Onneksi, onneksi mä olen kotiäiti eikä huomenna tarvitse raahautua töihin näiden ylisuurien silmäpussien, sadan tunnin univelkojen ja rättipoikkiväsyneen kropan kanssa! Sillä tiedättehän varmaan tekin, kuinka väsyttävä voi viikonlopun mittainen reissu lasten kanssa olla, siitäkin huolimatta että oli superhauskaa? Oltiin jo aikoja sitten sovittu, että tänä viikonloppuna ajettaisi Lahteen landelle Nikon porukoille auttamaan pihatalkoissa, ja samalla nähtäisi pitkästä aikaa Nikon veljet perheineen. Nikolla on kaksi veljeä, joista toisen vaimo on viimeisillään raskaana ja toisen perheestä löytyy kaksi menevää poikaa. Minealle oli nuorimmaisesta pojasta leikkiseuraa ja Nooakin viihtyi jonkun verran kummisetänsä tai Nikon vanhempien kanssa, joten mulla oli kiitettävästi omaa lorvailuaikaa talkoohommien lomassa. Sain jopa aamulla kömpiä takaisin sänkyyn Nooan herättyä seiskan pintaan, kävin pitkällä juoksulenkillä ihanissa peltomaisemissa, valvoin vähän myöhempään ja söin hyvin. Kaikkea sitä mitä kaipasinkin, mutta siltikin haaveilin tänään kotimatkalla siitä, että voisi mennä kotiin, nukkua ensin pari tuntia ja sitten katsoa toiset pari tuntia netflixiä. Vähän kuin loma loman perään!
Luulen, että yksi hyvä syy tähän totaaliväsähtämiseen on se, että Nooa nukkui kylässä unensa huonommin kuin koskaan. Ensimmäisen yön jälkeen olin jo ihan valmis lähtemään takaisin kotiin, päätin ettei Nooan kanssa liikuta taas vähään aikaan kotoa yhtään mihinkään, ja muistin että näitä samoja vaiheita on taisteltu Mineankin kanssa. Jokainen uusi nukkumapaikka oli niin jännä juttu, että Minea nukkui hädintuskin tunnin pätkissä. Nooan kanssa heräilin pe-la yönä ehkä sata kertaa, yhdelläkään kertaa Nooa ei nukahtanut uudelleen pelkällä imetyksellä ja keskiyöllä valvoin kaksi tuntia koittaen epätoivoisesti saada pojan takaisin unille. Seuraavana iltana mentiin jossain mielenhäiriössä antamaan Nooalle iltapuurossa mustikoita (marjasoseista Nooa on aina pulautellut vähän), mikä sai aikaan sen että noin puolen tunnin päästä nukkumaanmenosta Nooa heräsi huutaen ja oksensi kaaressa kahdesti mun päälle. Loppuyön nukkumisesta ei olisi muuten tullut mitään, joten päätin ottaa Nooan nukkumaan meidän sänkyyn, ja niin sain itekin nukuttua edes pieniä pätkiä.
Valitusvirren päätteeksi sanottakoon, että viikonlopussa oli kuitenkin onneksi paljon enemmän hyvää kuin stressattavaa. Minea nautti touhuamisesta maalla, saatiin vaihdettua kuulumisia ajan kanssa niin ystävien kuin sukulaisten kanssa ja pienenä extrana tilasin etukäteen meille mukaan herkut Minna bakesilta, mikä ehdottomasti kruunasi koko viikonlopun! Joku noissa Minnan cupcakeissa vaan on, kun niihin iskee niin kova himo eikä yksi cupcake tai macaron tunnu riittävän mihinkään. Tällä kertaa meillä oli makuina minttusuklaa ja salted caramel, molemmat niin hyviä että voisin heti tilata muutaman lisää! Nyt vaan pitäisi palata taas takaisin ruotuun herkuttelun suhteen, mutta voi olla aavistuksen haastavaa, kun Mineakin jäi vielä pariksi yöksi mun vanhemmille eikä kukaan ole täällä päivisin kyttäämässä syömisiäni. Ei auta kuin kaivella motivaatiota huomenna jostain, mutta nyt nukkumaan ja huomenna niin monet päikkärit kuin mahdollista!
