PILKUNVIILAAJA

Viimeksi olen istunut lähiliikenteen bussissa joskus reilu vuosi sitten Minean kanssa, kun meillä oli hetkellisesti käytössä vain yksi auto. Eilen kuitenkin huomasin, että tässä sitä taas körötellään Nooan kanssa kohti keskustaa, syykin on sama eli Niko myi oman autonsa joku aika sitten ja ollaan nyt vähän aikaa koitettu pärjätä yhdellä. Minea lähti Nikon kanssa katsomaan kaverin sählypeliä, ja tehtiin kaupunkiin treffit sen jälkeen, joten eipä siinä muu auttanut kuin alkaa kaivella bussin aikatauluja ja reittitietoja. Lämpimänä, aurinkoisena syyspäivänä matka pysäkille ja vartin odottelu pysäkillä ei saanut kuin hymyn huulille, mutta jos sama reissu pitäisi tehdä viisi kertaa viikossa ja säässä kuin säässä, niin luulen että hohto häviäisi aika nopeasti.

nooajama IMG003

Tapani mukaan me oltiin pysäkillä vain joitain minuutteja ennen bussin tuloa, koska mun oli ennen lähtöä vielä vähän siivoiltava kotona. Mietin bussissa kuinka hassua sekin tavallaan on, että haluan siivota ennen kotoa lähtemistä. Se on kuitenkin yksi ärsyttävimpiä asioita, jos olet vaikka viikonloppureissussa ja kotiin palattuasi aloitat väsyneenä hommat siitä että raivaat kamoja paikalleen ja vasta sitten pääset purkamaan reissukamoja. Tai jos pyykkikori on jo valmiiksi ihan täynnä, kun palaat reissusta mukanasi kaksi kassillista pestävää. Tai jos puistoilun jälkeen laitettavana on päivän lounas, mutta oven avattuasi tajuat, että pöydällä lojuu vielä aamupalan jämät. Pienillä teoilla on paljon merkitystä arjen sujuvuuden kannalta – näin ainakin mä sen koen, sillä joskus väsyneenä yksikin ärsyttävä asia liikaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Siinä bussissa istuessani sitten tajusin, että mulle aika monellakin pienellä asialla on paljon merkitystä. En kestä Nikon tapaa niputtaa sukkia pyykkikoriin laitettaessa, en siedä sotkua ja ylimääräistä tavaraa ympärilläni, olen meluherkkä, haluan tietää kaikesta kaiken, olen pikkutarkka, uteliaaksikin jotkut voisi mua sanoa ja asioiden pieleen meneminen saa hermot kiristymään. Pidän rutiineista ja siitä, että asiat toimii mutkattomasti enkä siksi aina siedä ihmisten hitautta tehdessä jotain sellaista, jonka itse tekisin nopeammin ja eri tavalla. Tätä listaa mielessäni pyöritellessäni tajusin olevani aivan älytön pilkunviilaaja, yksityiskohtiin tuijottaja ja kröhöm, lievästi ehkä kontrollifriikkikin! Kun aikoinani kirjoitin graduani hyvän ystäväni kanssa, poistin jatkuvasti ylimääräisiä välejä ja pilkkuja tekstistä – ihan kirjaimellisesti pilkunviilaaja siis!

nooajama IMG006

nooajama IMG001

Äitin vaatteet: huivi: Vila // nahkatakki: Zara // neuletakki: Lindex // laukku ja farkut: H&M // kengät: Vans

Nooan vaatteet: pipo: Gugguu // takki: Mini Rodini // housut: Nosh // tennarit: Zara

nooajama IMG005 nooajama IMG004

Kuitenkin voin onneksi lohduttautua ajatuksella, että suurimmaksi osaksi pystyn aika hyvinkin hillitsemään itseäni. Lasten myötä syitä hermojen menettämiselle on aika paljon enemmän, mutta toisaalta olen kyllä oppinut hyvin sietämään paljon enemmän kuin aiemmin. Mikään pikkujuttu ei enää saa mieltäni järkkymään, tai vaikka saisikin niin osaan hyvin pitää sen sisälläni. Vaikka kuinka tekisi joskus mieli nipottaa Nikolle vähäpätöisistä asioista, jätän sen nykyään tekemättä, koska tiedän että arjessa on muutenkin paljon handlattavaa. Sotkuisuus on ehkä se pahin viholliseni, ja tällä hetkellä tietenkin myös väsymys, joka usein kiristää hermoja kuin viulunkieli. Siitäkään en varmaan ikinä täysin pääse eroon, että yksityiskohdat on mulle tärkeitä, ja huithapelit ihmiset ympärillä voi stressata mua, vaikken sitä mitenkään ulkoisesti näytä. Jos toisella ei vaan tunnu mikään onnistuvan, pysyvän tallessa tai luonnistuvan neuvomallakaan, niin tekisi mieli sanoa että annapa kun mä. Mutta tiedättekö mikä musta on kaikkein tärkeintä? Ehdottomasti se, että tiedostaa itsessään nämä huonommatkin piirteet, koska silloin niitä on edes periaatteessa mahdollista hallita tai hillitä, eikä sitä kaikkea kaada suoraan omille lapsilleen perintönä.

Mikä teissä on sellaista, jota ette tahtoisi lastenne perivän? 

NEW IN TOWN

Kuinka moni seuraa meitä myös instassa (@minishowblogi) tai snäpissä (@melinamarissa)? Ehkä huomasitte eilisen onnellisuushehkutukset siitä, miten musta tuntuu että just nyt kaikki on niin hyvin kuin pitääkin! Syksyllä ehkä kuuluu masistella, ja on sekin varmasti vielä edessä kun kiroan pimeyttä, loskaa, sisällä vietettyjä päiviä ja etenkin sitä, että mitkään kuvat ei tunnu onnistuvan kun sää tekee kaikesta harmaata, mutta tällä hetkellä kaikki tuo tuntuu vaan aika kaukaiselta ajatukselta, koska mä (edelleen) lillun tässä onnenkuplassani enkä aio antaa sen ihan hetkeen puhjetakaan. Edes päin peetä menevät yöunet, Nooan olemattomat päikkärit ja Minean uhmakiukut ei pilaa mun fiilistä, vaikka hermoja hetkellisesti koetteleekin – bring it on syksyn pimeys ja väsymys, korkealta pudotessa jää lopulta aina kuitenkin vähän maanpinnan yläpuolelle, eikö! 😀

Puhuin tällä viikolla ystävän kanssa siitä, kuinka pienikin onnistuminen saa tällaisen optimistin ajattelemaan, että kaikki sujuu taas niin kuin kuuluukin. Ensin valvon lähestulkoon koko yön Nooan (ja Minean) kanssa, seuraavana päivänä Nooa yllättääkin nukkumalla 1,5 tunnin päiväunet eli paremmin kuin moneen kuukauteen, ja samantien tuli sellainen olo, että turhaan tässä kiukuttelen, kun hyvinhän tämä sujuu! Ihan pienistäkin jutuista on helppo innostua, kuten viikonloppuna siitä, että juoksin jälleen 7km lenkin, sain omaa aikaa kaupungilla, lounastin ystävän kanssa lauantaina, lapset sai uudet ihanat POMPit käyttöön ja mä löysin syksyn ykkösvaatteeni, BikBokista tuon kuvissa näkyvän pidemmän harmaan neuleen. Yhtenä isona juttuna mielessä on pyörinyt myös tuleva raksaprojekti, joka alkaa koko ajan muuttua mielikuvista konkreettisemmaksi, kun ollaan alettu pyöritellä talosuunnitelmia ja erilaisia pohjakuvia. Kaikki on vielä ihan lähtökuopissaan, mutta voisin lähipäivinä kirjoittaa teille raksakuulumiset ja ehkä esitellä joitain malleja ja suunnitelmia, kiinnostaisiko teitä?

jatskilla IMG014

jatskilla IMG001  jatskilla IMG003

Tänään lähdin lasten kanssa kaupunkiin jätskille naapurin äitin ja pojan kanssa. Käytiin kaikki ekaa kertaa testaamassa Forumiin avattu upouusi Minetin jätskibaari, joka oli kyllä kaiken maineensa arvoinen ainakin siinä, että makuja oli mistä valita ja jäätelö maistui just niin hyvältä kuin näyttikin. Mun ei ollut vaikea valita, kun kuulin että valikoimassa oli Nutella-jätskiä, mutta muutama muukin maku jäi mieleen kummittelemaan. Miltä kuulostaisi snickers, donitsi tai vaahtokarkki? Lapset valitsi hubbabuban makuista supermania, molemmille sama maku ja samanväriset lusikat, kuinkas muutenkaan 😀jatskilla IMG004

Nooan vaatteet:

pipo: Mini Rodini // Isaba Little takki* // Randall Little paita*

farkut: H&M // kengät: Lindex

jatskilla IMG002

jatskilla IMG011jatskilla IMG006  jatskilla IMG010

Lähiaikoina tämä kaksikko on leikkinyt toistensa kanssa melkein päivittäin, ja nykyään jutut menee jo niin yksiin, että meidän vanhempien on mahdoton pysyä perässä. Koko ajan on joku leikki menossa, ihan sama missä ollaan, ja tyypit on niin samalla aaltopituudella, että tuntuu lähes uskomattomalta. Tänään kuljettiin kaupungilla välillä käsi kädessä, leluja lainaillaan toisille ristiin ja rastiin yölainaan tai ”talven yli” kuten tänään kuulin päätettävän, joskus leikitään poneilla, joskus autoilla ja vanhempien sanomiset menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos silloin kun on hyvä leikki kesken. Tuntuu että sitä itekin välillä vaan nauraa näille kahdelle, ja välillä taas kiristelee hampaita kun meno meinaa yltyä liian hurjaksi eikä mikään kielto tai komento näytä menevän perille. Onhan se toisaalta ihanaa, että naapurista löytyy noin hyvä kaveri, varsinkin kun Minealle on ajoittain ollut aika vaikeaa hyväksyä se, ettei Elsa asu enää lähellä.jatskilla IMG012

Minean vaatteet:

pipo: POMPdeLUX AW14 // Amos Junior neuletakki*

Gable Little mekko* // Barnsley sukkahousut*

jatskilla IMG013  jatskilla IMG015

jatskilla IMG007

Nooa ei ihan vielä noiden isompien jutuista ymmärrä, vaikka koittaakin kovasti seurailla vierestä. Kaupungilla ihan ihmettelin, miten isolta pojalta Nooa näytti istuessaan keskustan rappusilla toppis ja farkut päällään! Hain muuten tällä viikolla meidän POMPdeLUXin* vaatteet postista ja pakko sanoa, ettei mallisto pettänyt tälläkään kertaa! Kaikki mitä tilasin, oli juurikin niin ihania kuin toivoin, ja plussaa siitä että Mineakin innostui omista vaatteistaan niin että on pukenut niitä päälleen joka päivä. Tyttöjen puolen lempparini on tuo pitkähihainen Gable mekko* painatuskuviolla ja sen kanssa täydellisesti sopii raidalliset ja pallolliset sukkikset. Minea on keväästä saakka ollut pienten ja isojen malliston välissä, niin että housuja olen vielä tilannut pienten puolelta ja yläosia isojen. Sukkiksista otin 110/116cm ja niissä on vielä jonkin verran varaa, mutta on onneksi jo käytettävissä. Kertun tytöllä sattui vielä olemaan samoja sukkiksia, niin siitähän se Minea vain innostui kun ”isotkin tytöt käyttää samoja vaatteita”. Yhtä lailla Minea ihastui pitkään neuletakkiinsa, koska ”äitilläkin aina on”!

Nooalle kaikki POMPin housut oli vielä aavistuksen liian reiluja, joten tilasin enimmäkseen noita peruspaitoja kaikissa mahdollisissa väreissä. Reilu kuukausi sitten en löytänyt ketjuliikkeistä pikkupojille yksivärisiä trikoopaitoja, mutta räikeämpien rodinien kanssa on kiva pitää hillitympiä ylä- tai alaosia. Otin kokoa 86cm joka menee jo nyt loistavasti, mutta samoja paitoja pidetään varmasti vielä keväälläkin, koska laadultaan tiedän näiden olevan superhyviä. Näille keleille loistava on tuo takkikin, jonka otin tyttöjen puolelta, koska halusin välttämättä mustan. Takissa on huomaamaton pallokuviointi, joka sopii mielestäni ihan yhtä lailla pienille pojillekin.

Tiedän muuten, että sieltä ruudun takaa löytyy monia muitakin POMPdeLUXin vaatteisiin ihastunutta äitiä, joten nyt kannattaa heti mennä kurkkaamaan Minishown insta @minishowblogi!!! Siellä on menossa ehkä koko blogihistoriani huikein arvonta, jossa voit voittaa itsellesi 200€ lahjakortin POMPdeLUXin vaatteisiin!! I know, ei varmaan tulisi ongelmia valita vaatteita, kun koko mallisto on niin ihana!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

KUN 3VEE PÄÄTTÄÄ MITÄ PUETAAN

Yhtäkkiä eletään jo keskiviikkoa eikä viikonloppuun taas olekaan kuin muutama päivä! Maanantai oli totaalisen saamaton päivä, hilluttiin molemmat Minean kanssa yökkäreissä vielä puolelta päivin ja päästiin kotoa ulos vasta lounaan jälkeen. Minea on tällä viikolla poikkeuksellisesti kolmena päivänä kerhossa, joten eilen ja tänään oli jo kerhonkin takia päästävä ajoissa liiikkeelle, ja tänään me vietettiin aamu Nooan kanssa perhekahvilassa. Kuvittelin iltapäivällä meneväni IWELLOn treeneihin, kunnes huomasin niiden olevan vasta huomenna, jolloin en todennäköisesti pääsekään lähtemään yhtään mihinkään. Meidän perheessä harrastaa nykyään kolme neljästä, ja kaikkien treenit on jostain syystä sattuneet juuri torstaille! Siinä on vähän sumplimista aikataulujen kanssa, ja silti joku joutuu joskus jättämään oman juttunsa väliin. Kiireinen arki, työt, harrastukset, päiväkodit, voin vain kuvitella mitä se on sitten joskus kun itsekin palaan töihin!

Näitä kotiympyröitä tulee nähtyä sen verran paljon, että päätettiin Kertun kanssa varata itsellemme ja lapsille pieni arjen irtiotto ensi viikolle. Buukattiin Scandicista hotelli yhdeksi yöksi, varattiin menomatkalle onnibus ja tulomatkalle juna ja aiotaan viettää vuorokausi Helsingissä rennoin ottein kauppoja ihmetellen ja syöden hyvin. Meillä on molemmilla varmaan alentunut itsesuojeluvaisto, kun lähdettiin näinkin hulluun ideaan, mutta ajattelin että yhdessä säätäminen on niin paljon stressittömämpää kuin mitä tilanne olisi yksin bussissa huutavan ja kiukuttelevan vauvan kanssa. Nyt kun niitä on todennäköisesti kaksi, voidaan yhdessä nauraa koko ajatukselle rentouttavasta kaupunkilomasta 😀

bobonhepat IMG003

Tänään on ollut koko päivän sateista eikä ulkoilu ole juuri huvittanut, mutta eilen näkyi välillä auringonpaistetta ja oli niin lämmin ettei koko ajan tarvinnut takkejakaan. Minealla on tosi voimakas tahto sen suhteen, mitä milloinkin puetaan päälle, yleensä tyttö kelpuuttaa vain itse valitsemat vaatteet eikä mun ehdotus kelpaa, vaikka samat vaatteet olisi edellisenä päivänä puettu mielellään. Nykyään oon luovuttanut pahimmat taistelut, kerron Minealle mitä suunnilleen pitää kelien mukaan pukea, ja Minea saa itse käydä kaapistaan kaivamassa sopivat vaatteet. Takit, pipot, kengät, kaikki ostan nykyään niin että ensin kysyn Minealta, kelpaako ne värin ja mallin puolesta. Enää en halua että käy niin kuin Gugguun jumppikselle ja vaate roikkuu täysin käyttämättömänä Minean vaatekaapissa – enkä toisaalta jaksa myöskään riidellä vaatteista j-o-k-a aamu.

Bobon uutuuksia selaillessani Minea näki tämän pitkän heppahameen ja ihastui siihen. Ajattelin ensin, etten raaski ostaa niin epäkäytännöllistä vaatetta 3-vuotiaalle, ja suoraan sanottuna hame ei ehkä ole mun mielestä mikään niin kovin erikoinen. Minea oli kuitenkin täysin onnessaan hameesta, sovitti sitä eikä enää halunnutkaan riisua hametta, vaan viipotti menemään sama hame päällä pari päivää putkeen. Jännitys piilee siinä, että hame on maahan saakka – ihan kuin oikeilla prinsessoilla ja isoilla tytöillä piirretyissä! Kuvitella, mitä se voi tuollaiselle pikkutytölle merkitä, joten tuumasin, että on tässä turhempaankin rahaa tuhlattu. Talvella käyttö voi olla aika vähäistä, mutta tulee se kevät ja kesä sieltä taas, ja parin vuoden päästä pitkästä hameesta tulee pohjemittainen.bobonhepat IMG004bobonhepat IMG012

bobonhepat IMG006 bobonhepat IMG007 bobonhepat IMG008 bobonhepat IMG010

Mitäs tykkäätte? Kuinka paljon muuten annatte lasten itse päättää vaatteista? Mä luulen, että mun hullaantuminen lastenvaatteisiin laantuu sitä mukaa kun lapset kasvaa. Laadun merkitys korostuu entisestään siinä vaiheessa, kun vaatetta käytetään pidempään kuin vain yksi tai kaksi kautta, mutta tuskin sitä kouluikäiselle enää shoppailee samalla intohimolla kuin pienelle taaperolle? Tai mistä sen tietää, jos se onkin niin, että kerran lastenvaatehullu on aina lastenvaatehullu!

1 14 15 16 17 18 19 20 38