikilla yksi päällimmäinen toive – lisää aikaa.

Tavoitteeni elokuulle on juosta kunnialla maaliin saakka, onko matka 10km vai puolimaraton, sitä en vielä osaa sanoa. Joka tapauksessa selvää on, että kesän ajan on treenattava, ja oli lopputulos mikä tahansa, olen ylpeänä yhdessä Rochen kanssa tukemassa Syöpäsäätiön toimintaa. Olisipa muuten mahtavaa, jos tekin innostuisitte mukaan juoksemaan tai kävelemään lauantaina 6.8.Helsingin Hietaniemeen – otatteko haasteen vastaan?