PUISTOMUTSI

 

puistomutsi IMG006

puistomutsi IMG008

puistomutsi IMG004puistomutsi IMG007  puistomutsi IMG005  puistomutsi IMG003

paita & trikoot  H&M  //  lenkkarit  DefShop (saatu)  //  aurinkolasit  Crocs (saatu)puistomutsi IMG002 puistomutsi IMG001

Puistomutsi on uhanalainen laji, jota tavataan vähenevissä määrin ympäri Suomea. Lajille haasteita luo epäedulliset olosuhteet lähipuistoissa kuten lajitovereiden vähyys tai puistojen puuttuva ylläpito. Puistomutsien reviiri on laajentunut keskusta-alueiden kahviloihin, toisten entisten puistomutsien pesimisalueille sekä osa lajin edustajista viihtyy nykyään tiiviisti oman reviirinsä suojissa, etenkin ujommat yksilöt. Uutena ilmiönä on havaittu puistomutsikuntia, jotka leiriytyvät jakamaan saman puiston, mutta suojelevat omaa reviiriään ja pitäytyvät pesueensa kanssa omissa oloissaan ottamatta kontaktia lajin muihin yksilöihin.

Jalostuneempi puistomutsi tulee puistoon tarkan huolittelun jälkeen, sekä peittääkseen olemuksensa todellista tilaa että paetakseen kotireviirinsä vääjäämätöntä kaaosmaisuutta. Pesueen ulkokuorella puistomutsit voivat jopa kilpailla keskenään, puistomutsit esittelevät komeuttaan ja nakkelevat niskojaan. Muista räikeästi erottuvat yksilöt jätetään helposti sosiaalisen reviirin ulkopuolelle eikä vähemmän puheliaita yksilöitä huomioida juuri lainkaan. Alueellisia eroja esiintyy, maan eteläosissa ilmapiiri on kilpailevampi kuin pohjois- ja keskiosassa.

Lajin sisällä on havaittavissa yksilöllisiä eroja. On puistomutseja, jotka viihtyvät ainoastaan kotireviirinsä piirissä, kun taas toiset koluavat läpi useamman puiston viikossa. Osan on havaittu käyvän puistossa säännöllisesti, joskus toisen saman lajin edustajan kanssa yhdessä. Joillekin tärkeää on omasta pesueestaan huolen pitäminen niin että puistomutsi tarkasti seuraa jälkeläistensä perässä katsoen ettei poikaset kokeile uhkarohkeita suorituksia tai laita suuhunsa lajille epätyypillisiä esineitä kuten hiekkaa tai pieniä kiviä. Rennommat puistomutsit seisovat pienen etäisyyden päässä, koko ajan tilannetta tarkkaillen ja tulee tarvittaessa apuun tai viheltää pelin poikki, jos huomaa poikasen toimivan vastoin lajin yleisiä toimintatapoja. Puistomutsien on myös havaittu hakeutuvan usein isompiin porukoihin puistojen laidoille, tähän tutkijat ovat arvelleet syyksi vertaistuen hakemisen sekä kuulumisten vaihtamisen. Erityisen väsyneet yksilöt joskus eristäytyvät muusta porukasta puiston penkeille istumaan ja odottamaan, että olisi jälleen aika palata kotikoloon ruokkimaan poikaset. Urbaanit puistomutsit voivat myös turvautua elektroniikkaan, huomaamattomasti selailla kännykkäänsä samalla kun toisella raajallaan ovat leikkivinään hiekkalaatikolla jälkeläistensä kanssa. On huomattu, että pienempien poikasten puistomutseilla meno on intensiivisempää ja vaatii puistomutsin jatkuvan huomion, kun taas vanhemmat poikaset hakeutuvat samantien toistensa seuraan jättäen näin emonsa vaille akuuttia tehtävää.

Mielenkiintoinen ilmiö on se, että puistomutsit ovat lähes aina samaa sukupuolta – mikäli reviirille sattuu vastakkaisen sukupuolen edustaja, jätetään hänet melkein poikkeuksetta huomiotta tai vaihtoehtoisesti käytöksen luonne muuttuu totaalisesti. Puistomutseihin törmää aamupäivästä noin 9 ja kello 12 välillä sekä uudelleen myöhemmin iltapäivällä, noin kello puoli neljästä eteenpäin. Puistomutsin tapaaminen ei vaadi erityisiä toimenpiteitä, laji ei ole vaatallinen ihmiselle, vaan ennemminkin se pysyttelee omissa oloissaan ihmisiä kohdatessaan. Puistomutsin kanssa juttusille joutuessasi suosittelemme ottamaan puheeksi aiheet kuten huonosti nukutut yöt, surkea aviomies, poikasten allergiat tai kotitöiden kuormittavuus – tärkeintä on keskustelun yksinkertaisuus, jotta ylikuormittunut puistomutsi varmasti pystyy seuraamaan keskustelun kulkua.

10 VIIKON HYVINVOINTIHAASTE, OOTKO MUKANA?

Mitä kuuluu meikäläisen peruskunnolle nykyään? Itselleen saa olla vielä suht armollinen tässä vaiheessa kun Nooa on kuitenkin vasta puolivuotias, mutta toisaalta en halua vuosien päästä huomata kuuluvani siihen porukkaan, joka vieläkin laittaa huonon kunnon ja lihomisen raskauskilojen piikkiin. Meillä naisilla kun tuntuu usein olevan tapana kuitata kaikki sanomalla no kun oli ne raskauskilot ja siitä se sitten lähti. Kuukausi Nooan syntymän jälkeen mä olin lähestulkoon täysin palautunut, maha yhtä litteä kuin ennenkin ja vaakalukemakin kutakuinkin sama. Mitä tapahtui sen jälkeen? Nyt kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen olen huonoimmassa kunnossa kuin koskaan!

Olen aina ollut lievästi sanottuna perso makealle. Syön herkkuja kaksin käsin silloin kun niitä on tarjolla, leivon pari kertaa viikossa ja joka ruoan jälkeen on saatava jälkiruoaksi jotain makeaa. Kohtuus ja herkuttelu ei mun sanavarastossani sovi samaan lauseeseen. Ystäväni on aina sanoneet, että on suorastaan ihme, että pysyn näin hoikkana tällä syömisen määrällä, ja tottahan se on, syön paljon sekä ruokaa että herkkuja. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä yöheräämisistä johtuva jatkuva väsymys, on sokerikoukku varma juttu. Uskoisitteko jos sanoisin että meillä menee Nutella-purkki viikossa? Tai että voin helposti syödä 3-4 muffinssia päivässä? Ei mikään ylpeydenaihe, vaan ennemminkin niin noloa että asiasta on helpompi vääntää vitsiä kuin myöntää itselleen, että elintapani on tällä hetkellä aika rempallaan.

sokerioverit IMG003

Pahinta mulle on se, etten oikein viihdy kropassani. Viime keväänä ennen raskaaksi tulemista lenkkeilin melko paljonkin ja olin tyytyväinen itseeni, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ei hävettänyt pukea uikkareita, lyhyetkin shortsit näyttivät hyvältä jalassa ja kuvittelin jopa alkavani käyttämään enemmän kroppitoppeja. Tänä kesänä olen salaa ollut tyytyväinen siihen, ettei ilmojen puolesta ole tarvinnut liikkua kovin vähissä vaatteissa eikä uiminenkaan ole ollut mikään must-juttu näillä ”helteillä”. Ihan varmana joku ottaisi munkin tänhetkisen kropan huutaen, mutta jos omaan hyvään oloon vaaditaan se pari senttiä pois vyötäröltä ja reisistä tai pari kiloa pois vaakalukemasta, niin antakaa mun puhua laihdutusprojektista tai mistä ikinä haluankaan. On typerää verrata itseään aina muihin, koska se voi estää oman kehittymisen, jos aina tuudittautuu ajatukseen jollain toisella menee vielä huonommin.

Joskus pienempänä olen harrastanut yleisurheilua, tanssia ja lumilautailua, myöhemmin kävin aktiivisesti jumpissa ja lenkkeilin. Minean syntymän jälkeen kaikki urheilu on ollut lenkkeilyä, koska se on helpoin ja nopein tapa saada itsensä liikkeelle, plus että naapurista sattuu löytymään pari lenkkeilystä innostunutta ystävää. Reilu vuosi sitten pidin sokerittoman kuukauden, jonka aikana jätin lähes kaiken sokerin pois ruokavaliostani, mutta eihän kuukaudessa ihmeitä tehdä. En kuitenkaan ole koskaan aloittanut yhtäkään dieettiä tai kuntokuuria, koska en ole kokenut niille tarvetta, paitsi nyt! Sain loistavan tilaisuuden tehdä tyytymättömyydelleni jotain konkreettista, kun jyväskyläläinen hyvinvointiyritys IWELLO starttasi meille bloggaajille hyvinvointiprojektin. 10 bloggaajaa, 10 viikkoa, jokaisella omat tavoitteet mutta yhteinen tsemppi. Motivaatio mulla on huipussaan, koska haluan ihan tosissani taas löytää liikunnan ilon ja saada itseni siihen kuntoon, että voin pukea päälleni mitä vain miettimättä sitä, mitä vartalon kohtia haluan piilotella. sokerioverit IMG002

Idea hyvinvointiprojektissamme on yksinkertainen. Kokoonnumme 10 viikon ajan kerran viikossa koko porukalla treenaamaan ja kuulemaan neuvoja, muuten liikumme jokainen kotona omien tavoitteidemme mukaan. Tänään tapasimme ensimmäisen kerran ja teimme lähtötason kuntotestin, joka ainakin omalla kohdallani tuntui yllättävän raskaalta. Mihin on kadonnut se vuoden takainen hyväkuntoinen nainen, joka jaksoi helposti juosta kympinkin alle tuntiin? Saimme jokainen myös tukiparin, jonka kanssa jakaa fiiliksiä, ehkä treenatakin yhdessä ja ainakin tsempata toisiamme, sillä tuskin mikään on tässä projektissa niin tärkeää kuin ryhmän tuki ja samalla myös paine. Onnistumisen painetta luo myös se, että teen projektistani julkisen täällä blogissa, jolloin en varmasti anna periksi kovin helpolla. Ja tiedättekö mitä, myös teistä jokainen voi halutessaan olla meidän mukana treenaamassa jos hyvinvointihaaste kuulostaa hyvältä projektilta tulevaan syksyyn!

Meillä jokaisella kymmenellä osallistujalla on hyvinkin erilaiset tavoitteet treenaamisen suhteen. Mun tavoitteenani on järkevöittää ruokavaliotani, tuoda liikunta jälleen luontevaksi osaksi arkea ja samalla tiputtaa muutama kilo ja saada kroppaan muotoa. Haittaa ei ole siitäkään, jos oppisin ajankäyttöä hiukan paremmin, niin ettei jatkuva kiire tai ajanpuute ole syynä sille, ettei tule lainkaan urheiltua. Muut mukana olevat bloggaajat ja heidän tavoitteensa ovat:

  • Modernisti Kodikas – pudottaa muutama kilo, kiinteyttää ja nostaa peruskuntoa
  • Lillalove – tavoitteellistaa juoksuharrastusta, eroon sokeririippuvuudesta
  • Pieces of miracles – liikunta luontevaksi osaksi arkea, pudottaa kiloja
  • Lainahöyhenissä – kehittää lihaskuntoa
  • Talo Luck – stressinhallinta, liikunnan ja hyvinvoinnin balanssi
  • Kotvasia – aikaa ja intoa lihaskunnon parantamiseen, ruokavalion järkeistäminen
  • Little big things – liikkua kivuttomasti nivelrikkoisena, löytää liikunnanilo, pudottaa muutama kilo
  • Mini – peruskunnon nostaminen, pudottaa muutama kilo
  • Kuiskauksia – parantaa lihaskuntoa ja ryhtiä, kiinteyttää, tuoda liikunta osaksi arkea

Yksikään meistä ei ole mikään fitness-tason treenaaja, joten voin luvata, että tiedossa on kasoittain onnistumisen iloa, tuskastumista, hikeä, aitoa tekemisen meininkiä ja loistavaa fiilistä. Onko teillä ollut ajatuksissa aloittaa jonkinlaista kuntoprojektia nyt syksyllä? Loistava uutinen on nimittäin se, että hyvinvointiprojekti on mukana kaikkien meidän blogeissa, voit klikata itsesi siihen blogiin, jossa tavoitteet on lähimpänä omiasi ja seurata treenaamista ja etenemistä tulevien 10 viikon ajan. Jaamme sekä treenejä että tunnelmia jokainen vähintään kerran viikossa, joten halutessasi voit edetä täysin samaa tahtia seuraamasi bloggaajan kanssa. Blogeissa ja instassa projektin löytää tunnisteen #IWELLOjengi alta. Mä kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin mun ensimmäisestä treeniviikosta, mutta aloittaa voi jo tänään. Oothan säkin mukana?

iwello

UUSI ARKI

Tästä se lähtee, uusi ja toivottavasti astetta kiireettömämpi arki. Useimmilla varmaan starttasi koulut ja päiväkodit viime viikolla, mutta me on aloiteltu vähän hitaammin, kun ei ole vielä täysin itsekään sisäistänyt ajatusta syksystä. Oon viestitellyt Minean kerhopaikkaan tyyliin katellaan nyt milloin aloitellaan, jotenkin koko ajan ajatellen että arki alkaisi vasta syyskuun puolella kun ei vielä olla saatu kokea kesääkään.

Viime keväänä Minea kävi tuossa meidän lähellä seurakunnan järjestämässä ilmaisessa kerhossa. Kerhoa oli kaksi tuntia pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi perjantaisin oli mahdollisuus käydä lapsiparkissa. Itse kerhoaika tuntui mulle täysin hyödyttömältä, koska ehdin viedä Minean, tulla kotiin syömään aamupalan ja syöttämään Nooan ja lähteä hakemaan Mineaa kotiin. Kerhopaikkaa kuitenkin alunperin haettiin siksi, että Minealla olisi mahdollisuus leikkiä ikäistensä kanssa, joten siinä mielessä se toimi.

kerholainen IMG006

Ennen mun äitiyslomaa Minea kävi yksityisellä perhepäivähoitajalla, johon me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. En tiedä oltaisiko me jatkettu hoitoa osa-aikaisena myös Nooan syntymän jälkeen, mutta mulle se oli täysi yllätys, ettei Kelalta saakaan tukea yksityiseen hoitoon silloin kun vanhempi on toisen sisaruksen kanssa kotona. Kunnan tai kaupungin päiväkodissa lapsi voisi olla vaikka täysipäiväisesti, mutta yksityisellä puolella ei ollenkaan, eikä käytännössä osa-aikaisesti kaupunginkaan perhepäivähoitajalla. Tässä kohtaa niin sanottu subjektiivinen hoito-oikeus ei toimi ihan niin tasa-arvoisesti kuin olin aiemmin käsittänyt.

Perhepäivähoito vaihtui sitten jo olosuhteidenkin pakosta seurakunnan kerhoon, mutta syksyksi halusin jotain, mikä helpottaisi myös mun jatkuvaa kiirettä. Kaupungin kerhoissa vietetään neljä tuntia kaksi kertaa viikossa, mikä kuulosti muuten hyvältä, mutta sitten mietin, kävisikö siinä lopulta niin että pikainen pyörähdys päiväkodissa kiikuttaisi vain kaikki meneillään olevat taudit hoidosta meille. Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä niitä kun ei juurikaan pyörinyt, ja koko hoitoaikanaan Minea oli kipeänä vain hassut pari kertaa. Enkä ole koskaan ollut muutenkaan niin vakuuttunut siitä, että päiväkoti olisi vielä 3-vuotiaallekaan se paras paikka viettää päivänsä. Kumman ennemmin itse valitsisit, työpäivän rauhallisessa, viihtyisässä toimistossa vai laitosmaisessa tilassa, jossa parikymmentä työkaveria huutaa samaan aikaan?kerholainen IMG005

Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on taas viime aikoina käynyt kuumana, ja oma kantani on pääasiassa se, että lapsi on kotona jos toinen vanhempikin on (erityistapauksia lukuun ottamatta!). Vaikka itsellänikin hommia kyllä riittäisi vaikka ja kuinka, ei vaihtoehtona ole missään vaiheessa ollut Minean laittaminen hoitoon täysipäiväisenä – ei ehkä puolipäiväisenäkään. On lähes käsittämätöntä, että Suomessa on tähänkään päivään asti tarjottu täysipäiväisiä hoitopaikkoja isommille sisaruksille, jos pienempi on äitin kanssa kotona. Kenen etua se palvelee? Suoranaisesti ei ainakaan lapsen, ehkä sivullisesti silloin jos äiti on muuten liian väsynyt hoitamaan lapsiaan. Ja toisaalta, oon mäkin aika hemmetin väsynyt, mutta silti meillekin loistavasti riittää kerho, tai osa-aikainen hoito, joka olisi se toinen vaihtoehto.

Tällä kertaa mun ei tarvinnut pyöritellä ongelmaani kovin kauaa, kun kaikki ratkesi kuin itsestään Minean entisen perhepäivähoitajan ilmoittaessa, että hän voisi pitää Minealle kerhotoimintaa. Pari päivää viikossa, neljä tuntia kerrallaan, ja mäkin saisin sitä toivomaani työskentelyaikaa aamupäivällä Nooan nukkuessa aamu-uniaan. Loistava diili! Blogityötä lukuunottamatta oon koittanut pitää työjutut tekstieni ulkopuolella, mutta kerrottakoon että tällä hetkellä olen äitiyslomallakin tehnyt kahta sivutyötä. Kahdesta sivutyöstä tulee melkein yksi kokonainen, joten kuvitelkaapa itsenne kahden lapsen kanssa kotiin niin että samalla yritätte tehdä edes puolikasta työpäivää. Päivällä ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan ehdin ottaa muutaman kuvan arkitouhuista, ja kaikki muu jää tehtäväksi sen jäljeen kun lapset on nukkumassa. Mahdoton yhtälö noin pidemmän päälle, ja missä on se löhöän sohvalla telkkaa tuijottamassa aika?

Niinpä oli tehtävä joitakin päätöksiä ja muutoksia tähän nykyiseen arkeen, niin että kokonaiskuormitus kevenisi tai edes jakaantuisi tasaisemmin päivän ajalle. Lopetin toisen sivutyöni, jotta voin jatkossa keskittyä päätyöhöni eli lasten kanssa touhuamiseen, ja sen lisäksi saisin panostaa muun vapaa-aikana blogiin ja muihin haluamiini projekteihin. Minean kerhopaikka ajaa asiansa sekä Minean viihdyttäjänä että tarjoamalla mulle sitä työskentelyaikaa blogin parissa myös päiväaikana. Ja ne jotka kuvittelee, ettei blogi voi olla työläs, tervetuloa viikoksi kirjoittamaan postauksia, kunhan ensin olet ottanut kymmenittäin kuvia ja vielä muokannutkin ne, vastannut sähköposteihisi, vastannut kommentteihin ja hoitanut kymmenen muuta pikkuhommaa!kerholainen IMG004 kerholainen IMG003 kerholainen IMG002

Tiedän sieltäkin ruudun takaa löytyvän ihmisiä, jotka näkevät lapsen hoitoon liittyvät kysymykset hyvinkin eri tavoilla. Toisen mielestä täysipäiväinen hoito on perusteltua milloin tahansa, toinen näkee jo perhekahvilassa käymisen riittävänä aktiviteettina taaperolle. On hyvä, että asiasta käydään keskustelua, ja itse voin sanoa olevani täysin tyytyväinen meidän nykyiseen ratkaisuun – vaikkei sitä vielä olla edes päästy kunnolla testaamaan. Niin kauan kun valtiomme puolesta on ok käyttää päivähoitopalveluja itse valitsemallaan tavalla, emme oikein voi mennä tuomitsemaan muiden tekemiä valintoja. Meille kerhoilu tuo mahdollisuuden harrastaa Nooan kanssa, Minean leikkiä kavereidensa kanssa myös päiväsaikaan ja mulle pieniä hetkiä aikaa bloggaamiselle (joka ei tosiaankaan hoidu ihan tuosta noin vaan vasemmalla kädellä huitaisten). En kiellä, etteikö samaan aikaan tuntuisi aavistuksen syylliseltä jo ajatuskin siitä, että saan keskellä päivää istua keittiönpöydän ääressä juoden teetä ja kirjoittaen blogia. Sillä aikaa kun toinen lapsista on hoidossa ja toinen (toivottavasti) päiväunillaan. Luulen, että syksyllä on hyvät mahdollisuudet päästä itsekin joinain iltoina ajoissa nukkumaan, jos tämä systeemi lähtee rullaamaan hyvin. Tai enpä tiedä, jos sitä ehtisi joskus ihan oikeasti maata sohvallakin ja katsoa sitä telkkaa.

P.S. Lukekaahan myös tämä 😀 Ei muuta kuin jaksamista kaikille meille, jotka elää pienlapsiarkea!

1 27 28 29 30 31 32 33 52