BIG NEWS

Muistan viime joulukuulta kuinka mua jännitti kirjoittaa teille, kertoa että jotain uutta on edessäpäin. Tykkäisitteköhän, herättäisikö asia mitään tunteita vai ärsyttäisikö? Pieni blogi pääsi portaaliin, bloggaaja alkoi saada kuukausittaista korvausta blogin pitämisestä, muutama banneri ilmestyi blogin sivuille ja osoitekin muuttui. Mulle tämä kaikki oli valtavan hienoa, ja edelleen olen sitä mieltä että Kide-blogit on pelkästään antanut. Kide-blogeista lähden monta asiaa rikkaampana – sain kaksi hyvää ystävää, monta ihanaa uutta tuttavuutta, tuhansia uusia lukijoita ja kymmeniä mieluisia kokemuksia. Joskus on ärsyttänytkin, monesti on tuntunut ettei aika voi mitenkään riittää bloggaamiseen, mutta kertaakaan ei ole käynyt mielessä sulkea blogia. Kuinka voisinkaan, onhan tämä nykyään mun ainut ihan oma juttu, paikka jossa summata päivän menot ja johon kirjata muistiin parhaat ja pahimmat hetket. Ja vielä kun on te, lukijat. Teidän palautteesta opin niin arvostamaan arjen pikkujuttuja kuin katsomaan itseäni kriittisemmin.

Vaikka täällä Kideissä on ollut hyvä olla, on aika siirtyä bloggaajana eteenpäin ja katsastaa uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuus, joka on liian mielenkiintoinen ja hyvä etteikö siihen kannattaisi tarttua! Olen ihan yhtä innoissani kuin silloin vuosi sitten, ellen jopa vielä enemmänkin, sillä uusi koti on mahtavan lehtitalon suojissa jossa uskon varmasti viihtyväni ja toivottavasti myös kehittyväni. Jutut tulee jatkossakin olemaan yhtä hienoja tai huonoja, blogissa seikkailee edelleen sama porukka ja aiheet pyörii vieläkin yhtä laajalla skaalalla kuin ennen. Kaikki pysyy ennallaan, vain osoite on uusi, maha päivä päivältä vähän isompi ja mikäli mahdollista, into bloggaamiseen entistäkin suurempi.

image

Blogin uusi koti tulee ensi maanantaista eteenpäin löytymään Mamalife-portaalista, epäilemättä siis upeaan bloggaajajoukkoon olen päässyt! Seuraavien viikkojen aikana on tiedossa pohdintaa muun muassa meidän hoitokuvioista vauvan synnyttyä, isän ja äidin rooleista arjessa, jättimäinen kuvakollaasi meiltä kotoa, joulutunnelmaa, kysymyspostaus jossa saa kysyä ihan mitä vaan, äitiysmuotia, ärsyyntymistä blogikritiikistä ja paljastuksia mun nuoruudesta, työstä ja arjesta. Kaikkea sitä mikä mua ihastuttaa ja vihastuttaa, yksinkertaisesti siis meidän arkea kaikessa ihanuudessaan ja tylsyydessään.

Jos vaan uskallan ja saan, toivoisin teiltä paria asiaa.. Erityisen otettu olen jos iloitsette muutosta kanssani ja seuraatte blogin mukana uuteen osoitteeseen. Mä kun en tiedä mitä tekisin ilman teitä lukijoita! Toivon tapaavani samoja tuttuja nimiä myös Mamalifen kommenttiboksissa, mutta tietenkin on hyväksyttävä sekin että joidenkin kanssa tiet eroaa tässä ja nyt. Kiitos joka tapauksessa tästä kaikesta, ilman teitä en olisi nyt tämän uuden upean mahdollisuuden edessä!

ÄITI JUHLII

Kuvasin vielä jälkikäteen viime viikonlopun pikkujoulumekon, henkarissa vaate kun ei näytä ihan samalta kun päällä. Kuvista jälkikäteen katsottuna mietin olisiko mekon kuitenkin pitänyt olla aavistuksen pidempi, mutta toisaalta tykkäsin tästä niin paljon että se oli saatava. Erityinen plussa tälle Onlyn mekolle siitä, että se venyy sen verran että pystyin valita normikokoni, ja mekko jatkaa käytössä sitten raskauden jälkeenkin. Huomenna meillä olisi kavereiden tuparit ja oon vähän kahden vaiheilla laittaisinko saman asun sinnekin, vaihtoehdot alkaa nimittäin olla aika vähissä..

 pikkujouluasu IMG3 pikkujouluasu IMG5Ymmärrettävästi vähään aikaan ei ole tullut juhlittua niin kuin ennen raskautta, mutta en ole raskauden takia jättänyt menemättäkään yhtiinkään juhliin. Kotiin olen valunut siinä vaiheessa kun muu porukka on alkanut suunnitella baariin lähtöä, tai kun väsymys on yksinkertaisesti iskenyt täysillä päälle. Jotkut äitit jaksaa raahautua bileporukan mukana baariinkin asti, mutta mä en voisi kuvitella itteäni mahan kanssa pyörimässä känniääliöiden joukossa tai hytkymässä tanssilattialla.. Siitäkään huolimatta että mua voisi sanoa aikamoiseksi bilehileeksi, silloin joskus kun ollaan kaveriporukalla liikenteessä.

Ennen Mineaa mun tuli käytyä ulkona suht useinkin, kerran pari kuussa, mutta Minean syntymän jälkeen taisin olla ekaa kertaa kunnolla baarissa työporukan pikkujouluissa Minean ollessa about 10-kuukautinen, sen jälkeen tahti on koko ajan vaan hidastunut. Voisin kuvitella että kahden pienen lapsen äitinä sosiaalinen elämä yleensäkin tulee aluksi hiljentymään melko dramaattisesti – lähiseudun äitikavereita tapaan varmasti viikottain jatkossakin, mutta eri asia on kuinka sitä keksii aikaa mihinkään sen enempään. Voitte kaikki kauempana asuvat kaverit siis varautua siihen että ens vuoden puolella musta kuulee vieläkin harvemmin kun nykyään, mutta niin se vaan kaikilla tuntuu menevän, oli lapsia tai ei, että vanhempana omat menot vie ison osan arjesta eikä kavereihin tule pidettyä yhteyttä entiseen tapaan.

Muistan että Mineaa odottaessa kriiseilin aika usein siitä jos Niko kävi mun mielestä liian usein kavereittensa kanssa ulkona. Tuntui lähestulkoon siltä, ettei meiän perhe-elämästä tulisi yhtään mitään kun toinen ei muuta tapojaan samassa tahdissa kun mä. Äideiltä kaikki vaan menee niin paljon luonnollisemmin kun on pakotettu luopumaan entisenlaisesta elämästään sillä hetkellä kun saa tietää olevansa raskaana, mutta eihän se tietenkään miehelle ole ihan yhtä konkreettista samantien. Ehdittiin käydä varmaan aika montakin riitaa aiheesta, ihan turhaan tosin sillä Minean synnyttyä Nikonkin meneminen rauhoittui huomattavasti. Useamman keskustelun oon kyllä viime aikoinakin käynyt vielä lapsettomien kavereideni kanssa, jotka pohtii samoja ongelmia: voiko lapsesta vielä edes haaveilla ennen kun elämä on jo valmiiksi lapsen rutiineihin sopivaa vai onko oikein että vasta lapsen saaminen muuttaa elämäntyylin. Varmana se on helpompaa hormonihirviö-odottajalle, jos isä kulkee samoja polkuja odottajan kanssa jo heti alusta asti, mutta enpä huolisi turhia jos lapsi todella on molempien hartaasti toivoma. Vielä kertaakaan en ole omassa kaveripiirissäni kuullut vanhemmista jotka jatkaa bailaamista entiseen tapaan lapsesta huolimatta.

pikkujouluasu IMG1

Miten teillä on nämä hommat menneet? Löytyykö sieltä sympatiaodottaja-isejä vai etenikö asiat omalla painollaan vähitellen? Nyt oon huomannut, että toisessa raskaudessa asioihin suhtautuu huomattavasti lungimmin ja sitä jo osaa luottaa monessakin suhteessa siihen, että asiat kyllä järjestyy. Eikä kaikkea voikaan niin ennalta suunnitella, vaikka keskusteluja kasvatuksesta ja tulevista toimintatavoista onkin kiva käydä. Sitä on kuitenkin jo sen verran fiksumpi että tietää, ettei puoletkaan niistä noin mä en sitten ainakaan tee lupauksista tule kuitenkaan pitämään – mitä sitä siis stressaamaan etukäteen 😀

P.S. Vielä muutama tunti aika osallistua Fredriksonin pipojen arvontaan TÄÄLLÄ!

SAIRASPÄIVÄ

sairaana IMG5 sairaana IMG6 sairaana IMG7  sairaana IMG9Sukkatiimi  🙂 Mulla on jo parin kuukauden ajan ollut työn alla vaihtaa kesällä kuihtuneet kukat vähän eläväisempiin, talveakin kestäviin kasveihin, mutta siinähän ne vieläkin on. Se on ihan varmaa että nää kukat vaihtuu uusiin vihoviimeisinä eli vasta sitten kun kaikki maailman muut kotityöt ja velvollisuudet on hoidettu – niin loistava ja innokas viherpeukalo mussa asuu..

sairaana IMG11Sitä tilattua laiskottelua tulikin paljon aiemmin kun osasin kuvitellakaan! Jo pari tuntia nukkumaanmenon jälkeen alkoi Minea eilen heräillä ja huomattiin tytön olevan tulikuuma, kuumetta olikin sitten 39,4. Yö ei missään nimessä ollut paras mahdollinen, mutta onneksi aamulla kuume oli jo laskenut reippaasti eikä se enää päivänkään mittaan ole noussut. Kotipäivä meille kuitenkin tuli Minean kanssa, ja aika superlaiskasti on tänään otettu, kuinkas muutenkaan. Harmittaa ehkä vähän että Minealla olisi ollut viimeinen kerta taaperojumppaa ja me missattiin nyt se, mutta ehkä homma jatkuu taas ensi vuoden puolella eikä taukoa tule kuin kuukauden verran. Ja onnea on tietenkin mahtava hoitotäti, joka käy jumppailemassa tyttöporukkansa kanssa viikottain.

Tää taitaa olla tälle koko syksylle toinen sairaspäivä, viime vuonna eli ekan hoitovuoden aikana sairastelua oli vieläkin vähemmän, joten käsittämättömän helpolla ollaan kaiken kaikkiaan onneksi päästy. Onkohan se sitten se imetys, koira vai ei-niin-fanaattinen suhtautuminen hygieniaan mikä on antanut Minealle hyvän vastustuskyvyn.. Tai ehkä perimä, sillä yleensä ei mekään Nikon kanssa olla ihan ensimmäisten joukossa keräämässä kaikkia kausiflunssia tai vatsatauteja. Tästä syystä en osaa täysin samaistua niiden perheiden asemaan, joissa sairastellaan jatkuvasti. Uskon että se saa hermot kiristymään kun joutuu viettämään luvattoman paljon aikaa neljän seinän sisällä, mulla kokemusta tästä on vaan niin vähän että nämä satunnaiset sairastelut ei tunnu missään. Paitsi tietenkin se että oma rakas sairastaa. Sitä tuskin kukaan vanhempi pystyy katsella sivusta toivomatta että se olisin ennemmin minä kuin tuo pieni 2-vuotias.

sairaana IMG8sairaana IMG10sairaana IMG3Mikähän tääkin ilme oikeen on?!! Himapäivää viettävä äiti, jolla on kiire vetämään lusikalla Nutellaa suoraan purkista?

sairaana IMG2Kuulostaako jo epäreilun helpolta, jos vielä sanon että useimmiten Minea parantuu kuumeesta pikavauhdilla? Niinkun tänäänkin tyttö on jo tuntunut hyvinkin terveeltä, päikkäritkin jäi perinteisesti väliin, vaikka mä laskin yöllä valvoessani niitten varaan. Piti sitten keksiä jotain korvaavaa ja siihen toimii paremmin kuin hyvin överiannostus sokeria! Mun kohdallani siis! Uskallettiin sen verran ulkoilla että pakkasin Minean toppavarusteissa rattaisiin, käytiin lähikaupasta hakemassa piristävää postia ja purkki Nutellaa ja kotiuduttua vielä harjailtiin pihaa pienen hetken verran. Kotona pistettiin ranskispussi lihapullien kanssa uuniin ja leivottiin tällä Hesarin ohjeella banaani-nutellakakku pienellä suklaalisällä, ja lupauksensa mukaan kakku toi jaksamista loppupäivään.

Melko isoa roolia on tänään myös näytellyt Pikku Kakkonen ja pari jaksoa Kaapoa siihen vielä päikkäreiden korvikkeeksi päälle, ettei touhu menisi päättömäksi riehumiseksi tai sohvalla pomppimiseksi niin kuin Minealla yleensä lähes joka ilta. Annoin vielä periksi Minealle senkin että kauppareissulta ostin pari pikkuautoa ihan vaan siitä hyvästä että oli sairaspäivä, hyvin on siis vedetty rappion rajamailla vähän kaiken suhteen 😉 Huomenna taas kunnostaudutaan, syödään paremmin ja ollaan kunnon vanhempia – tänään ei jaksa välittää.

1 41 42 43 44 45 46 47 52