Talvista tunnelmaa

Kaupallinen yhteistyö Keskimaan kanssa

Ensi viikolle on lupailtu jo pientä pakkasta, joten toive talvesta ei välttämättä olekaan enää niin kaukana. Vuodenajat ei meillä yleensä näy sisustuksessa sen ihmeemmin, tai ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin omassa lapsuuskodissani, jossa vaihdettiin vuodenaikojen mukaan verhot, koristetyynyt ja asetelmat kaappien tasoilla. Talven myötä olen lähinnä lisäillyt kotiin taljoja, vilttejä ja kynttilöitä sekä muuttanut värimaailmaa aavistuksen pehmeämmäksi. Myös jouluvalot asennan useimmiten marraskuun aikana ja isot lyhdyt etupihalla toimivat nekin kivasti yhdessä oveen ripustetun kranssin kanssa.

Olen tänä talvena erityisen viehättynyt maanläheisistä ruskean, beigen ja kitin sävyistä, ja samoilla väreillä ajattelin koristaa tänä vuonna myös joulun. Kävin hakemassa inspiraatiota talviseen kotiin Palokan ABC:n yhteydessä olevasta Finnmarin myymälästä, jonka valikoimista löysin paljon ihania kippoja, koreja, maljakoita, tekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta kodintavaraa. Palokan myymälä on vielä melko uusi, avattu vasta kesällä, mutta brändi on meille  suomalaisille varmasti tuttu jo monen vuoden takaa. Osalle ihmisistä Finnmari tuo ensimmäisenä mieleen kynttilät, mutta valikoimasta tosiaan löytyy laajasti tuotteita kodin sisistusesineistä pienhuonekaluihin ja joitakin kylpyhuoneen kosmetiikkatuotteitakin. Keski-Suomen alueelta myymälöitä sekä kumppanuusmyymälöitä löytyy Jyväskylän lisäksi esim Viitasaarelta ja Äänekoskelta.

Meidän kodin talveen valitsin Finnmarilta kauniita punottuja koreja eri kooissa ja sävyissä, olohuoneeseen rahin ja valkoisen karvatyynyn sekä valkoisen pelkistetyn maljakon keittiön pöydälle. Myös pöydällä näkyvä posliininen kannu on Finnmarin valikoimaa, sen tosin ostin jo kesällä mehukannuksi ja nyt se palvelee glögin kaatimena. Instagramia seuraavat huomasivatkin ehkä myös suuren jalallisen kukkaruukun, josta haaveilin stoorin puolella pihaistutuksiin ja mieleeni jäi pieni valkoinen kipsipatsaskin, jotka ovat nyt niin kovin muodikkaita koriste-esineinä.

Toinen erityisen suosittu trendi tämän hetken sisustajilla on korit! Niitä näkyy kaikkialla, niin lehtien sivuilla kuin somessakin, ja täytyy myöntää itsenikin hurahtaneen koreilla sisustamiseen. Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja kerroksellisuutta meidän muuten niin pelkistettyyn ja hillittyyn kotiin, samoin kuin tuo karvatyynykin. Entä mitäs tykkäätte rahista? Meillä oli aikoinaan sisalmattokin, mutta sen jälkeen kun sain sen pilattua ulkona sateessa olen haaveillut jostain kivasta punosistuimesta, jonka paikkaa voisi vaihdella sisälle ja ulos parvekkeelle. Näitä kaksi pienen metallipöydän kaveriksi, paljon viherkasveja ja tunnelmavalot yläpuolelle – täydellisen parvekkeen sisustus!

Samalla reissulla valitsin Finnmarin myymälästä myös joitakin suosikkejani joulukoristeiden puolelta. Viime viikon kiireiden jälkeen olen yrittänyt vähitellen kääntää ajatuksia jouluun, sen suunnitteluun ja tunnelman luomiseen kotona. Piakkoin tiedossa on siis vielä inspiraatiota jouluun, teidän toivepostauksienne innoittamana.

Tuoli, joka vielä etsii paikkaansa

Tuleekohan koskaan sitä päivää, jolloin tyytyväisenä katselen kotiamme ja totean, että no nyt tuli valmista. Sisustus olisi niin valmis, ettei haavelistalla enää olisi yhtään huonekalua tai valaisinta, ja kaikki ikään kuin loksahtaisi paikoilleen. Tyyli olisi kaikissa huoneissa yhteneväinen, sävymaailma päätetty vuosiksi eteenpäin ja tavaraa olisi juuri sopivasti niin ettei mitään olisi tulossa sisään enkä myöskään kokisi tarvetta kantaa mitään ulos.

Sisustusta harrastavana ihmisenä voi olla mahdotona olla kokonaan ostamatta mitään uutta, mutta huomaan vähitellen kaipaavani jonkinlaista pysyvyytä kotimme ilmeeseen. Yleensä sanotaan, ettei sisustusta tulisi tehdä liian valmiiksi liian nopeasti, mutta puolitoista vuotta tässä kodissa asuneena toivoisin, että voisin jo vähitellen saada ne hankinnat tehtyä, joiden tiedän olevan edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Takka, yläkertaan muutama matto, keittiön seinälle hyllyt ja valaisimet, olohuoneeseen sohvapöydät.. Nämä kävisin kaupasta ihan ensimmäisenä hakemassa, jos vain voisin.

Budjetin sanellessa hankintojen tahdin ja ajankohdan on kuitenkin ollut pakko tyytyä odottamaan ja toisaalta keksiä muita keinoja saada sisustus valmiimmaksi. Maanläheiset, melko kylmät sävyt tulevat varmasti aina olemaan meidän kodin punainen lanka, mutta mustan, harmaan ja valkoisen rinnalle olen jo pidemmän aikaa kaivannut myös beigeä ja ruskeaa. Niinpä olen vähitellen lisännyt beigen eri sävyjä ympäri kotia, sopiihan se hyvin yhteen myös vaneripintojen kanssa, joita meiltä löytyy useammastakin huoneesta.

Olohuoneen ilme on pysynyt melko entisellään muuten paitsi että viime viikolla sinne kannettiin Ikean Råane-tuoli. Bongasin tuolin jo aikaa sitten Ikean pressikirjeestä ja päätin että yksi tuollainen on minunkin saatava – ellei se sopisi sisälle, sijoittaisin sen ensi keväänä yläkertaan parvekkeelle. Nyt tuoli on saanut ainakin toistaiseksi jäädä sisätiloihin, vaikkakin se saattaa vielä siirtyä alhaalta yläkerran aulaan, mikäli joku päivä törmään edulliseen mustaan ruokapöytään.

Mitäs sanotte tuosta nojatuolista? Tuskin 59:llä eurolla parempaakaan voisi löytyä, ja tuoli on juuri siksi monikäyttöinen, että se soveltuu myös ulkokäyttöön. Pysyvyyteen yritän nimittäin kiinnittää huomiota myös siinä mielessä, että aikomukseni on tehdä vain sellaisia hankintoja, joiden uskon olevan ajattomia ja näin kestävän käytössä vuodesta toiseen. Olen ennemmin ollut ostamatta ollenkaan kuin ostanut mitään sellaista, jonka tiedän jo lähtökohtaisesti olevan vain väliaikaista. Toki hutejakin tulee (kuten keittiön valaisimet), mutta pääasiassa on helppo onnistua, jos vain tuntee oman tyylinsä. En ehkä voi sanoa olevani tässä vielä kovinkaan taitava, mutta hyvä alku on parempi sekin kuin ei mitään!

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

1 2 3 4 5 28