Meillä on viime aikoina pyörinyt keskusteluissa sana imetys suht tiuhaan, kun kaverit on kyselleet miten imetyksen lopettaminen etenee ja ehkä on tullut itsekin pari kertaa avauduttua noista yösyötöistä. Tällä hetkellähän tilanne on niinkin hyvä, että toissapäivänä imetin viimeistä kertaa, ja viime yökin saatiin menemään pelkällä pullolla. Just nyt tuntuu siltä, että vielä mäkin saan yöni nukuttua, tiedä vaikka ensi kuussa jo tilanne olisi ihan toinen!

Siinä vaiheessa, kun imettäminen on ohi ja vauvan ruokailu alkaa muutenkin pääasiassa olla soseita, loppuu yleensä myös keskustelut siitä mitä vauva syö tai ei syö. Eikö se ole vähän hassuakin, että rintamaito vs korvike -keskustelu käy niin kuumana, mutta ketään ei juurikaan tunnu kiinnostavan, mitä lapsille siitä eteenpäin syötetään?! Maitoravinnon aika on kuitenkin aika lyhyt verrattuna siihen, kuinka suuri merkitys on sillä, kuinka ravitsevaa ruoka on 1-vuotiaalla tai sitä vanhemmilla lapsilla. Yleinen ajatus kun tuntuu olevan, että silloin on ihan ok antaa lapselle ravintoköyhempää ruokaa, ja äidit jotka tekevät itse vauvasoseet ja vielä luomusta, on jotain kummaa superäitisakkia – tai muuten vaan outoja viherpiipertäjiä.

Niin kuin kaiken muunkin suhteen, esikoisen kanssa jaksoin nähdä paljon enemmän vaivaa soseiden kanssa. Etsin luomukasviksia, ostin lihaa lähitilalta, tein lähes kaikki ruokasoseet itse, myös hedelmiä ja marjoja soseutin valmiiksi pakkaseen ja puurojauheetkin kävin hakemassa luomukaupasta. Silloin mulle oli tärkeää, että Minea söisi mahdollisimman käsittelemätöntä, aitoa ja puhdasta kotiruokaa. Välttelin pilttejä ja bonia viimeiseen asti ja koin huonoa omatuntoa jokaisesta syötetystä valmissoseesta. Nooan kanssa homma on aika lailla toisin, vaikka edelleenkin mielipiteeni valmisruoista on mitä vähemmän sen parempi. Jaksaminen on ollut kuitenkin siinä määrin kortilla, etten yksinkertaisesti ole kokenut pystyväni samaan kuin Minean kanssa – onneksi osaan myös olla armollisempi itselleni enkä ajattele niin paljon sitä mitä pitäisi tehdä, mutten voi tai jaksa.

Nooa on varmasti syönyt jo tähän mennessä enemmän valmisruokia kuin Minea ikinä, mutta tasapaino säilyy kun suurin osa ruoista on itse tehtyä perusruokaa. Joskus törmäsin tutkimukseen, jonka mukaan vauva-ajan ”pilttilapsista” kasvaa aikuisenakin helpommin valmisruokien kuluttajia ja nirsompia eri makujen suhteen. Jo pelkästään tämäkin tieto on saanut mut keittämään kasviksia ja muussaamaan lihoja Nooalle, nyt myöhemmin olen kokenut helpoimmaksi tehdä Nooalle omat annokset siitä ruoasta, jota muukin perhe syö. Ottaa vain Nooan osuuden sivuun ennen ruoan maustamista, ja jättää epäsopivat ainekset laittamatta. Tämä helpottaa vauvan ruokashowta huomattavasti, kun ei tarvitse tehdä useampaa eri ruokaa päivittäin.

Silloin kun meidän syömä ruoka (esim kinkku tai nakki) ei sovi Nooalle, ollaan surutta syötetty valmissoseita. Kaupasta koitetaan vain katsoa ne parhaat vaihtoehdot peruspilttien sijaan, ja niitähän kyllä löytyy jos vain on valmis maksamaan vähän enemmän. Semperin vauvasoseet on esimerkiksi ihan eri luokkaa, sillä ne ihan oikeasti näyttävät siltä mitä sisältävät ja maistuvatkin oikealta ruoalta. Hedelmäsoseitakin löytyy useampia vaihtoehtoja, muun muassa Bonnen survokset on niin herkullisia, että niitä voi syödä itsekin eikä niiin ole lisätty sokeria tai muita turhia lisäaineita. Urtekramin luomusoseita sain joskus kesällä blogin kautta, mutta niitä en ole löytänyt tavallisista marketeista ollenkaan.

Välipaloina meillä toimii pääasiassa maissinaksut, talk-murut ja riisikakut. Talk-murut on vähän naksujen kaltaisia, suussa sulavia viljasta tehtyjä palleroisia. Ella’s kitcheniltä löytyy vastaavia maustettuna ja pakattuna pieniin yksittäispusseihin, jotka on kätsy pitää aina kassissa varalta mukana. Riisikakut ostin alkuun lastenruokahyllystä Hippiltä, mutta ekologisia kakkusia löytyy paljon edullisemmin muiltakin merkeiltä. Yksi hyvä vaihtoehto vauvan ruokailuun on myös lastentarvikeliikkeestä ostettu imeskelypussi, joka koostuu verkosta ja kahvaosasta. Verkon sisää voi jo ihan pienellekin lapselle laittaa kaikenlaisia hedelmänpaloja imeskeltäväksi ilman että tarvitsee pelätä tukehtumisvaaraa. Meillä tämä on tosin jäänyt melko vähälle käytölle, koska Nooa on hienosti osannut ”pureskella” sormiruokaa jo pienestä saakka.

Maalaisjärki ja tasapainoisesti hyviä ruoka-aineita on varmaan paras neuvo lasten ruokailuun, vai mitä sanotte! Olisi kyllä vielä kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olette pilteistä ja vauvan ravinnosta yleensäkin. Puhutaanko pienten lasten (alle 3veet) ruokatottumuksista liian vähän ja imetyksestä liian paljon? Vai onko ne ensimmäiset elinkuukaudet ne tärkeimmät, ja sen jälkeen voi ottaa kaiken suhteen rennommin?

Vauvan unet, tai niiden puute, on varmasti yksi puhuttavimpia aiheita vauvavuotena. Muiden äitien kanssa kun vaihdetaan kuulumisia, kysyy joku yleensä alle viidessä minuutissa, miten meillä tällä hetkellä nukutaan eikä ihme, koska hyvät yöunet on pohja kaikelle muulle jaksamiselle. Huonosti nukuttu yö on mulle yhtä kuin kärttyinen, laiska fiilis koko seuraavan päivän ja järjetön sokerinhimo iltapäivää kohden.

Mineaa imetin sen 8 kuukautta, eli saman ajan kuin mitä Nooa on nyt. Päätös lopettamisesta oli silloin helppo, koska yöt meni niin järjettömäksi hulinaksi että heräilin tunnin tai puolen välein kantamaan Mineaa sylissä pitkin makuuhuonetta. Päätin kokeilla korviketta, ja unet parani noin viikossa niin huimasti, ettei ollut epäilystäkään, etteikö heräilyrumban olisi aiheuttanut imetys. Valitettavasti se vaan tuntuu suurimmalla osalla menevän niin, että imetetty vauva heräilee enemmän kuin korviketta syövä! Poikkeuksia tietenkin on, moni muukin asia vaikuttaa kuten tutti ja se, kuinka hyvin ruoka noin yleensäkin vauvalle maistuu, mutta onhan se korvike huomattavasti tuhdimpaa tavaraa ja tissillä taas on kiva roikkua pitkin yötä vaikkei niin nälkä olisikaan.

Nyt Nooan kanssa huomaan olevani melkein samassa tilanteessa kuin aikoinaan Minean kanssa, pari kuukautta myöhemmin tosin. Nooa on alkanut heräillä tiheämmin, neljään kuukauteen poika ei ole nukkunut yli kahden tunnin pätkää ja päiväunet on yleensä puolen tunnin mittaiset. Olin kaksi viikkoa maidottomalla poissulkeakseni vielä sen vaihtoehdon että heräilyt johtuisi allergiasta, mutta mitään muutosta heräilyjen määrässä en huomannut. Tällä viikolla olen lopetellut maidotonta ja sunnuntaista asti Nooa on saanut pitkin päivää hörppiä mukista ja tuttipullosta Tuutia. Nania kokeiltiin kolmisen viikkoa sitten eikä se jostain syystä sopinut, mutta onneksi Tuuti näyttäisi käyvän paremmin. Maha ei ole mennyt pahemmin sekaisin, posket ei ole alkaneet punoittaa ja Nooa tuntuu iloiselta omalta itseltään.

Päivällä olen totuttanut Nooaa korvikkeeseen antamalla maitoa ennen unille menoa (ennen annoin tissiä) ja välillä suoraan mukista ruokailun yhteydessä. Kylmänä maito kelpaa ihan kohtalaisen hyvin, ja jo kolmantena yönä Nooa nukkui kolme kolmen tunnin pätkää, ja päiväunet on molemmat tunnin mittaiset! Se on uskomattoman hyvin vauvalle, joka vielä viime viikolla heräsi kolme kertaa jo ennen kuin itse ehdin edes mennä nukkumaan. Yöllä koitan ensin rauhoittaa taputtelemalla, sitten ottamalla syliin ja lopuksi vasta imettämällä ellei muu auta, ja useimpina öinä olen antanut tissiä vain kolme kertaa. Imettämisen jälkeen takaisin nukahtaminen sujuu helposti eikä enää tarvitse senkin jälkeen taputella levotonta vauvaa sängyssään seuraavaa puolta tuntia. Välillä tuntuu jopa, että voiko tämä tosiaan jatkossa tästä vaan parantua vai tuleeko kohta joku takapakki eikä Nooa enää huolikaan pulloa ja korviketta ollenkaan..

Muutaman kerran koitin tarjota pulloa yölläkin ja ekana yönä Nooa suostui juomaan siitä vettä, mutta nyt se lähinnä saa aikaan raivokohtauksen. Vauvojen kanssa muutokset kait suositellaan tekemään yhdellä kertaa ennemmin kuin joka viikko yksi kerrallaan, mutta imettämisen lopettaminen kertaheitolla tuntuu vielä sen verran vieraalta ajatukselta, että haluan ensin yrittää näin ja katsoa vielä viikon verran, mihin suuntaan nämä unet lähtevät menemään. Tällä hetkellä näyttää ainakin niin valoisalta, että uskallan jopa toivoa, että tämä osittaisimetys voisi toimia jatkossakin. Toisaalta on vähän hassua, millainen tunneside imettämiseen voi muodostua, sillä henkilökohtaisesti en ajattele sen terveysvaikutusten enää olevan kovin merkittäviä tässä vaiheessa ja mikään muuhan ei muuttuisi kuin se, etten enää imettäisi. Silti se tuntuu haikealta, vaikka olisinkin valmis vaihtamaan imetyksen hyviin yöuniin – ehkä imetys on se viimeinen asia, mikä vielä kannattelee ajatusta siitä, että meillä on vauva.

Öitä tekee entisestään rikkonaisemmaksi se, että Mineakin on alkanut heräillä silloin tällöin. Joko tyttö koittaa kömpiä meidän viereen, heiluu sängyssään muuten vain tai käy pissalla, mutta melkein aina se olen minä, joka ensimmäisenä herää ja nousee ylös. Kaikki nämä yhteensä saa mut vakuuttumaan yhä vain enemmän siitä, että päätös korvikkeen antamisesta on ainut oikea. Jotkut teistä ehdotti meille unikouluakin, mutta huudattaa en halua ja tassuttelut, sylit sun muut on jo kokeiltu huonolla menestyksellä. Tutiton tissilapsi taitaa vaan olla ihan oma juttunsa, varsinkin jos vertaa korviketta ja tuttia syövään täysiaikaisena syntyneeseen vauvaan. Ei se auta kuin vähitellen totutella ajatukseen imetyksen loppumisesta, ja toivottavasti samalla myös huomattavasti paremmista yöunista. Enää ei ainakaan tunnu siltä, ettei haluaisi mennä nukkumaan kun siitä alkaa taas väsyttävä yörumba, ennemminkin odotan innolla jokaista yötä ja sitä miten tällä kertaa menee. Kuulisin mielelläni miten teidän vauvat nukkuu tällä hetkellä, syötetäänkö teillä tissiä vai korviketta ja onko tutista apua?