Kohta on joulu

Nyt on jo todettava, että näin viisi yötä ennen joulua alkaa pikkuhiljaa tuntumaan jo jouluisalta. Yksi suurimmista syistä siihen on varmastikin se, että viikonloppuna kävimme ostamassa kuusen ja tällä hetkellä se jo komeilee tuossa olohuoneessa kaikessa upeudessaan. Itselleni olisi hyvin riittänyt pelkkä vihreä kuusi valoineen, mutta en raaski viedä lapsilta sitä iloa etteivät he pääsisikään koristelemaan kuusta joulupalloilla – niinpä meidän kuuseen lopulta päätyi lähes jokainen joulukoriste, joka talostamme löytyy.

Nämä viikot ennen joulua on olleet sen verran täynnä kaikenlaista ohjelmaa, etten ole ehtinyt vieläkään suunnitella aaton ruokailua ollenkaan. Lupasin huomenna aloittaa laatikoiden tekemisen, mutta toisaalta olen sen verran huoleton luonteeltani, että ajattelin tehdä juuri sen verran kuin jaksan eikä mitään ole pakko tehdä. Todennäköisesti lähdemme jo heti joulupäivänä sukulaisten luokse toiselle paikkakunnalle, joten ruokaa olisi muutenkin hyvä tehdä vain aaton tarpeisiin. Onko teillä omat suosikkinne joulupöydässä? Meille yleensä parhaiten maistuu alkupalat, ja omia lemppareitani pääruoista on bataatti-, lanttu- ja punajuurilaatikko. Kaikki tietenkin itse tehtynä niin saa juuri sellaista kuin toivookin.

Joulussa kaikkein vähiten nykyään kiinnostaa lahjat. Toki on kiva antaa lapsille heidän toivomiaan leluja ja nähdä kuinka onnellisia he niistä ovat, mutta itselleni en ole pitkään aikaan odottanut mitään enkä rehellisesti sanottuna ole kovin innostunut hankkimaan muistamisia muillekaan aikuisille. Tykkään ilahduttaa läheisiäni, mutta ennemmin ostan ystävälle aina silloin jotain kivaa kun sellaista tulee kaupassa vastaan – joulun aikaan kymmenien lahjojen ostaminen yhdellä kertaa, ja etenkin lahjojen väkisin keksiminen, ei vain tunnu omalta jutulta.

Vielä ennen joulua olisi edessä kaksi työpäivää ja Minean jumpparyhmän pikkujoulut. Viikonlopulle voisi hyvin suunnitella lasten kanssa tehtävän elokuvareissun, tai ehkä parempi laittaa Niko lasten kanssa kotoa pois niin saan itse puuhailla rauhassa ruokien kanssa. Ihanaa joka tapauksessa, että pian alkaa loma ja ihan kohta se joulukin sieltä tulee! Ruokien lisäksi nautin siitä, että saa tavata sukulaisia ja istua myöhäisiä iltoja glögin äärellä vaihtaen kuulumisia. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?

Pikkujoulut

Viime perjantaina vietin tälle vuodelle viimeisiä, mutta varmaankin parhaita pikkujouluja. Yleensä en koe kaipaavani tyttöjen illanistujaisiin mitään sen ihmeempää ohjelmaa, vaan se riittää että saa olla ja jutella rauhassa, mutta eilinen oli ehdoton poikkeus! Meillä oli hauskempaa kuin aikoihin, ja huikeista elämyksistä mieleen jäi muistoja, joiden voimalla eletään vielä pitkään.

Ilta aloitettiin ensin Jyväskylän Mysteeristä*, jossa saimme ratkottavaksemme Suomen Helmen arvoituksen – kenelle Helmi Kallion perintö kuuluu? Emme ehkä olleet talon nokkelin pikkujouluporukka, mutta matkan varrella saimme nauraa vedet silmissä ja mysteerin ratkaiseminen jäi vain viimeisen kaapin avaamisesta kiinni. Koukuttuminen Mysteeriin oli joka tapauksessa tapahtunut samantien, sillä jokainen meistä nyökytteli lähtiessään varmana siitä, että tänne palattaisiin vielä lähiaikoina. Miten mahtavaa tekemistä esimerkiksi joulun pyhäpäiville, jos sukulaisten kanssa on jo ehditty kyllästyä kotoiluun villasukat jalassa.

Mysteeristä ilta jatkui Amarilloon, jossa meitä odotti seuraava huikea elämys The Table*. The table tarjoillaan minimissään kuudelle hengelle, mutta varauksen voi tehdä vaikka vain itselleenkin, jos uskaltaa hypätä syömään samaan porukkaan tuntemattomien kanssa. Tämän ruokaelämyksen kuvaileminen sanoin on vaikeaa, mutta voin täysin suositella sitä ystäväporukoille illan istumiseen pidemmän kaavan mukaan. Noin kolmen tunnin aikana pöytään kannetaan niin ruokaa, juomaa kuin ohjelmaakin – joimme muun muassa liekitettyjä juomia ja saimme hauskan keskustelutehtävän. Ruokaa pöydässä oli enemmän kuin riittävästi ja kaikki maistui loistavasti meidän porukalle.

Vielä syömisenkään jälkeen emme ottaneet suunnaksi taksitolppaa, vaan kävimme kuuntelemassa Jannaa sekä Pete Parkkosta. Huikea ilta kokonaisuudessaan, juuri sellainen jota muistellaan pitkään. Vain yksi asia jäi harmittamaan jälkikäteen – miksei vastaavia iltoja saa järjestettyä useamminkin!

*Mysteeri ja The table saatu

Joskus väsyttää enemmän

Ja lähes aina sen aika on loppusyksystä. Tämä syksy ei onneksi ole ollut mikään erityisen pitkä ja pimeä, mutta jotenkin syksy tuppaa aina olemaan se vuoden kiireisin. Tulee muutama projekti liikaa, jotain yllättävää johon ei osannut varautua tai sitten itse keksii jotain, vaikka todellisuudessa aikaa ei juurikaan olisi mihinkään ylimääräiseen. Tänä syksynä on ollut Minean jumppaesityksiä, talkoohommia, parit työpaikan kekkerit, pikkujouluja, työprojekteja, joista en osannut kieltäytyä, vanhempaintoimikunta ja tonttudisco, yksi kranssin askarteluilta ja vireillä oleva hyväntekeväisyysprojekti.

Ystäväni Kerttu kuvaili elämääni hyvin sanoilla ”aina sata palloa ilmassa, joskus joku saattaa tippua”. Tottahan se on, innostun helposti kaikesta ja tekisin enemmänkin, jos vuorokauden tunnit riittäisivät. Itse asiassa haaveilen salaa yrittäjänä toimimisesta, mutta samaan aikaan tiedän, että se olisi viimeisin minulle sopivista ammateista, sillä heikkouteni on raha-asioiden hoitaminen ajallaan. Silti en voi olla ajattelematta, mihin kaikki johtaisi, jos keskittäisin kaiken innostuneisuuteni ja energiani johonkin yhteen intohimon kohteeseen sen sijaan että sinkoilen sinne tänne tehden kaikenlaista vähän kaikkialle.

Tänään on jo joulukuun ensimmäinen ja tiedän, että vähitellen onneksi kiireet alkavat helpottamaan ja voin keskittyä joulun suunnittelemiseen ja valmisteluihin. Jouluaaton aiomme viettää kotona, ja vaikka se tarkoittaa hommaa ruokien suhteen, on se sellaista tekemistä joka enemmän rentouttaa kuin stressaa. Ne muutamat lahjat, jotka omille lapsille annamme, on jo ostettuina, joten joulua kohti mennään rennolla otteella.

1 2 3 4 5 6 40