LAPSET HOITOON

Vaikka nyt eletään vasta tammikuun loppua, on jo ajankohtaista miettiä lasten tulevia hoitokuvioita. Asia on meille ajankohtainen, koska ainakin alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tämän vuoden syksyllä palaamassa töihin, lapset aloittaisivat hoidossa ja astuisimme koko perhe siihen kuuluisaan ruuhkavuosien pikajunaan. Ei sillä, ei meillä nytkään ihan sitä seesteisintä hoitovapaata vietetä, kun ottaa huomioon, että blogin lisäksi olen kehitellyt itselleni toistakin sivuhommaa tähän jo muutenkin täystyöllistävään arkeen. Valokuvausprojektini pitäisi startata helmikuussa sen verran kunnolla, että toivoisin sen jatkossa täyttävän ainakin osan viikonlopuistani.

 hoidonaloitus IMG003

Meidän raksaprojekti sattui siinä mielessä vähän huonoon saumaan, että uudet, isommat lainat ja muut taloudelliset velvoitteet vaativat meidän molempien työssäoloa melko pian projektin aloituksen jälkeen. Mielelläni olisin Nooan kanssa kotona vaikka 3-vuotiaaksi asti, mutta olen superonnellinen, että olen saanut olla kotona näinkin pitkään – yhtä kauan olin hoitovapaalla Mineankin kanssa. Kahdeksan kuukautta on pitkä aika, mutta jo nyt mietityttää se, kuinka Nooa tulee pärjäämään elokuussa hoidossa, varsinkin jos ainut vaihtoehtomme on päiväkoti.

Kenellekään blogia pidempään seuranneelle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi se, kuinka tyytyväinen olen ollut siihen, että aikoinaan saimme Minealle hyvän hoitopaikan perhepäivähoitajalla? Perhepäivähoitopaikkaa valittaessa vanhemmat joutuu näkemään ehkä hiukan enemmän vaivaa selvitellessään hoitopaikkoja ja etsiessään hyvää hoitajaa, mutta kaikki lukemani puoltaa sitä ajatusta, että pienelle alle 3-vuotiaalle lapselle pieni ryhmä on aina paras vaihtoehto – ja samaa sanovat itse päiväkotien työntekijätkin. Aina perhepäivähoitajilla ei kuitenkaan ole vapaita paikkoja, perhepäivähoito ei muista syistä ole perheelle mahdollinen tai mitä meidän tapauksessamme eniten pelkään, vapaita paikkoja ei ole molemmille lapsille samalla hoitajalla. Siksi olenkin alkanut miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto, etsiä molemmille omat paikat vai tarvittaessa hakea molemmille paikkaa päiväkodista?

hoidonaloitus IMG004

hoidonaloitus IMG002

Ystävien kautta olen kuullut erityisen onnistuneista päiväkotivalinnoista, enkä koskaan olekaan kieltänyt, etteikö päiväkodissa hoito voisi olla hyvää ja yksilöllistä, ongelma on vain siinä, että isoissa ryhmissä pienet lapset stressaantuvat ja joutuvat käymään läpi sellaisia kasvutehtäviä, jotka eivät ole sille iälle tyypillisiä. Ei ole kaksivuotiaan tehtävä oppia pärjäämään ryhmässä enkä voisi kuvitellakaan omaa arkeani niin kiireiseksi, ettenkö ehtisi rauhassa hoitaa vaipanvaihtoa tai istua alas syöttämään Nooalle aamupuuroa. Lapsi kyllä sopeutuu, mutta sopeutuminen ja protestin loppuminen ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö pinnan alla silti kuohuusi. Mennessään 1,5-vuotiaana hoitoon Minea oli jo lähes vuoden ajan kävellyt, osasi itse syödä, oli lähes päiväkuiva ja puhui pitkiä lauseita. Nooa ei kävele vielä, sanoja tulee yksi tai kaksi ja pottahommatkaan ei just tällä hetkellä poikaa innosta yhtään. Luulen, että elokuussa olisin viemässä hoitoon paljon pienemmän oloista lasta kuin kolme vuotta aiemmin, eikä ajatus tunnu ollenkaan lohdulliselta.

Täysin mutkatonta ei ole perhepäivähoitokaan. Vaikka saisimme molemmille paikan samalta hoitajalta, ja vielä hyvältä sellaiselta (hyvällä hoitajalla tarkoitan työstään innostunutta ja motivoitunutta), voi hoitajan muut kaksi lasta olla lähempänä Nooan ikää kuin Minean. 4,5-vuotiaalle sitä jo toivoisi ikäistään seuraa, ja vielä parempi olisi jos hoitoporukasta löytyisi samoja tyyttöjä ja poikia kuin tulevasta eskariryhmästä. Tiedän, ettei kaikkea voi saada, mutta kun on aikaa miettiä, niin sitä pyörittelee mielessään kaikenlaisia vaihtoehtoja. Ja tiedättekö mihin olen päätynyt? Paras kaikista olisi varmaankin paikat ryhmiksestä eli ryhmästä, jossa pari perhepäivähoitajaa yhdessä pitävät vähän kuin minikokoista päiväkotia. Oletteko kuullut näistä tai sattuuko jollain olemaan kokemuksiakin? Toinen vaihtoehto, olisi hakea Minealle paikkaa päiväkodista ja Nooalle perhepäivähoitajalta, mutta onko parempi tinkiä perhepäivähoidosta Nooan kohdalla vai siitä, että lapset ei olisikaan samassa hoitopaikassa?

hoidonaloitus IMG001

Koska tiedän sieltä ruudun takaa löytyvän paljon erilaisia kokemuksia, kuulisin niitä oikein mielelläni! Aiomme hakea hoitopaikkoja jo nyt uudelta asuinalueeltamme niin ettei myöhemmin lasten tarvitsisi vaihtaa paikkaa meidän jälleen muuttaessamme. Kuulin, että tilanne tulee alueella olemaan huono, kun olemassaoleviin päiväkoteihin ja kouluihin yhtäkkiä pitäisi mahtua kaikki uusien omakotitalojen, rivareiden ja parin kerrostalon perheiden lapset. On siis oltava ajoissa liikenteessä ja varauduttava siihen, että ykkösvaihtoehto, ehkä ei kolmas tai neljäskään, tule lopulta toteutumaan.

NOOA 10-11KK

Nooan kymppikuukautiskuulumiset jäi huomaamattani päivittämättä, ja nyt poju on jo päälle 11kk, joten kerrataan molemmat kuukaudet samalla kertaa. Neuvolaa tai mittauksia ei meillä ole ollut tässä välissä, sillä ainakin täällä päin 10kk neuvolaan mennään vain joko vanhempien omasta toiveesta tai jos esim kasvussa on jotain tarkkailtavaa. Veikkaisin kuitenkin, että Nooa huitelee jossain 10kg paikkeilla ja pituutta on jotain väliltä 75-80cm. Meillä on olleet 80 senttiset vaatteet jo jonkin aikaa käytössä, koska 74-senttiset tuntui vähän hassulta välikoolta, enkä ostanut niitä kuin pari hassua bodya.

Taidoiltaan Nooa on kehittynyt jonkin verran Mineaa hitaammin. Kymmenen kuukautta täytettyään Nooa oppi kiipeämään sohvalle ja seisomaan itse ilman tukea. Huomasin tämän sattumalta kun kerran ajatuksissani laskin Nooan sylistäni lattialle seisoma-asentoon. Siihen se Nooa jäi seisomaan, itsekin hämmentyneenä ja hieman paniikissa. Sen jälkeen Nooa melkein joka kerta seisoessaan laskeutui kiukuten heti alas, joskus jäi seisomaan pidemmäksikin aikaa, mutta selvästi vielä arasteli asiaa. Nyt tilanne on jo ihan toinen ja poika nauraen päästelee käsiään tuesta irti, viime sunnuntaina jopa käveli parit askeleet siihen päälle. Vielä 1-vuotispäivänä en usko Nooan kävelevän kunnolla, mutta varmasti pian sen jälkeen homma alkaa jo luistamaan paremmin, kun treeniäkin on takana enemmän.

nooa11kk IMG005 nooa11kk IMG004 nooa11kk IMG003 nooa11kk IMG002

Yöt menee yhä edelleen samalla kaavalla kuin viime päivityksessäni eli Nooa nukahtaa useimmiten kiltisti omaan sänkyynsä mun istuessa vieressä, mutta heräämisiä tulee jotain kahden ja viiden väliltä. Joskus takaisin nukahtaminen käy helposti taputtelujen avulla, joskus ei meinaa edes maito auttaa. Uniasialle aiotaan kyllä tehdä jotain, kunhan ensin on saatu nämä taudit sairastettua pois alta – vaikka välillä tuntuukin, että huonosti nukutuista öistä on tullut meille se normitilanne. Nooa menee yöunille yhdeksän aikaan ja herää melkein joka aamu kuuden ja seitsemän välillä. Melko vähäisten yöunien takia Nooa nukkuu vielä kahtia päiväunia, ja kympin aikaan aamulla poika onkin yleensä jo niin väsyksissä että unien pitkittäminen ei onnistuisi mitenkään.

Ruoka maistuu Nooalle melkein aina superhyvin, ja muutenkin Nooa on pelkkää hymyä päivisin. Ainakin nyt vauva-aikana Nooa on aavistuksen arka, poika ei hurjapäisesti kokeile kaikkea uutta koko ajan, vaan ensin harkitsee ja pohdiskelee useamman päivän ja vasta sitten kokeilee. Ehdoton lempparijuttu on tyhjentää kaikkia mahdollisia kaappeja ja laatikoita, joita meiltä löytyy. Nooa aloittaa touhunsa heti aamusta, siirtyen kaapilta toiselle samalla kun mä kuljen perässä siivoamassa. Autot ja eläinlelut kiinnostaa, kaikki mitä Minea tekee on Nooasta hauskaa ja kahvikoneen pörinä on samaan aikaan jännittävää että vastustamattoman kiinnostavaa. Systemaattisesti käytössä on vain ei-sana, mutta joitain muitakin ollaan kuultu Nooan vahingossa lipsauttavan. Yleensä Nooa tietää jo valmiiksi, mitä ei saisi tehdä ja hokee itselleen eitä päätään puolelta toiselle pyöritellen samalla kun tekee tuhmuuksiaan.

Paitsi vähän arka Nooa on luonteeltaan myös superiloinen. Hymy on jatkuvasti koko naaman levyisenä, seitsemän pikkuhammasta vilkkuen. Pikku Kakkosen musiikit saa hytkymään mukana, kaikille ovesta sisään tulijoille moikataan iloisena kättä nostaen ja omille saavutuksille annetaan aplodit. Inhokkijuttu on pukeminen kaikissa muodoissaan, ja sen koitankin yleensä hoitaa naksujen tai jonkun muun naposteltavan kanssa. Vaipanvaihto on toinen asia, mikä ei aina huvita, ja tällä hetkellä potalla istuminenkin on alun hienon startin jälkeen katkolla.

Muutama viikko sitten annettiin Nooalle ekoja kertoja hapanmaitotuotteita, mutta niiden kanssa ollaan edetty aika hitaasti. Ruokana menee suht paljon samoja ruokia kuin meilläkin, paitsi maito ja kerma ollaan vielä toistaiseksi jätetty pois. Ihme kyllä, herkkujen suhteen olen ollut tiukempi kuin aikoinaan Minean kanssa enkä ole Nooalle vielä antanut oikeastaan mitään sokeripitoista. Pari kertaa jonkun pienen maistiaisen, mutta muuten on jääneet rusinatkin odottamaan vielä niitä ihan pakko antaa -hetkiä. Toisen kanssa kehitysvaiheita ei odota ja ”kyttää” läheskään samalla tavalla kuin Minean kohdalla. Ennemminkin tuntuu täysin uskomattomalta, että Nooa täyttäisi parin viikon päästä jo vuoden, kun toinen on vielä niin vauva. Tätä se nyt varmasti on seuraavat vuodet eteenpäin, sen ihmettelyä kuinka nopeasti kuopukset kasvaa vaikka olivat vasta ihan vauvoja!

Millaisia vauvatyyppejä teiltä löytyy?

PAKOTETTU BLOGILOMA

Viime viikolla menin sitten täällä blogissakin spekuloimaan sitä, millaista olisi olla kotona sairastavien lasten kanssa jos itsekin on kipeänä, ja niinhän siinä lopulta kävi, että tauti kaatoi mutkin sohvalle. Ei aloittanut Minea kevään kerhoilua vielä tälläkään viikolla, koska mä en yksinkertaisesti jaksaisi kävellä Nooan kanssa hakemaan Mineaa. Ja toiseksi, Nooa oli jo päivän ajan terveenä, mutta kuume nousi taas uudelleen ja nyt ollaan melkeinpä löhtöpisteessä.

Perjantaina Nooan olo tuntui sen verran tuskaiselta, että lähdimme käymään pojan kanssa lääkärissä tsekkaamassa korvat ja keuhkot. Kuume pysyi särkylääkkeellä poissa vain pari tuntia ja nousi aina heti uudelleen. Korvissa näkyi selkeää tulehdusmaista punoitusta, mutta lääkäri suositteli kokeilemaan pari päivää tehokkaammalla särkylääkkeellä. Nooan olo helpotti huomattavasti, ja sunnuntaina luultiin jo olevamme selvillä vesillä korvien ja kaiken muun kanssa. Eilen kuume nousi taas, varasimme ajan korvalääkärille ja saimme diagnoosiksi puhtaat korvat ja influenssaepäilyn. Nooalla menee tänään neljäs kuumepäivä, mulla kolmas ja molemmat ollaan yskässä ja niin räkäisiä että pelkkä puhuminenkin sattuu. Itse pärjään kyllä taudin kanssa, mutta jos Nooalla kuumeilu jatkuu vielä päivän, parikin niin ollaan uudelleen soittelemassa Dextran asiakaspalveluun.

Olen paininut täällä nyt sen kanssa, tulisiko särkylääkettä ottaa koko ajan vai ei. Kuumehan on merkki siitä, että elimistö taistelee pöpöä vastaan, joten popsimalla pillerin toisensa jälkeen kroppa ei pääse luontaisella tavallaan hoitamaan tautia, eikös se suunnilleen näin mene? Nooalle on lääkettä annettu aina kun olo näyttää kovin vaikealta, ja mä olen juonut Panadol hotia ennen nukkumaanmenoa, ja silloin kun kuume on yli 39 astetta. Luulin tänään olevani jo parempaan päin, mutta illemmalla huomasin kuumeen taas nousevan kolmekasin yli. Tuntuu, että tauti sen kun sahaa edestakaisin päästämättä kunnolla irti. Eihän sairastelu mikään masistelun syy ole, mutta Nooalta toivoisin tämän jo pian hellittävän.

blogiloma IMG004 blogiloma IMG003 blogiloma IMG002 blogiloma IMG001

Eilen mun olo oli niin sekava ja askel epävakaa, että Niko tuli töistä jo Nooan aamu-unien jälkeen. En olisi mitenkään saanut koko pakettia hoidettua itse, kun Nooa halusi olla paljon sylissä, ja kaikki mihin mä pystyin oli maata sohvalla. Kummasti sitä osaa taas nostaa hattua yksinhuoltajille, jotka saavat tällaisissakin tilanteissa jotenkin kaiken hoidettua kunnialla kotiin!

Minea on ollut jo hyvinkin terveenä ja jaksaa touhuta normaaliin tapaan. Harmi vaan, että viimeisen viikon aikana olen joutunut luopumaan lähes kaikista periaatteistani, Minea on katsonut päivässä useamman tunnin lastenohjelmia ja useammin kuin pari kertaa olen joutunut sanomaan, etten nyt pääse leikkimään. Näinhän se vaan menee eikä tilanteelle voi mitään, mutta edessä voi vielä olla hankala paluu arkeen, kun padia ei yhtäkkiä saakaan halutessaan kaivaa esiin.

Luulin etten tulisi päivittämään blogia kuumehöyryisenä ollenkaan, tulihan tässä jo kokonaiset kaksi päivää lomailtua, mutta sainkin yllättävän inspiraation ja kumma kyllä, ajatuksetkin tuntuu kuumeesta huolimatta suht selkeiltä tällä hetkellä. En tiedä, milloin taas jaksan seuraavan kerran palailla tänne, mutta silloin koitan tulla päivittämään Nooan kuukausikuulumisia.

Oletteko te säästyneet influenssalta vai otitteko koko perheelle rokotteet? Itse olen aina ollut kaikkia extrarokotteita vastaan, mutta kummasti on ajatus alkanut kiehtomaan, kun katsoo sitä kuinka kipeänä Nooa on. Ehkä ensi vuonna kun lapset on jälleen hoidossa?

P.S. Palaan kommentteihin ja sähköposteihin heti kun olot tästä kohenee!