Ootteko kuullut käsitettä vauvan kello? Että vauvalla olisi tietty synnynnäinen rytmi, jossa niin sanottuun virka-aikaan vauva nukkuu paljon ja jaksaa hereilläkin olla tyytyväisenä menossa mukana, mutta noin kello neljästä eteenpäin alkaakin kaikki pänniä, uni ei maistu enää ja syli on ainut paikka missä huvittaisi olla. Vielä kun saisi koko ajan syödä tai muuten vaan hengailla tissillä jatkuvasti. Mä ainakin allekirjoitan tämän täysin, sillä aamupäivisin ehdin tehdä kaikki kotihommat, rauhassa laittaa aamupalat mulle ja Minealle, leikkiä Minean kanssa, ottaa kuvia blogiin jne mutta illemmalla saadaan Nikon kanssa syödä iltapalaa vuorotellen, pestä hampaat kiireellä ja mikä parasta, ennen kun oma aika on ehtinyt alkaakaan, oon mä jo puoliunessa. Ai millä ajalla mä bloggaan? Sitä ihmettelen itekin tällä hetkellä!

Jo maanantaina mä olin aamupäivästä niin tylsistyneenä, että pistin Evelle avunhuudon että keksittäisi tiistaille jotain tekemistä. Minealla on talvilomaa kerhoilusta tämä viikko, monet kaverit lomailee nekin jossain reissussa, joten käytännössä koko viikon näkymät oli hengailla Minean ja Möhiksen kanssa omalla porukalla. Kotihommiin sun muuhun kuluu helposti jo puolet päivästä, ja Möhiksen nukkuessa mä koitan pitää seuraa ja leikkiä mahdollisimman paljon Minean kanssa. Just nyt täällä vaan on ykkösjuttuna leikkiä samaa leikkiä samalla juonella uudelleen ja uudelleen, niin kauan kunnes mä jo melkein alan toivoa että olisi jo aika syöttää vauvaa tai alkaa valmistella ruokaa. Kun kymmenettä kertaa huutelet Nektariinana Mansikan perään, joka ei päässytkään Terhokedolle skootterillaan, niin uskokaa tai älkää alkaa vähitellen kaivata aikuisseuraa pitämään oman pään kasassa.

Eilen Evelina ja tytöt sitten tuli meille aamupäivästä piristämään sekä mun että Minean päivää, ja samalla järkkäiltiin yhdessä pieni brunssi. Croissantteja, hedelmiä, jugurttia, mysliä, teetä, kahvia, pannaria, suklaata, smoothieta.. Mä söin vähintään kolmen edestä, imetys kyllä kuluttaa kaiken ylimääräisen ilman että ite tarvii nähdä vaivaa ollenkaan eikö? ;D 

Oon ehdottomasti ehtinyt jo kahdessa viikossa sisäistää kotiäitin roolini täydellisesti, ei nimittäin ole tullut omaan ulkonäköön juuri kiinnitettyä huomiota. Eikä sitä tarvitsekaan kun majailee käytännössä pelkästään neljän seinän sisällä aamusta iltaan.. Sen verran tsemppasin eilen että vaihdoin kotihousut trikoisiin ja kietaisin topin päälle kimonon, joka tosin muistuttaa aika epäilyttävästi aamutakkia. Ei siis juuri mitään eroa siihen että olisin vaan rennosti jatkanut loppupäivänkin yökkäreissä – on se Eve tainnut mut niin aiemminkin nähdä.

Me äidit vedettiin niin rennolla asenteella että tytöt oli meiän juorutessa saanut aikaan käsittämättömän sotkun! Pakko sanoa että Even tytöt on muutenkin aika ehtiväisiä tuon lelujen levittelyn suhteen, mutta eilinen taisi tuolla kolmikolla olla parhaimmasta päästä. Kaikki pienimmät lelunosat oli levitelty ympäriinsä pitkin kämppää, muovailuvahat oli keksitty ottaa leikkeihin vaikka ehkä kymmenen kertaa kiellettiin, korurasia oli perusteellisesti käyty läpi ja Pablokin välillä retuutettiin mukaan leikkeihin. Järkkäilin leluja, imuroin, etsiskelin minikokoisia legoja mattojen alta ja raaputtelin muovailuvahaa matosta vielä vieraiden kotiinlähdön jälkeenkin. En tiedä mitä keksisin viikonlopun synttäribileisiin ettei mulla taas olisi sama edessä. Muovailuvahat on jo takavarikoitu, mutta entäs lelut? Pikkusälä juhlien ajaksi piiloon vai luovuttajameiningillä antaa mennä vaan?