VOISKO JO TULLA KEVÄT??

28 huhtikuun, 2015

Muistaako kukaan millaiset kelit oli vuosi sitten toukokuussa? Törmäsin vanhoihin valokuviin tuolta ajalta ja niissä Minea oli kaverinsa Elsan kanssa hameissa ja hihattomissa kukkia keräämässä. Eipä taideta ihan samaan päästä tänä vuonna, tai ainakin epäilen suuresti, sillä eilen ulkoiltiin sadevaatteissa ja huomenna varmaan toppavaatteissa, jos säätiedotuksen lumisade pitää paikkansa! Onko tää nyt oikeasti muka kevättä? Että ilmat vaihtelee vesisateesta, räntään, lumeen ja auringonpaisteeseen. Jos aurinko paistaa on lämmin, mutta varjossa palelee. Reteesti käveltiin yhtenä päivänä Minean kanssa puistosta auringonpaisteessa ilman hanskoja lähimpään markettiin ja keksittiin ostaa jätskit. Kun päästiin jätskien kanssa ulos, kaivettiinkin jo vuorellisia hanskoja käteen, ja jätski oli viimeinen asia jota siinä pakkasessa teki mieli syödä.

Yksi hyvä puoli vesisateissa on, Minean uudelle kurapuvulle on käyttöä ja mäkin saan vetää jalkaani viime keväänä ostetut Crocsin pirtsakat kumpparit. Mun asut on muuten niin värittömiä, että keltaiset kumpparit sopii täydellisesti – harmi että Minealle mahtuu vielä nuo mustat Bisgaardit sillä taisin rakastua Crocsin turkooseihin handle it saappaisiin. Ihan tosissani olen jopa harkinnut ostavani ne jo nyt jemmaan odottamaan Nooaa, mutta kokojen arviointi on rakettitiedettäkin vaikeampaa, joten paras ehkä vain luottaa siihen että tulee niitä herkullisia värejä ensi vuonnakin. Plus että koot taitaa ollakin jo turkoosista lähes loppuunmyyty.

Luulen että teillä alkaa jo ihan oikeasti olla mitta täysi meidän maitojuttuja, mutta sen verran on pakko intoilla, että viime yönä Nooa heräsi kympin ja seiskan välillä kaksi kertaa! Melkein jo viikon verran on ensimmäinen unipätkä ollut suunnilleen neljä tuntia, ja muutenkin poika nukkuu paljon rauhallisemmin. Huomenna mennään iltapäivällä vielä kuitenkin testaamaan se vyöhyketerapiakin, joten mä luulen että tästä on suunta vaan ylöspäin ja koko ajan saadaan parempia päiviä. Kokemuksia terapiasta tulossa vielä tällä viikolla, mutta melko moni teistäkin suositteli sitä meille ja Minealle se aikoinaan tehosi, joten odotukset on jovat.

Vielä vinkkinä muillekin että Reiman verkkokaupassa on menossa aika huimat alet, ja iso osa vaatteista on puoleen hintaan. Tilasin meillekin vaatetta ensi talvelle, esim toppahousuja sai alle kolmenkympin ja hanskoja ja kypärämyssyjä parilla eurolla. Myös aluskerrastoja oli vielä hyvin jäljellä sekä kuriksia, kumppareita ja muuta välikauttakin sai alella..

MUISTUTUS

27 huhtikuun, 2015

Oletteko huomanneet, että monet blogin postaukset on vime aikoina tahtoneet olla hieman alavireisiä? Useampaan otteeseen olen avautunut siitä, millaista itkushowta (uusi nimi blogille?!) meillä tällä hetkellä eletään, mutta ymmärtäähän sen, blogi on tekijänsä näköinen ja kirjoitukset niistä aiheista, jotka juuri sillä hetkellä mietityttää tai inspiroi. Mun blogissa näkyy meidän tavallinen arki melko suuressa roolissa, ja elämä on blogissa samaa kuin täällä ruudun toisellakin puolella – ei mitenkään erikoista, ei edes normaalia tapahtumarikkaampaa, mutta silti kait ihan kiinnostavaa. Meillä ei siivota kotia vain blogikuvia varten, enkä pue lapsia nätisti vain asukuviin, vaan tykkään nätistä, siististä, valkoisesta ja yksinkertaisesta, minkä takia tuskin tulen koskaan osallistumaan paljasta todellinen kotisi -tyyppisiin haasteisiin. Sotkuakin on, on kymmeniä päiviä jolloin en jaksa meikata ollenkaan ja on vielä enemmän kotoilua verkkareissa, mutta ei meidän elämä kuitenkaan ole mikään vastakohta sille mitä blogissa näytän ja kerron.

Mun juttu on aina ollut se, kuinka positiivisesti jaksan asioihin, melkein mihin vaan suhtautua. Mä en ole se pessimisti, joka ajattelee aina kaiken menevän kuitenkin perseelleen, joten miksi edes yrittää. Mä olen optimisti joka tietää asenteella olevan paljon merkitystä mielialaan, onhan se nähty että hyvällä fiiliksellä siirretään vaikka vuoria. En istu kotona odottelemassa lottovoittoa lauantaisin, vaan jos jotain haluan, olen valmis näkemään vaivaa sen eteen. Huonojakin juttuja tapahtuu. Ihan lähiaikoina on lähipiirissäni erottu, kuoltu, sairastuttu ja vielä kerran erottu, joten suruakin elämääni mahtuu, ja näihin verrattuna on meidän omat tänhetkiset taistelut lähes mitättömiä. Omat murheet tai onnistumiset on aina jonkun toisen mittakaavassa pieniä, joten turha niitä on vertailla, ennemminkin tulee antaa itsensä kieriskellä omassa surussaan tai ilossaan. Jos mua tällä hetkellä ärsyttää vauva-arki, ei se auta tippaakaan miettiä että huonomminkin voisi olla. Aina voisi olla huonommin. Tai paremmin.

Vaikka blogi on sitä tavallista elämää, on jokainen postaus kuitenkin kirjoittajan itsensä suodattama. Jos kirjoittamisen hetkellä sattuu juuri jokin asia ärsyttämään, ei se tarkoita että koko päivä olisi epäonnistunut, vaikka se voi siltä ehkä kuulostaakin. Huononakin päivänä taas voi saada kirjoitettua jostain yllättävänkin kevyestä aiheesta, sillä blogin parissa sitä viimeistään rentoutuu ja unohtaa kaikki päivän vöyhöttämiset. Muistattehan siis murut, avautumisista ja vaikeista päivistä huolimatta mä olen edelleen yhtä hymyssä suin kuin aina ennenkin.

VIIKKO MAIDOTTOMALLA

22 huhtikuun, 2015

Reilu viikko on maidottomuutta nyt takanapäin ja tältä se on meillä näyttänyt. Hyvin on herkuissa pysytty, ja kaupan munkkien lisäksi olen ehtinyt leipomaan mutakakkua Sunnuntain maidottomalla voilla ja Pandan tummasuklaalla, suklaamoussekakkua tällä Kinuskikissan ohjeella ja Lidlin vadelmasuklaalla sekä tietenkin tätä herkullista suklaakakkua. Kovin suklainen on siis jälkkäripöytä viime aikoina ollut, paitsi että täksi viikoksi jätin kokonaan myös suklaan syömisen pois varmuuden vuoksi.

Ekat päivät olin täysin epätoivoinen, kun tuntui ettei oikein mitään saanut syödä eikä vaikutuksetkaan näkyneet missään. Sain vinkkejä ja reseptejä ystäviltä ja blogista ja vähitellen alkoi helpottaa niin, että tällä hetkellä koko homma tuntuu jo olevan aika lailla hanskassa eikä oikeastaan mitään muuta kuin juustoja ole niin kova ikäväkään. Ruoanlaitossa on saanut käyttää mielikuvitustaan normaalia enemmän, sillä vähän liiankin moni ruoka, jota meillä on ollut tapana tehdä, sisältää joko maitoa, kermaa tai juustoa. Sain ystävältä kerman korvaavaa kauravalmistetta, joka on huomenna menossa lohikiusaukseen testattavaksi. Jos se toimii hyvin, jää jäljelle ainoastaan juusto, jota ei oikein voikaan korvata millään vastaavalla maidottomalla tuotteella, kait?

Onko maidottomuus sitten tepsinyt? Vauvojen kanssa on varmaan mahdotonta koskaan sanoa varmaksi mikä johtuu mistäkin, mutta täysin sattumaa ei mun dieetti ja muutokset Nooan olossa voi olla. Ensin ajattelin, ettei maidon karsimisella ollut mitään vaikutusta, koska edelleen meillä huudettiin joinain iltoina parikin tuntia putkeen ja pitkin päivää huudettiin tai kitistiin tyytymättömyyttä niin että sain kanniskella Nooa samalla pyllylle tai selkään taputellen. Viikonloppuna huomasin kuitenkin, että Nooa viihtyikin pari minuuttia sitterissä tai leikkimatolla. Pieni aika, mutta ihan uutta meille. Seuraavaksi tajusin että kuluneina neljänä iltana on Nooa itkenyt normaalia kovemmin vain yhtenä iltana. Myös nukkumaanmenot on sujuneet paremmin, ja kerran Nooa jopa torkahti leikkimatolla mahallaan köllöttäesaä. Ja mikä parasta, yhtenä yönä ensimmäinen unipätkä oli neljä tuntia, toisena kolme ja puoli! Jotain on siis selkeästi tapahtunut, oli se sitten maidottomuudesta tai ei.

Muutkin on huomanneet eron ja todenneet että ensimmäistä kertaa Nooa viihtyy itsekseen lattialla, tai ylipäänsä on huutamatta kun meillä on käynyt kylässä. Kävipä eräänä iltana niinkin että Nooa seurasi Minean jumppaamista ja tanssimista sitteristä noin puoli tuntia täysin tyytyväisenä – ja tiedättekö, tänään puin ja meikkasin aamulla rauhassa Nooan pötkötellessä leikkimatolla Minean kanssa. En sano etteikö Nooa vieläkin itkisi paljon ja menettäisi hermojaan pienistäkin jutuista, mutta mun arjessa on näkynyt helpotusta viimeisten neljän, viiden päivän ajan. Tänään käytin Pabloa ulkona yhdellä kädellä hihnasta pitäen, toisella vaunuja työntäen ja samalla kiukkuavaa Nooaa sylissä kantaen, mutta sitten taas toisaalta tajusin, että päivän aikana olen kotona kantanut Nooaa selkeästi vähemmän kuin esim vielä reilu viikko sitten.

Pian Nooa on jo 3-kuukautinen, jolloin itkuisuus muutenkin alkaa useimmilla vauvoilla vähentyä, joten mistä sen tietää vaikka nämä meilläkin näkyvät muutokset olisivat iän tuomaa helpotusta.. Ollaan myös testailtu maitohappobakteeria, joka monilla vauvoilla auttaa mahavaivoihin ja valmistaa suolistoa kestämään paremmin. Tämän lisäksi olen jättänyt d-vitamiinit nyt antamatta, jotta saataisi minimoitua kaikki muu ylimääräinen, joka voi aiheuttaa vatsanväänteitä vielä kehittymättömälle suolistolle. Tiedän kyllä että d-vitamiini on vauvalle tärkeä, mutta parin viikon tauko tuskin saa aikaan mitään peruuttamatonta – näin meille ainakin neuvolassakin sanottiin. Ensi viikolla ajattelin taas aloittaa ensin d-vitamiinin, sitten vähitellen kokeilla joitakin maitotuotteita kuten voita tai juustoa ja tällä tavalla toivon saavani varmuuden siitä, mikä näistä vaikuttaa Nooan oloon mitenkin. Aikamoista arpapeliä ja summamutikassa testailua tämä kaikki kieltämättä on, mutta eipä sitä muuten saa vastauksia näihin ongelmiin, ja ennemmin testailen ensin näin kuin että juoksisin suorinta tietä verikokeisiin. Meillä kokeilut siis jatkuu edelleen, arki helpottuu päivä päivältä ja yöt nukutaan toivottavasti koko ajan paremmin. Mitä kuuluu teille muille vauvojen äiteille? Nukutaanko teillä hyvin, vaivaako mahakivut tai löytyykö sieltä supertyytyväisiä köllöttelijöitä?

previous 1 … 32 33 34 35 36 37 38 … 52 next