Päästiin iltapäivällä Paulan luokse sotkemaan paikkoja ja aiheuttamaan totaalista kaaosta ihanien lasten pikkujoulujen muodossa. Oltiin sovittu meidän huippuporukalla jo joku aika sitten että pidettäisi lapsille jonkun luona pikkikset nyyttärimeiningillä, ja jokainen toisi pikkupaketin vaihdettavaksi jonkun toisen kanssa. Ylärajaksi lasten lahjoille päätettiin 5 euroa, mutta arvatkaa saako kaupasta oikeastaan yhtään mitään järkevää vitosella?! Mä hankin lahjan kauppareissulla eikä marketin hyllyllä ollut muuta kuin jotain minihahmoja tai värikyniä – värityskirjatkin maksoi melkein kymppiä, legoista ja muista leluista puhumattakaan. Otin sitten Muumi-magneetteja vaikka budjetti vähän ylittyikin, mutta niin se taisi mennä överiksi muillakin..
Harvemmin ollaan päästy paikalle ihan koko porukka, mutta tänään meitä oli kaikki eli mä, Evelina, Paula, Essi, Katriina ja Laura. Lasten leikit ja yleinen häsellys tuntui olevan jo ihan tarpeeksi, joten ei olisi tullut mieleenkään koittaa kehitellä mitään sen ohjatumpaa toiminta tälle illalle, vielä kun ikähaitari on viidestä yhteen vuoteen.. Liian haastavaksi osoittautui yhteiskuvankin ottaminen ja loppuuloksena kolme isointa tyttöä tönötti odottelemassa josko muutkin tulisi kuvaan tai pysyisi edes hetken paikoillaan. Turha toivo, pitihän se arvata 😀
Evelina loistaa kilpaa kuusen kanssa 🙂
Meillä oli Minean kanssa taas lähdön hetkellä kaikki ainekset pikkuriitaan, kun Minea halusi välttämättä pukea Pompin pari numeroa liian pienen mekon. Mä olin valmiiksi laittanut odottelemaan äitini ostaman tylliunelman, jotta sillekin tulisi edes pari käyttökertaa, mutta sehän ei tänään ollutkaan Minean mieleen. Päätin olla väittämättä asiasta ja annoin tytön stailata ite itsensä päästä jalkoihin, mukaan lukien ihanat my little pony -hiuslisäkkeet ja neljät rannekorut, kun asu tuntuu toiselle olevan niin tärkeä juttu. Ymmärtäähän sen itekin, kuinka jossain asussa olo vaan tuntuu paremmalta ja itsevarmemmalta, välittämättä siitä ettei mekkoa meinaa edes saada päälle ja pois!
Vähän samoja mietteitä pohdiskelin paketoidessani muumimagneetteja musta-beigeen lahjapaperiin. Onki se nyt niin justiinsa että lahja miellyttää mun silmää kun Minea ei varmasti ite koskaan valitsisi noin tylsää paperia? Jos Minealta kysyttäisi olisi kaikki tän joulun paketit pinkeissä poni- tai prinsessapapereissa, sopi ne sitten sisustukseen tai ei. Ihailen sisustuslehtien nättejä, neutraaleja joulukuusia ja joulukoristeita ja joulujuhlia joissa kaikki sävyt sopii kivasti toisiinsa, mutta pitäisköhän mun tänä vuonna vähän höllätä ja pistää elämä risaisksi parilla mikki hiiri- ja joulupukkipaperilla? Onhan se joulu ja kaikki siihen liittyvä Mineallekin elämyksiä täynnä, ja vaikka kuinka oon koittanut jättää pinkin prinsessaelämän meiän kodin ulkopuolelle, tuntuu se väkisinkin olevan tytön kuin tytön mieleen. Vitsit miten helppoa poikien äiteillä on!
Mä vein pikkujouluihin tän hetken lempparipiirakkaa, joka saattaa joulunakin päästä alkupalapöytään. Tämä on melkein luvattoman helppo ja niin älyhyvää että suosittelen kokeilemaan!
Italialainen salamipiirakka
Myllyn Paras pyöreä ruis-kaura piirakkapohja
2 kananmunaa
150g punaista Emmental-juustoraastetta (tai muuta voimakasta juustoa)
3dl ruokakermaa
100g ohuen ohutta Atrian Italian salamia
noin 100g aurinkokuivattua tomaattia
noin 1l babypinaattia
pinnalle siemeniä
Painele pohja voideltuun vuokaan. Sekoita munat, juustoraaste ja kerma ja kaada pohjan päälle. Kasaa päälle pilkotut salamit, tomaatti ja huuhdottu pinaatti. Viimeistele siemenillä. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.
Vieläkö teillä juhlitaan pikkujouluja vai alkaako kausi olla jo ohi? Mun teemana on tuntunut olevan syö ittesi ähkyyn ja kärsi loppuilta järkyttävää närästystä, mutta minkäs teet kun useammastakaan kerrasta ei opi.. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu ja voi taas jatkaa mässäilyä hyvällä syyllä! Niin, ja pysykäähän muuten kuulolla viikonloppunakin, mulla on jännittäviä uutisia!
