meidän perheen sottapytty

Huoh! POMPin kutsut on takanapäin, ja tällä hetkellä voin sanoa olevani melko poikki! Leipomista kuitenkin jäi vielä tällekin päivälle, sillä halusin suolaisten tarjoamisten olevan mahdollisimman tuoreita, ja siivoamiseen kului eilinen päivä. Kovin helpolla ei siis tällaisia kutsuja järjestetä, vaikka tällä kertaa yritinkin pitää tarjoilut mahdollisimman yksinkertaisina ja helposti toteutettavina.

Siivoamisesta on nykyään tullut meidän perheessä melkoinen projekti. Pablo on aina pelännyt imuria sekä luuttua, ja imuroidessa Minea usein pyytää syliin (taitaa siis imurin hurina vähän jännittää Mineaakin), joten mitään suursiivouksia meillä ei tehdä ellei molemmat lapset ole hoidossa. Pikaimurointeja harrastamme taas sitäkin useammin, ja minä jos joku tiedän, ettei siisti ja puhdas ole sama asia! Meillä on useimmiten hyvinkin siistiä ja tavarat piilossa kaapeissa omilla paikoillaan, mutta lattiat on hyvin harvoin putipuhtaat tai kylpyhuoneen tasot ja hanat tahrattomat. En tiedä, onko kellään teistä samaa vikaa, mutta minä en vain pysty rentoutumaan sotkussa enkä siedä irtonaista tavaraa ympärilläni. Myöskin reissusta tullessa laukut on purettava ihan ensimmäisinä ennen kun kotona voi tehdä mitään muuta!

Meillä on jo pitkään ollut sisustuksen päävärinä valkoinen, ja moni varoitteli meitä etukäteen siitä, kuinka mahdotonta olisi elää lapsen kanssa valkoisessa kodissa. Kokemukseni perusteella lapsen kanssa on jopa helppoa elää siististi, mutta mahdottomaksi homma menee jos omistaa koiran. Varsinkin jos koira on ryttykuonoinen kuten meidän Pablo! Eilen sain nimittäin jälleen hangata seinistä Pablon turkin jättämiä tummia vanoja ja ovista kuolatahroja. Lisäksi sohviemme alaosat tummuvat hetkessä, kun Pablo sattuu tykkäämään itsensä kyhnäämisestä niitä vasten, mikäli ulkona on ollut yhtään sateinen keli.

Tottakai Pablosta on hurjasti meille iloa, ja varsinkin Minea suorastaan jumaloi Pabloa. Usein ensimmäisenä herättyään Minea huutaa Pabloa meidän makuuhuoneeseen ja alkaa kikattamaan kun Pablo tulee nuolemaan varpaita. Aikoinaan halusimme ehdottomasti koiran, joka olisi riittävän pieni mukaan otettavaksi eikä rodulle ominaisiin piirteisiin kuuluisi haukkuminen. Ranskanbulldogit ovat myös ihanan peruslaiskoja koiria, suurimman osan ajasta Pablokin tykkää loikoilla sohvalla ja tarkkailla toisella silmällä muiden perheenjäsenten toimia. Ainut mutta tässä rodussa on tuo sottaisuus, jonka virkaa ainakin Pablo toimittaa meillä täydellisesti.

Minä olen elänyt lähes koko elämäni koiran kanssa, joten ilmankaan en oikein osaisi olla..ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin roduksi vielä valikoituu jokin ihana valkoinen pieni puudeli, mutta toistaiseksi täällä taistellaan yhä valkoisille laatoille pudonneiden mustien karvojen ja satunnaisesti seinistä löytyvien kuolajälkien kanssa..

Kun nyt siivoamisesta innostuin höpisemään, niin jatketaan samalla linjalla ;)! Jostain syystä meillä on viime aikoina jäänyt yhä useammin Minean vaaleisiin vaatteisiin tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussa edes Vanishillä. Löytyisikö keltään hyviä vinkkejä? Harmittaa kun niin monet paidat ja housut ovat käyttökelvottomia sotkujen vuoksi enkä olisi valmis luovuttamaan tahrojen suhteen ihan vielä. Yhdetkin kerran käytetyt Pompin leggarit ovat nyt toinen lahje violettina, kun Minea kaatoi päällensä mustikkakakeittoa, ja Zaran uudessa raitapaidassa on joka toisessa valkoisessa raidassa ties mitä ruokaa..

P.S. Bongasitteko kuvista jotain pientä uutta olohuoneen sisustuksessa? Niistä ja POMPin kutsuista myöhemmin lisää, nyt hyvää yötä kaikille!

suklaa-karamellineliöt (eli Twix-palat)

Huomiset POMPdeLUX-kutsut on vaatineet tämän bloggaajan täyden huomion eilisen ja tämän illan. Leipomisen aloitin oikeastaan jo viime viikolla tekemällä cake popseja pakkaseen, jotta kutsuja edeltävänä iltana ei tarvitsisi rehkiä itseään väsyksiin. Tiedän kyllä, ettei kutsujen pääroolissa ole tarjoamiset, mutta tykkään niin äärettömän paljon leipomisesta, ja harvoin meillä järjestetään mitään peruskahveja erikoisempaa. Tänään hommaa mutkisti hieman se, että olin kotona vasta kuudelta ja viikonloppuna sain tartutettua itseeni syysnuhan!
Kutsut ajattelin nuhasta huolimatta pitää, sillä kyse ei taida tällä kertaa olla mistään sen pahemmasta (toivottavasti!). Eikä kaikkia leipomuksiakaan millään jaksaisi ihan yksin syödä ;)! Eilen tein jääkaappiin odottamaan herkullisen makeita suklaa-karamellipaloja, jotka muistuttavat maultaan kivasti twix-patukoita. Ohjeen löysin keväällä Suklaaunelmat-kirjasta, ja sen jälkeen näitä on meillä tehty useampaankin otteeseen. Netistä vastaavia ohjeita löytyy nimellä miljonäärin muropalat.
Suklaa-karamellineliöt

pohja:
75 g pehmeää voita
0,75 dl tummaa kidesokeria (itse käytin tavallista)
2 dl vehnäjauhoja
vajaa desi kaurahiutaleita

karamellitäyte:
25 g voita
25 g tummaa kidesokeria (tai tavallista)
2 dl maitotiivistettä (=1 prk)

kuorrute:
100 g maitosuklaata
koristeluun valkosuklaata

Vaahdota margariini ja sokeri, ja vatkaa sekaan jauhot ja kaurahiutaleet.
Painele taikina neliskulmaiseen vuokaan (20cm).
Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kuumenna karamellitäytteen ainekset kattilassa jatkuvasti hämmentäen.
Kiehauta miedolla lämmöllä, ja anna poreilla 3-4 minuuttia, kunnes seos on sakeaa.
Kaada karamellitäyte jäähtyneen pohjan päälle.

Sulata maitosuklaa kattilassa miedolla lämmöllä tai mikrossa.
Kaada suklaa jäähtyneen karamellitäytteen päälle ja koristele valkosuklaalla.
Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi.

DIY: helppo sängynpääty

Uusien olohuoneen verhojen lisäksi ehdin teille jo muutamaan otteeseen mainita, että myös makuuhuoneeseen olisi lähipäivinä tulossa jotain ihanaa uutta. Tämä oli se projekti, jonka parissa vierähti muutama ilta viime viikolla (kiitos näppärälle miehelleni, joka työn toteutti minun alkusuunnitelmieni pohjalta!). Lopulta yllätyin, kuinka nopeasti valmista tulikaan, kunhan kaikki tarvittavat materiaalit oli valmiiksi hankittuina!

Vajaa pari vuotta sitten vaihdoimme tavallisen runkopatjasänkymme laadukkaaseen Wonderlandin kangasverhoiltuun jenkkisänkyyn, kun huomasimme tarpeen eri kovuisille patjoille mieheni kanssa. Tällöin harkitsimme pitkään myöskin sängynpäädyn ostoa, mutta sänkymallistojen omat päädyt ei oikein meitä vakuuttaneet ulkonäöllään. Kävimme jopa katsomassa Ikean edullista vaaleanharmaalla verhoiltua päätyä, mutta mieheni totesi sen olevan liian perinteinen. Ja toiseksi, värikin olisi ollut täysin väärä makuuhuoneemme värimaailmaan..

Etsiskelyjemme tuloksena syntyi idea itse tehdystä sängynpäädystä ja kuten huomaatte jäi idea muhimaan melko pitkäksikin aikaa. Jostain syystä tästä tuli sellainen sitten joskus -projekti, vaikka nyt toteutuksen jälkeen täytyy sanoa, että tämä olisi varmasti tehty jo aikoja sitten, jos olisimme tienneet, kuinka helpolla ja nopeasti valmista saa aikaan (ja kokonaiskustannukset vähän alle 150€!). Haimme rautakaupasta vanerilevyn, Jyskistä vaahtomuovipatjan, Eurokankaasta vanua, päällyskankaan sekä karhunlankaa ja kahdeksan nappia päällystettiin alan erikoisliikkeessä.

Kuinka näistä tarvikkeista sitten syntyi meidän sängynpääty? Aluksi luulin löytäväni lähes kaikki tarvikkeet levyä lukuunottamatta Eurokankaasta, mutta siellä henkilökunta osasi neuvoa meitä viemään napit päällystettäviksi. Vaahtomuovia emme myöskään löytäneet kuin valmiiden patjojen muodossa, joten se määräsi päädyn maximikorkeuden. Toki leveämpiäkin olisi löytynyt, mutta meille 80cm patja sopi hyvin.

Rautakaupasta saimme vanerin valmiiksi mittoihimme leikattuna (170x80cm), ja saman kokoiseksi lyhensimme patjan. Patja liimattiin levyyn kiinni ja toiselle puolelle piirsimme nappien paikat. Mieheni porasi pienet reiät nappien kohtiin, jonka jälkeen asettelimme vanulevyn (vahvikkeeksi) yhdessä päällyskankaan kanssa patjan päälle ja nidoimme ne toiselle puolelle levyä tiukasti kiinni. Kankaan kiristämisessä kannattaa olla tarkka, että reunoista tulee suorat eikä ne lähde laineilemaan jostakin kohtaa kireämmän kankaan vuoksi.

 

Päällyskankaaksi kangaskaupassa neuvottiin aidon silkin sijasta ottamaan jäljitelmää kulutuksen- ja auringonkeston vuoksi. Samalla kankaalla päällystimme napit (alle kympillä), jotka kiristimme karhunlangalla levyn toiselle puolelle. Laitoimme myös vastakkaiselle puolelle napin, jotta saimme sidottua langat johonkin kiinni. Päädyn laitoimme seinään kiinni pienillä metallisilla koukuilla, joille mieheni porasi levyyn reiät.

Miltä kokonaisuus näyttää? Me tykätään tosi paljon, ja saatiinpa jo veljeltäni tilaus tehdä pääty hänellekin! Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että vaihdoin vielä sittenkin ne beiget silkkiverhot kevyempiin valkoisiin, ja ajattelin joku päivä hankkia tilalle perusvalkoiset voileverhot. Tyynytkin sängylle ovat jälkeen kerran vähän vielä hakusessa, mutta ainakin nuo Lennolin Jukka Rintalan suunnittelemat tyynyliinat käy hyvin tunnelmaan. Ehdotuksi kivoista koristetyynynpäällisistä otetaan vastaan :)!

1 … 384 385 386 387 388 389 390 … 395