LOL Surprise synttärit

Helmikuussa meillä juhlittiin Nooan ritari-lohikäärme-juhlien lisäksi toisetkin juhlat, Minean LOL Surprise synttärit. Minea oli päättänyt teeman jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta silti valmistelut jäi melko viime tippaan. Itse asiassa näin on käynyt melkein joka vuosi, yhdistä juhlista selvittyäni ei nimittäin ole kovin helppo alkaa samantien valmistelemaan seuraavia. Onneksi lapset eivät näitä huomaa, joten en ole itsekään jaksanut stressata asiasta sen enempää.

Synttäreiden värit olivat hyvin tyttömäiset, ruusukultaa ja vaaleanpunaista, ja koristelut olivat kaiken kaikkiaan aika maltilliset. Lainasin ystävältä LOL-viirin ja ikkunan eteen laitettiin kunnon kasa erilaisia ilmapalloja, joiden seassa yhtä tämän hetken lemppariani eli marmorikuvioituja palloja. Minea sai itse suunnitella vieraiden kanssa tehtävät leikit ja lopulta valitsi pullonpyörityksen, limbo-kisan sekä onginnan. Nykyään Minea tykkää olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä juhlia, joten olen antanut tytön hoitaa kaiken mahdollisen mistä hän vain innostuukaan.

Näissä juhlissa Minea päätti myös sen, mitä vieraille tarjotaan ja hän myös oli jonkun verran mukana toteuttamassa leipomisia. Kaverisynttäreillä tarjottiin kahdenlaista kakkua, tavallista täytekakkua vadelma- ja kinuskitäytteillä sekä jäätelökakkua (jonka kinuskikastike hieman jo alkoi tässä vaiheessa valumaan välistä). Sukulaisille ja muille aikuisille vieraille tarjolla oli enemmän myös suolaista puolta perinteisten popparien ja muiden lisäksi, tein myös toisen LOL kakun samoilla mansikka- ja kinuskitäytteillä. Uusi ihastukseni oli Kinuskikissan ohjeella tehty kreikkalainen voileipäkakku, jonka täytteet oli niin hyviä, että ajattelin joskus tehdä niitä pienten ruisnappien päälle!

Seuraavaksi meillä katetaan pöytä herkuilla varmaan tuossa pääsiäisenä ja vappuna. Vappubrunssit on aina olleet huippuja ja tänä vuonna aion jatkaa perinnettä järjestämällä jälleen jotain kivaa yhdessä ystävien kanssa.

Sopivan rytmin harjoittelua

No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.

Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.

Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.

Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.

Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?

Lohikäärme-ritarijuhlat

Viikon mittaista talvilomaa aloittelevana yritän jälleen saada blogin heräämään horroksestaan kaiken tämän synttärirumban jälkeen. Nooan synttäreitä juhlittiin jo parisen viikkoa sitten, teemana tosiaan se lohikäärmeet ja ritarit. Sinänsä teemavalinta oli yllättävä, että harvoin näistä kumpikaan on Nooan ykkösjuttuja leikeissä, vaikka jonkun verran ritarileluja meiltä löytyykin. Synttäriteemana nämä joka tapauksessa toimi alkujärkytyksestä huolimatta aika hyvin!

Ensin ajattelin etten varmasti saa mitään ideoita kakun tekemiseen, kun en ole mikään mestari sokerimassankaan kanssa, mutta onneksi silti kokeilin tätä yksinkertaista linnakakkua. Kakkupohjan tein niin kutsutulla 0,7-ohjeella eli ensin punnitaan kananmunat ja sokeria sekä vehnäjauhoja mitataan 70%:n verran munien painosta. Itse tykkään aina laittaa osan perunajauhoja vehnäjauhon sijasta, jolloin kakusta tulee vähän tiiviimpi rakenteeltaan.

Linnakakun täytteenä oli mansikkaa ja kinuskia. Mansikkatäytteessä oli sekoitettuna kerma ja mansikkarahka, kinuskitäytteen tein jo monta kertaa hyväksi todetulla Kinuskikissan ohjeella. Lohikäärmekakku oli puolestaan suklaakakku, valmistettu tällä Fazerin ohjeella ja päällä mustalla värjätty voi-tomusokeri-tuorejuusto-täyte. Itse olin synttäreiden aikaan vielä sokerilakossa, joten kakkujen maku jäi testaamatta, mutta vieraisiin luottaen voin todeta molempien kelvanneen paremmin kuin hyvin.

Juhlien hitti lasten mielestä oli hauska aarteenetsintä, jossa kartan avulla etsittiin seitsemän eri pistettä ja niistä löytyvät vihjeet. Vihjeiden avulla seuraavan pisteen sijainti aina tarkentui, ja joissakin pisteissä olikin etsijöille yllätys. Matkan varrelta jokainen keräsi itselleen läksiäispussin ja sinne sisälle tarroja, karkkia ja pikkuautot.

Lastenjuhlien suunnittelu ja järjestäminen on ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista meidän perheessä, ja tykkään siitä kun voi suunnitella juhlan jonkin teeman ympärille. Kuitenkin joka kerta huomaan aikaa toteuttamiselle olevan liian vähän ja loppuvaiheessa teen viimeiset pakolliset asiat kiireellä läpi. Nytkin meiltä jäi aarrekartan piirtäminen ihan viime tippaan, itse sankarin juhlavaatteet kaivettiin kaapista 10 minuuttia ennen juhlien alkua ja sen suuremmin niitä miettimättä ja itsellenikin sain paidan vaihdettua puhtaaseen juuri ennen ensimmäisen vieraan saapumista. Koskaan mikään ei toteudu ihan täysin niin kuin sen suunnittelee, mutta eipä sillä niin väliäkään ole – tärkeintä on juhlien alettua unohtaa oma täydellisyyden tavoittelu ja olla täysillä hetkessä läsnä. Juhlien jälkeen sitä ei kuitenkaan enää edes muista, mitä olisi tehnyt toisin.

1 2 3 4 5 6 43