TOBIAS AND THE BEAR

Instagram, syytän sitä kaikesta. Instasta on tullut mulle inspiraation lähde numero ykkönen, mikä on älyttömän kätevää mutta myös kallista, kun jatkuvasti törmää uusiin pakko-saada juttuihn. Sieltä näkee helposti ja nopeasti mitä uutta on meneillään muodin ja sisustuksen maailmassa ja saapa sieltä loistavia leivontavinkkejäkin. Luulen, että instan takia blogeillakin voi nykyään olla vaikeampaa kahmia lukijoiden klikkauksia, kun instassa kaikki on jo nähty ja koettu aikaa sitten. Päivän asut, pikakuulumiset, arvonnat, kaikki se mikä ennen oli blogeissa, on nykyään myös instassa.

Instasta bongasin tämänkin ihanan uutuusmerkin Tobias and the bear. Brittiläisen merkin lastenvaatemallistossa on hauskoja printtejä mun makuun – sadepilvet, ketut ja karhut muutamina suosikkeina. Tilasin joku aika sitten meille ekat vaatteet ja yhden tyynyn kokeiluun tässä storm boy -kuosissa ja Nooalle vielä toiset leggarit kettukuviolla. Onneksi tuli otettua isoa kokoa, sillä mitoitus on superpientä eikä 5-kuukautiselle Nooalle tahdo nyt enää mahtua koko 6-9kk. Minealla on 3-4-vuotiaan housut ja nekin on pituuden puolesta siinä ja siinä meneekö enää syksymmällä kun housut saisi peittää nilkat kunnolla ulkohousujen alla. Kannattaa siis suosiolla valita koko tai kaksi normaalia isompaa, vauvoille etenkin ettei vyötärö kiristä.

tobiasandthebear IMG001 tobiasandthebear IMG002

Aika söpöt ketut eikö! Seuraavaksi mun on saatava meille karhuja ja storm boy -lakanat molemmille. Uusia, pienempiä merkkejä on kiva bongailla siksikin ettei ihan kaikilla tule vastaan samoja vaatteita. Mä en osaa itse ommella vaatteita, joten hyvänä vaihtoehtona voi ostaa aloittelevien pienyritysten tuotteita perus massaketjujen tukemisen sijaan. Lastenvaatteissa on selkeästi pinnalla kaikenlaiset kekseliäät, omaperäiset kuviot ja se näkyy etenkin siinä, että vähän väliä törmää instakuvissa kiinnostaviin pienempiin uutuusmerkkeihin ja heidän suunnittelemiin printteihin, varsinkin leggarit tuntuu olevan suunnittelijoiden mieleen. Instan flatlay-kuvat (kuvat, joissa lastenvaatteet on aseteltu esim lattialle päivän asu -tyylisesti) on musta erityisen kivaa selailtavaa, koska niistä keksii aina jotain uutta mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista.tobiasandthebear IMG003

Haloo! Mä laitan pari kuvaa whattsappissa ja nähäänkö blogiporukalla? Tällasia meidän 3vee välillä leikkipuhelimeensa juttelee, mistähän lie oppinut? Whattsapp, insta, facebook ja blogi tuntuu olevan jo ihan normikäsitteitä Minealle, vaikka toisaalta tytöllä ei ole hajuakaan mitä ne oikeasti tarkoittavat. Ei näistä meilläkään päivittäin puhuta, mutta tässä iässä lapset oppii käsittämättömän nopeasti uusia asioita ja tuntuu että Minea muistaa tapahtumat, sanat, nimet ja pienimmätkin yksityiskohdat superhyvin. Ainakin huomattavasti paremmin kuin äitinsä, hah!tobiasandthebear IMG009

Lastenhuoneessa ei ole tainnut pitkään aikaan tapahtua oikein mitään muutoksia näitä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta.. Jotain pientä projektia mulla on mielessä, mutta isompia hankintoja ei enää tähän kotiin tulla tekemään ellei ole satavarmaa, että se lähtisi mukaan uuteenkin kotiin. Yksi Minean huoneen lemppareista on tuo lastenlaulukortti seinällä, joka on ostettu mistäs muualtakaan kuin Harjun paperista. Seiniltä löytyy meiltä useampiakin kortteja, koska niillä saa kivasti piristettyä ilmettä eikä kuitenkaan tarvitse porailla taulunpaikkoja seiniin.tobiasandthebear IMG004 tobiasandthebear IMG005 tobiasandthebear IMG007 tobiasandthebear IMG008

Minean sängystä ja sen tekemisestä tulee tasaisin väliajoin kyselyjä, joten siitä on tulossa omaa postausta joskus lähipäivinä, mutta sanokaahan ensin, ootteko törmänneet kiinnostaviin uutuusmerkkeihin lastenvaatepuolella?

BROOKIES

Meidän koiravanhus Pablo täytti tänään 6 vuotta, minkä kunniaksi piti leipoa vähän herkkuja – Pablo saa omat synttäriherkut viikonloppuna mökillä, kun juhlinnassa mukana on toinenkin karvainen kaveri. Kerran jo aiemminkin olen todennut nämä brookiesit superherkullisiksi, eikä Kinuskikissan ohje pettänyt tälläkään kertaa. Mehevä, hieman raaka brownie-pohja yhdistettynä rapeaan cookie-taikinaan, ei kuulosta ollenkaan hullummalta vai mitä sanotte? Harmi että näihin jää koukkuun eikä yksi pala tahdo riittää!

Brownies-taikina:
160 g voita
100 g tummaa suklaata
2 ½ dl sokeria
¼ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
2 ½ dl vehnäjauhoja

Cookie-taikina:

125 g voita tai margariinia
1 ¼ dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
75 g suklaarouhetta

brookies IMG004

Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja sekoittele joukkoon paloiteltu suklaa niin että sekin sulaa. Lisää loput ainekset yksi kerrallaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä pienehköön vuokaan (noin 20x20cm) ja paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia.brookies IMG006

Valmista sillä aikaa cookies-taikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten ja sitten vasta loput ainekset. Sekoita tasaiseksi.

Ota brownie uunista, lusikoi cookies-taikina nokareiksi päälle ja laita koko komeus vielä noin 10 minuutiksi uuniin.brookies IMG005 brookies IMG008 brookies IMG007

Ja eikun herkuttelemaan! Maidottoman version saa korvaamalla voin kasvisrasvalla ja käyttämällä Pandan tummaa suklaata.

SUNDAYMOOD

supersunday IMG007 supersunday IMG006 supersunday IMG005 supersunday IMG004 supersunday IMG003 supersunday IMG002 supersunday IMG001

Että sellainen sunnuntai. Leppoisa, rauhallinen, väsynyt ja laiska. Jos mun joku asia pitäisi opetella, se on tehokkaampi ajankäyttö. Silloin kun kerrankin ehtisi tehdä niitä rästihommia, menee kaikki aika roikkuen netissä, päiväunilla tai sitten keksin alkaa leipoa herkkuja sokerivajeeseeni. Toisaalta kyllä, ehkä tällä mun suorittamisen määrällä onkin ihan sallittua välillä olla saamatta mitään aikaiseksi? Näin koitan itellenikin vakuutella, koska luonteeltani olen sellainen, etten saa mielenrauhaa ennen kuin kämppä on siistinä ja to-do-lista tyhjänä. Muuten en kesällä jaksaisi välittää, mutta kun nyt ei vaan yhtään ole kesäfiilistä! Voin sanoa että ei parempaan saumaan voinut osua tämä äitiysloma, sillä muuten menisin suht väsähtäneenä ”kesä”loman jäljiltä töihin. Onko tää kesä nyt tässä, oikeesti?!!

Parasta on ollut se, että Nooa on ollut iloinen kun mikä, Minea on ilahduttanut meitä monin tavoin (esim keräämällä heiniä ja kukkia maljakoihin), mun veli kävi kylässä, porukat tuli viihdyttämään Nooa ja sain käydä Minean kanssa vielä Hiiulihein konsertissa kahdestaan. Yhteensä tuli käytyä kolmessa Jyväskylän kesän tapahtumassa, ja ehdottomana lempparina jäi mulle ja Minealle molemmille mieleen Nukkearkku-konsertti. Tunnelma oli niin kivan rento ja yleisön mukaansa tempaava, että huomasin itekin laulavani monet biisit mukana. Kannattaa googlailla josko kiertue olisi vielä muuallakin Suomessa tai jostain myös olin lukevinani että Nukkearkun biiseistä saattaisi olla musavideoita youtubessa..

Tulipahan viikonloppuna tajuttua sekin kuinka somekoukussa mä olen. Puhelin tuntuu kasvaneen käteen kiinni, ja olo on ihan outo jos blogi tai insta jää tsekkaamatta koko päivänä. Minean ollessa vauva en halunnut pitää puhelinta edes lähelläkään vauvaa enimmäisinä kuukausina, mutta nyt kaikki imetyshetket menee selaillessa puhelinta. Minean kanssa leikkiessä pitää puhelin tietoisesti jättäö eri paikkaan, ettei sitä vaan tulisi ajatuksissaan välillä vilkuiltua. Ja kun nykyään on vielä whatsappikin, johon pärähtelee viestiä vähän väliä, ja tietenkin sitä haluaa olla itsekin saavutettavissa koko ajan. Silloin harvoin kun saa syödä aamupalan tai ruoan kaikessa rauhassa, kaivan ensimmäisenä seurakseni padin tai puhelimen. Mitenhän sitä enää osaisi olla ilman? Harmi vaan että lapset imee itseensä kaikki vaikutteet vähän liiankin tehokkaasti, vai mitä kertoo esim se että Minean ekoja sanoja oli scheisse 😀 Äitin tyttö, niin hyvässä kuin pahassakin!

Muita somekoukussa?