Uusi vuosi

Voisin tässä kohtaa vuotta kliseisesti taas ihmetellä, että miten tämä aika taas menikin niin nopeasti. Samaa ihmettelen myös lomastani, jota ihan vasta äsken lasten kanssa odotettiin ja suunniteltiin ja nyt se on jo melkein ohi. Pian olen itsekin vuoden vanhempi, Minea aloittaa koulun, kohta on taas kesä ja ennen kuin huomaankaan molemmat lapset muuttaa jo pois kotoa. Tuo meidän kuivunut joulukuusikin varisti viikossa lähes kaikki neulasensa lattialle, vaikka en millään muotoa ollut vielä valmis siirtämään kuusta olohuoneesta roskakatoksen seinän vierustalle. Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Toisaalta taas, voisinhan katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta. Olemme loman aikana ehtineet tehdä monia älyttömän hauskoja asioita, nähdä paljon ystäviä ja viettää täysin kiireettömiä päiviä perheen kesken. Kun tätä vuotta miettii taaksepäin, on vuoteen mahtunut paljon erilaisia tapahtumia eikä yhtään enempää olisi ehtinytkään. Taidan huomenna aloitta uuden tavan kokoamalla vuoden 2018 yhteen valokuva-albumiin, jotta vielä vuosienkin päästä muistaisin, kuinka paljon olemme saaneet yhdessä kokea ja kuinka onnistunut vuosi kokonaisuudessaan oli. Ja mitä tulee siihen joulukuuseen, saimme nauttia sen luomasta tunnelmasta viikon ajan – ja se maksoi vain alle kolmekymppiä.

Hyvää uutta vuotta!

Joulun jälkeen

Joulu oli ihana, ihan niin kuin edellisinäkin vuosina riippumatta siitä, missä sitä ollaan vietetty. Olemme yrittäneet nyt ottaa tavaksi olla aattona kotona, koska oman kodin joulu on parasta mitä tiedän, mutta toisaalta kaipaan ympärilleni myös paljon elämää ja sukua. Niinpä suuntasimme aattoaamuna Espooseen ja vietimme siellä kokonaiset kaksi yötä kyläillen Nikon kahdella veljellä. Autossa istumista tuli aatolle ja eiliselle kotimatkalle luvattoman paljon, mutta niin hienosti lapset jaksoivat, että eilen illalla piti hieman joustaa nukkumaanmenoissa ja pelata myöhään iltaan joululahjaksi saatuja pelejä.

Vaikka yleensä emme Nikon kanssa niitä lahjoja toisillemme ostele, tällä kertaa oli molemmat kuitenkin päättäneet yllättää. Niko oli hankkinut koko perheelle Tukholman risteilyn ensi kuulle ja minä pidennetyn viikonlopun Köpiksessä kesäkuussa meille kahdelle. Ehkä tämä yllättävä reissuinnostus kertoo siitä, että syksyllä olemme tehneet melko vähän mitään oman perheen kesken. Arkipäivät on usein menneet harrastaessa tai jossain muissa menoissa, mutta sitä perinteistä yhdessäoloa on ollut ehkä tavallista vähemmän. Nikon kanssa taas kahdestaan olemme viimeksi olleet treffeillä tai missään muuallakaan varmaankin vuosi tai kaksi sitten. Nyt taitaa siis olla jo korkea aikakin?

Lahjojen osalta oma saldoni melkeinpä olikin siinä, plus muutamat kynttilät ja ihanat pinkit karvatossut. Lapsilla taas oli hieman eri meininki, sillä lahjoja tuli paljon ja kaikki oli jälleen tarpeellisia ja tosi kivoja juttuja. Minea sai esimerkiksi jumppamaton, joka ehti jo tänäänkin olla kovassa käytössä ja yhteiseksi lapsille tuli sarjakortti Leon leikkimaahan. Paljon toivottu lahja Minealle oli jättimäinen Lol-yllätyspallo, ja Nooa taas on tänään touhunnut uudella Lego Ninjago rakennelmallaan ja unileluna kainalossa oli Lego-auto. Tänään alkoi jo tuntua siltä, että oma pääni oli täysin pyörryksissä kun molemmat lapset halusivat vuorotellen leikkiä jokaisella joululahjaksi saamallaan tavaralla – äitin kanssa tottakai.

Huomenna meillä taitaa olla edessä joulukuusen siirtäminen pihalle, sillä se taisi kuolla pystyyn jo ekoina päivinä ja nyt varistaa järjettömän paljon neulasia jo pelkästä hipaisusta. Kuusen hävittämisen jälkeen alan pikkuhiljaa kääntämään katsetta kohti uutta vuotta, jolloin meille tulee ystäväperhe kylään. Vielä en ole ehtinyt kyllästyä jouluruokiinkaan, joten niitäkin tulee ehkä tällä viikolla tehtyä, kun jääkaappiin jouluksi varaamilleni ruuillle ei kaikille ollutkaan käyttöä aattona.

Miten teidän joulu meni?

Helppo bambikakku

Se alkaa olla viimeiset hetket käsillä ennen kuin onkin jo jouluaatto ja kaikki se huipentuu, mitä tässä on suunniteltu parisen viikkoa. Aaton suunnitelmat meni meillä eilen kokonaan uusiksi kun päätimme, ettei joulua sittenkään vietetä tänä vuonna kotona, mutta olen täysin varma että joulusta tulee hyvä, oli niin tai näin. Tykkään siitä että ympärillä on ihmisiä, kotona olisimmeki olleet ihan oman perheen kesken, joten lähdemme aattoaamuna ajelemaan Nikon suvun luokse. Onneksi en ehtinyt vielä tehdä ruokiakaan valmiiksi, ja vasta tänään hoidettiin ensimmäisiä kauppareissujakin.

Meillä kaikilla on ajatukset olleet jo vähintään viikon ajan aatossa, minkä huomaa esim siitä että Nooalla meno on ollut entistäkin villimpää. Lähes tunnin välein huomaan uhkailevani tontuilla tai sillä ettei joulukalenterissa ole seuraavana päivänä mitään, mutta uhkaukset tai lahjontakaan ei ole auttanut – odotan siis jo senkin takia jouluaattoa, että voidaan jälleen palata ihan tavallisen villiin menoon.

Samalla kun katseet on käännetty maanantaihin, on myös juhlittu vuoden viimeiset pikkujoulut. Minealla oli voimistelujoukkueen omat pikkujoulut nyyttäriajatuksella, ja minä leivoin tarjolle helpon suklaisen bambikakun. Kakun tein moneen kertaan hyväksi todetulla ja helpolla Fazerin suklaakakkuohjeella ja koristelut hoitui nekin melko nopeasti edellisenä iltana. Ostin paketin vaahtokarkkimassaa, siitä leikkasin bambille posket, otsaan täpliä ja nenän. Nenään lisäsin aavistuksen pinkkiä pastaväriä, poskissa, silmissä ja täplissä on jauhemaista kultaväriä pinnalla. Sitten vain kukkien varsien ympärille kelmua ja kukat kakun päälle peittmään päällisosan. Lopuksi askartelin vielä pahvista sarvet, jotka tökkäsin hammastikuilla kakkuun. Yllättävän helppo peojekti kokonaisuudessaan siihen nähden, että näin kakusta sai kivan talviteemaan sopivan.

Huomisesta tulee todennäköisesti meillä vähän kiireisempi, kun taas saan olla tekemässä kakkua sekä muita ruokia ja herkkuja aattopöytään mukana vietäväksi. Haluaisin kokeilla erilaisia tahnoja syötäväksi ruislastujen kanssa, mutta en ole vielä törmännyt mihinkään superhyvään ohjeeseen. Olisiko teillä vinkata mitään? Tai jotain muuta hyvää syötävää joulupöytään?

1 2 3 4 5 40