Juhannus ja meidän pieni kesäreissu on nyt takanapäin, fiilis on ihanan rentoutunut ja onnellinen. Yleensä kaikki arjesta poikkeava tuntuu kotiinpaluun jälkeen lähinnä väsyttävältä, kun viikonlopun on saanut juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana ja unet on ehkä jääneet vieläkin vähäisemmäksi kuin tavallisesti. Nyt kuitenkin olo on ihmeen virkeä, ja ihan tosissaan tuntu siltä, että on saanut viettää lomaviikonlopun – melkein kuin olisi ollut ulkomailla, jossain pienessä kylässä ja yöpynyt isossa all inclusive -hotellissa. Voin vain todeta, että mä todella nautin tällaisesta juhannuksesta, tai reissusta yleensäkin, ja voisin samantien alkaa suunnitella seuraavaa vastaavanlaista kotimaan matkaa. Miksi sitä aina ajatteleekin, että matkailun tarvitsee suuntautua ulkomaille eikä osaa nähdä oman kotimaan tarjoamia mahdollisuuksia?

Matkasta erityisen kivan teki se, että meillä oli yhteinen reissu ystäväperheen kanssa, joilla on 1- ja 3-vuotiaat pojat. Minealle oli Eemelistä seuraa, ja vaikka pikkupojat ei toistensa kanssa vielä oikein osanneetkaan leikkiä, niin jollain ihmeen lailla ne pikkumiehetkin touhusivat kaikkea isompien perässä, ihan muina miehinä olivat niin mukana jutuissa, että useampaan kertaan Sapen kanssa huokailtiin sitä, kuinka lapset kasvaa liian nopeasti. On se ihan jees, että itse ollaan kasvettu sitten niiden teinivuosien, jolloin Sapen kanssa hyvinkin tiiviisti pyörittiin, mutta lasten kanssa päällimmäisenä tunteena pintaan nousee pelkkä haikeus siitä, kuinka nämä hetket on nyt tässä eikä niihin enää myöhemmin voi palata. Naantalin kaduilla käsi kädessä juoksevat kaverukset, toistensa touhuja ihmettelevät pikkupojat, yhteen ääneen nauravat lapset tai ketsupissa uitetut kananugetit – pieniä hetkiä silloin, mutta tärkeitä muistoja myöhemmin.

Yöpymispaikaksi meille tosiaan valikoitui Holiday Club Caribia, joka osoittautui paikan päällä loistavaksi valinnaksi! Naantali olisi varmasti ollut Turkua tunnelmallisempi vaihtoehto, mutta pienempien lasten kanssa arvostan sitä, että hotellilta löytyy jotain puuhaa eikä vaihtoehtoina ole pyöriä kaupungilla tai istua hotellihuoneessa. Caribia muistuttaa aika pitkälti ulkomaan lomakohteiden isoja hotelleja, joiden aitojen sisäpuolelta löytyy niin ruokapaikat kuin erilaiset aktiviteetitkin. Ravintoloita oli useampia, ja sisällä Caribiassa oli myös kylpylä ja aktiviteettipuisto Superpark, joissa molemmissa mekin ehdittiin viikonlopun aikana käydä. Kylpylässä oli kivasti huomioitu lapset ja aikuiset, ulkona oli esim savusauna ja porealtaita, sisältä löytyi lastenallas liukumäkineen ja vähän isommille hurjapäille kolmenlaista liukumäkeä. Kylyplään pääsi hipsimään suoraan hissillä omasta hotellihuoneesta kylpytakit päällä, ja mekin palasimme uintien jälkeen peseytymään huoneemme isoon kylpyammeeseen. Olin varannut tavallisen perhehuoneen neljälle hengelle, mutta sainkin yllätyksenä blogin kautta päivityksen sviittiin, joka oli täydellinen meidän jengille, kun otti huomioon että tavaraa oli mukana ehkä aavistuksen liikaa. Meillä huone oli vanhemmalla puolella, koska Pablo oli mukana ja olimme valinneet lemmikkihuoneen, mutta Sapen perheen huone oli tyylikkään modernisti sisustettu.

Pari päivää tuntui Turussa ihan liian lyhyeltä ajalta, koska en muista milloin viimeksi olisin käynyt näillä seuduilla. Sain loistavia vinkkejä teiltä tekemisten ja ruokapaikkojen suhteen, kiitos siis niistä, ja ne mitkä jäi nyt kokematta, täytyy testata ensi kerralla. Shoppailemaan ei jaksettu lähteä (tuskin mikään olisi ollut aukikaan tätä sunnuntaita lukuunottamatta), mutta käveltiin pitkin Naantalia ja käytiin Turun keskustassa syömässä. Turkuun palataan ensi kesänä uudelleen, kiitos tästä onnistuneesta juhannuksesta Sape plus muut <3