Tuoli, joka vielä etsii paikkaansa

Tuleekohan koskaan sitä päivää, jolloin tyytyväisenä katselen kotiamme ja totean, että no nyt tuli valmista. Sisustus olisi niin valmis, ettei haavelistalla enää olisi yhtään huonekalua tai valaisinta, ja kaikki ikään kuin loksahtaisi paikoilleen. Tyyli olisi kaikissa huoneissa yhteneväinen, sävymaailma päätetty vuosiksi eteenpäin ja tavaraa olisi juuri sopivasti niin ettei mitään olisi tulossa sisään enkä myöskään kokisi tarvetta kantaa mitään ulos.

Sisustusta harrastavana ihmisenä voi olla mahdotona olla kokonaan ostamatta mitään uutta, mutta huomaan vähitellen kaipaavani jonkinlaista pysyvyytä kotimme ilmeeseen. Yleensä sanotaan, ettei sisustusta tulisi tehdä liian valmiiksi liian nopeasti, mutta puolitoista vuotta tässä kodissa asuneena toivoisin, että voisin jo vähitellen saada ne hankinnat tehtyä, joiden tiedän olevan edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Takka, yläkertaan muutama matto, keittiön seinälle hyllyt ja valaisimet, olohuoneeseen sohvapöydät.. Nämä kävisin kaupasta ihan ensimmäisenä hakemassa, jos vain voisin.

Budjetin sanellessa hankintojen tahdin ja ajankohdan on kuitenkin ollut pakko tyytyä odottamaan ja toisaalta keksiä muita keinoja saada sisustus valmiimmaksi. Maanläheiset, melko kylmät sävyt tulevat varmasti aina olemaan meidän kodin punainen lanka, mutta mustan, harmaan ja valkoisen rinnalle olen jo pidemmän aikaa kaivannut myös beigeä ja ruskeaa. Niinpä olen vähitellen lisännyt beigen eri sävyjä ympäri kotia, sopiihan se hyvin yhteen myös vaneripintojen kanssa, joita meiltä löytyy useammastakin huoneesta.

Olohuoneen ilme on pysynyt melko entisellään muuten paitsi että viime viikolla sinne kannettiin Ikean Råane-tuoli. Bongasin tuolin jo aikaa sitten Ikean pressikirjeestä ja päätin että yksi tuollainen on minunkin saatava – ellei se sopisi sisälle, sijoittaisin sen ensi keväänä yläkertaan parvekkeelle. Nyt tuoli on saanut ainakin toistaiseksi jäädä sisätiloihin, vaikkakin se saattaa vielä siirtyä alhaalta yläkerran aulaan, mikäli joku päivä törmään edulliseen mustaan ruokapöytään.

Mitäs sanotte tuosta nojatuolista? Tuskin 59:llä eurolla parempaakaan voisi löytyä, ja tuoli on juuri siksi monikäyttöinen, että se soveltuu myös ulkokäyttöön. Pysyvyyteen yritän nimittäin kiinnittää huomiota myös siinä mielessä, että aikomukseni on tehdä vain sellaisia hankintoja, joiden uskon olevan ajattomia ja näin kestävän käytössä vuodesta toiseen. Olen ennemmin ollut ostamatta ollenkaan kuin ostanut mitään sellaista, jonka tiedän jo lähtökohtaisesti olevan vain väliaikaista. Toki hutejakin tulee (kuten keittiön valaisimet), mutta pääasiassa on helppo onnistua, jos vain tuntee oman tyylinsä. En ehkä voi sanoa olevani tässä vielä kovinkaan taitava, mutta hyvä alku on parempi sekin kuin ei mitään!

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

Tavarat joita on kaikilla

Muistan kuinka rakentamisen aikoihin pohdiskelin meille hankittavia huonekaluja sekä muita sisustusjuttuja monienkin ystävieni kanssa, ja joskus keskustellessa törmäsin yhteen melko yleiseenkin ajatukseen. Älä osta ainakaan sitä, koska niitä on nykyään kaikilla! Ne on jo niin nähty, kannattaako niitä ostaa omaan kotiin.. Noita löytyy varmasti jokaikisestä blogikodista!

Tottahan se on, lehtien ja etenkin sosiaalisen median ansiosta trendit leviävät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja sisustamisesta on tullut niin sanotusti kaikenkansan huvia. Enää ei tarvitse erityisesti panostaa löytääkseen hyviä ideoita sisustukseen, ja on helpompi seurata niiden perässä, jotka osaa, kuin tehdä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Totta on myös se, että meiltäkin löytyy monia sellaisia huonekaluja ja ratkaisuja, jotka on jo moneen kertaan nähty tai niitä blogihittejä, joita saa katsella instafeedissä lähes joka kuvassa. Onhan meillä esimerkiksi string-hyllyjä, Eamesin tuoleja, Menun suolasirottimet, voimistelurenkaat, Söderhamn-sohvaa ja niin edelleen.

Kuitenkin kaikesta huolimatta nämä ärsyttävyyteenkin asti näkyneet tavarat on meillekin päätyneet, koska loppujen lopuksi kysymys on siitä, ketä varten kodin ratkaisuja tehdään. Onko tarkoitus löytää omalle perheelle sopivat ratkaisut, muiden silmiä hivelevät kokonaisuudet vai sisustuslehtiin sopivat yhdistelmät. Toki nämä kaikki voivat yhdistyä yhdessä ja samassa sisustuksessa, mutta samalla täytyy muistaa ettei trendien seuraamisessa ole siinäkään mitään pahaa. Vaikka joskus tuntuisikin, että kaikilta löytyy samat tavarat kuin omasta kodista, niin väittäisin jokaisen kodin kuitenkin olevan viime kädessä asujiensa näköinen. Sama huonekalu voi saada eri ympäristöissä täysin uusia näkökulmia ja olla omistajiensa tyylin mukaan joko moderni, romanttinen tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä yhdenkään sisustajan tavoitteena varmaankaan ole luoda kopiokotia jostain toisesta.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, ettei ostopäätökset ole ainakaan meitä kaduttanut sillä ajatuksella, että kaikilla muillakin on. Me somea seuraavat ihmiset emme kuitenkaan ole yhtä kuin kaikki, joten vaikka jokin näkyisi julkisuudessa paljon, ei se tarkoita sitä että naapurustossa talot olisivat pelkkiä toistensa kopioita. Itse asiassa on aika ihanaa, että voi bongata muilta niitä moneen kotiin sopivia trendijuttuja ja yhdistellä niitä esineisiin ja tyyleihin, jotka ovat omaa makua kaikkein lähimpänä. Kaikkea ei tarvitse keksiä ja selvittää itse, ideoita voi poimia vähän sieltä täältä ja lopputuloksena saa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

1 2 3 4 5 28