Virallinen 1-vuotispäivä on nyt takanapäin, ja sehän tarkoittaa sitä että meillä on sanottu hyvästit vauvavuodelle. Toisaalta se tekee haikeaksi, ettei meillä enää tule koskaan olemaan vauvaa, mutta toisaalta voin vähitellen huokaista helpotuksesta kun yötkin on alkaneet sujua paremmin, ja omatoimisempi poika viihtyy vähän paremmin muuallakin kuin äitin sylissä. Vaikka kuinka olen molempia vauvojani aina rakastanutkin, luulen silti enemmän nauttivani taaperoajasta, noista huolettomammista päivistä, jolloin ei tarvitse stressata pienen vauvan lohduttomasta itkusta, maidon riittävyydestä tai koko ajan tihenevistä yöheräilyistä. En ole mitään erityisen menevää tyyppiä, mutta antaahan sekin arjelle ja omalle jaksamiselle taas uusia mahdollisuuksia kun lapsen ruokkijaksi ja sylin tarjoajaksi vähitellen kelpaa joku muukin kuin äiti, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

Nooan juhlat pidettiin sunnuntaista tiistaihin niin että ensin kävi sukulaiset, sitten parina päivänä ystäviä lapsineen. Kaikki ei olisi mitenkään mahtuneet juhlimaan samaan aikaan, ja vaikka kolmessa päivässä on tekemistä siinäkin, oli kivempi että porukkaa kävi pienemmissä erissä. 1-vuotissynttäreille ei mielestäni tarvitse keksiä mitään ohjelmaa tai hommata lapsivieraille kiitoslahjoja, koska itse sankarikaan ei sellaisten päälle vielä ymmärrä, joten juhlissa vain leikittiin, herkuteltiin ja juteltiin. Nooakin on koko ajan enemmän alkanut nauttia muiden seurasta, ja huomaa että poika viihtyy ihan erityisen hyvin touhuamassa Minean huoneessa kun ympärillä on muitakin lapsia leikkimässä. Harmi että juuri nyt samaan aikaan Minealle on Lego friendsit se tärkein juttu barbien lisäksi, ja suht usein lastenhuoneen ovi joudutaan pitämään Nooalta kiinni Minean leikkiessä kavereiden kanssa. Synttäripäivänä oltiin Minean kanssa sovittu, että Nooan pitää päästä kaikkiin leikkeihin mukaan, ja superhienosti Minea Nooaa huomioikin. Isosisko lauloi onnittelulaulut moneen kertaan, antoi jatkuvasti onnitteluhalauksia, auttoi avaamaan lahjat ja huolehti siitä, että Nooakin varmasti sai maistaa synttäriherkkujaan. Vain yhdestä lahjasta meinasi tulla riitaa kun Minea haluaa sillä leikkiä ihan yhtä paljon kuin Nooakin. Nyt Mineallakin on kuulema oma mopo synttäritoivelistallaan, mutta mä ehkä vähän jopa toivon että se ehtisi unohtua tässä parin viikon aikana kun uutuudenviehätys vähän laantuu.. Meidän 84 neliötä ja kaksi ympäriinsä mopoilla rellestävää lasta ei kuulosta niin kovin houkuttelevalta!

Näitä kuvia otin maanantaina kun meillä kävi blogimammaporukkaa onnittelemassa Nooaa. Kertun pojalla ja Nooalla sattui olemaan melkein samishousut, Lauran ja Essin tytöillä oli samat Pompin mekot ja me Even kanssa ihastuttiin Katriinan Nean mekkoon niin että tilattiin meidänkin tytöille samat. Ai eikö meidän porukassa kukaan keksi mitään omaa :D! Ei me sentään sovita, mitä lapsillemme puetaan päälle, vaan samistelut menee ehdottomasti kyllä sen piikkiin, että meillä kaikilla on hyvin samanlainen maku niin lastenvaatteiden kuin sisustuksenkin suhteen.

Sunnuntaille leivoin kaikki tarjottavat itse, mutta kaveripäivät menin helpommalla kaavalla. Suolaisena pizzapalat, kanapiirakka ja kinkkuleivät, ja makeat herkut saatiin ybertaitavalta Minna Bakesilta. Harmitti suunnattomasti, että päivä oli koko vuoden harmain niin ettei kuvat tahtoneet millään onnistua, mutta kyllä näistäkin varmasti näkee sen, millaisia luomuksia herkut oli. Jyväskyläläisenä ei tulisi nykyään mieleenikään enää käyttää muita leipureita, kun omasta kotikaupungista saa jotain näin spessua, vai mitä sanotte te muut jotka olette Minna Bakeseja päässeet maistamaan? Ja ei, tämä ei ole mikään kaverikehu, vaan ihan oikeasti näitä upeita herkkuja tulee tilattua muutenkin. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon leivon itsekin, niin voin sanoa etten ihan mistään peruspullasta maksaisi ulkopuoliselle leipojalle – puhumattakaan siitä että muuten ajaisin toiselle puolelle kaupunkia hakemaan muutamaa muffinssia perjantain iloksi.

Mitä meillä sitten oli synttäreillä tarjolla? Banana cake with vanilla frosting, Custom sugar cookies, White chocolate lemon curd macarons ja White chocolate lemon curd cupcakes. Koitin tätä postausta varten miettiä omaa lemppariani tarjottavista, mutta en ihan rehellisesti sanottuna osannut valita! Maistelin kaikkea useamman kierroksen, päätin myöhemmin tilata ainakin näitä valkosuklaa-lemon curd macaronseja ja kuppikakkuja ihan vaan itselleni syötäväksi, ja olisipa ihana joskus yllättää ystäväkin pienellä rasialla macaronseja. Tiesittekö, että Minna Bakes järjestää silloin tällöin Cupcake Fridayn, jolloin on mahdollista tilata pienempi, esim neljän, setti kuppikakkuja? Näitä perjantaispesiaaleja olen itsekin paristi hyödyntänyt aloittaen viikonlopun herkkuhetkellä naapurin kanssa. Kannattaa seurata Minna Bakesin facebookista lisäinfoa.

Nooan synttäreiden teemaa tai värejä en ollut miettinyt etukäteen ollenkaan, vaan kyselin olisiko Minnalla heittää mitään ideaa. Minna oli sopivasti lanseeraamassa uutuutena söpöjä pilvikeksejä, jotka sopi pienen taaperon synttäreille paremmin kuin hyvin. Lisäksi Minna ehdotti sitruunauutuuksia, ja siitä keksin teemavärin yhdessä pikkupoikien kestosuosikin vaaleansinisen kanssa. Kakun Minna ideoi väriteemaa noudattaen, ja annoin vapaat kädet senkin suhteen, koska tiesin että lopputuloksena saan sitä taattua tyylikästä Minna Bakesia. Ja upeahan siitä tulikin! Kaikki Minna Bakesin kakut on korkeita, näyttäviä ja tyylikkäästi koristeltuja. Nooan kakussa banaanipohja toimi loistavasti, ihan niin kuin kuppikakuissa valkosuklaa ja sitruuna. Tiedän, että tämä menee nyt pelkäksi hehkutukseksi, mutta samaa sanoi kaikki vieraatkin maistellessaan herkkuja.

Askartelin yhdessä ystävän avustuksella joitakin koristeita synttäreille, mutta pompomeja ja viirejä tärkeämpiä kattauksessa oli itse kakku ja muut herkut, ja ne olisikin kaikessa näyttävyydessään varmasti riittäneet. Nooalle löytyi juhla-asu valmiina kaapista eli Zaran henkselihousut ja Pompin pellavapaita Popin rusetilla, eikä Mineallekaan ostettu mitään uutta, vaan vanha Pompin mekko kelpasi hyvin. Loppujen lopuksi melkeinpä ihmetyttää, kuinka rennosti kaikki sitten kuitenkin meni – vaikka aloin viime tipassa vielä hommaamaan lisää koristeita, niin osa jäi laittamatta ja olin lopputulokseen tosi tyytyväinen ihan näinkin. Nyt kun näistä ekoista synttäreistä on selvitty, aletaan jo suunnitella seuraavia. Niissä stressitaso voikin nousta vähän korkeammalle, sillä Minea osaa jo itsekin vaatia tiettyjä juttuja ja toivoo tietenkin niitä THE Frozen-bileitä!