KÄYTTÖKOKEMUKSIA: BRIO SMILE

Lähes kaikki isommat tarvikehankinnat on meillä jäänyt nyt kakkoskierroksella tekemättä, kun Minean vauva-ajoilta on säästetty yhdistelmävaunut, autokaukalo, sänky ja sitteri. Matkarattaatkin säilytettiin, mutta jo silloin en ollut täysin tyytyväinen niihin, vaan muutamat pikkuasiat vaivasivat niin että käyttömukavuus kärsi. En tykännyt sateenvarjomallista, vaikka ne menevätkin tosi pieneen tilaan, ja tuplapyörät tuntuivat vähän turhilta. Yhdistelminä meillä on Emmaljungan City Crossit, jotka on Brion Happyjen tavoin musta loistavat vaunut kaupungin ulkopuolella liikkumiseen ja vauvan päivittäiseen nukuttamiseen. City Crosseissa on riittävästi tilaa, hyvänkokoinen tavarakori ja runko tuntuu kestävältä, niin että vaunut on varmasti loistokunnossa myös myytäessä eteenpäin. Ainut miinus on eva-pyörät, jotka oli aikoinaan ainut vaihtoehto – ilmapyörillä meno olisi kuitenkin vamasti aavistuksen kevyempää.

City crossit on suht raskaat työntää, voi olla jopa raskaammat kuin selkeästi isommat Duo Edget, joihin saa ilmakumipyörät. City crosseissa on myös raskaampi jousitus rungossa, minkä takia työntäminen ei ole ns keinuvaa. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen meidän Emmaljungiin, enkä olisi voinut kuvitellakaan tarpovani lumessa ja loskassa kahden lapsen vauvakuukausia työntäen jotain cityrattaita kääntyvine, pienine etupyörineen. Nooan synnyttyä olisi siltikin tehnyt mieli päivittää vaunut, mutta tiesin niiden käyttöiän olevan niin lyhyt, että ennemmin hankittiin uudet, selkeästi paremmat matkarattaat. Ajatuksena oli, että jossain vaiheessa myydään City Crossit ja siirrytään käyttämään näitä uusia rattaita kaikessa käytössä.

briosmile IMG002 briosmile IMG003

Koska ensi talven jälkeen rullaillaan vain yhdillä rattailla, halusin näiden uusienkin olevan sen verran laadukkaat, että ne todella vetää vertoja City Crossille. Tutustuin melkein kymmeneen eri vaihtoehtoon, välillä esteettisyys meinasi voittaa järjen ja melkein tilasin rattaat, jotka ei kuitenkaan olisi köyttömukavuuksiltaan olleet parhaimmistoa. Vaihtoehtoina pyöri muun muassa Emmaljungaa, Bugaboota, Stokkea, Babyzenia, Elodie Detailsia jne jne, mutta kilpailun lopulta voitti Brio Smile, yhdistelmävaunut, jotka toimii loistavasti niin matkalla kuin kotikäytössäkin.

Loppusuoralla oli näiden lisäksi Stokken Scootit, mutta mua jäi häiritsemään istuinosan asento ja pienuus. Luulisi että päiväunia olisi mukavampi nukkua kokonaan makuuasennossa kuin kuppimaisessa penkissä taaksepäin kallistettuna? Istuinosassa jäi reisien alle sen verran vähän penkkiä, etten myöskään ollut ihan vakuuttunut siitä, kuinka hyvin rattaat toimisi isommalla lapsella.. Brion puolesta puhui sekin, että meidön jo olemassa olevan Brion kaukalon saa klikattua suoraan Smilejen runkoon kiinni, ilman minkäänlaisia erillisiä adaptereita. Tämä ominaisuus on helpottanut kauppareissuja ja kaupungillakäymistä huomattavasti! Varsinkin Nooan ollessa pienempi vauva, oli kätevää kun nukkuvan paketin sai suoraan siirrettyä sellaisenaan rattaiden kyytiin eikä vauvaa tarvinnut alkaa irroittelemaan kaukalostaan.

Brion Smilet ei ole tarkoitettu pelkiksi matkarattaiksi, minkä huomaaa siitä että ne on jykevät työntää, niihin saa halutessaan ostettua myös vaunukopan ja pyörät on riittävän isot karkeammassakin maastossa liikkumiseen. Me jätettiin koppa ostamatta, ja hyvin on jo vastasyntyneen kanssa pärjätty pelkällä vaunupussilla. Rattaat on malliltaan korkeat eli vauvaa nostellessa ei tarvitse kyykistellä selkä kipeänä ja toisaalta, olen myös huomannut Nooan viihtyvän näissä paremmin kuin City Crosseissa, joista on hankalampi nähdä maisemia. Kääntyvät etupyörät saa lukittua, mutta ne on olleet suorastaan loistavat myös kotikulmien asfalteilla kärrytellessä. Työntömukavuus on noin muutenkin ihan omaa luokkaansa, ja ohjaaminen onnistuu melkein yhdelläkin sormella.

briosmile IMG004 briosmile IMG005

PLUSSAT

– kääntyvät pyörät, helppo ohjata ja vaivaton työntää

– korkeus, vauva viihtyy paremmin ja vauvaa on helpompi käsitellä

– työntömukavuus

– linjakas, pelkistetty ulkonäkö

– tilava tavarakori

-superhelppo kasausmekanismi

– Brion kaukalon yhteensopivuus ilman erillisiä adaptereita

– selkänojan säätö (täysi makuuasento)

– monipuolinen kuomu, jonka saa lähes koko rattaiden peitoksi

– isot ilmakumipyörät

 

MIINUKSET

– korkea hinta, noin 500€ (mikäli nämä hankkii matkarattaiksi, normiyhdistelmiin verrattuna edulliset)

– aavistuksen heppoiset verrattuna perinteisiin yhdistelmävaunuihin

– vain muutamia värivaihtoehtoja

– matkarattaina voisi mennä pienempäänkin tilaan ( yhdistelminä vie yllättävän vähän tilaa)

 

Plussia ja miinuksia voi siis tarkastella vähän eri tavalla riippuen siitä vertaako Smileja perinteisiin yhdistelmävaunuihin vai matkarattaisiin. Matkarattaina nämä on mielestäni ylivertaiset ketteryyden, työnnettävyyden ja autokaukalon yhteensopivuuden vuoksi, mutta yhdistelminä Smilet taas häviävät jykevämmille vaihtoehdoille kapeudellaan ja huteruudellaan. Kaupunkiasujille voisin suositella näitä ihan ykkösrattaiksikin, mutta paljon vaunulenkkejä tekevälle puistoäitille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja.

Mitä rattaita teiltä löytyy ja millaiset on olleet käyttökokemukset? Jos jotain sattuu kiinnostamaan niin meillä olisi MYYNNISSÄ entiset matkikset eli Peg Peregon Pliko 3:set..

MUSTIKASSA

Arkisin osaan asennoitua siihen, etten kuitenkaan saa päivän aikana oikein mitään ylimääräistä tehtyä, mutta jos viikonloppunakin jää kaikki to-do-listalta tekemättä, harmittaa se näin sunnuntai-illan lähestyessä loppuaan. Olin kuvitellut käyväni Nooan vauvakuvia läpi sillä ajatuksella, että vihdoinkin saisin tulevalla viikolla teetettyä ristiäisten kiitoskortit. Eihän niistäkään ole kuin vaivaiset neljä kuukautta, joten homman voi sanoa vähän venähtäneen. Kiitoskorttien lisäksi piti järjestää muutamia työpapereita uusiin kansioihin, askarrella Minean huoneen seinälle teippihässäkkä ja laittaa toriin myyntiin pari keittiöntuolia ja sängynpääty. Ihan oikeesti, miten se voi olla niin vaikea saada mitään aikaan? Sängynpäätykin on odottanut myymistä yli vuoden!

Seuraava viikonloppu on pyhitetty vain kaikille rästihommille – en keksi mitään uusia juttuja, en lähde paria kilometriä kauemmas kotoa enkä leivo tai tee mitään niin erikoista ruokaa että sen valmistamiseen menisi puoli päivää. Enkä varsinkaan kuvittele saavani kaikkea tuota edelläkään mainittua valmiiksi, vaan yritän saada edes jotain alkuun. Sounds like a plan, eikö.

mustikkametassa IMG001

Mihin se kaikki aika sitten meni? Nikon vanhemmat tuli kylään jo torstaina, perjantai vaan meni, en edes muista mihin, ja lauantaina oltiin ensin kaupungilla ja sitten piipahdin ystävän kolmekymppisillä. Minea sai jostain päähänsä perjantaina, että on pakko päästä keräämään mustikoita smoothieta varten, joten tänään lähdettiin pariksi tunniksi lähimetsään rämpimään mustikoiden perässä. Sinnekin lähdin kunnianhimoisesti ison kulhon kanssa, mutta tajuttuani ettei Nooalla ollut aikomustakaan nukkua päiväunia, luovuin ajatuksesta kerätä paria pikkupurkillista enempää. Laitettiin Nooa vaunupussin päälle maahan mönkimään, mutta taisi mennä tasan kaksi minuuttia ennen kuin poika oli ryöminyt pois alustaltaan ja oli tunkemassa multaa ja havunneulasia suuhunsa. mustikkametassa IMG002

Suunnilleen sen saman kaksi minuuttia kesti sekin ennen kuin Minea oli jo sitä mieltä, että oli aika istua syömään eväitä. Eväät on aina se kovin juttu kaikissa tällaisissa erikoisulkoiluissa, ja ne pakattiin tänäänkin heti ensimmäisenä mukaan. Pillimehua, suolakeksejä ja kaikille lakut – kaikki sulassa sovussa mustikkapurkin kanssa uudessa Crocsin repussa*. Reppu on kulkenut muita reppuja innokkaammin mukana niin leikeissä kuin ulkonakin, sillä tiedättekö mitä spesiaalia repussa on? Olkahihnoissa on valot, jotka saa vieläpä vilkkumaankin jos tahtoo kunnon säihkettä retkellä 😀 Samaan sarjaan Minealla on vilkkuvat kengätkin, Butterfly clogit*, joissa valo syttyy joka askeleella. Ja tuo väri, turkoosi nyt vaan sattuu meillä olemaan yksi lemppareista tällä hetkellä, niin kuin varmaan joka toisessa kodissa nykyään!mustikkametassa IMG003 mustikkametassa IMG004 mustikkametassa IMG005

Mustikkaretkeltä tuli sen verran saalista kotiin saakka, että hurautettiin ne Minean toivomat mustikka-banaani-mansikkasmoothiet. Syötiin vielä tortilloja Minean kummisedän kanssa, leivottiin pellillinen mokkapaloja ja oltiin onnellisia siitä, että elämä on ihanaa. Sopivan simppeliä puuhaa päiviin, oma perhe ja uusia kokemuksia yhdessä, en usko että voisin toivoa enempää. Nyt tuntuu jopa siltä, ettei haittaa sekään, ettei kunnon kesää ole tänä vuonna ollut, koska säistä huolimatta Minea on päässyt tekemään vaikka mitä, ja monia lämpimiä päiviä on toivottavasti vielä edessäpäin. Eniten ehkä harmittaa se, että monella pienellä vesipedolla on jäänyt uimiset ihan minimiin, mutta kait sitä voisi ottaa itseäkin niskasta kiinni ja suunnata jonain päivänä uimahalliin.. Tajusin nimittäin tuossa yhtenä päivänä, ettei olla täällä kotikulmilla käyty uimahallissa vielä kertaakaan.mustikkametassa IMG006mustikkametassa IMG007 mustikkametassa IMG008

Tässä sitä todellista kotiäitityyliä 😀 Lähdin suunnilleen suoraan yökkäreissä ja tukka harjaamatta, mutta kuka välittää kun ollaan keskellä metsää?mustikkametassa IMG009 mustikkametassa IMG010

Mehua, mustikkaa ja itse valitsemat vaatteet – niistä on Minean mielestä täydellinen päivä tehty. Tai oikeastaan matkaan oltaisi lähdetty frozen-leggareissa, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että ne sotkeentuu mustikkaan eikä lähdekään pesussa puhtaaksi. Päivä oli kokonaisuudessaan aika täydellinen, etenkin tuolle pikkutytölle, joka sai loppupäivän riehua ja leikkiä kummisedän kanssa takapihalla ja omassa huoneessaan. Barbeja puhutettiin taukoamatta ja toinen nyökytteli silmät loistaen, kun kysyin oliko kiva nähdä Juhaa pitkästä aikaa. Niin se vaan omakin päivä tuntuu täydellisesltä, kun näkee miten onnellinen Minea on kaikista pienistäkin asioista.

*reppu ja kengät saatu Crocsilta

VIIKONLOPPUVINKKI: MOKKAPALAT

Meillä on jokaisella oma luottoreseptimme, jolla mokkapalat syntyy, eikö? Siksi en uskalla väittää näistä yhtään mitään, mutta sanoisin silti että parhaimmasta päästä nämä kyllä on – ellei jopa ihan ne kaikkein parhaimmat 😀 Ainakin se on totta, että itse kun tekee niin saa just sellaista kuin toivookin. Mä tykkään mokkapaloista suht tummina, kahvia päällisessä ja päällistä saa olla reilusti, melkein yhtä paksu kerros kuin pohjaakin. Maidottoman aikana kokeilin korvata pohjaan tulevan maidon kahvilla ja kappas, pohjasta tuli entistäkin parempi, ihanan pehmeä ja kostea! Millaisina sä tykkäät syödä nämä klassikkoleivonnaiset?

mokkapalat IMG001

Pohja:

4 munaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 dl maitoa tai kahvia

200 g margariinia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokeriseokseen vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sulatettu margariini ja kaada leivinpaperin päälle pellille. Paista 175 asteessa noin 15 min.

Täyte:

vajaa 1 paketti tomusokeria

50 g margariinia

1 tl vanilliinisokeria

2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta

noin 1/2 dl kahvia

Sulata margariini ja keitä kahvi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, lisää kahvi viimeisenä ja sen verran että täyte on levittyvää, mutta riittävän paksua. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja nauti!