HALLOWEEN

2 marraskuun, 2015

Juhlahumussa jatketaan vielä toisen postauksen verran, vaikka tänään on kyllä olo ollut kaukana biletunnelmasta. Maanantai on maanantai vaikkei tarvitsisikaan raahautua töihin, ja ainakin mua on väsyttänyt tuplasti normaalia enemmän. Laitoin hätäviestiä mammakavereille, että täällä tarvitaan seuraa tai muuten nukahdan pystyyn, puistoonkin päästiin vasta puoleltapäivin. Onneksi Eve ja Laura pääsi lapsineen iltapäiväteelle piristämään meidän päivää, ja lopulta jatkettiin siitä vielä Lauran kanssa käymään Lindexillä ostamassa tytöille juhlavaatetta.

Muutama vuosi sitten halloween tuntui vielä olevan aika mitätön juttu meillä Suomessa, mutta viimeistään tänä vuonna yllätyin siitä, miten isosti kaikki nykyään panostaa juhlintaan ja pukeutumiseen. Facebook täyttyi mitä hienoimmista asuviritelmistä, ja itseä alkoi hävettää miten sitä kuvitteli pärjäävänsä parilla pirunsarvilla ja surkeilla kasvomaaleilla. Minealle käytiin ostamassa tytön valitsema vampyyriprinsessan puku, mutta itseeni en panostanut juuri lainkaan. Viime vuonna juhlittiin vielä suht maltillisesti Katriinan luona, mutta nyt muu porukka olikin pistänyt parastaan ja valinnut puvut ja asusteet ajatuksella. Laitoin halloween-koristeet omasta kaapista kiertoon Essille, joten ensi vuonna juhlitaan siellä ja mäkin aion panostaa täysillä.

Koristeluissa ei onneksi tarvinnut säästää, vaan sain kattavan paketin halloween-tavaraa Tigerilta. Oli lepakkoviiriä, muffinssivuokia, servettejä, tikkareita, vaahtokarkkeja, pillejä ja ties mitä – kaikkea mitä tavittiin ja vähän vielä ylikin. Olen jo pidemmän aikaa odotellut, että Jyväskyläänkin saataisi Tiger, mutta toistaiseksi ollaan saatu tyytyä Tampereen ja Lahden kauppoihin aina sukulaisilla kyläillessä. Koskaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin, vaan halpaa ostettavaa löytyy aina, niin tarpeellista kuin tarpeetontakin.

Aiemmin jo kirjoitin, että osa koristeita printattiin netistä ja leikeltiin Minean kanssa. Perfektionisti mussa olisi tehnyt kaiken itse, mutta ihan samalla tavalla on Mineankin saatava kokea se onnistumisen ilo ja tuntea olevansa hyödyllinen ja mukana valmisteluissa. Vaikkei cookie popsejen kummitusnaamat tai muffinssien hammastikkukoristeet olleetkaan täydellisesti leikattu tai tehty, oli ne enemmän kuin hienot kun Minea oli ne onnellisena ja ylpeänä tehnyt. Myös pöydän koristelussa ja leipomisessa Minealla oli ihan yhtä tärkeä rooli kuin mullakin, enkä muuten ottanut stressiä edes siitä, että muffinssien kinuskikuorrute ei onnistunut ollenkaan. Tein lähestulkoon kaiken valmiiksi jo juhlia edeltävänä päivänä, Niko hoiti koristelut paikoilleen ja Minea hääräsi yleisenä apuna niin, että oltiin kolmistaan niin loistava tiimi, ettei koko halloweenista tullut mitään stressiä. Ja niinhän sen kuuluisikin mennä, että juhlista täytyy pystyä nauttia enemmän kuin stressata valmisteluita.

Pari äitiä lapsineen joutui jättämään halloweenit väliin, mutta melkoinen sakki meitä oli joka tapauksessa. Eve, Laura, Kerttu, Katriina, Katja, minä ja kaikkien lapset. Melua ja meininkiä oli kieltämättä riittävästi, laitoin Nooankin Nikon kanssa puistoon aluksi, ettei hirwittävät naamat ja korkeat desibelit saaneet pikkumiestä takertumaan muhun kiinni entistäkin kovemmin. Kaikki meni yllättävän kivasti, siitäkin huolimatta että yksi lapsista laittoi suuhunsa valotikun kiinnikkeen ja nielaisi sen vahingossa, joku astui Minean kruunun päälle ja kattoon viritetyt hämähäkinseitit tarttui jatkuvasti jonkun päähän kiinni. Lapsilla kuitenkin leikit sujui hienosti ja äititkin olisi voineet jutella vielä pari tuntia kauemminkin, joten hyvin onnistuttiin vai mitä!

Juhlittiinko teillä halloweenia?

FROZEN-PARTY

31 lokakuun, 2015

Vaikkei elämä ole meilläkään pelkkää juhlaa (ei todellakaan, huh!), on tähän viikon sisään osunut ihan kiitettävästi bilehumua. Viime lauantaina hyvinvointipäivä, sunnuntaina Frozen-juhlat ja tänään vielä halloweenit meillä. Suurimmalle osalle juhlien järjestäminen, leipominen, laittaminen ja koristeleminen on stressaavaa eikä sitä mielellään tee kuin korkeintaan sen pari kertaa vuodessa lasten syntymäpäivinä, mutta meidän mammaporukasta melkein kaikki on siinä mielessä touhukasta porukkaa, että tykätään järkätä ja pyytää isompiakin ystäväporukoita kylään. Koskaan kaikki ei mene täysin suunnitelmien mukaan, meno yleensä yltyy lähes mahdottomaksi ja äitienkin rentoutuminen voi jäädä pelkäksi haaveeksi, mutta silti joku meistä jo suunnittelee uusia treffejä heti kun edellisistä ollaan toivuttu. Se kertoo varmasti vain siitä, että me todella viihdytään toistemme seurassa, oli olosuhteet mitkä tahansa.

Koko meidän porukasta Eve on ehdottomasti se kaikkein luovin ja esteettisin, se jolle jokainen pieni yksityiskohta on merkityksellinen ja joka osaa tehdä kaunista arkisistakin asioista. Niinpä tiesin jo kutsun saadessani, että Evelinan Frozen-bileistä tulisi jotain yli odotusten, ja meidän kaikkien pienet Elsa-fanit olisi niin innoissaan, että juhlista puhuttaisi monta päivää ennen ja jälkeen itse h-hetken. Minea ei olisi voinut olla onnellisempi, sillä viime viikonlopulle sattui myös ystävän lapsen Frozen-teemaiset synttärit – ei tarvitse kahta kertaa arvailla, mikä on tällä hetkellä suosituin teema pienten tyttöjen juhlissa!

Juhlat Eve järjesti yhteistyössä Lekmerin ja Crocsin kanssa, joten ihanaa Frozen-rekvisiittaa oli kaikkialla! Seinillä, pöytäliinassa, mukeissa, serveteissä, lautasissa, tarjoiluastioissa, muffinssikoristeissa, pöytäkoristeissa – ihan mihin vain päätään käänsi, vastaan tuli jotain turkoosia tai hopeista kimaltavaa. Ylitse kaiken muun oli Minealle se, että juhlia varten Niko oli ostanut Elsan kruunun ja taikasauvan ja mä hanskat ja viitan, ja kaikki Elsa-kamat sai vielä laittaa bileisiin päälle! Kurkkasin, että Lekmeriltä olisi löytynyt erilaisia rooliasujakin, joten periaatteessa yhdestä kaupasta voisi kerralla tilata koko synttäripaketin, jos tiedossa on teemabileet. Vaikka niitä juhlia ja kahvitteluja tykkääkin järjestää, niin miksi tehdä asiat hankalammaksi kuin niiden tarvitsee olla?! Evekin hoiti suuren osan koristeluista Lekmerin valmiilla juhlasetillä ja kakku, macaronsit ja keksit oli tilattu Minna bakesilta niin että oman leipomisen määrä jäi lähinnä suolaisiin tarjottaviin.

Lapsille riittää juhlissa pelkkä leikkiminen, mutta riehaantumista saa ehkä helpommin rauhoitettua yhteisillä ohjelmanumeroilla. Eve valitsi Lekmeriltä erilaisia Frozen-aiheisia tavaroita, ideoi neljä eri puuhapistettä, joissa lapset kiersivät hakemassa tarroja omiin ”passeihinsa”. Me äitit pidettiin pisteitä niin että mun luona käytiin pujottelemassa rannekoruja, Laura laittoi tatskoja, Essi ja Katriina tekivät kampauksia lettikoneella ja Paula piti piirrustuspajaa. Lopuksi kaikki tehtävät suoritettuaan lapset sai käydä viemässä passinsa Olafin postilaatikkoon, ja Eve lupasi että Olaf vielä muistaisi reippaita touhuajia myöhemmin jollain erityiskivalla lahjalla. Seinään kiinnitetylle Olaf-julisteelle käytiin vielä laittamassa porkkananenät paikalleen, ja siitä kiitollisena Olaf antoi kaikille mukaan ihanaakin ihanammat Frozen-Crocsit. Minea tykkäsi omista Anna ja Elsa -clogeistaan kuin hullu puurosta, ei niitä suostuttu riisumaan jalasta edes kotimatkan ajaksi.

Koko ihana bileporukka! Olisi aika mahtavaa, jos näillä säilyisi ystävyys vielä vanhempanakin! Kaikki on niin vahvasti omanlaisiaan persoonia, ihan niin kuin me äititkin. Joku on vähän temperamenttisempi, toinen arempi, yksi tykkää seurailla enemmän sivusta, yksi on rempseä poikatyttö, silti leikit sujuu yleensä kivasti koko jengillä. Välillä joku hölmöilee vähän, äitit käy auttamassa sotkun selvittelyssä ja leikit taas jatkuu siitä mihin ne viimeksi jäi. Sen verran paljon ollaan tälläkin porukalla ehditty jo nähdä, että lapsetkin on hioutuneet hyväksi tiimiksi, ja oli kyse mistä vain juhlien suunnittelusta, niin Minea luettelee kutsuttujen joukossa Linnea, Lilli, Nea…

Onko teillä suunnitelmissa järjestää jotkut teemabileet? Minea on jo melkein vuosi sitten pyytänyt itselleenkin Frozen-juhlia synttäribileinä, ja luulen että hypetys sen kun kasvaa ensi vuoden alussa kun Frozenin kakkososa ilmestyy elokuvateattereihin. Pukinkonttiin meillä jo on valmiina Lekmerin alesta ostettu Frozen-legolinna ja Anna-barbi on kuulema myös toivelistalla. Hyvä ja käytännöllinen idea on myös nämä Crocsin Frozen-reput, jotka on vielä huomisen ajan alessa. Yksi pieni Frozen-fani on ainakin paria kokemusta rikkaampi, ja onnellinen siitä että ympärillä on niin monta muutakin Elsaa ja Annaa, joiden kanssa jakaa nämä ilot!

VAUVAN RUOKAILUSTA

29 lokakuun, 2015

Meillä on viime aikoina pyörinyt keskusteluissa sana imetys suht tiuhaan, kun kaverit on kyselleet miten imetyksen lopettaminen etenee ja ehkä on tullut itsekin pari kertaa avauduttua noista yösyötöistä. Tällä hetkellähän tilanne on niinkin hyvä, että toissapäivänä imetin viimeistä kertaa, ja viime yökin saatiin menemään pelkällä pullolla. Just nyt tuntuu siltä, että vielä mäkin saan yöni nukuttua, tiedä vaikka ensi kuussa jo tilanne olisi ihan toinen!

Siinä vaiheessa, kun imettäminen on ohi ja vauvan ruokailu alkaa muutenkin pääasiassa olla soseita, loppuu yleensä myös keskustelut siitä mitä vauva syö tai ei syö. Eikö se ole vähän hassuakin, että rintamaito vs korvike -keskustelu käy niin kuumana, mutta ketään ei juurikaan tunnu kiinnostavan, mitä lapsille siitä eteenpäin syötetään?! Maitoravinnon aika on kuitenkin aika lyhyt verrattuna siihen, kuinka suuri merkitys on sillä, kuinka ravitsevaa ruoka on 1-vuotiaalla tai sitä vanhemmilla lapsilla. Yleinen ajatus kun tuntuu olevan, että silloin on ihan ok antaa lapselle ravintoköyhempää ruokaa, ja äidit jotka tekevät itse vauvasoseet ja vielä luomusta, on jotain kummaa superäitisakkia – tai muuten vaan outoja viherpiipertäjiä.

Niin kuin kaiken muunkin suhteen, esikoisen kanssa jaksoin nähdä paljon enemmän vaivaa soseiden kanssa. Etsin luomukasviksia, ostin lihaa lähitilalta, tein lähes kaikki ruokasoseet itse, myös hedelmiä ja marjoja soseutin valmiiksi pakkaseen ja puurojauheetkin kävin hakemassa luomukaupasta. Silloin mulle oli tärkeää, että Minea söisi mahdollisimman käsittelemätöntä, aitoa ja puhdasta kotiruokaa. Välttelin pilttejä ja bonia viimeiseen asti ja koin huonoa omatuntoa jokaisesta syötetystä valmissoseesta. Nooan kanssa homma on aika lailla toisin, vaikka edelleenkin mielipiteeni valmisruoista on mitä vähemmän sen parempi. Jaksaminen on ollut kuitenkin siinä määrin kortilla, etten yksinkertaisesti ole kokenut pystyväni samaan kuin Minean kanssa – onneksi osaan myös olla armollisempi itselleni enkä ajattele niin paljon sitä mitä pitäisi tehdä, mutten voi tai jaksa.

Nooa on varmasti syönyt jo tähän mennessä enemmän valmisruokia kuin Minea ikinä, mutta tasapaino säilyy kun suurin osa ruoista on itse tehtyä perusruokaa. Joskus törmäsin tutkimukseen, jonka mukaan vauva-ajan ”pilttilapsista” kasvaa aikuisenakin helpommin valmisruokien kuluttajia ja nirsompia eri makujen suhteen. Jo pelkästään tämäkin tieto on saanut mut keittämään kasviksia ja muussaamaan lihoja Nooalle, nyt myöhemmin olen kokenut helpoimmaksi tehdä Nooalle omat annokset siitä ruoasta, jota muukin perhe syö. Ottaa vain Nooan osuuden sivuun ennen ruoan maustamista, ja jättää epäsopivat ainekset laittamatta. Tämä helpottaa vauvan ruokashowta huomattavasti, kun ei tarvitse tehdä useampaa eri ruokaa päivittäin.

Silloin kun meidän syömä ruoka (esim kinkku tai nakki) ei sovi Nooalle, ollaan surutta syötetty valmissoseita. Kaupasta koitetaan vain katsoa ne parhaat vaihtoehdot peruspilttien sijaan, ja niitähän kyllä löytyy jos vain on valmis maksamaan vähän enemmän. Semperin vauvasoseet on esimerkiksi ihan eri luokkaa, sillä ne ihan oikeasti näyttävät siltä mitä sisältävät ja maistuvatkin oikealta ruoalta. Hedelmäsoseitakin löytyy useampia vaihtoehtoja, muun muassa Bonnen survokset on niin herkullisia, että niitä voi syödä itsekin eikä niiin ole lisätty sokeria tai muita turhia lisäaineita. Urtekramin luomusoseita sain joskus kesällä blogin kautta, mutta niitä en ole löytänyt tavallisista marketeista ollenkaan.

Välipaloina meillä toimii pääasiassa maissinaksut, talk-murut ja riisikakut. Talk-murut on vähän naksujen kaltaisia, suussa sulavia viljasta tehtyjä palleroisia. Ella’s kitcheniltä löytyy vastaavia maustettuna ja pakattuna pieniin yksittäispusseihin, jotka on kätsy pitää aina kassissa varalta mukana. Riisikakut ostin alkuun lastenruokahyllystä Hippiltä, mutta ekologisia kakkusia löytyy paljon edullisemmin muiltakin merkeiltä. Yksi hyvä vaihtoehto vauvan ruokailuun on myös lastentarvikeliikkeestä ostettu imeskelypussi, joka koostuu verkosta ja kahvaosasta. Verkon sisää voi jo ihan pienellekin lapselle laittaa kaikenlaisia hedelmänpaloja imeskeltäväksi ilman että tarvitsee pelätä tukehtumisvaaraa. Meillä tämä on tosin jäänyt melko vähälle käytölle, koska Nooa on hienosti osannut ”pureskella” sormiruokaa jo pienestä saakka.

Maalaisjärki ja tasapainoisesti hyviä ruoka-aineita on varmaan paras neuvo lasten ruokailuun, vai mitä sanotte! Olisi kyllä vielä kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olette pilteistä ja vauvan ravinnosta yleensäkin. Puhutaanko pienten lasten (alle 3veet) ruokatottumuksista liian vähän ja imetyksestä liian paljon? Vai onko ne ensimmäiset elinkuukaudet ne tärkeimmät, ja sen jälkeen voi ottaa kaiken suhteen rennommin?

previous 1 … 176 177 178 179 180 181 182 … 395 next