Sitruunainen mustikkakakku

Perinteiset täytekakut on alkaneet kyllästyttää (tai en oikeastaan ole koskaan niistä tykännyt) niin, että nykyään itse valitsen joka kerta jotain muuta kuin sen täytekakkupohjan, marjat ja kerman kun jollain meidän perheessä on juhlapäivä. Kakut perunajauhoilla tehdyllä pohjalla tai sokerimassakuorrutteella menee hyvin, vielä parempi olisi, jos kaikkiin juhliin olisi mahdollista tilata kakku ulkopuoliselta, mutta itse tehtynä säästää helposti jopa satakin euroa. Vähän uudempana juttuna Suomessakin on alkanut näkyä amerikkalais- ja brittityylisiä täytekakkuja, joiden pohja muistuttaa enemmän meidän kuivakakkuja kuin täytekakkuja. Silti kakuista tulee ihanan pehmeitä ja kosteita, kun täytteet on oikein valittu. Ystäväni kokeili muutama viikko sitten kinuskista dripped cakea (suosittelen!) ja nyt äitienpäivänä mä testasin myöskin Valion ohjeella sitruuna-mustikkakakkua. Pohja muistuttaa pitkälti perinteistä pellille tehtävää mustikkapiirakkaa, maussa on ripaus sitruunaisuutta ja koko komeutta pehmentää vaniljakreemi. Suuuupersimppelit koristelut tein hakemalla kukkakaupasta kukkia, joita uskaltaa käyttää ruokien päällä, ja tadaa, kakku oli nätti kuin mikä ja valmis syötäväksi!

mustikkakakku IMG002 mustikkakakku IMG001

Pohja:

200g voita

3dl sokeria

1dl fariinisokeria

1rkl vaniljasokeria

4 munaa

5dl vehnäjauhoja

1rkl leivinjauhetta

2 1/2dl piimää tai maustamatonta jugurttia

2 sitruunan mehu ja kuori

200g pakastemustikoita

1rkl perunajauhoja

Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen sitruunan ja piimän kanssa. Sekoita tasaiseksi mahdollisimman varovasti. Sekoita mustikat ja perunajauho, ja lisää vielä ne taikinan joukkoon varovasti käännellen. Voitele ja korppujauhota kolme 18cm tai 20cm vuokaa reunoilta ja leikkaa leivinpaperista ympyrät pohjan peitoksi. (tai paista kolmessa osassa, jos omistat vain yhden vuoan) Paista 175 asteessa reilu 30min.

Mustikkacurd:

200g pakastemustikoita

1dl hillosokeria

1 keltuainen

50g voita

Kiehauta mustikat kattilassa ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää hillosokeri ja keltuainen, ja keitä miedolla lämmöllä 5-8min kunnes seos sakenee. Anna jäähtyä hetki ja lisää joukkoon voi. Laita jääkaappiin odottamaan.

Täyte (kreemi):

150g voita

250g tomusokeria

1 rasia vanilja tuorejuustoa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja puolet tomusokerista. Lisää tuorejuusto, älä vatkaa voimakkaasti. Lisää loput tomusokerit ja vatkaa puolella teholla kunnes kreemi on kuohkeaa ja kiiltävää.

Kun kakkupohjat ovat jäähtyneet ja täytteet on valmiina, aloita kasaaminen. Laita ensimmäisen pohjan päälle puolet mustikkacurdista ja 1/3 kreemistä. Nosta päälle toinen pohja, ja jälleen puolet mustikkacurdista ja 1/3 kreemistä. Nosta vielä päälle viimeinen pohja ja levitä loput kreemit kakun päälle ja ohuelti reunoille. Koristele mustikoilla tai kukilla.

 

Nooa 1v3kk

Tuo meidän pienempi murunen on ehtinyt jo saada kolme kuukautta lisää ikää sitten viimeisimmän Nooa-postauksen, joten eiköhän olisi taas aika päivittää kuulumisia. Muistelin, että 1-vuotiaana tulisi se käännekohta, kun vauva muuttuu taaperoksi ja pituuskasvu alkaa hidastua, uusia taitoja ei enää opita samalla vauhdilla ja kaikki ne vauva-ajan stressaavat ajat jää taakse. Minean kanssa se ehkä menikin aika lähelle näin, koska täytettyään vuoden Minea alkoi yhtäkkiä nukkua täysiä öitä, päiväunetkin taisi pidentyä ja tyttö osasi aktiivisesti käyttää jo noin kymmentä sanaa. Nooan kanssa käännekohta on tullut aavistuksen myöhemmin, sillä nyt vasta alkaa tuntumaan, että kohta olemme siinä rauhallisemmassa vaiheessa, jolloin omakin arki alkaa tasaantua eikä yötkään enää mene ihan niin huonosti.

nooa IMG001

Nooa on ihanan valloittava luonne siinä mielessä, että poika ottaa reippaasti kontaktia ympärillään oleviin. Hymyilee ja vilkuttelee tuntemattomille, ei vierasta vaan istuu melkein syliin kuin syliin, touhuaa koko ajan sata lasissa eikä paljoa mun perään kysele silloin kun on kiinnostavaa touhua muiden lasten kanssa. Edelleen parhaat naurut saa aikaan Minean jutut, ja on muutenkin ollut huikeaa nähdä, miten tiivis kaksikko näistä kahdesta on tullut, vaikka ikäeroa on se kolme vuotta. Leikit ei oikein luonnistu kahdestaan, mutta kaikessa muussa Nooa ja Minea on supertärkeitä toisilleen. Minea haluaa joka aamu ensimmäisenä Nooan sänkyynsä herättämään, Nooa matkii Minean perässä kaiken minkä vain osaa ja yleensä Minealle on tärkeää, että Nooa saa kaikki samat asiat mitä Mineakin. Luulen, että yhdessä leikkiminenkin tulee vielä myöhemmin kuvioihin kunhan Nooa vähän kasvaa ja oppii puhumaan.

Joskus vuoden iässä Nooa alkoi lähes joka yö nukkumaan täysiä öitä, mutta sitten tuli flunssat ja vesirokot ja vei hyvän unirytmin niin että nykyään Nooa heräilee öisin jopa viittäkin kertaa per yö. En kylläkään tiedä, voisiko se johtua jostain muustakin, sillä viimeisen parin viikon ajan poika on ollut päivisinkin melko itkuinen ja viihtynyt tiiviisti mun sylissä. Tietenkin se voi myös johtua hampaista, koska Nooalta puuttuu vielä parit hampaat takaa. Tai tiedä näistä, ehkä se ei johdu yhtään mistään ja on vain tätä peruselämää, mutta itse sitä on jotenkin helpompi sietää, kun ajattelee että kiukkuiluun on jokin selkeä syy, joka toivon mukaan menee pian ohi. Välillä huomaan oman väsymykseni siitä, että pinna on lasten kanssa äärimmäisen lyhyt eikä jaksaisi yhtään ylimääräistä säätöä, kun takana on neljän, viiden tunnin mittaiset yöunet. Olen koittanut keksiä jotain helpottavaa ratkaisua, mutta toistaiseksi valokuvaushommat ja blogin kirjoittaminen vievät sen verran aikaani iltaisin, että aikaisista nukkumaanmenoista on turha haaveilla. On kuitenkin selvää, että mitään en halua tehdä perheen kustannuksella, joten jos pinna on kireällä koko ajan siksi etten saa nukuttua tarpeeksi, on pakko kehittää uusi systeemi tähän hommaan.

nooa IMG003

Snäppäsin joku aika sitten Nooan päivärytmin, ja siitä oli hurjan moni kiinnostunut, joten laitetaanpa tämänhetkinen päiväohjelma tännekin. Pientä vaihtelua tietenkin on eri päivissä, mutta tällä kaavalla ollaan nyt menty jonkin aikaa.

06:00 Nooa herää, tehdään aamutoimet, Nooa syö aamupuuron ja aletaan katsoa pikkukakkosta.

8:00-9:00 Näihin aikoihin yleensä herää Minea, joten teen kakkosaamupalan meille kaikille kolmelle. Joskus Nooa on tähän aikaan jo ihan väsyksissä ja ottaa tunnin mittaiset aamutorkut.

10:00 Lähdetään käymään ulkona tai perhekahvilassa. Minean kerhopäivinä eli tiistaisin ja torstaisin heitetään Minea kerhoon ja mä tulen Nooan kanssa kotiin tekemään kotitöitä. Joskus saatan saada Nooan viihtymään touhuissaan niin että saan itse tehtyä töitä edes hetken aikaa. Jos Nooa menee aamu-unille, voin kerhopäivinä torkahtaa hetkeksi itekin.

12:00 Lapset syö lounaan ja Nooa lähtee yhden aikaan päiväunille. Minea puuhastelee jotain itsekseen tai katsoo padilta jonkun ohjelman sillä välin kun mä teen töitä.

14:00 Nooa nukkuu noin 1,5h jonka jälkeen laitan molemmille lapsille välipalan. Monesti lähdemme tässä välissä ulos, jos aamu on mennyt kotona – muuten alan tekemään ruokaa ja järjeshelemään paikkoja kun lapset touhuilee jotain keskenään.

17:00 Syödään ruoka ja katsotaan pikku kakkonen tai lähdetään ulos. Useammin ollaan ulkona tässä vaiheessa päivää, ellei meille sitten tule joku kaveri kyläilemään.

19:00 Alkaa iltatoimet, iltapalat, pesut sun muut ja lapset hihhuloi pitkin olohuonetta ja sohvaa. Oma aika menee useimmiten siivotessa.

20:00 Aletaan siirtyä sänkyihin. Mä nukutan Nooan antamalla ensin ollkarissa maitoa ja sitten viemällä omaan sänkyyn ja itse istun vieressä hyräilemässä. Niko lukee Minealle iltasadun ja laittaa unimusiikkia, joskus vieressä pitää istua niin kauan että Minea nukahtaa siinä yhdeksän, puoli kymmenen aikoihin.

21:00 Mulla alkaa oma aika. Syön iltapalan ja teen iltatoimet, ja kympin aikaan aloitan tekemään työjuttuja. Valitsen ja muokkaan blogikuvat ja kirjoitan tekstin. Muokkailen valokuvia siihen saakka ettei silmät enää pysy auki eli yleensä pääsen nukkumaan joskus puolelta öin tai vähän sen jälkeen.

nooa IMG002

Nooalla on parhaillaan menossa kunnon kiipeilykausi ja joka paikkaan on noustava seisoskelemaan. Kaikki autoihin liittyvä on ihan ykkösjuttu, ja ulkonakin käydään normaalia vähänkin isommat autot innolla läpi. Sanoja tulee vasta ihan muutamia ”au” (auto), ”mamma”, ”tämä, ”noo” (Nooa), ”hauva”, ”vauva”, ”au” (aina kaatuessa) ja ”pu” (lamppu). Välillä joitain sanoja voi tulla vahingossa, mutta niitä ei vielä kuule aktiivisessa käytössä samalla tavalla kuin noita yllä olevia. Omaa kieltään poika puhuu sitäkin enemmän ja nauraa jos vastaan samalla tavalla takaisin. Ei varmaan ole mikään yllätys, jos sanon että meillä on yberihana pikkujätkä, mutta niin se vaan on ihan superhienoa seurata toisen touhuamista ja kehittymistä, ihan samalla tavalla kuin Mineankin.

Millaisia pikkutyyppejä teiltä sieltä löytyy? Olisi myös kiva kuulla millainen päivärytmi teidän suht samanikäisillä lapsilla on!

Entäs muutto?

Aika moni ystävä on meiltä viime päivinä kysellyt, miten meidän muutto sujuu ja mihin ollaan muuttamassa. Melkein samaan hengenvetoon he ovat myös kauhistelleet tilannetta, kun olen kertonut, ettei kumpikaan asia ole edennyt yhtään mihinkään. Tämän kuun viimeinen päivä on lähdettävä tästä nykyisestä kodista pois, oli tilanne muuten mikä tahansa, mutta meillä ei vielä ole seuraava koti tiedossa! Onhan se ehkä vähän uhkarohkeaa jättää asia näin viime tippaan, varsinkin kun on vastattava myös lapsista, mutta tuskin tässä kadulle jäädään asumaan vaikka vuokra-asuntoa ei kuuluisikaan.

pakkaushommia IMG003

Tälläkin viikolla olemme käyneet katsomassa kahta asuntoa, toinen oli asumisoikeusrivitalo ja toinen kolmio luhtitalosta. Rivari oli ihan ok, -98 vuoden kahden tason lähes alkuperäiskuntoinen asunto samoilla neliöillä kuin tämä meidän nykyinenkin. Plussaa oli se, että asuntoon oli laitettu ruskea laminaattilattia ja pienen terassin ja pihan lisäksi olohuoneesta pääsi lasitetulle terassinosalle. Asunto on noin kahden kilometrin päässä tästä nykyisestämme, joten lasten hoitomatka olisi kivan lyhyt.

Myös luhtitalon kolmio olisi tässä aivan vieressä, mutta sen taisimme hylätä vaihtoehtona jo samantien. Kaikki lattiat oli muovimattoa, huonokuntoista sellaista, keittiö vanhanaikainen ja kulahtanut ja seinillä paljon jälkiä. Asuntoa välittävä vuokrafirma ilmoitti olevansa aikeissa tehdä asuntoon pintaremonttia, mutta meidän tapauksessa se ei auta, koska muuttamaan olisi päästävä heti, kun vanhat asukkaat vapauttavat  kämpän omista tavaroistaan.

pakkaushommia IMG002

Maanantaille olemme asettaneet takarajan, jolloin on tehtävä päätöksiä, ja todennäköisesti otettava tuo mainitsemani aso-rivari, ellei sitten siihen mennessä ilmaannu jotain parempaa. Olemme jonossa yhteen asuntomessualueen asumisoikeusasunnoista, ja se ratkeaa viimeistään maanantaina, kun kaksi ottajaa ennen meitä ilmoittavat, ovatko he kiinnostuneita. Myöskin paritalon puolikas, jota kävimme jo aiemmin katsomassa, on vielä vuokralaisia vailla, joten pieni mahdollisuus on saada koti sieltäkin. Ykkösvaihtoehtona meillä on se paritalo ja kakkosena asuntomessualue, jonka asunto olisi paljon pienempi kuin meidän kaksi muuta vaihtoehtoa. Toisaalta, tässä vaiheessa on varmaan turha lähteä enää kovin valikoivalle linjalle, kun muutto on jo ihan oven takana, mutta 8-9 kuukautta on kuitenkin riittävän pitkä aika niin että tiedän tympääntyväni asuntoon, jos se on lattiasta katton kauhea. Toivoisin edes keittiön tai kylpyhuoneen olevan alle kymmenen vuotta vanhaa pintaa, mutta Jyväskylässä kilpailu hyvistä asunnoista tuntuisi olevan suht vilkasta.pakkaushommia IMG001

Tänään päätin, että nyt aloitan samantien pakkaamisen – oli meillä uutta kotia tai ei! En halua jättää pakkaamista viimeisille päiville, koska silloin siitä tulee pelkkää tavaran roiskimista laatikoihin. Nyt kun kaapit käy läpi yhden kerrallaan per päivä, voi samalla käydä kaikki tavarat ajatuksella läpi ja karsia k-a-i-k-e-n tarpeettoman roskiin ja kurppiskasaan. Suurin tehtävänä vaikeuttaja on Nooa, joka ehtii melkein purkaa laatikot sitä mukaa kun mä niitö täytän. Mineahan ei tahtoisi heittää juurikaan mitään omia tavaroitaan kiertoon, mutta tiedättekö millä ajatuksella olen lahjonut tyttöä?! Vakuuttelen koko ajan, että siivoamalla vanhaa pois tulee paremmin tilaa uusille leluille. Toinen on sitten sen kuultuaan ollut karsimassa vähän sitä sun tätä, myös sellaisia leluja joilla on vasta leikitty pari päivää sitten. Niko jopa ehdotti, että pakkaisimme erikseen tavarat, joita emme väliaikaisessa kodissa tarvitse, ja veisimme ne odottelemaan Nikon työpaikalle. Totesin siihen vain, että jos tavaraa ei tarvitse yhdeksän kuukauden aikana, niin ei sitä silloin tarvitse ollenkaan Ja näinhän se on, nyt karsitaan rankalla kädellä, ja huomenna syvennytään vielä KonMarin tekniikkaan niin että kohta meilläkin vallitsee todellinen minimalismi!