NEVER AGAIN!

Tiesin sen jo etukäteen, ihan niin kuin jo aiemmin teille sanoinkin, verikokeen ottaminen vauvalta ei varmana tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Päätettiin joka tapauksessa eilen aamupäivästä lähteä keskussairaalalle, koska loppujen lopuksi epätietoisuus allergiasta rassaa mua sen verran, että asiaan on nyt saatava joku ratkaisu. Ellei verikoe näytä mitään, käydään vielä yksityisellä allergialääkärillä kysymässä, kuulostaako oireet mahdolliselta allergialta.

Mentiin sen takia suoraan keskussairaalan labraan, koska kuvittelin sieltä löytyvän asiantuntevinta ja osaavinta henkilökuntaa. Vauvan verikoe on normaalia haastavampi ottaa, enkä mitenkään toivoisi kenenkään harjoittelevan mun lapsella. Voisi sanoa että paska säkä kävi, sillä meidät otti vastaan nuorempi hoitaja, joka pitkään pohdiskeli miten kokeilisi verikoetta ottaa, välillä käytiin kysymässä naapurihuoneesta neuvoa ja sitten vaan rohkeasti lähdettiin kokeilemaan. Ensin hoitaja pisti käsivarren suoneen, huonolla menestyksellä. Seuraavaksi kokeiltiin kantapäätä, yhtä huonolla menestyksellä. Tässä vaiheessa vaihdettiin parit katseet Nikon kanssa ja molemmat ajatteli samaa asiaa: miksei menty suoraan sinne yksityiselle ja maksettu siitä että verikokeen olisi ottanut vaikka lastenlääkäri.

Hoitaja haki vanhemman kollegansa apuun, joka vielä yritti samasta suonesta, jota oli tökitty jo aiemmin, onnistumatta kuitenkaan saamaan verikoetta, kun entinen pistojälki vaikeutti sekin oikean paikan löytymistä. Neulan jälkeensä jättämästä reiästä ja vielä sormiin pistetyistä muutamasta haavasta lopulta hoitajat yhdessä saivat jonkun verran verta, jonka he pienen testin jälkeen totesivat juuri ja juuri riittävän. Tässä vaiheessa Nooa oli huutanut tunnin taukoamatta sekä pistämistä että paikoillaan pitämistä. Lopulta hoitaja kävi vielä aulassa ennen meidän lähtöä pahoittelemassa tapahtunutta ja kysymässä mikä meillä on fiilis ja toivottavasti asia unohtuu koko perheellä mahdollisimman pian. Huh mikä homma, jääköön se ekaksi ja viimeiseksi kerraksi!

eilen IMG002       eilen IMG005 eilen IMG004

Mä ymmärrän, että verikoe on jotain naurettavan pientä verrattuna siihen, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja vaatisi kymmeniä verikokeita ja muita hoitoja viikottain. Mutta meidän arki ja meidän taistelut, se mikä just sillä hetkellä tuntuu pahalta, tuntuu pahalta vaikka jollain toisella menisi kuinka paljon huonommin. Tänään kaikki tuntuu jo huomattavasti pienemmältä, mutta miten sitä muutenkaan reagoisi kun oma vauva kiljuu sylissä ääni käheänä, tukka märkänä niin että molempien paidat on läpimärkinä? Labrasta otettiin suunta keskustan kahvilaan possumunkeille parantelemaan kaikkien pahaa mieltä, ja toimihan se kun sai nauraa Minean sokerikuorrutteisille käsille ja naamalle.eilen IMG003 eilen IMG001

Loppupäivä oli sekin sekoitus iloa ja surua, kun parin talon päässä Erikalla vietettiin läksiäisiä minihamppareiden, pulled porkin ja jätskikakun merkeissä. Enää viikko ja muuttoauto kurvaa meidän bestisten pihaan vieden koko perheen Tampereelle saakka. Tullaan onneksi jatkossakin näkemään silloin tällöin, mutta eihän se ole läheskään sama asia kuin pyytää vartin varoitusajalla kahville tai lähipuistoon. Syksy tulee kyllä meidän osalta olemaan noin muutenkin aika erilainen, koska meidän naapuruston äitiporukasta monellakin kutsuu työelämä eikä puiston laidalla enää tule notkuttua kuten tähän asti. Todennäköisesti meilläkin enää syksy on entisenlainen, ja keväällä asutaan jo jossain ihan muualla – vuokrakämpässä lähempänä raksaprojektia ja tulevaa kotia.

eilen IMG010eilen IMG011eilen IMG006eilen IMG007

eilen IMG008

Tuli vielä eilen istuttua meidän takapihalla juoruten lähes aamuun saakka, joten tänään on koko päivä menty enintäänkin puoliteholla. Päivällä oltiin ihanan pikkumurun 2-vuotissynttäreillä, ja ilta on otettu rennosti kotona. Jos huomenna olisi taas energiaa keksiä jotain vähän aktiivisempaa touhua? Oletteko muuten ehtineet testata Laajavuoren seikkailupuiston lasten kanssa? Sinne voisi ottaa suunnan huomenna, sillä varauksella tosin että saateella en liiku kotoa lähikauppaa pidemmälle.

LASTEN KANSSA LAIVALLA, KANNATTIKO?

Moni teistäkin varmaan aikoo kesän aikana reissata laivalla, joten ajattelin kirjoittaa vähän meidän kokemuksia siitä, miten risteily sopii lapsiperheelle. Mehän oltiin matkassa tiistaista torstaihin, perinteisellä Helsinki-Tukholma-risteilyllä. Aikaa Tukholmassa oli noin kuutisen tuntia, joka me vietettiin kokonaan Junibackenissa. Siitä tulossa ihan oma postauksensa vielä myöhemmin.

Laiva lähti Helsigistä viideltä iltapäivällä, muta me pelattiin varman päälle ja lähdettiin Lahdesta ajamaan jo aamulla, kun tiedettiin Nooan aiheuttavan useamman pysähdyksen matkalle. Terminaalin mainostama parkkipaikka olisi parilta päivältä maksanut 70€, mutta lataamalla kännykkään Parkmanin appsin ilmaiseksi, pystyi kännykällä kätevästi katsomaan oman sijainnin perusteella lähimmät parkkipaikat ja niide hinnat. Ihan terminaalin vieressä oli ulkopaikkoja, jotka kustansi vain 24€ ja suosittelemalla appsia kaverille sai vielä kympin alennusta. Säästettiin päälle 50€ ja kuitenkin saatiin auto ihan terminaalin viereen.

siljaline IMG012 siljaline IMG011

Laiva, jolla me oltiin oli Silja Serenade eli jokin aika sitten uudistettu risteilijä. Heti sisään mentäessä vastassa oli Muumipeikko ja Pikku Myy, joita Minea ryntäsi samantien halailemaan. Myöhemmin illalla samat tyypit piti lapsille muumidiskoa laivan ravintolassa. Minea alkoi siinä vaiheessa olla jo aika väsyksissä ja kovista odotuksista huolimatta tyytyi enemmänkin kattelemaan tansseja lavan sivussa. Diskon jälkeen ei meinannut nukkumaanmenosta tulla ylikierroksilla mitään, joten tokana iltana skipattiin diskoilut ihan suosiolla ja aloitettiin iltapuuhat ajoissa. Kovin tarkkaan en tiedä, mitä muuta ohjelmaa olisi ollut tarjolla, me katottiin akrobatiaryhmän esitys heti muumitanssien jälkeen, ja laivan ostoskadulla oli iltaisin elävää musiikkia. Jonkinlainen tervetuloparaati olisi myös ollut lapsille laivaannousun jälkeen, mutta sekin missattiin kun ei oltu ehditty tutustua ohjelmaan vielä siinä vaiheessa.siljaline IMG010 siljaline IMG009

Meillä oli De Luxe -luokan hytti eli hytti muistutti paljolti tavallista hotellihuonetta. Siellä oli parisänky, levitettävä nojatuoli Minealle ja Nooalle pieni matkasänky. Hytin hintaan kuului minibaari ja buffet-aamupala, joka oli mulle ehkä se kovin juttu koko risteilyssä. Ihan parasta on päästä aamupalalla syömään brunssityyliin, vielä kun tuolla laivalla aamupala oli kattavampi kun ihan perus hotelliaamupalat yleensä. Söin enemmän kuin olisi tarvinnut, ja jälkkäreitäkin oli pakko maistaa melkein jokaista molempina aamuina.

Aiemmin mulla on risteilyistä ollut paljon tylsempi mielikuva, mutta pitää sanoa, että paremman luokan hytti toi aika paljon lisämukavuutta matkustamiseen. Kahden lapsen kanssa en edes lähtisi tavalliseen hyttiin, vaikka onhan tuo jonkin verran kalliimpi (hinta oli noin kolminkertainen normihyttiin verrattuna). Meillä oli mukana matkarattaat, yksi matkalaukku ja yksi isompi laukku. Rattaat mahtui hyttiin kivasti, matkalaukkua pidettiin koko ajan lattialla levällään ja silti mahduttiin olemaan itsekin hytissä ja liikkumaan siellä normaalisti. Päiväajaksi kasattiin Minean sänky pois tieltä, ja parisänky oli ehdottomasti plussaa yöimetyksissä. Tuskin meidän porukka ja kamat olisi edes muualle mahtuneetkaan, tai hytissä ei ainakaan olisi viihdytty hetkeäkään jos oltaisi jouduttu sähläämään kerrossänkyjen kanssa.

siljaline IMG008 siljaline IMG007 siljaline IMG006

Silja Serenadelta löytyy vaikka mitä mukavuuksia ja tekemistä. Niko kävi Minean kanssa leikkipaikassa, josta löytyi pallomeren lisäksi liukumäkeä ja kiipeilytelinettä, ja Ruotsin päivän jälkeen mä lähdin Minean kanssa spa-osastolle. Mä nautiskelin porealtaasta samalla kun Minea laski lastenaltaassa pientä liukumäkeä sataan kertaan. Altailla olisi ollut myös drinkkibaari, mutta meillä meni altaassa ja saunoissa sen verran aikaa, että kiiruhdettiin jo hyttiin vaihtamaan vaatteita päivälliselle.

Laivan buffet olikin sitten ihan oma juttunsa! Matkaa varatessa ei saatu buffettiin pöytävarausta aiemmalle kattaukselle kello viideksi, mutta käytiin laivalla jättämässä nimi jonotuslistalle ja kuuden aikaan käytiin kyselemässä pöytää. Molempina iltoina päästiin tällä systeemillä syömään, onneksi, olin nimittäin haaveillut buffetista jo pari päivää etukäteen 😀 Koko rahan arvoinen se lopulta olikin, vaikka ei saatukaan syödä kummallakaan kerralla rauhassa Nooan huutaessa koko ajan. Valinnanvaraa oli loputtomasti, ruokia oli eri kulttuureista (italialaista, meksikolaista..) ja jälkkäripöytä oli monipuolinen. Lapsille oli oma buffetpöytä, josta löytyi ne perinteiset nakit ja lihapullat, mutta me lastattiin Minean lautaselle samoja ruokia kuin itellekin ja hyvin maistui nekin. Laivasta olisi löytynyt useampi muukin ravintola, oli italialainen, pikaruokapaikka, pubityylinen pihvipaikka, a la carte -ravintola ja mereneläviin keskittynyt ravintola, mutta samalla hinnalla syötiin mahat täyteen buffetissa ja parasta musta oli se, että sai maistella vähän sitä sun tätä.

siljaline IMG005 siljaline IMG004 siljaline IMG003 siljaline IMG002 siljaline IMG001 siljaline IMG013

Alimmalla kannella oli iso tax free myymälä ja yhtä ylempänä pari muuta kauppaa. Yhdessä myytiin leluja, toisessa vaatteita ja kolmannessa muutaman kalliimman brändin laukkuja, koruja ja aurinkolaseja. Minea sai valita lelukaupasta yhden lelun ja mukaan lähti pattereilla toimiva robotti-merenneito. Itelleni en löytänyt mitään, mutta tax freesta lähdettiinkin sitten useamman kassin kanssa. Monet karkit tuntui olevan melkein samanhintaisia kuin maissa, mutta oli siellä seassa hyviä tarjouksiakin kun osti useamman pussin samalta  valmistajalta. Ostettiin muutamia tuliaisia, juhannukseksi pari pulloa viiniä ja pakolliset tobleronet itelle, voiko tax freesta edes lähteä ilman tobleronea?

Kaiken kaikkiaan laivalla oli musta kivan rentoa olla lasten kanssa, varsinkin vauvan kanssa joka ei viihtyisi autossa ja jota etelän lomalla saisi olla koko ajan rasvaamassa ja suojaamassa auringolta. Varmasti lähdetään joskus risteilemään uudelleen, otetaan samanlainen hytti, varataan pöytä buffetista ajoissa ja mennään yhtä rennolla ohjelmalla ja aikataululla Ruotsin päivä. Mä tulen helposti merisairaaksi, mutta luulen että näin kesällä ei niin kovia myrskyjä yleensä olekaan. Tällä reissulla kyyti oli niin tasaista ettei melkein edes muistanut olevansa laivalla. Minealla risteily oli ensimmäinen, ja kovin innoissaan tyttö oli kaikesta uudesta, ja viihtyi laivalla muutenkin tosi hyvin. En tiedä, jos sitä vaikka ottaisi ihan tavaksi käydä laivalla joka toinen vuosi, ja voisihan sitä ens kerralla napata jonkun kaveriperheen mukaan!

Milloin te olette viimeksi olleet risteilyllä, lasten kanssa vai ilman? Tuskinpa ainakaan löytyy lapsiperheelle helpompaa matkustusvaihtoehtoa kuin risteily?

 

NOOA 4KK

Millaiset on kelit muualla Suomessa olleet? Täällä on tyypillisesti ollut surkeaa ilmaa kaikki päivät, ja illalla sitten taivas on auennut ja aurinkokin on paistanut. Lämpimintä on ollut just siihen aikaan kun lasten kanssa saa jo lähteä kotiin iltapalalle. Mä oon melkein jo luopunut koko ajatuksesta kesästä ja helteistä, sillä käytiin jo shoppaamassa välikausivaatteet molemmille lapsille, ja niitä sovitellessa huomasin jo suuntaavani ajatukset syksyyn ja kurakeleihin. Kieltämättä koko ajan enemmän houkuttelisi varata matka Kreikkaan, mutta laivamatkasta on vielä niin vähän aikaa, että mielessä kummittelee huonot kokemukset Nooan viihtymisestä autossa ja buffetissa. Miten mahtava loma sekin oikeesti olisi, jos mä ravaisin parin tunnin välein hotellilla imettämässä ja muun ajan kannettaisi kiukkuavaa vauvaa vuorotellen pitkin rantahietikkoa. Mietin myös, kuinka hankalaa on plus 30 helteessä suojata pikkuvauva auringolta niin ettei silti ole ihan överikuuma pitkissä vaatteissakaan.

Poikkeuksiakin Nooan olossa on, sillä tänään istuttiin reilu pari tuntia pankissa, jonka aikana Nooa otti pienet torkut, söi ja muuten vaan ihmetteli ja väläytteli hymyjä pankkitädeille. Saatiin rahahommat raksaprojektiin sovittua ja samalla käynnillä päätettiin pistää lastenkin säästöasiat kuntoon. Avattiin Nooalle tili ja molemmille otettiin uudet säästövakuutukset, jonne kerrytetään rahaa 18-vuotiaiksi asti. Minealla oli jo aiemmin joku pienen riskin rahasto, mutta se oli tuottanut kolmessa vuodessa vain pari euroa, joten vaihdettiin sekin vähän fiksumpaan vaihtoehtoon. Ootteko te säästäneet lapsille tulevaisuuden varalle, ja jos niin millä systeemillä?

4kkneuvola IMG005 4kkneuvola IMG004

Eilen mä kävin Nooan kanssa 4kk neuvolassa tsekkailemassa pojan mittoja, saamassa rotarokotteen tehosteen ja neuvolalääkärin tarkastuksessa. Hyvin oli painoa ja pituutta tullut reilu kuukaudessa, kun mitat oli 7,4kg ja 65,5cm. Minea oli samanikäisenä suunnilleen yhtä pitkä mutta puolisen kiloa kevyempi. Niin ne pojat vaan tuntuu kasvavan ihan omaa tahtiaan!

Juttelin ensin terkkarin ja sitten lääkärin kanssa maitoallergiaepäilyistä, ja nyt meillä on lähete verikokeisiin. Terkkari oli enemmän huolissaan Nooan oireista, kun taas lääkäri tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei virallisella diagnoosilla juurikaan tee mitään ellen aio siirtyä erikoiskorvikkeeseen. Nykyään kun allergikoillekin suositellaan siedätystä mahdollisimman paljon, niin lääkäri neuvoi syömään niin monipuolisesti maitotuotteita kun vaan Nooan olo antaa periksi. Ja sitten kun on tosiaan se, ettei vauvojen kanssa koskaan tiedä mikä johtuu mistäkin. Tuliko selkään ihottumat pidemmistä automatkoista ja kaukalossa huutamisesta, menikö maha korvikkeesta sekaisin ihan vaan tottumattomuuden takia, onko unet huonontuneet koska maailma kiinnostaa nykyään muutenkin paljon enemmän ja helpottiko mun maidoton dieetti Nooan oloa vai tekikö kuukausien kuluminen vain tehtävänsä? Mistä näistä voi tietää?

Oman kiukkulisänsä tähän kaikkeen on tänään illalla tuonut eilen saatu rotarokote. Pitkin iltaa Nooa on välillä kiljahdellut, koko päivä on pulautuksia tullut normaalia enemmän ja loppuillasta ei ollut oikein hyvä olla missään. Pariin kertaan jo mietittiin onko rotatehoste välttämätön, mutta päädyttiin kuitenkin ottamaan se. Ihan kun ei olisi tarpeeksi ihmettelemisen aihetta, nyt on pohdiskeltu käydäänkö verikokeessa vai ei. Minealta se otettiin joskus päälle vuoden iässä ja muistan vieläkin miten vaikeeta oli niin pieneltä lapselta löytää suonta. Veljeni kanssa pideltiin kiljuvaa tyttöä väkisin noin 20 minsaa paikoillaan samalla kun hoitaja tökki molempia käsiä useampaan kertaan suonta etsien. Kyllähän se lapsi sen nopeasti unohtaa, mutta ihan turhan takia en samanlaista showta mielelläni lapsilleni haluaisi. Niko oli sitä mieltä, että voitaisi joskus hyödyntää meidän vakuutuksiakin ja käydä yskityisellä allergologilla, joka voisi suoraan määrätä joko maitoaltistukseen tai brick-testiin. Useimmiten nimittäin sanotaan, ettei verikokeella oikein näe sitä todellisuutta maitoallergioiden kanssa.

4kkneuvola IMG003 4kkneuvola IMG002

No minkälainen 4,5-kuukautinen poika meillä sitten muuten asustaa? Superiloinen, seurallinen ja äärimmäisen rakas! Toisen lapsen kanssa aika kuluu niin paljon nopeammin ja sitä osaa ihan eri tavalla kaivatakin niitä ohikiitäviä hetkiä. Ei ehdi murehtia pieniä, mutta tuntuu ettei myöskään ehdi tarpeeksi ihmetellä eri vaiheita. Nooa oppi kääntymään vähän alle kolmekuisena, mutta nyt yritetään mittarimatomaisesti jo päästä vähän eteenkinpäin. Se jos mikä turhauttaa kun mihinkään ei liikukaan kaikesta kovasta yrittämisestä huolimatta. Kaikki ympärillä kiinnostaa niin valtavasti, että syöminen pitää mielellään hoitaa häiriöttömässä paikassa – ja innostua taitaa näkyä siinäkin, että unipätkät on öisin vain 1,5-2 tuntia. Päikkärit kestää useimmiten nekin vain puolisen tuntia ja niitä nukutaan kolmet tai neljät.

Nooa osaa koko ajan paremmin tarttua tavaroihin, vie niitä samantien suuhunsa ja jaksaa touhuta leikkimatolla pidempiäkin aikoja, kunhan joku on mukana leikkimässä. Huomattavasti helpompaa arkea me eletään kuin aikoinaan Minean kanssa, joskus tuntuu jopa että meillä on nykyään aika perustyytyväinen vauva. Eniten Nooa tykkää seurata Minean riehakasta touhuamista, ylösnostelu ja hyppyyttäminen saa nauramaan ja jutellessa saa varmasti vauvamaisia vastauksia. Vielä ei olla aloitettu antamaan kiinteitä, vaikka kovasti muiden ruokailu kiinnostaakin ja lusikalla syötävälle maitohappobakteerille avataan suuta innoissaan. Upouusi syöttötuoli odottaisi jo valmiina vaatehuoneessa, joten ehkä aloitellaan maistelemaan soseita joskus 5-kuukautisena?

Mitä kuuluu muille vauvoille siellä ruudun toisella puolella?