Reilu pari kuukautta sitten meillä oli edessämme tilanne, jossa olin lopettanut imetyksen parempien yöunien toivossa, mutta edelleen Nooa heräili suht tiheästi ja vaati öisin tuttipullosta maitoa. Tuntui siltä, etten jaksaisi heräillä enää kuukausitolkulla, mutta perinteinen unikoulukin oli ehdoton ei. Tiedän, että on olemassa lempeitä ja niitä ei-niin-lempeitä unikouluja, mutta alle vuoden ikäiselle en halunnut kokeilla mitään mihin kuuluisi omassa sängyssä itsekseen itkemistä. On jo useampaan kertaan todistettu, että pieni vauva oppii kyllä hyvinkin nopeasti nukahtamaan itsekseen huudattamalla, mutta vauvan stressihormonitasot nousevat eivätkä laske normaalitasolle vielä pitkään huutamisen jälkeenkään. Sama reaktio on tutkimusten mukaan havaittu kovin pienillä lapsilla, jotka viettävät pitkiä päiviä päiväkodin isoissa ryhmissä. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, onko stressaantumisesta lapselle haittaa, jokaiseen itkuun kun ei ole järkevää muutenkaan reagoida siltä istumalta, mutta ainakin toistaiseksi olen pelannut varman päälle ja jättänyt unikoulut pitämättä. Unikoulujen haitoista (hieman kärjistetysti) voi lukea muun muassa täältä, täältä sekä täältä.

Vauvat kun ei toimi niin kuin tietokoneet, niin kaikessa on aina puolensa. Ajattelin, että meillä voisi toimia ensin unimaidosta luopuminen ja sitten myöhemmin voisi katsoa tarvitseeko heräilyille muuten tehdä jotain. Jostain kuitenkin luin, että lapselle on stressaavampaa kokea muutoksia toinen toisensa perään, ennemmin kannattaisi toteuttaa kaikki yhdellä kertaa. Kahden yön ajan hyssyttelin Nooaa sylissä tarjoten pullosta vain vettä, jos poika ei muuten meinannut rauhoittua. Loppujen lopuksi päästiin aika helpolla, ja Nooa jätti unimaidon pois sen suuremmitta taisteluitta. TIlannetta varmasti auttoi se, että ei enää annettu maitoa juuri ennen nukkumaanmenoja ja yöunille nukahtaminen yritettiin sylin sijaan tehdä omaan sänkyyn hellästi taputtelemalla ja sivelemällä.

Jo Minean kanssa mietin aikoinaan, etten toisen lapsen kanssa tekisi sitä samaa virhettä, että vauva nukahtaa ensimmäiset puoli vuotta pelkästään tissille syliin. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä meidän molemmat vauvat on olleet sen verran uneliaita tapauksia, että imetys on lähes aina tarkoittanut nukahtamista. Olisi tuntunut hassulta herättää vauvaa nukahtamisen jälkeen ihan vain siksi, että saisi vauvan opetettua nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olen vielä nyt jälkikäteenkin miettinyt, miten muut saa tämän luonnistumaan niin, että vauvalle imetys ei ole yhtä kuin nukuttaminen? Pitääkö vauvaa imettää vain unien jälkeen, heti herättyä vai onko muilla imetysasento sellainen, ettei vauvaa ala unettamaan syödessään?

Meidän unikoulu siis tarkoitti lähinnä sängyn reunalla pomppimista Nooan rauhoittelemiseksi ja pyllylle taputtelua nukuttamisen aikaan. Vaikka keinot tuskin olivat parhaat mahdolliset, alkoi Nooa nukkua paljon paremmin ja monena yönä ensimmäinen herääminen oli vasta kahden, kolmen aikaan. Aikaisemmin Nooa heräsi jo ennen puoltayötä monta kertaa, niin että makkarissa sai ravata taputtelemassa poikaa ihan jatkuvasti. Maidon pois jättämisen jälkeen unet alkoi sujua jopa niin hyvin, että jossain vaiheessa Nooa heräsi öisin vain kahdesti, ja nekin heräämiset meni useimmiten joko taputtelulla tai nopealla syliin nostamisella.

Joskus joulukuun puolivälissä kaikki meni uusiksi, kun molemmat lapset saivat nuhan, jota myöhemmin seurasi yskä ja kuume. Tauti alkoi Nooalla kolme kertaa uudelleen, vaikka joka kerta luultiin sen jo olevan kokonaan ohi. Yöt meni jälleen täydeksi hulinaksi, kun Nooa heräsi itkemään joka toisella yskäisyllä, nenä oli tukkoinen ja uusia hampaitakin tuli koko ajan lisää. Jouluna valvotut kaksi yötä ajoi siihen, että lopulta sain Nooan rauhoittumaan takaisin unille vain antamalla maitoa. Paluu entiseen oli ehdottomasti virhe, mutta sillä hetkellä ainut tapa ratkaista tuntitolkulla jatkuva valvominen ja sylissä torkkuminen. 

Osaatte ehkä jo arvata missä tällä hetkellä mennään? Maito on edelleen mukana kuvioissa, tuttipulloista on luovuttu kokonaan mutta yöllä Nooa juo pari kertaa maitoa nokkamukista. Uusi unikoulu täytyisi pitää, jos maidosta haluaisi luopua, mutta just nyt asia ei stressaa, koska heräämisiä on yleensä vain kolmesta viiteen kertaan. Alkuyöstä riittää pelkkä pieni taputtelu, mutta kahden aikaan unet saa jatkumaan maidolla tai tunnin mittaisella sylissä hyssyttelyllä. Ja kumman näistä useimmiten sitten valitsen? Sen helpomman vaihtoehdon tottakai, sen maitopullon avulla saan nimittäin itsekin nukuttua edes kohtuulliset yöunet.

Minea jätti itse aikoinaan yömaidon pois ja alkoi nukkua täysiä öitä 1-vuotiaana, ja ehkä samaa toivon salaa nytkin. Melkein joka viikonloppu päätän, että nyt en enää anna Nooalle maitoa, mutta illan lähestyessä keksin vähintäänkin kymmenen syytä, miksei unikoulua juuri tänään voi aloittaa. Aina on menossa joku pieni flunssan tyylinen, ehkä uudet hampaat on puhkeamassa tai mistä sen tietää, ettei tämä ole eroahdistusta tai mahakipuja. Ellen keksi mitään estettä unikoululle, niin optimistina ajattelen, että ehkäpä heräilyt johtui vain hampaista ja jo seuraavana yönä nukutaan täysiä öitä – suurin ongelma tällä hetkellä siis varmaan on se, ettei itseltäni löydy intoa ja motivaatiota unikoulun pitämiseen. Kerran jo kokeiltiin niinkin, että mä nukuin olohuoneessa ja Niko ”unikoulutti” Nooaa. Se päättyi lopulta siihen, että Nooan huudettua 10 minuuttia lohdutonta itkuaan menin makkariin tsekkaamaan tilannetta ja löysin Nikon nukkumasta sängyn reunalta käsi roikkuen Nooan pinniksessä. Ei siis kovin motivoitunut unikouluttaja tuo Nikokaan 😀 Katsotaan nyt mitä tässä seuraavaksi keksitään ja miten tilanne muutenkin etenee.. Olisi kiva kuulla teidänkin unikoulukokemuksia, ja ihan muutenkin miten teillä vauvat nukkuu!