Täällä on kotiuduttu Helsingistä, just nyt väsyttää niin että tarvitsee hammastikut pitämään silmät vielä hetken aikaa auki! Reissu oli kokonaisuudessaan melko väsyttävä, kun paahdat kahden lapsen kanssa matkat, ruokailut, kaupungilla pyörimisen, nukutukset jne. Nyt kaipaisin kunnon yöunia enemmän kuin koskaan, ja ajatus tunnin, kahden välein heräilystä ei houkuta yhtään.. Onneksi matka oli samaan aikaan niin täydellinen breikki perusarkeen, että lähtisin koska vain uudelleen – vieläpä kun saatiin ihan parasta matkaseuraa Kertusta ja lapsista <3
Kirjoitan huomenna vielä lisää meidän matkapuuhista, tällä hetkellä ajatukset pyörii aika vahvasti iltapäivän junamatkassa. Alunperin oltiin ajateltu, että matkustetaan edestakaisin junalla, mutta edullisia menomatkoja ei löytynytkään järkevään aikaan, joten Kertun ylipuhumana suostuin bussiin. Omat ennakko-odotukset oli kieltämättä aika negatiiviset, mutta niin oli kavereillakin, kun suurin osa kauhisteli sitä, kuinka uskalletaan lähteä neljän lapsen kanssa melkein neljän tunnin bussimatkalle. Tuskin oltaisi uskallettukaan ellei matkassa olisi ollut kaksi peruspositiivista luonnetta! Ollaan joskus aiemminkin Kertun kanssa naurettu, miten yllytyshulluja me joskus osataan olla ihan vain siksi, että nähdään asioiden aina kuitenkin järjestyvän parhain päin. En tiedä, onko ne ihan aina oikeasti järjestynyt, ja joskus olisi varmaan ollut parempi jättää kokonaan tekemättäkin mutta toisaalta, paljon jää kokematta jos aina keskittyy siihen, miten pieleen hommat voi mennä.
Menomatkalle varattiin koko porukalle paikat Onnibussiin, tytöille piti ostaa liput mutta pojat meni ilmaiseksi sylissä. Varattiin reppu täyteen eväitä, kuten välipalapatukkaa, banaania, leipää, pillimehua, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, suklaarusinoita ja viinirypäleitä. Tytöille oltiin ostettu uudet puuha/värityskirjat, ja repuista löytyi myös värikynät ja muutama barbi. Alkumatka kului väritellessä, suunnilleen puolivälissä evästettiin ja loppupätkälle annettiin padit ja Netflix katsottavaksi. Pojat nukkui osan matkaa, söi hedelmäsosetta ja ihmetteli maisemia tai tyttöjen touhuja. Oltiin kaikki ihan ihmeissään kun yhtäkkiä oltiinkin jo Lahdessa eikä matkaa ollut jäljellä juuri mitään. Kaikki viihtyi loistavasti, jopa vauvat vaikka alkuun pelkäsin ettei Nooa jaksaisi olla sylissä niin pitkää aikaa. Meidän pelastus oli varmasti eturivin penkit, jotka oli toisiaan vastakkain ja välissä oli pöytä, sillä olen aika varma, ettei kaikki olisi mennyt lähellekään niin kivuttomasti, jos tuijoteltavana olisi ollut edessä istuvan selkänoja. Iso plussa myöa Onnibussin kuljettajalle, jolta löytyi ymmärrystä ja pelisilmää pienille lapsille!! 
Bussiin saisi ottaa vauvalle kaukalon, jos ostaa vauvallekin paikkalipun, mutta Nooa meni ihan hyvin sylissäkin – todennäköisesti viihtyi siinä jopa paremmin kuin mitä olisi tykännyt olla ahtaassa autokaukalossa. Takaisinpäin tultiin tänään junalla, josta oltiin soittamalla varattu vaunupaikat eli invapaikat, joissa pääsee istumaan vaunuparkin viereen. Lapsille ei tarvinnut erikseen ostaa lippuja, ja onneksi juna oli suht tyhjänä niin että tytöillekin riitti istumapaikat meidän vierestä. Viereisessä vaunussa oli ravintolavaunu, jossa kävin lämmittämässä vauvojen soseet, ja yläkerrasta löytyi lasten leikkipaikka eli pieni tila liukumäellä, leikkiveturilla ja leluilla. Oltiin ensin alakerrassa niin kauan kun vauvat nukkuivat rattaissa, eväät ostettiin Helsingin juna-asemalta valmiina ja kahvit haettiin ravintolavaunusta. Tulomatka oli ihme kyllä paljon tuskaisenpi, sillä kaikki oli varmaan vähän väsyksissä reissusta ja Nooa alkoi kiukuta väsymystään ja tytöillä meinasi mennä vähän yli leikkitilan liukumäessä. Hyssyttelin Nooaa puolisen tunti pitkin junan käytäviä, mutta onneksi oli käytävät joilla kävellä! Leikkitilassa vauvat olisi voinut laittaa vaikka lattialle ryömimään, mutta lattiat oli sen verran likaiset, että pidettiin molemmat kuitenkin sylissä kun edes jotenkin viihtyivät.
Lasten kanssa on tuskin koskaan mahdollista matkustaa täysin stressittömästi, mutta pakko on myös todeta se, että homma meni niin paljon premmin kuin ikinä uskoin. Omalla autolla matkustaessa matkat olisi olleet yhtä huutoa, eikä oltaisi koko porukka edes mahduttu yhteen autoon. Normaalisti junamatkasta saisi maksaa päälle 50€ yhteen suuntaan, mutta nyt saatiin koko edestakainen matka Helsinkiin noin 40 eurolla per perhe. Vaikka siis ajatus tuntuisikin kuinka hankalalta, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan julkisia seuraavalla matkustuskerralla! Etenkin jos on pieni lapsi, joka ei malta olla paikoillaan juurikaan niitä puolen tunnin päikkäreitä pidempään.
