Tavoitteena tuuheammat hiukset (sis arvonnan!)

Postaus toteutettu yhteistyössä New Nordicin kanssa

Raskauksien ja noin kymmenen vuoden hiusten vaalentamisen jälkeen olen alkanut ymmärtää, kuinka vähän olen jaksanut hiuksistani huolehtia, ja myös sen, kuinka paljon merkitystä pienilläkin teoilla voi olla. Raskaana ollessa hiukset tuuhenivat jonkin verran, mutta imetykset on osaltaan pitäneet huolen siitä, että yhtään ylimääräistä suortuvaa ei ole jäänyt päähän – ennemminkin kuvittelin jossain vaiheessa kaljuuntuvani täysin, kun tukkaa lähti joka harjauksella valtavia tuppoja, jättäen jälkeensä paljaita laikkuja päänahkaan. Ensin sitä sai peilistä ihastella lisääntynyttä hiusmäärää, ja jopa hiusten auki pitäminen tuntui ihanalta ja itsevarmalta, kun tukka ei roikkunut ohuena pitkin kasvoja. Aloin jo miettiä, olinko ihaillut uusia hiuksiani liikaa, kun aivan yllättäen tilanne kääntyi päälaelleen, ja ponnarinkin pitäminen oli henkistä tuskaa alastomien kohtien paistaessa karusti kilometrien päähän. Oli ehkä virhe värjätä hiukset tummiksi (joka osaltaan korosti efektiä), mutta toisaalta, voin nyt parin vuoden blonditauon jälkeen todeta, että kyllä kannatti! Tilanne tuntuu nimittäin jälleen paljon paremmalta, hiukset on elinvoimaisemmat ja paksummat.

new nordic IMG001  new nordic IMG004

Viimeksi joskus yläkouluiässä olen mieltänyt hiukseni oikeasti paksuiksi ja elinvoimaisiksi. Sen jälkeen olen epätoivoisesti kokeillut mm hiuslisäkkeitä, jotka lopulta taisivat enemmänkin ohentaa omia hiuksia lisäkkeiden alla, vaikka päällepäin kokonaisuus hiuskuituineen näyttikin kivalta. Siitä saakka mieleeni on jäänyt kytemään ajatus tuuheammasta tukasta ja elinvoimaisemmasta yleisilmeestä, mutta ystävien suositteluista huolimatta hiusten kasvua tukevat tabletit on unohtuneet kauppaan. Oma pakokeinoni on ollut vetäistä joka aamu se tuttu ja turvallinen ponnari”kampaus”, joka on ihan varmasti helppo ratkaisu, mutta tuskin koskaan kovin omaperäinen tai näyttävä. Paras keinoni on tähän saakka ollut hiuspuuteri, ja näihinkin postauksen kuviin olen tehnyt kaikkeni saadakseni hiuksista tuuheamman oloiset. Salaa toivoisin kuuluvani niiden tukkajumalattarien joukkoon, joilla hiukset kietoutuvat tuuhealle, ilmavalle ponnarille, söpöt lettikampaukset syntyy hetkessä ja muutaman hiusosion letittäminen ei jätä jälkeensä muuten kaljulta näyttävää päätä. Harmi vaan, ettei kukaan ole kotiovelle saakka tuonut ratkaisukeinoa, ennen kuin vasta nyt!

new nordic IMG008

new nordic IMG005

Uskotte varmaan, että lähdin melko innokkaana testaamaan New Nordicin Hair Volume -tabletteja, joiden luvataan tukevan hiustenkasvua ja tuuheutta. Valmiste on uuden sukupolven ravintolisä, jonka teho perustuu omenoiden sisältämään proantosyanidiin. Aine aktivoi hiustuppea ja näin stimuloi hiusten kasvua ja tuuheutta sekä vähentää väliaikaista hiustenlähtöä. Mukana on myös hiusjuurelle suunnattua täsmäravinnetta kuten biotiini, aminohapot ja mineraalit, joten samalla tabletit tukevat hiuksen omaa pigmenttiä vähentäen ennenaikaista harmaantumista. Kuulostaako lupaavalta? Itse olen ollut aivan pähkinöinä tabletteja käyttäessäni, ja voin jo valmiiksi kuvitella, kuinka kohta kuljen paremmin voivat hiukset auki hulmuten, puhumattakaan pienestä toivonkipinästä ripsien kasvun suhteen.

new nordic IMG003

new nordic IMG006

Tottahan se on tietenkin, ettei mikään tuote voi saada aikaan ihmeparantumisia, enkä toki niitä odotakaan. Toivon kuitenkin, että saisin sitä kaivattua paksuutta ponnariin, vähemmän tippuilevia hiuksia lattioille ja näiden myötä ehkä varmuutta pitää hiuksia enemmän auki. Hair Volyme on mulla ollut käytössä nyt parin viikon ajan, mutta muutoksista voi puhua vasta kahden-kolmen kuukauden kuluttua. Suositeltava annos onkin yksi tabletti päivässä kolmen kuukauden ajan, ja sellaisen satsin saan arpoa nyt teillekin! Arvonta alkaa tästä hetkestä ja kestää aina keskiviikkoiltaan 24.8. saakka. Osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen, millaista apua toivoisit New Nordicin -hiustablettien sinulle tuovan. Onnea kaikille arvontaan, palaan omien hiustenkasvatuskokemusten kanssa vielä myöhemmin, kun koko kuuri on syöty loppuun!

Arkihommia

Lähtipä hyvinkin mallikkaasti liikkeelle mun töihinpaluu, sillä makaan täällä sohvalla saikkulaisena. Jo toista viikkoa olen yskinyt yötä päivää, ja vaikka aamulla ja päivällä olo tuntuu ihan normaalilta, niin iltaa kohden nousee aina pientä lämpöä ja yhtäkkiä koko kroppa tuntuukin kuin katujyrän alle jääneeltä. Päätin tänään käydä kuunteluttamassa keuhkoja varmuuden vuoksi, jotka oli onneksi täysin kunnossa, mutta tulehdusarvon näyttäessä 53:a on turha haaveilla huomenna töihin menemisestä. Lääkäri käski ottaa viikonlopun levon kannalta ja epäili muutenkin, että tautini on pitkittynyt siksi, etten osaa ottaa iisisti. Kuinkas otat iisisti kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, kysyn vaan??

arjesta IMG005 arjesta IMG004 arjesta IMG003

Jospa tästä nyt kuitenkin taudit vielä selätetään, ja ehkä ensi viikko jo näyttää meille tavallista arkea. Pääasia on se, että lapsilla on hoito alkanut ihan älyttömän hyvin, ja Nooakin nykyään jää iloisena touhuamaan eikä itke mun perään. Unet menee hyvin, poika syö normaalilla ruokahalulla ja pottailussakin on päiväkodin ansiosta otettu harppauksia eteenpäin. On ihan normaalia, jopa suotavaa, että lapsi jollain tavalla reagoi hoidon alkuun, mutta täytyy sanoa, että Nooan kanssa kaikki on mennyt ihanan pehmeästi ja pienillä reaktioilla. Moni asia on varmasti auttanut tilanteeseen sopeutumista, kuten Minean kanssa samassa paikassa oleminen ja se, että puisto ja hoitajat ovat meille ennestään tuttuja. Vinkkinä sanoisinkin kaikille hoidon aloittajille, että etukäteen kannattaa puistoilla päiväkodin puistossa, tutustuminen hoitajiin on hyvä aloittaa ajoissa jos mahdollista (viimeistään paria viikkoa ennen) ja mukaan hoitoon voi ottaa omia tuttuja leluja tai miksei kuviakin isommalle lapselle. Uuteen nukkumispaikkaan totuttelu voi viedä aikaa muutaman viikon, mutta kaikki alkaa vähitellen rullata omalla rutiinillaan, kun lapsi tottuu uuteen tilanteeseen.

arjesta IMG002

arjesta IMG001

Itseäni tietenkin äitinä stressasi ajatus lasten hoitoon viemisestä, enkä koskaan tule sanomaan, että se olisi alle 3-vuotiaalle hyvä vaihtoehto verrattuna kotona hoitamiseen, mutta tänä syksynä oli kuitenkin helpompi sanoa päiväkodin ovella heipat kahdelle lapselle kuin kolme vuotta sitten esikoiselleni. On selvää, että sisarukset ovat samassa ryhmässä toisilleen henkisenä tukena, ja siksi itsestänikään ei tuntunut niin pahalta ajatella 1,5-vuotiasta Nooaa hoidossa. Normaalissa päivärytmissä vien lapset puoli yhdeksäksi ja haen puoli kolmelta, joten hoitopäivät jäävät Minealla ja Nooalla kivan lyhyiksi. Silti tuntuu, että lapset on iltapäivisin (etenkin Nooa) melko väsyksissä, ja Pikku Kakkosta katsotaan usein lattialla makoillen. Ja ymmärtäähän sen, kyllä ne työpäivät väsyttää itseänikin näin alkuun varsinkin, kun uuden päivärytmin opettelu vie aikaa. Onko siellä ruudun takana muita uuden arjen aloittaneita, ja miten teillä on lapset sopeutuneet muutoksiin?

Hoidossa

Tästä maanantaista eteenpäin on meidän perheessä alettu totutella täysin uudenlaiseen arkeen. Lapset aloittivat täysipäiväisesti hoidossa ja meillä loppui Nikon kanssa loma, joten seuraavat vuodet painetaan niin sanotusti uraputkessa arjen kiireitä ihmetellen ja kesälomia odottaen. Ei sillä ettenkö ihan oikeasti viihtyisi työssäni, mutta lasten ollessa vielä näin pieniä on arki ehdottomasti helpompaa (ja varsinkin kiireettömämpää) kotona ollessa, enkä voi kieltää ettenkö hieman jännittäisi sitä, millainen tästä syksystä on tulossa. Kaikilla meillä on varmasti opeteltavaa ja totuteltavaa ennen kuin asiat lähtevät rullaamaan rutiinilla.

hoitoon IMG002

Viime keväänä tuskastelin sen kanssa, mistä hakisimme lapsille hoitopaikkaa – 1,5-vuotiasta Nooaa kun en halunnut kovin laitosmaiseen hoitopaikkaan, vaan ajatuksena oli mahdollisimman pehmeä lasku kotihoidosta päiväkotiin. Onneksemme entisen asuinalueemme lähistöltä löytyi mitä parhain hoitopaikka, ja päätimme laittaa molemmat lapset yksityiseen ryhmäperhepäivähoitoon. Minea ja Nooa saavat viettää koko päivän samassa ryhmässä, hoitajat ovat mitä ihanimpia ja sydämellisimpiä tyyppejä, ryhmäkoko on kivan pieni ja toimintatavat on lapsen mukaan hyvin joustavat. Päiväunia saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, tunnelma on rento ja ymmärtäväinen, mutta silti toiminta on suunnitelmallista ihan niin kuin missä tahansa päiväkodissakin. Itse asiassa meille on hoitoa valitessa aina vähiten merkinnyt se, millaisia tavoitteita tai toimintoja hoitopaikassa lapselle tarjotaan, koska alle kouluikäiselle on varmasti ihan riittävää se, että huolenpito on rakastavaa ja lapsesta välitetään aidosti – siinä sivussa on melko merkityksetöntä, missä iässä opitaan lukemaan tai painotetaanko arjessa taiteellista vai liikunnallista kehittymistä.

hoitoon IMG001

hoitoon IMG004

Minean kanssa hoidonaloitus on ollut superhelppoa, ja viime viikolla aloitettu tutustuminen jo osoitti sen, että tyttö tulee viihtymään uudessa hoitopaikassaan. Nooalla sujui parituntiset käynnit myöskin aika esimerkillisesti, mutta tänään unille oltiin menty huutaen ja itkevän pojan myös hain iltapäivällä kotiin. Lasten hoitopäivät onneksi jäävät noin kuusituntisiksi, mikä tulee osaltaan helpottamaan arjen väsymystä, mutta ensimmäinen kuukausi tai kaksi ovat varmasti ne vaikeimmat. Luulen, että Nooan osalta tilanne helpottuu vähän joka päivä, ja kunhan poika alkaa luottamaan hoitajiin, jää itkut luultavasti kokonaan pois. Tänään ikävän huomasi parhaiten siitä, kuinka Nooa halusi suurimman osan iltapäivästä istua sylissä, ja hoidossa pikkumies oli kuulema vähän väliä käynyt rutistamassa siskoaan, voi murua. Harmi että tähän samaan viikonalkuun Nooa sai yskänkin, ja nyt jännitetään tuleeko meille vielä joku kesäflunssa, joka ajaa koko porukan sängyn pohjalle..

hoitoon IMG003

Jos lapsilla on ollut totuttelemista hoidon kanssa, niin kyllä se vaan on itsestäkin tuntunut oudolta palata töihin. Yleensä meillä töissä tulee suurempia muutoksia noin kymmenen vuoden sykleissä, mutta itselläni on käynyt aavistuksen huono tuuri siinä, että molempien äitiyslomien jälkeen olen saanut palata muutosten keskelle. Se tietää automaattisesti paljon lisätöitä, uuden opettelua ja vanhojen tapojen uudelleen organisoimista. Lapsettomana ihmisenä olisin pelkästään innoissani kaikista niistä uusista mahdollisuuksista, joita muutokset aina tuovat tullessaan, mutta tässä tilanteessa luulen päällimmäiseksi kysymykseksi nousevan sen, mihin kaikkeen aikani tulee riittämään. Tiedättehän, kun haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutta silti toivoo arjesta löytyvän jotain mieleistä vastapainoa työnteolle? Mulle se mieluinen tekeminen tarkoittaa tätä blogia ja valokuvausta, joten koitan nyt saada kaiken tämän ja perheajan sopimaan kuvioihin parhaalla mahdollisella tavalla. Ihanaa joka tapauksessa että on työpaikka, johon palata, lapsille turvallinen ja huolehtiva hoitopaikka sekä itsellä mahdollisuus toteuttaa intohimon kohteitaan edes aika ajoin. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään raksaprojekti, niin eiköhän tälle syksylle ole meidän perheen suunnitelmat melko lailla selvät, luulen ainakin että ensi vuonna kevättalvella huokaisemme pari helpotuksen huokausta uudella terassillamme.

Onko siellä muita uuteen arkeen totuttelevia, ja millä fiiliksellä teillä on aloitettu/aloitellaan? Itse huomasin tänään sen, kuinka paljon helpompaa äitinä oli viedä kaksi lasta hoitoon yhden sijaan, mutta tunteikastahan se siltikin aina on. Tsempit kaikille töihin palaajille!

1 15 16 17 18 19 20 21 52