Onneksi!

Raksahommat, niistä seuranneet yh-kuukaudet, kolme työtä jotka kaikki vaativat pitkälle yöhön valvottuja iltoja töiden parissa plus kaikki muu. Olen alkanut melko malttamattomana odottaa talon valmistumista, sillä joinain päivinä tuntuu, että tämän yksinhuoltajuuden sijasta olisin jo niin valmis palaamaan tavalliseen rytmiin, jossa meitä edes iltaisin on kaksi vanhempaa kotona. Olen joutunut ihan tietoisesti opettelemaan syvään hengittämistä, sataan laskemista ja tilanteesta poistumista lasten kanssa kohtaamissa ristiriidoissa, sillä vähitellen on alkanut tuntua, että lapsetkin ovat aika tympääntyneitä tilanteeseen jossa molemmilla vanhemmilla on koko ajan kymmenen asiaa hoidettavanaan. Se vähä aika, mitä Nikoa nykyään kotona näkyy, me käydään keskusteluja keittiöistä, laminaateista, hanoista tai budjeteista, voin siis kuvitella myös Nikon olevan suhteellisen tyytyväinen projektin lähentyessä loppuaan. Viime aikoina olen huomannut toistelevani lausetta ”äiti tekee vielä tän loppuun ja tulee sitten” niin usein, että en enää edes muista, millaista se on kun ei ole astioita koneessa, pyykkejä narulla, ruokaa laitettavana tai sotkuja siivottavana. Muutto ei ehkä täysin ratkaise näitä ongelmia, mutta kyllä se vaan tuntuu hyvältä kun tiedät, ettet ole yksin vastuussa kaikesta kotona tapahtuvasta. 

Jottei tässä päivät ihan pinnan kiristelyyn ajautuisi, niin olen koittanut lisätä pientä mindfulnessia elämääni. Kodinkonetilaus ei mennyt ihan putkeen ja harmittaahan se, mutta kaikki järjestyy kuitenkin. Keittiö ei täysin vastaa odotuksiani, mutta olen varma, että sen kanssa oppii elämään. Lapset riehuvat kotona niin etten perässä pysy, mutta onneksi illalla on aikaa siivota. Aikaiset hoitoonlähdöt on lapsille vaikeita, mutta kohta on kevät, valo lisääntyy ja herääminen helpottuu. Kaikki tuntuu olevan vähän too much juuri nyt, mutta tämä on vain väliaikaista ja kohta kaikki taas loksahtelee paikoilleen. Niin ne asiat tahtovat aina järjestyä, ja lopulta kaikki on enemmän kuin jees.

Positiivisemman, onnellisemman ja rennomman minän metsästykseen hankin apulaisekseni yhden kauneimmista kirjoista, jonka olen koskaan nähnyt. Moorea Sealin 52 lists for happiness on mitä mahtavin työkalu muistuttamaan itselleni, että kaikesta huolimatta elän onnellisinta aikaa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Joka viikonloppu aloitan aamuni sillä, että keitän hyvää kahvia, syön lemppariaamupalaani ja täytän yhden listan verran kirjan sivuja. Tähän mennessä olen ehtinyt reflektoida neljän viikon ajan laatimalla mm listan asioista, jotka tekee onnelliseksi juuri nyt tai listan, jossa kerron asioita, joissa olen tosi hyvä. Alkuun itsensä kehuminen tuntui jopa oudolta, mutta kun asennoiduin kirjaan kuin eräänlaiseen päiväkirjaan, niin sain kuin sainkin listalle kerättyä monia asioita. 

52 lists for happiness osuu täydellisesti tämän vuoden ajatusmaailmaani. Se antaa luvan tarkastella omaa elämää vaaleanpunaisin lasein, keskittyä hyvään valittamisen sijasta ja kaivaa positiivisuuden esiin huonompanakin päivänä. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei kannata tuhlata energiaansa asioihin ja projekteihin, joiden tietää olevan mahdottomia tai liian vaikeita saavuttaa. Ihan turhaan poden huonoa omatuntoa siitä, etten lenkkeile riittävästi tai että syön liikaa herkkuja, kun samaan aikaan voisin hyväksyä, että tällä hetkellä elämäni näyttää tältä, ja hitsit että nautin aamukahvin kanssa syödystä munkista. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, edetään asia kerrallaan ja tartutaan toimeen vasta kun motivaatio ja jaksaminen on kunnossa – kyllä ne kilot karisee myöhemminkin ja ensi viikollakin ehtii siivota. Hyväksyvää tietoista läsnäoloa, sitähän se mindfulnesskin on että hyväksyy kaikki tuntemukset, arvottamatta hyviä tai pahoja, ja osaa olla hetkessä läsnä. Jotta muistaisin tämän vielä ensi vuonnakin, ostin jo valmiiksi myös 52 lists project -kirjan odottamaan seuraavia 52 viikkoa.

Mikrosementin asennus itse

Lattiamateriaali on meidän raksaprojektissa ollut helpoimpia päätettäviä asioita, sillä jo alusta asti oli selvää, että laittaisimme kaikki kuivat tilat mikrosementillä. Ajattelimme että listattoman talon tyyliin loistavasti sopisi saumaton lattia, ja toisaalta edellisestä kodista olimme oppineet sen, ettei ainakaan parketti ehkä ollut se paras ratkaisu eläväiseen lapsi+koiraperheeseen. Huoltovapaa ja helposti puhdistettava lattia oli selkeästi houkuttelevampi ajatus tähän uuteen kotiin.

Nykyään tarjolla on useampiakin vaihtoehtoja saumattomiin lattiamateriaaleihin. Vanha perinteinen muovimatto, vinyyli, hartsi, linoleum.. Emme kuitenkaan voineet itsellemme ajatella muovimaton näköistä pintaa (kuten esim vinyylikorkissa on), hartsia en ole kuullut kenenkään tutun käyttäneen eikä siitä ole kokemusta, aito betonilattia halkeilee ja weber-lattia taas kuulema helposti lähtee auringon vaikutuksesta kellastumaan, jos sävy on kovin vaalea. Niinpä mikrosementti tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta, niin ulkonäkönsä kuin käyttöominaisuuksiensa puolesta. Lähipiiristämme löytyi mikrosementistä myös sopivasti kokemusta niin, että tiesimme, millaista pintaa olimme asentamassa ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota toimittajaa valitessa.

Mikrosementillä on loistavat ominaisuudet, sillä sitä voi käyttää käytännössä minkä tahansa pinnan päällystämiseen, niin ulkona kuin sisälläkin sekä kuivissa tai kosteissa tiloissa. Pinnasta tulee eläväinen ulkonäöltään, kivenkova ja likaahylkivä, mutta kuitenkin pehmeän oloinen jalan alla. Vertaisin tuntumaa jopa muovimattoon, ja yhdessä lattialämmityksen kanssa mikrosementillä on aika mukava kävellä paljaallakin jalalla. Pinnan elävyys riippuu pitkälti siitä, millaisilla vedoilla sementtiä levittää ja kuinka tasaiseksi sen saa hiottua eli halutessaan yleisilmeestä saa hyvinkin moniulotteisen, jopa marmorimaisen. Kauttaaltaan tasaväristä mikrosementistä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, vaan pienet värivaihtelut kuuluvat mikrosementin ilmeeseen.

Ehkä tunnetuimpia mikrosementin valmistajia tällä hetkellä on Suomen betonileimasin, mutta me päädyimme lopulta ottamaan materiaalit Ecolanic-merkiltä*, jonka sementti oli edullisempi neliöhinnaltaan, helpompi työstää ja kuitenkin oikein laadukkaan oloinen. Ennen sementtivalmistajan valintaa suosittelen kysymään ja lukemaan juurikin muiden käyttökokemuksia, koska itse ainakin huomasin markkinoiden halvimpien mikrosementin valmistajien saaneen keskusteluissa kritiikkiä, ja siksi unohdimme ne jo heti alkuunsa. Yleensä mikrosementtiä levitetään 2-3 kerrosta, joten omaan korvaani kuulostaa jo lähtökohtaisestikin epäilyttävältä, jos sementin luvataan saavuttavan samat ominaisuudet vain yhdellä levityksellä. Työstövaiheita tulee yhteensä lähes kymmenen, mutta kaikki kerrokset, jotka lattian päälle levitellään, on millinohuita ja yhdessä luovat kivikovan pinnan.

Ecolanicin valikoimasta löytyy useita eri sävyjä, joista voi valita itselleen mieluisan lattiavärin, mutta meille tehtiin vielä värikartan vaaleinta harmaata aavistuksen vaaleampi sävy sekoittelemalla joukkoon vähemmän pigmenttiä. Ecolanicin Eemeli lupasi meille hyvin vaaleaa harmaata, mutta samalla varoitteli, että tekemällä omia väriseoksia, lopullisesta sävystä ei voi täysin mennä takuuseen siinä mielessä, että on lähes mahdotonta tavoitella jotain tiettyä värisävyä esim jokin maalikartan väri mielessään. Onneksi jo ensimmäinen sementtikerros osoitti sävyn osuneen juuri oikeaan, vaikka väriä olisi toki toisella levityskerralla voinut vielä halutessaan tummentaa tai vaalentaa.

Lattian työstäminen meillä alkoi betonivalupinnan siivoamisesta eli kaikki pienetkin maalipisarat raaputeltiin pois ja lattia imuroitiin hyvin. Sen jälkeen alkoi itse mikrosementin asentaminen, joka sisältää Ecolanicin materiaaleilla seuraavat vaiheet:

1. primeri Lattian pinnalle levitetään nestemäinen tartunta-aine. Levitys onnistuu tavallisella maalitelalla ja on nopeaa sekä helppoa. Kuivumisaika on noin 6h.

2. grueso Tartunta-aineen kuivuttua päälle levitetään karkea mikrosementti. Tämä tapahtuu lastalla pieni alue kerrallaan, ja kerroksen tulee olla mahdollisimman ohut ja tasainen. Aine jämähtää melko nopeasti, mutta on uudelleenkäsittelyvalmis noin 6h päästä. Mikäli mikrosementti asennetaan betonipohjan päälle, kannattaa tässä vaiheessa halkeamakohtien päälle asetella pala lasikuituverkkoa, ettei halkeamat tule lopullisen mikrosementtipinnan läpi.

3. hionta Karkean mikrosementin kuivuttua koko pinta hiotaan niin että lastan jättämät tasoerot häviää. Seinän ja lattian rajat kannattaa käydä myös tarkasti läpi käsin hioen, ettei rajapinnasta tule epäsiisti.

4. ja 5. mikrosementti Kun lattia on kauttaaltaan hiottu, voidaan alkaa levittämään itse hienoa mikrosementtiä. Tämä tapahtuu samaan tyyliin kuin grueson levittäminen eli ohuesti (noin 1mm) lastalla ja pieni alue kerrallaan ennen kuin aine jämähtää ja alkaa paakkuuntua. Lopullisen lattia elävyys määräytyy tässä vaiheessa sen mukaan, kuinka tasaisesti sementin saa levitettyä. Kohdat, joihin sementtiä tulee paksummin, jäävät lopullisessa lattiassa näkymään tummempina kohtina. Ensimmäisen kerroksen levittämisen jälkeen pinta jälleen hiotaan ja päälle levitetään toinen samanlainen kerros hienoa mikrosementtiä. Ennen sementtipintojen levittämistä lattiaa voi halutessaan aavistuksen kostuttaa, jolloin levittäminen helpottuu kun sementti ei kuivu niin nopeasti. Toisen mikrosementtikerroksen jälkeen pinta jälleen hiotaan.

6. primeri Mikrosementin päälle lisätään maalitelalla jälleen primeria, vedellä lantrattuna.

7. lakka Ennen viimeistä vaihetta pinta kannattaa imuroida ja siistiä hyvin, sillä kaikki pinnalla oleva roska jää lakkauksen alle näkyviin. Siivouksen jälkeen lattia lakataan kolmeen kertaan joko maalitelalla tai lastalla, kumpi levitystapa itselle on paras. Yhden lakkapinnan kuivuminen kestää pari tuntia, mutta ennen käyttöä pinnan tulee antaa kuivua vuorokauden verran. Lakkakerroksiin tulee kaikkiin kolmeen oma sekoitus eli lakan määrää seoksessa vähennetään kerrosten lähestyessä loppuaan.

Työvaiheita mikrosementillä pinnoitettaessa tulee useita, eikä isoja pintoja pinnoiteta ihan hetkessä, mutta jos viitseliäisyyttä löytyy, niin itse asentamalla saa säästettyä tuntuvasti rahaa. Ecolanicilta kaikki lattiaan tarvittavat aineet maksaa hieman alle 30€/m2, ja työn kanssa useimmat valmistajat ottavat noin 90-150€/m2. Etenkin pienempiä pinta-aloja suosittelen ehdottomasti pinnoittamaan itse, mutta isommissa kannattaa miettiä, löytyykö itseltä viitseliäisyyttä ja aikaa. Meillä mikrosementillä pinnoitetaan noin 150m2, ja Niko on tehnyt lattioita töiden jälkeen iltaisin suunnilleen kolmisen viikkoa, joten pienestä projektista ei näissä neliömäärissä ole kyse.

Mikäli mikrosementti kiinnostaa lattia- tai seinämateriaalina (tai minkä tahansa materiaalin pinnoitteena), suosittelen olemaan yhteydessä Ecolanicin myyjiin, ja tietenkin meiltäkin saa kysyä mitä tahansa lattiaan liittyen. Ecolanicilta saa pinnan valmiiksi saakka tehtynä tai halutessaan asiantuntevaa ohjausta asentamisen avuksi. Meille myyjä Eemeli kävi tuotteen toimittaessaan näyttämässä muutamat vedot malliksi ja muutenkin on ollut tarvittaessa puhelimen päässä neuvomassa. Isoin ongelma meillä oli alkuun se, ettei osannut arvioida kuinka tasaisesti aine on levitettävä ja kuinka tarkasti pintaa hiottava, mutta heti valmista pintaa saatuaan Niko sai homman päästä kiinni, ja työ helpottui. Tekemistä lattiassa on ehkä ollut enemmän kuin aluksi kuvittelimme, mutta jos meiltä kysyisi lähtisimmekö hommaan uudelleen, niin vastaus olisi helppo. Todellakin lähtisimme, sillä lopputulos on käsittämättömän hieno!

*Tuotteesta saatu alennus somenäkyvyyttä vastaan.

Ei ainakaan äitiinsä tullut

 

Keneen lie tuokin tyttö tullut, kun halusi eilen lähteä hiihtämään vielä illalla ennen iltapalaa. Kyllä, hiihtämään! Ja vielä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä vartin sivakoimisen jälkeen oli todettava, että tuuli oli muuttumassa lähes hurrikaanin tasolle, ja kun äitikään ei enää pysynyt pystyssä, niin sukset oli heitettävä jaloista ja oli juostava kotiin. (Juoksemista se kylläkään ei ollut, sillä edes kotiinpääseminen ei tahtonut onnistua siinä myrskyssä. Valuimme naapuritalojen seiniä pitkin kohti kotia, ja viimeinen spurtti otettiin kun tuuli muutamaksi hetkeksi antoi periksi.)

Menin muuten hölmönä kuvittelemaan, ettei me mitään suksia tarvita tänä vuonna, vaan riittää että alennusmyynneistä haetaan uudet luistimet, mutta sen jälkeen kun hoidosta kerrottiin toisen kaihoisasti katselevan vierestä muiden tyttöjen hiihtäessä, niin Nikopa otti ja lähti siltä seisomalta urheilukauppaan ja tuli takaisin suksipaketti takakontissa. Ja hyvä että tulikin, koska mikäs sen parempi sijoituskohde kuin jokin sellainen, mikä sisältää liikuntaa, ulkoilua ja on vieläpä supermieluisaa itse käyttäjälleen. Ainut huono puoli tässä toki on se, että Minean sukset meinaa pahasti saada aikaan lumipalloefektin, jossa aloin itsekin harkita suksien hankintaa, vaikka lukioaikoina taisin todeta, että elämäni hiihtämiset on takanapäin. Mutta onhan se nyt täysin eri asia hiihtää ja hiihdellä. Jälkimmäistä voisin harrastaa nykyäänkin, pakata repullisen eväitä, kaakaota termariin ja nautiskella auringonpaisteesta leudolla pakkassäällä. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Niin se varmaan onkin, vai mitä sanoo hiihtäjät?

1 … 103 104 105 106 107 108 109 … 395