VIIKONLOPPUVINKKI: GLUTEENITON SIEMENLEIPÄ

6 marraskuun, 2015

Mitä kuuluu teidän perjantai-iltaan? Täällä nautiskellaan parista lasillisesta hyvää viiniä ja herkullisesta siemenleivästä, jota tein siskoni kyläilyä varten. Siskoni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, ja itselläni kun ei niin kauheasti ole kokemusta gluteenittomista leipomuksista niin luotin ystäväni Piian reseptiarkistoon. Piialla olen pariin kertaan herkutellut tällä siemennäkkärin makua muistuttavalla pehmeämmällä versiolla eli siemenleivällä, ja tänään se pääsi testiin myös meidän keittiössä. Ihanan yksinkertaista valmistaa ja leivän saa viikonloppuna paistettua tuoreena aamupalapöytään, kun taikinan tekee jo edellisenä iltana jääkaappiin. Testatkaahan, vaikka ette olisikaan gluteenittomalla, tämä herkkuleipä tuskin jää syömättä!

GLUTEENITON SIEMENLEIPÄ

2 1/2 dl auringonkukansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

1 dl murskattuja hasselpähkinöitä

2 rkl chian siemeniä

3 1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

2 rkl psylliumjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa tai siirappia

3 rkl voita

3 1/2 dl vettä

Sulata voi ja siirappi ja sekoita joukkoon vesi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset ja sekoittele niin kauan, että taikina alkaa jähmettyä. Kaada leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja laita yön yli jääkaappiin tekeytymään. Paista seuraavana päivänä 175 asteessa ensin 20 minuuttia vuoassa ja sitten vielä 40-50 minuuttia leivinpaperin päällä, vuoasta kumottuna.

POIKIEN (JA VÄHÄN TYTTÖJENKIN) JUHLAPUKEUTUMISESTA

5 marraskuun, 2015

Aika monesti poikien äitien kuulee harmittelevan sitä, ettei pojille ole yhtä paljon valikoimaa vaatteissa kuin tytöille, ja niinhän se varmaan käytännössä meneekin, tyttöjen puolella vallitsee runsauden pula kun pojille vaihtoehtona on housut ja paita. En kuitenkaan ihan allekirjoita sitä ajatusta, etteikö pojallekin löytyisi kivoja vaatteita ja asukokonaisuuksia kunhan käyttää vähän kekseliäisyyttä. Erilaiset jumpsuitit, baggyhousut, farkut, neuletakit, kauluspaidat, rennot tennarit, collarit ja nykyään jopa leggaritkin menee pojilla siinä missä tytöilläkin. Jo vauvallekin voi pukea muutakin kuin potkareita, jotka on meillä olleet molemmilla käytössä vain ekoina parina kuukautena ja sen jälkeen on siirrytty huomattavasti kivempiin housut ja sukat -yhdistelmiin. Vain sukkahousut on ainoat, jotka on meillä jääneet pojalla kokonaan käyttämättä ainakin tähän asti, mutta monet varmaan käyttää niitäkin käytännöllisyytensä takia.

Juhlapukeutuminen on ihan oma juttunsa, ja siinä poikien ja tyttöjen vaatteet eroaa varmasti eniten. Tytöille löytyy tylliä, rimpsua ja pitsiä ja kaikenlaisia asusteita, mutta poikien äiteillä säästyy rahat kun samaa rusettia ja siistimpiä housuja voi huoletta käyttää juhlista toisiin. Otin tällä viikolla lapsista pikaiset kuvat isänpäiväkorttia varten, ja samalla tuli pähkäiltyä Nooan vaatteiden kanssa, tuo POMPdeLUXin kauluspaita oli nimittäin Nooalle vielä aavistuksen reilu ja roikkui vähän hartioista. Pikkupojan juhla-asu voi kuitenkin musta olla tällainen sopivan rento eli farkut ja kauluspaita ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä. Tuossa POMPdeLUXin Yard kauluspaidassa on se juju, että taskussa on valmiina pieni koristeliina, ja tummansinisellä pohjalla on pieniä valkoisia kuvioita. Täydellinen paita rennosti farkkuihin yhdistettynä tai siistimpään menoon suorien housujen kanssa. Meille ostin paidan koossa 86cm ajatellen juhlavaatetusta Nooan helmikuussa tulevilla synttäreillä.

Nooan vaatteet – Yard Little kauluspaita*: POMPdeLUX // farkut: H&M

Minean vaatteet – Hannah Jr mekko*: POMPdeLUX

Tyttöjen juhlapukeutuminen onkin ihan eri juttu, ja niin paljon monipuolisempaa ja helpompaa kunhan kaapista löytyy riittävästi valinnanvaraa. Joskus munkin tulee ostettua joku yksittäinen mekko tai hame muualtakin, mutta reilusti yli puolet Minean juhlavaatteista on tilattu POMPdeLUXilta eri kausien mallistoista. POMPilta vaan yksinkertaisesti löytyy näteimmät mekot edulliseen hintaan, ja plussaa on niiden hyvä jälleenmyyntiarvo. POMPin juhlavaatteet on juurikin niitä, jotka meillä kerää aina eniten kehuja ja kyselyjä ihan tuntemattomiltakin, eikä ihme, katsokaa nyt tätäkin syksy/talvimalliston Hannah tyllimekkoa*, en ehkä tiedä mitään kauniimpaa vaatetta! Jos Minea saisi päättää, puettaisi meillä päälle tyllimekko vähintään joka toinen päivä.

Nooan vaatteet – Osmond Little neuletakki*: POMPdeLUX

housut: Zara // rusetti: Polarn o Pyret

Jos pojille se perinteinen valinta on kauluspaita ja housut, niin yhtä hyvin toimii myös neuletakki siistimpien housujen kanssa. Allehan voi vaikka pukea vielä sen kauluspaidankin, mutta mitä tykkäätte tästä T-paidan ja rusetin kanssa? Tämä POMPin Osmond neuletakki oli muuten ihan ensimmäinen vaate, johon tässä uusimmassa mallistossa ihastuin! Jotenkin noi pienet örkit ja pieni hymypoika oli mun mielessä yhdistelmä, jota en mitenkään voinut vastustaa, ja aikamoinen hurmuri Nooa neuleessaan onkin :). Ajattelin jostain vielä metsästää punaiset farkut Nooalle, niin meillä on jo molemmille hankittu vaatteet jouluksikin – Minealle tuli nimittäin tilattua tuo Hannah mekko myös luumun värisenä.. Jos oman pikkupojan juhlapukeutumisesta puuttuu vielä jotain, niin kannattaa kurkata POMPdeLUXilla juuri tänään alkanut loistava ale, jossa osa tuotteista on jopa -40%! Alen saa edustajan kautta tilaamalla tai avoimissa ovissa vierailemalla ja se on voimassa sunnuntaihin saakka. Alessa näytti olevan ainakin ihanat pehmoiset puuvillaiset kauluspaidat ja kivoja poikien neuletakkeja, joista saa varmasti jo koottua söpön juhlalookin.

*sisältää mainoslinkkejä

YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

3 marraskuun, 2015

Meillä kävi tänään 3-viikkoinen vauva kuvauksissa, ja katselin vieressä kuinka vauvan äiti imetti lastaan aina taukoa pidettäessä. Tajusin siinä samalla, että siitä taitaa nyt olla tasan viikko, kun viimeksi olen imettänyt Nooaa. Viikko, kun se tuntuu ennemminkin kuukaudelta. Tuntuu siltä, kuin olisin ihan vasta itsekin imettänyt vastasyntynyttä minikokoista Nooaa, jonka pystyi nappaamaan syliin vasemman käsivarren päälle syömään, ja samalla tein kotitöitä toisella kädellä. Imetys sujui niin paljon helpommin kuin Minean kanssa, oikea imuote löytyi heti ja maidontulo tasaantui parissa kuukaudessa juuri sopivaksi Nooan tarpeisiin. Ruokkiminen ei tuntunut taistelulta, kiukuttelulta ja kipeiltä nänneiltä, vaan alkukankeuden jälkeen kuvittelin, että imettäisin noin vuoden ikään saakka, koska vihdoin olin löytänyt meille sopivan rytmin!

En voi muuta väittää kuin että harmittaa kun se loppuikin näin aikaisin. Samaan aikaan olen helpottunut ja toiveikas sekä hormonihuuruissani äärettömän surullinen. Luopumisen tuska on aina vaikeaa ja erityisen vaikeaa se on silloin kun kyseessä on läheisyys omaan lapseen. Järkiminä tietää, että tämä on ainut ja se oikea ratkaisu mulle, mutta tunneminä ei pysy muutoksessa perässä, vaan jarruttaa eteenpäin pääsyä. En halua käydä läpi enää yhtäkään yötä, jolloin hypin sängynreunalla tyytymättömän vauvan kanssa tai taputan väsyksissäni lastani pyllylle vähän liian kovaa, koska en saa vauvaa nukahtamaan sänkyynsä, tai mihinkään muuallekaan. En halua herätä puolikuolleena kiroilemaan yksikseni seinille, kun lapsi herää viimeisen kahden tunnin sisään jo kolmatta kertaa, ja tiedän olevani jälleen seuraavana päivänä liian väsynyt olemaan hetkeäkään paikoillaan. Tämä on niin paljon parempi ja helpompi ratkaisu, mutta kuka sen kertoisi sille osalle minua, joka tietää päätösten lopullisuuden ja sen, että tämä oli viimeinen kerta kun imetän yhtään ketään?

Hieno suoritus se on tämä kulunut 8,5 kuukauttakin, mutta kuka näitä suorituksina laskee? Missä mitalit ja vakuuttelut siitä, että suurin osa ei pääse näinkään pitkälle? Ja ketä kiinnostaa se suurin osa silloin kun oma elämä on tässä ja nyt? Kun oma lapsi puree äitin olkapäätä ymmärtämättä, miksi meidän kahdenkeskinen läheisyys on yhtäkkiä loppunut. Sitä tosiasiaa ei ole muuttaminen, että lapseni takia en tätä päätöstä ole tehnyt, vaan omat tarpeet on joskus laitettava kaikkien muiden edelle – ainakin siltä se vääjäämättömästi tällä hetkellä tuntuu. Se mikä kuukauden päästä ei enää tunnu miltään, itkettää tällä hetkellä.

Tuntuu hyvältä saada nukkua edes muutama tunti enemmän yöllä, on lohdullista että Nooa rauhoittuu paremmin päiväunille ja onhan se tasa-arvoakin, että nyt minä ja Niko ollaan yhdenvertaisessa asemassa. Molemmat voi halutessaan osallistua yhtä paljon, ja itselläkin on toivoa täysistä yöunista. Kukaan tuskin tulee missään vaiheessa kyseenalaistamaan päätöstäni lopettaa, mutta hetki siinä menee ja pölyn on annettava ensin laskeutua ennen kuin itse voi unohtaa. Kertokaa mulle, miksi se on meille äiteille niin vaikeeta?

previous 1 … 175 176 177 178 179 180 181 … 395 next