Arkista

Elämässä tapahtuu paljon juuri nyt. Ihan arkisia asioita mutta niin kivoja ja juuri sellaisia, joiden katson olevan panostamisen arvoisia. Kuten nyt vaikka oma hyvinvointi liikunnan muodossa. Vaikka kiire olisi kuinka kova, olen pitänyt kiinni kolmesta urheilupäivästä viikossa, sillä kokonaiskuvassa se lisää hyvää oloa ja katkaisee juuri sopivasti hektisenä päivänä paikasta toiseen juoksemisen. Ihan yhtä tärkeää on myös se, että lähtee lasten kanssa ulos tai rakentelee kotona legoilla, vaikka töitä riittäisi läpi yön tehtäväksi. Olen nimittäin huomannut, että loppujen lopuksi on tärkeää jollain tavalla osata olla kiinni hetkessä eikä aina ajatella sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Kevään antaessa odottaa itseään näin kauan huomasin itselleni heränneen matkakuumeen. Ajattelin, että johonkin on päästävä ja äkkiä, mutta toisaalta kaikki pihahommat olisi aloitettava jo keväällä – ja niihin uppoaisi jokainen ylimääräinen euro. Niinpä ainut mahdollisuus oli suunnitella jotain riittävän edullista, ja koska Nikolla matkakuumetta ei ole juuri koskaan, päätimme lähteä reissuun tyttöporukalla. Juuri se kaipaamani irtiotto tähän Suomen ei-niin-keväiseen kevääseen!

Varaamamme matka ei onneksi ole ainut asia, jota odottaa nyt keväällä, vaan joka viikolle on tiedossa jotain kivaa ohjelmaa. Heti ensi viikolla lasten voimistelun kevätnäytös (jossa Nooakin esiintyy ensimmäistä kertaa elämässään!!) ja keskiviikkona vappu munkkeineen, tivoleineen ja brunsseineen. Millaisia vappuperinteitä teillä on?

Valmiina pääsiäiseen

WPääsiäisen vietto on virallisesti aloitettu tänään virpomalla naapurustossa noin parikymmentä ovea ja sen jälkeen syömällä suklaaöverit. En siis puhu itsestäni, vaan noista meidän pienistä murusista, jotka hoitivat koko virpomishomman ihan omatoimisesti tänään ja hienosti hoitivatkin. Onhan tämä jo ihanan helppoa mutta myös vähän haikeaa, sillä ennen kuin huomaankaan on virpomiset meidän perheen osalta kokonaan ohi.

Vaikka pääsiäistä juhlitaankin vasta tulevana viikonloppuna, olemme jo hieman aloitelleet suunnittelemaan jälkiruokia ja lasten kanssa teimme pieniä pupuja hamahelmistä. Pupuja ja pajunkissoja olisi tarkoitus hyödyntää kattauksen koristelussa, kun Nikon veljen perhe tulee kyläilemään ja ajatuksena on syödä pitkän kaavan mukaan. Askartelimme myös perinteisten virpomisvitsojen lisäksi tälle sunnuntaille lahjapaperista pupupusseja, joihin sujautettiin sisälle virpojien herkut. Pussit oli helppo ja nopea tehdä; teippailin vain paperista pussin, sidoin sen nauhalla kiinni ja lopuksi leikkasin pupunkorvat ja liimasin pienen töpöhännän. Toimisi hyvin myös puputeemaisilla synttäreillä vaikkapa vieraslahjoina!

Vitsojen koristelun kanssa meille kävi niin sanotusti perinteiset eli lapset jaksoivat jonkin aikaa kiinnostua askartelemisesta, ja loput vitsat väänsin minä eilen ja tänään aamulla. Nooan mielenkiinto riitti tasan yhteen oksaan, Minea olisi koristellut varmaan vaikka kaikkikin, mutta aina ovelle ilmestyi joku kaveri ja homma jäi kesken. Askartelu lasten kanssa on todella kivaa silloin kun siihen on riittävästi aikaa, yleensä pyrinkin tekemään kaikki synttäreihin ja muihin juhliin liittyvät valmistelut hyvissä ajoin. Ehkä siksi myös tykkään enemmän juhlan valmistelusta ja suunnittelusta kuin lopulta itse h-hetkestä.

Miten teillä virpomisviikonloppu sujui vai vieläkö virpominen on edessä ensi viikolla? Itsehän herkuttelin kaiken askartelun lomassa ihan luvattoman paljon, ja siksi tulevasta maanantaista torstaihin ajattelin olla täysin sokerittomalla – jotta taas pääsiäisviikonloppuna voi jatkaa samalla mässäilyn linjalla.

Päättäväisyydellä

Päättäväisyyttä todella tällä viikolla tarvitaan, siihen nimittäin että löydän jostain intoa poistua kotoa tuohon järkyttävään lumipyryyn, joka ulkona on tänään pauhannut. Olette varmasti kuulleet puhetta säästä jo kyllästymiseen asti, mutta pakko siltikin todeta vielä, että itseäni masentaa todella se, että toivo keväästä on ainakin hetkeksi menetetty. Koen keväisin voimakkainta väsymystä vuodenaikoihin liittyen, ja nyt hieman jännittää, alkaako kaikki alusta jälleen kun nämä lumet sulavat.

Väsymystä vastaan taistellakseni olen edelleen pitänyt yllä säännöllistä rytmiä kuntosalilla käymisessä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen siirryin neljästä kolmeen treenikertaan viikossa, ja se on ollut nyt juuri sopiva tahti. Ilman Nikon tukea minun ei olisi mahdollista käyttää noin kuutta tuntia viikossa urheilemiseen, mutta onneksi siihen on mahdollisuus ja itseä treenit ei ole kyllästyttänyt vielä kertaakaan. Ennemminkin päinvastoin, voisin käydä salilla vielä useamminkin.

Joskus minulta on kysytty, miten itseä saa tsempattua treenaamaan ja noudattamaan terveellisempää ruokavaliota silloin, kun arki käy raskaaksi ja elämä pienten lasten kanssa tuntuu kaatuvan päälle. Tähän on yksi hyvin yksinkertainen vastaus ja se on motivaatio! Kun motivaatio on kunnossa, jaksaa tavoitteen pitää mielessä huonompinakin hetkinä. Jos tavoite on pidempiaikainen, tulee repsahduksia takuuvarmasti, mutta motivaatio on se, jonka voimalla on jälleen helppo palata takaisin ruotuun. Noin puolentoista kuukauden ajan olin hyvin tiukalla ruokavaliolla ja noudatin laajempaa treeniohjelmaa, mutta nyt olen parin kuukauden ajan herkutellut viikonloppuisin maltillisesti ja muina aikoina ottanut pahan paikan tullen esim lakritsitaateleita tai sokeroimatonta maapähkinävoita. Tarkoitukseni kun ei ole enää niinkään kieltää itseltäni mitään, vaan löytää loppuelämän tasapainoinen ruokavalio, jossa sokeriherkut korvataan pääasiassa hieman terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Yleensä olen luonteeltani melko päättäväinen ja minun on vaikea luovuttaa, jos olen jotain aloittanut. Kuitenkin tämä elämäntapamuutos on antanut odottaa itseään lähes pari vuotta, koska kuvittelin sen vievän enemmän aikaa. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että jo kuukaudessa voin saavuttaa sellaisia tuloksia, joiden avulla saavuttaa ja ylläpitää motivaatio kokonaisvaltaisempaan muutokseen, olisin aloittanut heti. Nyt ymmärrän, että avainasemassa on treenin ja ruoan yhdistelmä, en nimittäin olisi koskaan voinut entisellä ruokavaliollani saada tulosta näin näkyvästi ja näin nopeasti.

Muutama ystäväni on myös nyt innostunut lähtemään mukaan samalle matkalle, ja jos minulta kysyttäisi neuvoa aloittamiseen, sanoisin että kannattaa etsiä netistä itselle sopiva kuukauden mittainen tehokas starttiohjelma. Jos heti aluksi lähtee tavoittelemaan pitkäaikaista muutosta, tulee motivaation kanssa varmasti ongelmia. Parasta on se, kun treenaamisen tulokset näkyy nopeasti ja omasta tekemisestään voi heti alusta alkaen olla ylpeä.

1 2 3 4 5 44