Palataanpa vielä toisen postauksen ajaksi takaisin meidän Ruotsin reissulle. Risteilimme siis perinteisen päivä Tukholmassa -risteilyn, viettäen Tukholma-päivän muutaman kilometrin päässä Siljan terminaalista, Junibackenissa. Oltiin suunniteltu päivä siinä mielessä etukäteen, että ei missään vaiheessa edes kuviteltu lähtevämme keskustan kauppoja kiertämään kahden pienen lapsen kanssa. Kyllä sekin varmaan olisi ihan mahdollista ollut, mutta haluttiin tästä kiva reissu Minealle ja liikuttiin muutenkin lasten ehdoilla.
Koskaan aiemmin ei oltu käyty Junibackenin suunnalla, mutta koska mulla on ruotsin kieli hallussa, jätettiin kaikki googlailut tekemättä ja luotettiin siihen että kaikki sujuu kun paikan päälle päästään. Olin kuullut, että terminaalista menisi lautta suoraan Skanssenille, mutta meidän perhe ei ollut ihan ensimmäisten joukossa lähdössä laivasta, joten terminaaliin päästyämme virkailija sanoi lautan jo menneen. Hypättiin sitten suoraan taksiin, osoitteena Skanssen. Harmi vaan että Skanssen ei ollut yhtä kuin Junibacken (en vieläkään ihan tiedä, miten ne liittyy toisiinsa? Onko Skanssen niemeke, jolla Junibacken sijaitsee vai mitä häh?), taksi jätti meidät Skanssenin kylttien eteen, ja vasta lippuluukulla kuultiin, että Junibacken oli jo noin puoli kilometriä aikaisemmin, heti sillan jälkeen oikealla. Ei auttanut kuin ottaa ensimmäinen vastaan tuleva raitiovaunu, johon lippujentarkastaja otti meidät umpituristit kyytiin, vaikka meillä ei ollut lippuja eikä kruunuja. Pummilla siis perille, mutta pääasia että perille päästiin!
Lippu Junibackeniin oli alle parikymppiä per nuppi, rattaita ei saa viedä sisään ollenkaan, mutta viidellä eurolla kassalta sai ostettua lukon, jolla rattaat sai ulos kiinni. Edelleenkään meillä ei ollut niitä kruunuja, joten lainattiin (kyllä!) kassapojalta muutama kruunu lokeroita varten, joihin saatiin kaikki ylimääräiset tavarat tungettua Junibackenin kierroksen ajaksi. Oltiin varauduttu rintarepulla, joten Nooa kulki helposti mukana Manducassa, välillä nukkuen ja välillä ihmetellen ympärillä vallitsevaa lasten sekamelskaa. Nooa olisi mennyt sylissäkin, mutta rintareppu helpottaa toisen lapsen perässä juoksemista ja kuvien ottamista.
Junibacken on Astrid Lindgrenin satujen ympärille rakennettu lasten peuhapaikka, kokonaan sisätiloihin rakennettu kolme erilaista kokonaisuutta käsittävä satumaa. Heti aulassa on ensin Sagotorget josta löytyy isossa yhtenäisessä tilassa pienempiä lapsille sopivia minitaloja ja hahmoja eri saduista. Taloihin lapset pääsevät tutustumaan sisätiloihin ja kaikissa on pientä rekvisiittaa leikkejä varten. Minea tykkäsi touhuta taloissa tarjoillen meille kahvilan herkkuja, leikkien korumyyjää ja gorillan sisään rakennettu liukumäkikin testattiin muiden kiipeilypaikkojen lisäksi. Aikaa satutorilla hurahti melkein tunti, ja Minean sai suorastaan houkutella lähtemään eteenpäin.
Torin takaa lähti vaunukuljetus läpi Astridin satujen maailman. Vaunuun, tai junaan, mahduttiin kaikki me neljä yhdessä kyytiin, välillä kuljettiin maatasossa välillä lennettiin katonrajassa. Vaunumatkalla sai ihastella saduista tuttuja miniatyyrimaailmoja samalla kun kertojan ääni luki suomeksi satujen pääkohdat. Ajelu oli erityisesti meidän aikuisten mieleen, mutta Minea siirtyi istumaan Nikon syliin siinä vaiheessa kun ympärillä tuli hämärää ja Katla-lohikäärme ilmestyi kuvioihin. Ihan pienille lapsille ajelu siis voi olla melko jännittävä, sillä saduissa kohdataan ukkosta, lohikäärmetaistelu, tulipalo ja erilaisia metsänolioita. Ehkä se auttaisi jännitykseen, jos sadut olisi jo ennestään tuttuja, mutta täytyy myöntää, ettei me olla luettu Minealle kovinkaan montaa Astrid Lindgrenin satua. Vain joitain Eemeleitä, vähän Peppi Pitkätossua ja ehkä Katto Kassista. Seuraavalla kirjastoreissulla täytyy korjata tämä aukko sivistyksessä 😀
Satujuna vei kyytiläiset suoraan Huvikumpuun, jossa lapset pääsivät vierailemaan Pepin talossa, ratsastamaan Pepin puisella hevosella ja leikkimään palikoilla tai vierailemaan poliisin talossa. Huvikummussakin tuli vietettyä tovi jos toinenkin, ja varmaan olisi mennyt pidempäänkin ellei nälkä olisi yllättänyt.
Junibackenin ympäristöstä olisi löytynyt useampiakin ravintoloita, mutta alakerrasta löytyi kiva pieni ravintola-kahvila, josta tilattiin kaikille lastenannokset muusia ja lihapullia, noin vitosella per annos. Takana oli tuhti aamupala ja tiedettiin vielä illemmalla menevämme päivällisbuffettiin, joten lihapullat oli siihen väliin mitä loistavin ja maistuvin valinta. Ja ne muuten ihan oikeasti oli hyviäkin – ihan muuta kuin Suomen mauttomat huoltsikkapullat.
Kahvilasta löytyi myös pitkä pöytä täynnä uskomattomia herkkuja sekä joitain karkkiaskeja ja -pusseja, joita on kiva viedä lapsikavereille tuliaisiksi. Minea otti strösselijäden ja me Nikon kanssa jaettiin herkkupulla. Tuntuu että kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa nämä hommat, olisin nimittäin voinut syödä vaikka kolme pullaa! Ostettiin muutamat namit mukaankin ja jatkettiin vielä matkaa Muumien maahan.
Pienessä, tunnelmallisessa Muumimaassa oli myöskin erilaisia taloja hattivatteineen, vene, minikaruselli, kaikkea mitä nyt Muumimaassa yleensäkin on. Minea jatkoi vielä touhuamistaan jonkin aikaa, kunnes lopulta kaikkia alkoi väsyttää niin paljon että päätettiin suunnata hyvissä ajoin takaisin laivaan. Poislähtiessä oli vielä pieni kauppa, mutta suomenkielisten kirjojen valikoima oli suppea eikä muulle krääsälle ollut meillä tarvetta. Kuviteltiin aluksi menevämme laivalle bussilla, kun meille neuvottiin että numero 67 menee kätevästi terminaalille, mutta bussikuskilta kuultiinkin, ettei lippuja voi ostaa ollenkaan bussista. Energiat ei enää riittäneet lähteä etsimään lipunmyyntiä, joten hypättiin taas taksiin. Bussi olisi tullut meiltä maksamaan noin kuusi, seitsemän euroa ja taksilla päästiin 13 eurolla. Suunnilleen siis tuplahintaista, mutta niin paljon helpompaa. Varsinkin kun kuultiin toiselta suomalaiselta perheeltä, että heidät oli heitetty ulos kesken bussimatkan, kun kuski olikin yhtäkkiä ollut sitä mieltä, että bussissa on liian monet lastenrattaat.
Päästiin turvallisesti takaisin laivalle, taksimatka kesti alle 10 minuuttia. Minea matkusti taksissa korokepenkillä ja Nooa mun sylissä turvavyössä. Laivalle päästyä oltiin kaikki ihan väsyksissä, eikä sitä aikaakaan lopulta jäänyt paljoakaan ennen kuin laiva jo lähti takaisin kohti Suomea. Käytiin vielä Minean kanssa laivan kylpyläosastolla, kiiruhdettiin syömään buffettiin ja tehtiin tax free -ostokset ennen nukkumaanmenoa. Onnistunut laivareissu kokonaisuudessaan, vaikka pientä säätöäkin mahtui matkaan. Grönalundin huvipuistokin olisi ollut ihan samoilla kulmilla Junibackenin kanssa, ehkä sen voisi katsastaa seuraavalla kerralla?
