SUNNUNTAISÄPINÄT

sunnuntai IMG3sunnuntai IMG9sunnuntai IMG1 sunnuntai IMG2  sunnuntai IMG4 sunnuntai IMG5 sunnuntai IMG6 sunnuntai IMG7  sunnuntai IMG10

Tiedättekö kuinka monesti oon tänään saanut muistutella itelleni että on oikeasti tiistai eikä maanantai?! Eilinen kotiinpaluu pisti pasmat niin sekaisin että viikonloppu tulee mulle tällä viikolla yllättävän nopeasti – vaikkei sillä nyt lomalaiselle niin suurta merkitystä olekaan, oli sitten arki tai pyhä elämä jatkuu tasaisesti melko samanlaisena.. Viikollakin on kaikenlaista odotettavaa, kuten huomenna tyttöporukalla syömäänmeno, torstaina neuvola ja perjantai nyt on aina perjantai.

Viikonloppu vietettiin Lahdessa oikeastaan sen takia, että musta tuli kolmatta kertaa kummi, kun hyvän ystäväni toinen poika sai nimiäisissä ihanan nimen Kaarlo. Juhla oli kivan rento ja aika huikeissa maisemissa Lahden vesitornilla, josta olisi paremmalla kelillä nähnyt koko kaupungin ja vielä vähän pidemmällekin. Meille tuli taas yllättäen kiirelähtö ja meikäläisellä jäi hiukset laittamatta ja mekkokin tuntui vähän liian makkarankuorelta näille viikoille, mutta kaikki epämukavuus unohtui aika äkkiä ja tilalle tuli järjetön vauvakuume, kun päästiin perille ja sain tuon pienen supersuloisuuden syliin. Vaikkei omaa Möhistä malttaisi enää odottaa, tuntuu silti samaan aikaan täysin käsittämättömältä ajatella ettei tässä enää montaa viikkoa voi olla kunnes meillekin muuttaa minijätkä. Muistan muuten sen epäuskon tunteen kun ajettiin Nikon ja Minean kanssa sairaalasta aikoinaan kotiin ja Nikon kanssa autossa mietittiin, oliko ne sairaalassa nyt ihan tosissaan kun päästi meidät tosta noin vaan vauvan kanssa kotiin. Samala tiesi että hyvinhän kaikki kotonakin sujuu, mutta oikeasti!!! Meidän takapenkillä oli yhtäkkiä ihminen, jonka hoito ja huolenpito oli tästä eteenpäin täysin meidän vastuulla, vaikka eihän me tiedetty vauvoista oikein mitään. Niin se vaan sekin ihmetys vaihtui parissa päivässä arkirutiineihin ja kaikki alkoi tuntua siltä kuin niin olisi ollut aina.

Suoraan ristiäistunnelmista mä siirryin Helsingin moottoritielle kohti tanskalaisen vaatemerkki Black Swanin malliston lanseeraustilaisuutta. Merkki oli mulle jo ennestään tuttu syksyn yhteistyön kautta, ja odotinkin innolla miltä uusi mallisto näyttäisi. Ja niin kuin oletinkin, useampiakin ihanuuksia olisin voinut viedä mukanani ja ne olisi sujahtaneet loistavasti osaksi nykyistä vaatekaappiani. Kuten tuosta alemmasta kuvasta näettekin on Black Swanin värit melko tummanpuhuvia paria haalean roosan sävyistä vaatetta lukuunottamatta. Sopii siis täydellisesti mun musta-harmaa-valko-värimaailmaani, johon on halutessaan helppo yhdistellä pieniä väriläiskiä, kuten nyt vaikka se eilinen tipuneuleeni 😀

sunnuntai IMG12 sunnuntai IMG13 sunnuntai IMG15

Tiilaisuudessa päästiin sovittelemaan ja hypistelemään uutta mallistoa, ja Black Swanin perustaja/suunnittelija-kaksikko oli kertomassa meille merkin ajatusmaailmasta. Suomeen vaatteet on rantautuneet vasta viime syksynä ihanan Hennariikan johdolla, ja nyt joukkoon haetaan jatkuvasti uusia myyntiesittelijöitä. Vaatteet siis myydään kotikutsuperiaatteella plus verkkokaupasta. Mahasta huolimatta mäkin sain sovitettua mun lemppareita ja valitsin pari suosikkia, jotka tekin tulette varmasti vielä näkemään asukuvissa myöhemmin keväällä. Valitsin aika perinteisiä juttuja, mutta mieleen jäi myös yksi superrento ja samaan aikaan tyylikäs kokomusta housut+paita-yhdistelmä, jollainen on ehkä pakko saada. Oletteko te jo ehtineet kuulla Black Swanista? Mä oon niin intopiukeena kun nyt alkukeväästä julkaistaan kaikilta merkeiltä uusia mallistoja, ja mähän en tunnetusti voi niitä vastustaa! Viime viikolla rodinit, torstaina gugguut ja ensi viikolla vielä pompit – kyllä lastenvaatehullutkin kiittelee 😀

VUODEN PARHAAT 2014

Vuotta 2014 on helppo muistella, sillä meille se on ollut täynnä onnellisia tapahtumia, hyvää mieltä, ihania ystäviä, iloisia uutisia, positiivista mieltä ja sitä itseään, onnea. Vaikka kaikkiin vuosiin mahtuu myös omat vastoinkäymisensä niin viime kädessä jokainen vuosi tuntuu loppumetreillään kuitenkin onnistuneelta, ja hyvä niin. Mä en voisi olla onnellisempi tästä meidän pienestä perheestä, joten veikkaisin että ensi vuodesta tulee vieläkin parempi, toivottavasti tähänastisen elämäni paras. Welcome 2015!!

  uusivuosi IMG1

uusivuosi IMG2

uusivuosi IMG3

Vuonna 2014

opin huomaamaan kuinka itsenäinen ja äärettömän hauska pieni tyttö meillä on.

blogini muutti kahteen kertaan, ensin vuoden vaihteessa Kide-blogeihin ja nyt joulukuussa Mamalifeen.

en vieläkään oppinut priorisoimaan tai hallitsemaan aikaani niin etten olisi jatkuvasti pari minuuttia myöhässä.

aloin potea vauvakuumetta, tulin raskaaksi ja vietin kesän parhaat kelit oksentaen päivittäin.

innostuin täysillä valokuvauksesta ja päätin että joskus vielä suoritan valokuvaajan tutkinnon.

löysin selkeän oman juttuni bloggaajana ja rakastuin hommaan enemmän kuin koskaan.

sain ihanan uuden ystäväjoukon joka tulee varmasti ensi vuonna olemaan entistäkin tärkeämpi vauva-arkea eläessä.

oivalsin itsestäni uusia puolia, hyviä ja huonoja, joihin haluan ensi vuonna kiinnittää huomiota.

menetin hermoni useammin kuin koskaan aiemmin.

kävin Pariisissa.

suunnittelin useimmat päivistäni sen mukaan, mikä olisi Minealle mieluista puuhaa.

täytin 30, mutten juhlinut vanhenemistani ollenkaan.

en stressannut juuri mistään sen pahemmin, vaan luotin siihen että kaikki aina järjestyy.

paiskin läpi kiireisimmän työsyksyn ikinä, siltikään vapaa-ajastani tinkimättä.

uudistin koko olohuoneen ja lastenhuoneen sisustuksen.

sain ihastella kuinka valtavan määrän uusia taitoja Minea oppi, potkupyöräilystä uimarenkaalla uimiseen ja englanninkielisten laulujen ja lorujen hoilaamiseen.

kutsuin ystäviä kylään vähintään kerran viikossa.

Paljon hyvää on mahtunut tähän vuoteen, muutamia isompia asioita mutta enimmäkseen pieniä juttuja joista on saanut sitäkin enemmän iloa. Haluan vielä sanoa, että myös te olette tärkeitä, jokainen kommentti sekä hiljainen lukija merkitsee mulle ja blogilleni paljon – nähdään myös ensi vuonna! Kiitos että olette olleet mukana, ja parasta vuotta 2015 kaikille teille ihanille <3 <3 !!

JÄLKITUNNELMIA JOULUSTA JA KIDEISTÄ

jouluaatto IMG4 jouluaatto IMG6 jouluaatto IMG3 jouluaatto IMG8 jouluaatto IMG2 jouluaatto IMG5 jouluaatto IMG9 jouluaatto IMG1

Joulu yhdistettynä tähän raskauteen on saanut mun pääni pehmenemään niin totaalisesti että tekisi mieli huudella rakkautta kaduilla vastaantulijoille. Vaikka Minea on noin kerran tunnissa koetellut jonkun meistä hermoja, ei mulla ole pokka vielä pettänyt oikeastaan kertaakaan vaan ajatukset pyörii jossain ihmeen hattaraisissa tunnelmissa. Eilen hymyilin itekseni nukkumaan mennessä ja mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä tyyliin miten eityisen hyvin meillä asiat on ja kuinka kaikkein eniten rakastan normiarkea. Oli pakko vielä käydä pussailemassa nukkuvaa Mineaa, katsoa parit videopätkät tytön touhuista puhelimelta, voivotella ajan kulua ja melkein jopa kirjoitin postauksen siitä, kuinka aion vaikka väkisin muistuttaa itelleni joskus puolen vuoden päästä kun elämä varmasti tuntuu kahden lapsen kanssa rankalta, että hei muistatko ne yön onnen fiilikset, jotka olisi mut saaneet lupaamaan mitä vaan jos olisi mahdollista pitää nämä tän hetken onnelliset päivät ikuisesti! Huomaatteko nyt? Jotkut hormonit täällä taas on vauhdissa!

Täytyy nyt vielä tässä perheonnessani todeta, että sanokaa mitä sanotte mutta lapsen myötä se elämä saa tarkoituksensa. Tiedän kyllä ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta haluamaansa jouluun, perheeseen tai yhdessäoloon ja siksi mä haluankin olla onnellinen omasta elämästäni. En tiedä, miltä joulukaan musta enää tuntuisi tässä iässä ellei se kaikki hössötys, joulupukkikulissit ja lahjashowt konkretisoituisi kattoessani Minean onnen kiljahduksia. Tai sitten mun vaan on vaikea nähdä tilannetta enää toisin kun omaa elämäähän tässä eletään ja erityisen ihanaa sellaista.

Toinen asia mikä väkisinkin hyppäsi takaisin ajatuksiin on oman blogini muutto tänne Mamalifeen ja Kide-blogien lopettamisuutinen. Muuttaessani en voinut vielä valottaa Kidejen tilannetta sen enempää, mutta halusin kuitenkin vielä nyt sanoa sen että blogini muutto olisi ollut edessä jossain vaiheessa anyway. Lopettamisilmoitus oli mulle oiva sysäys eteenpäin tehdä jotain sellaista mikä oli pienen aikaa hautunut mielessä. Kesän lopulla sain tarjouksen toisenlaisesta diilistä, mutta silloin en ollut vielä valmis jättämään hyvää blogikotia – nyt lopettamista ei taas tarvinnut surkutella hetkeäkään vaan lähdin innolla tähän uuteen haasteeseen! Kaikki pisteet hienosta portaalista Heliannalle, musta ei varmaan olisi yrittäjäksi vaikka kyse olisikin rakkaasta intohimosta. Parasta kaikessa on musta se, että Kidejen bloggaajat tuntuu kaikki löytäneen oman paikkansa portaalin loppumisesta huolimatta ja kaikki myös tuntuu saaneen portaalilta paljon, olivat he sitten mukana muutaman kuukauden tai vuoden!

1 23 24 25 26 27 28 29 37