Alle viikko muuttoon!

Tuntuu vähän oudolta mennä raksalle ja vetäistä kengät eteisessä pois jaloista, hiippailla suojaamattomilla pinnoilla sukkasillaan ja miettiä, että alle viikon päästä tätä samaa paikkaa voi raksan sijasta kutsua kodiksi. Ei enää päivittäistä ravaamista kahden asunnon välillä tai yömyöhään saakka venähtäneitä raksapäiviä, vaan koko perhe samassa paikassa ja sattumoisin vieläpä siinä unelmakodissamme. Vieläkin on joitakin hankintoja tekemättä, mutta pärjää sitä varmasti ensimmäiset viikot ilman väliovia tai kiusta, enkä usko että ehditään pakastintakaan juurikaan kaivata. Huonekaluja tulee alkuun olemaan hyvin vähän (minimalistinen sisustushan on mun mieleen hehe), mutta kunhan pääsemme testailemaan eri vaihtoehtoja paikan päällä, niin eiköhän tyhjät tilat ala nopeasti siitä täyttymään. Ehkä eniten tällä hetkellä harmittaa se, etten ole ehtinyt laittamaan vanhoja tavaroita myyntiin, vaan joudumme hyvin todennäköisesti keksimään niille jonkin väliaikaisen säilytysratkaisun. Ellei teillä jollain satu olemaan tarvetta esim sohvalle, keittiönpöydälle tai Stokken steps-tuolille? Löytyisi tuolta Ikean ruokapöydän tuolitkin, yksi työtaso ja Norm69 valaisin. Lastenvaatteista puhumattakaan.

Huomenna paikalle tulee muuttotarkastaja, joka toivottavasti antaa luvan alkaa tuoda tavaroita taloon. Maanantaihin mennessä tulisi olla tämä nykyinen asunto tyhjänä ja siivottuna, joten viikonlopun aikana on siivottava molemmat kodit ja saatava uusi koti asuttavaan kuntoon. On sanomattakin selvää, ettei tämä kaikki onnistuisi meiltä itseltämme lasten ollessa kotona, vaan turvaudumme sekä ulkopuoliseen apuun että sukulaisiin. Niko on tilannut siivoojan pesemään ikkunoita ja muita pintoja, mun vanhemmat on tulossa jo huomenna muuttoavuksi ja lauantaina saadaan Nikonkin vanhemmat siivoilemaan tähän aso-asuntoon. Melkoista säätämistä tämä kieltämättä on, mutta tavoitteena ei ole saada täydellistä kotia maanantaihin mennessä, vaan ennemminkin järjestellä tavaroita niin että ensi viikko saadaan edes jotenkin puskettua arkirutiinit läpi. Parin viikon päässä odottaa talviloma, jolloin on paremmin aikaa ”sisustaa” ja tehdä niitä hankintojakin tarpeen mukaan – paitsi että silloin on molempien lasten synttäribileitä pitkin viikkoa.

Nyt muuton lähestyessä olen huomannut, etten taida osata stressaantua kovinkaan helposti. Tykkään suunnitella asioita, ja toteuttaa niitä suunnitelman mukaan, mutta vaikka tänään voisi tuntua siltä, että kiire tässä vielä tulee kaiken kanssa, niin kummasti oma oloni on kovin luottavainen sen suhteen, että kyllä me saadaan kaikki ajoissa tehtyä ja sunnuntaina illalla jo huokaistaan helpotuksesta uudessa olohuoneessamme. Mitä sitä muutenkaan kannattaa etukäteen murehtia jotain sellaista, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita? Ja tuskin se tilannetta yhtään helpottaisi suuntaan tai toiseen, jos tälläkin hetkellä menettäisin yöuneni muuton vuoksi, ennemmin hoidan asiat rennolla asenteella tietäen että lopputulos on joka tapauksessa sama. Luulen että jos yöunet jostain syystä tulevina öinä jää huonoiksi, niin se johtuu pelkästään jännityksestä, joka meinaa hiipiä takaraivoon ajatellessa, kuinka lähellä muutto todella jo on!

Ikeassa

Saattanette otsikon perusteella arvata, missä meidän jengi on sunnuntaitaan viettänyt? Tai oikeastaan minä, Niko ja Minea lähdettiin aamusta ajamaan Kuopion Ikeaan tarkoituksena hakea molempiin vaatehuoneisiin kaappeja. Meiltähän löytyy täältä Jyväskälästä Ikean lähipiste, mutta koska se on aika vahvasti keskittynyt keittiöihin, ei siellä pääse livenä hypistelemään kovinkaan monia tuotteita. Halusin vaatekaappien lisäksi katsella muutakin tarpeellista, ja muutenkin tuntui, etten osannut etukäteen oikein sanoa, mitä kaikkea vaatekaapeiltakaan toivomme. Valkoista, liukuovet ja paljon laatikoita – näistä lähdimme liikkeelle, ja loput suunnittelimme yhdessä Ikean asiakaspalvelijan kanssa paikan päällä.

Nikon kanssa olimme ajatelleet lähteä Ikeaan kahdestaan ja jättää molemmat lapset mun vanhemmille meille kotiin, mutta Minea halusikin lähteä mukaan. Ensin ajattelin, että mitähän siitäkin oikein tulee, kun meillä kuitenkin menee useampi tunti kierrellessä, suunnitellessa ja kerätessä tavaroita kärryihin, mutta sitten muistin Ikean leikkipaikan ja muutenkin loistavasti suunnitellut tilat. Tavarataloon päästyämme veimme Minean tunniksi leikkimään valvottuun leikkipaikkaan (jossa tyttö olisi viihtynyt helposti toisenkin tunnin), ja sillä välin ehdimme itse kiertää yläkerrassa katselemassa huonekalunäyttelyt. Minea tuli mukaan suunnittelemaan vaatehuoneita, senkin pisteen yhteydessä oli pari lelua leikittäväksi, ja loppuaika hoidettiin kännykän lastenohjelmilla. Ikeasta löytyy pieni leikkipaikka myös ravintolan tiloista, siellä Mineakin touhusi sillä välin kun me vielä joimme lihapullien jälkeen kahvit ja istuimme miettimässä kaappiratkaisuja Nooan huoneeseen. Ja tiesittekö muuten, että Ikeassa voit 30€:lla tilata tavaran keräilyn, mikä helpottaa shoppailua etenkin näin lasten kanssa liikkeellä ollessa ja silloin kun kerättävää tavaraa on paljon? Meillä taisi olla yli 50 erillistä osaa, joten katsoimme parhaaksi ottaa keräyspalvelun ennen syömään menoa, ja vajaa kahden tunnin päästä kun olimme syöneet, kävelleet läpi alakerran erikoismyymälät ja maksaneet ostoksemme, odottivat meidän vaatekaappien osat meitä asiakaspalvelussa valmiina lastattuina kärryihin. Kuinka kätevää!

Vaatehuoneiden sisusten lisäksi mukaan tarttui paljon muutakin, itse asiassa niin paljon, että auto oli melkein ääriään myöten täynnä startatessamme takaisin kotiin päin. Olin aika onnellinen suunnittelemistamme vaatekaapeista, mutta ihan yhtä paljon taisin iloita löytämästäni porrasjakkarasta, kauniista lahjapapereista, koristevalonauhasta ja keittiöpurkeistakin. Lapsille ostettiin uudet ruokatuolit, kummallekin samanlaiset niin jatkossa säästytään tappeluilta, ja vaikka lopulta Nooan huoneen säilytysratkaisu jäi vielä hankkimatta, niin löysimme Minealle pöydänjalat ja erilaisia rasioita niin lasten käyttöön kuin keittiöönkin. En ole tainnut koskaan lähteä Ikeasta tyhjin käsin kotiin, enkä ole tainnut vielä kertaakaan päästä kassojen ohi tekemättä vähintään muutamia heräteostoja niiden suunniteltujen hankintojen lisäksi.

”Tapas”vinkki viikonlopulle

Vahingossa on saattanut käydä niin, että meillä ex-naapurin kanssa nykyään on lähestulkoon tapana avata viikonlopun kunniaksi yhdet happy joet ja ehkä jopa kokkailla jotain hyvää syötävää siihen sivuun. Harvemmin sitä nykyään tulee enää missään pubeissa pyörittyä, joten viikonloppufiilistä haetaan vähän eri tyylillä. Ruoka, ruoka se on minkä ympärillä melkein kaikki suunnitelmat jollain tavalla pyörii, sillä onhan se jo tullut selväksi, että mä rakastan hyvää ruokaa ja etenkin sitä herkkupuolta. Tai no, välillä kuvittelen alkavani ”ruokaharrastajaksi”, mutta loppujen lopuksi huomaan kaiken kaatuvan siihen, ettei mielikuvitus yksinkertaisesti riitä makaronilaatikkoa ja lihapullia pidemmälle.

Viime kerralla päätimme Miian kanssa suunnitella illan herkkuja vähän tarkemmin ja kokkailimme pientä purtavaa erilaisista juustoista. Tarjolla oli supersimppeleitä pieniä juttuja, joiden valmistukseen ei mennyt kahdelta käsiparilta kovin kauaa ja jotka kuitenkin oli arkiruokaa hieman spessumpia. Tomaattia ja mozzarellaa pestolla, paistettua vuohenjuustoa saksanpähkinällä, feta-punajuurileivät, avokado-parmesannäkkärit ja uunileipää emmentaljuustolla. Jälkiruoaksi vielä vartissa valmistuva banoffee digestive-kekseistä, valmiista kinuskista, banaaneista ja kermavaahdosta. Kieltämättä kokonaisuus oli sen verran onnistunut, että luulen palaavani tähän vielä useasti uudessa kodissa, kun ystäviä käy viikonloppuvieraina. Yleensä tarjoomisten keksiminen tuottaa päänvaivaa, mutta näistä saa loistavan iltapalan kyhättyä kasaan suht nopeasti, tai miksei vastaava tarjoilu toimisi isommankin porukan illanistujaisissa.

Taidan uuteen kotiin muuttamisessa odottaa melko paljon sitä, että tulee jälleen omassakin kotona istuttua ystävien kanssa viinilasillisilla kiireettöminä viikonloppuiltoina. Iso osa ystävistämme asuu muualla Suomessa, minkä takia (vai ansiosta!) näkeminen lähes aina tarkoittaa yökyläilyä ja yhteisiä ruokahetkiä, mikä ei itse asiassa ole näin perheellisenä kolmekymppisenä yhtään hullumpi vaihtoehto kaveritreffeille. Onko teillä tapana kokkailla yhdessä ystäväporukalla, ja mitä kuuluu lemppariherkkuihinne? Ehkä teillä olisi antaa jotain vinkkejä tähänkin suuntaan tulevia iltakekkereitä varten?