Lomalla lasten kanssa

Kesälomalla muistuu mieleeni ajat, jolloin olin vielä äitiyslomalla. Aamut venyivät pitkiksi, lähimpään puistoon ehdimme vasta silloin kun muut olivat jo lähdössä pian lounaalle. Sovimme lähes päivittäin treffejä äitiporukalla, lounastimme toistemme luona ja päivän suunnitelmat tehtiin aina lasten ehdoilla – päiväuniaika oli suurimmaksi osaksi se, joka määritti kaiken tekemisen. Vaikka lapset ovatkin kasvaneet noista ajoista, on monia asia säilynyt edelleen.

Edelleen meillä nähdään paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, ja edelleen minä olen lasten kanssa se porukka, joka viimeisenä ilmestyy pihoille. Kesäloman parhaita puolia onkin se, ettei mihinkään ole kiire ja arjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itselle sopii. En ole koskaan osannut noudattaa liian tarkkaa rytmiä oikein missään, vaan nytkin lomalla syömme sitten kun on nälkä ja joskus ruokaa laitetaan kahdesti, joskus vain kerran päivässä. Nautin vapauden tunteesta ja hetkessä elämisestä, en myöskään tahdo liikaa suunnitella tekemistä viikkoihin.

Lapsista huomaa että kesä on myös heille parasta aikaa. Molemmat tykkäävät olla ulkona enemmän kuin koskaan, uimassa pitäisi käydä vähintäänkin joka päivä ja jäätelökyselyihin saa vastata puolen tunnin välein ”ei, nyt ei voi ottaa jätskiä”. Vaikka alkukesästä puhuimme huvipuistoista ja laivamatkasta, on lapset tykänneet niin paljon pyöriä ihan tässä omilla pihoilla ettei kumpikaan ole vielä ehtinyt kaivata mitään sen erityisempää. Siitä saamme kiittää tätä eloisaa naapurustoa, jossa lapsilla on aina tarvittaessa leikkiseuraa. Ei tarvitse lähteä naapurin ovea kauemmas etsimään, kun tekemistä on jo keksitty riittävästi.

Tämä kuvissakin näkyvä pieni mies on se, joka eniten täyttää minun päiviäni tekemisellä. Nooa on touhukas ja omatoiminen, joskus ehkä aavistuksen liiankin kekseliäs ja nopea toimissaan, minkä takia saan useimmiten mennä pojan perässä tuhoja selvitellen. Ensimmäisellä kesälomaviikolla alkoi jo tuntua siltä, että voisin palata takaisin töihin ”rentoutumaan”, mutta pienen totuttelun jälkeen arki on alkanut lopulta sujua oikein kivasti. Ja onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa, ehkä jossain välissä siinä ehtii ottaa myös omaa aikaa.

Miten teillä on kesä vastaanotettu? Rennosti vai ohjelmaa suunnitellen?

Arkista

Elämässä tapahtuu paljon juuri nyt. Ihan arkisia asioita mutta niin kivoja ja juuri sellaisia, joiden katson olevan panostamisen arvoisia. Kuten nyt vaikka oma hyvinvointi liikunnan muodossa. Vaikka kiire olisi kuinka kova, olen pitänyt kiinni kolmesta urheilupäivästä viikossa, sillä kokonaiskuvassa se lisää hyvää oloa ja katkaisee juuri sopivasti hektisenä päivänä paikasta toiseen juoksemisen. Ihan yhtä tärkeää on myös se, että lähtee lasten kanssa ulos tai rakentelee kotona legoilla, vaikka töitä riittäisi läpi yön tehtäväksi. Olen nimittäin huomannut, että loppujen lopuksi on tärkeää jollain tavalla osata olla kiinni hetkessä eikä aina ajatella sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Kevään antaessa odottaa itseään näin kauan huomasin itselleni heränneen matkakuumeen. Ajattelin, että johonkin on päästävä ja äkkiä, mutta toisaalta kaikki pihahommat olisi aloitettava jo keväällä – ja niihin uppoaisi jokainen ylimääräinen euro. Niinpä ainut mahdollisuus oli suunnitella jotain riittävän edullista, ja koska Nikolla matkakuumetta ei ole juuri koskaan, päätimme lähteä reissuun tyttöporukalla. Juuri se kaipaamani irtiotto tähän Suomen ei-niin-keväiseen kevääseen!

Varaamamme matka ei onneksi ole ainut asia, jota odottaa nyt keväällä, vaan joka viikolle on tiedossa jotain kivaa ohjelmaa. Heti ensi viikolla lasten voimistelun kevätnäytös (jossa Nooakin esiintyy ensimmäistä kertaa elämässään!!) ja keskiviikkona vappu munkkeineen, tivoleineen ja brunsseineen. Millaisia vappuperinteitä teillä on?

Valmiina pääsiäiseen

WPääsiäisen vietto on virallisesti aloitettu tänään virpomalla naapurustossa noin parikymmentä ovea ja sen jälkeen syömällä suklaaöverit. En siis puhu itsestäni, vaan noista meidän pienistä murusista, jotka hoitivat koko virpomishomman ihan omatoimisesti tänään ja hienosti hoitivatkin. Onhan tämä jo ihanan helppoa mutta myös vähän haikeaa, sillä ennen kuin huomaankaan on virpomiset meidän perheen osalta kokonaan ohi.

Vaikka pääsiäistä juhlitaankin vasta tulevana viikonloppuna, olemme jo hieman aloitelleet suunnittelemaan jälkiruokia ja lasten kanssa teimme pieniä pupuja hamahelmistä. Pupuja ja pajunkissoja olisi tarkoitus hyödyntää kattauksen koristelussa, kun Nikon veljen perhe tulee kyläilemään ja ajatuksena on syödä pitkän kaavan mukaan. Askartelimme myös perinteisten virpomisvitsojen lisäksi tälle sunnuntaille lahjapaperista pupupusseja, joihin sujautettiin sisälle virpojien herkut. Pussit oli helppo ja nopea tehdä; teippailin vain paperista pussin, sidoin sen nauhalla kiinni ja lopuksi leikkasin pupunkorvat ja liimasin pienen töpöhännän. Toimisi hyvin myös puputeemaisilla synttäreillä vaikkapa vieraslahjoina!

Vitsojen koristelun kanssa meille kävi niin sanotusti perinteiset eli lapset jaksoivat jonkin aikaa kiinnostua askartelemisesta, ja loput vitsat väänsin minä eilen ja tänään aamulla. Nooan mielenkiinto riitti tasan yhteen oksaan, Minea olisi koristellut varmaan vaikka kaikkikin, mutta aina ovelle ilmestyi joku kaveri ja homma jäi kesken. Askartelu lasten kanssa on todella kivaa silloin kun siihen on riittävästi aikaa, yleensä pyrinkin tekemään kaikki synttäreihin ja muihin juhliin liittyvät valmistelut hyvissä ajoin. Ehkä siksi myös tykkään enemmän juhlan valmistelusta ja suunnittelusta kuin lopulta itse h-hetkestä.

Miten teillä virpomisviikonloppu sujui vai vieläkö virpominen on edessä ensi viikolla? Itsehän herkuttelin kaiken askartelun lomassa ihan luvattoman paljon, ja siksi tulevasta maanantaista torstaihin ajattelin olla täysin sokerittomalla – jotta taas pääsiäisviikonloppuna voi jatkaa samalla mässäilyn linjalla.

1 2 3 4 5 44