VIIHDYKETTÄ AUTOMATKOILLE

Takaisin kotona ollaan! Parissa päivässä tuli istuttua autossa niin monta kilometriä etten halua edes ajatella. Nyt sitä vielä pystyy, tästä kuukausi eteenpäin niin ei varmaan enää tarvitse haaveilla jättimahan kanssa minkäänlaisista automaratooneista..

Nykyään sitä ei muuten tule edes ajateltua millaista helvettiä meillä kaikki automatkat oli vielä pari vuotta sitten. Minea ei viihtynyt autossa alle vuoden ikäisenä ollenkaan ja matkat oli pakko koittaa sijoittaa päiväuniaikaan. Sehän tarkoitti sitä että kahden erillisen pätkän ajaminen saman päivän aikana oli mahdottomuus tällä systeemillä, tai sitten toisella näistä matkoista saatiin nauttia hermojakiristävästä huutokonsertista. Naksuilla ja rusinoilla saatiin ostettua aina muutama minuutti hiljaisuutta kerrallaan, kunnes suunnilleen vuoden iästä eteenpäin Minea alkoi tajuamaan leluista, kirjoista ja muista viihdykkeistä enemmän ja niilläkin päästiin kilometrejä eteenpäin. Paitsi että meillä Niko ajaa melkeinpä kaikki automatkat ja mä olen lapsuudessa kärsinyt autopahoinvoinnista. Vielä nykyäänkään ei tarvitse haaveilla lukevansa kirjaa tai tekevänsä muutakaaan kovin hyödyllistä – myöskään Minean viihdyttäminen takapenkillä ei ollut se helpoin tehtävä kun parin minuutin välein oli taas tuijotettava edessä avautuvaa tietä. Voitte siis varmaan kuvitella, ettei meiän perheessä harrastettu kovinkaan monia hupimatkoja ihan vaan moikkaamaan kavereita tai sukulaisia..tai jos harrastettiin niin perille päästyä meillä molemmilla vanhemmilla oli todennäköisesti hermot jo niin kireällä että tekohymyn ylläpitäminen vaati suorastaan uuvuttavaa ajatustyötä.

 autossa IMG1autossa IMG2 autossa IMG3

image

Aika erilaisissa tunnelmissa meillä onneksi nykyään ajetaan. Eilinen kotiinpaluu sujui yhdellä pysähdyksellä, joulupukilta saadulla eläinkirjalla, Netflixin Halinalleilla ja kerran läpi kunnellulla Robinin 16-levyllä. Lyhyemmillä matkoilla autossa yleensä pauhaa Robin, melkein ärsyttävyyteen asti sillä lähes vuosi putkeen on kuunneltu yhtä ja samaa cd:tä, ja voin sanoa että biisit alkaa meikäläiselläkin olla hyvin hallussa. Pitkillä matkoilla ehdoton pelastus on ollut padi ja Netflix. Youtuben videoista ei koskaan oikein tiedä mitä saa, kun taas Netflixissä voi halutessaan luoda lapselle oman profiilin, jonka sisältö on rajattu. Minean ykkösohjelmat tällä hetkellä on Halinallet ja Barbit, joita tuijottaen puolentoista tunnin ajomatka sujuu uskomattoman leppoisasti! Löytyy meiltä äitini kannettava dvd-soitinkin, mutta sen kanssa saisi olla kanniskelemassa mukanaan leffoja, plus että akku kestää varmaan alle puolet siitä mitä padissa.

Nyt sitten jännityksellä odotellaan millainen tapaus paljastuu tästä meidän kakkosvauvasta. Viime kerran kauhukokemukset mielessä ollaan jo ennakkoon kateltu uutta autoa sillä ajatuksella, että kahden lastenistuimen väliin olisi hyvä mahtua vielä yksi aikuinen. Kertokaahan tekin kokemuksianne, miten matkat vauvan kanssa on sujuneet ja onko kakkonen ollut yhtä helppo tai hankala.

TAAPERO ELOKUVISSA

 

Kuvat Finnkino

Muistan kuinka suunnittelin jo Minean vauva-aikana meneväni joku kerta elokuviin päivänäytökseen, joissa vauva saa olla mukana. Näissä näytöksissähän äänet on säädetty hiljaisemmalle, elokuva on joku pikkulastenkin silmille sopiva, valoja ei hämärretä kokonaan eikä penkeilläkään ole pakko istua, vaan etuosaan on jätetty vauvoille leikkitilaa. Ajatuksena tuo kuullosti kiinnostavalta, mutta kertaakaan ei tullut kuitenkaan lähdettyä kahdesta syystä: sylissä roikkuvan ja jatkuvasti kitisevän lapsen kanssa elokuvankatselusta olisi tuskin tullut mitään, ja Minean vähän kasvettua oli kaikki näytökset sopivasti puolenpäivän jälkeen eli 1-vuotiaan päiväuniaikaan. Toisaalta jäi kyllä vähän harmittamaan että kokemus jäi käymättä, mutta jospa sitä yrittäisi uudelleen nyt tämän kakkosen kanssa..

Lapselle on kuitenkin mielestäni ehdottomasti kiva tarjota erilaisia kokemuksia – me ei olla missään vaiheessa vältelty Minean kanssa ravintoloissa käymistäkään, ja kaikki musiikkitapahtumat ja vastaavat tuntuvat myös kiinnostavan tyttöä valtavasti. Niinpä ajattelin että olisi varmaan ainakin mieleenpainuvaa käydä nyt elokuvissa kun tyttö jo jaksaa paremmin keskittyä ja ymmärtääkin lastenelokuvien tapahtumista suurimman osan. Ainoita elokuvia joita Minea on ennen tätä nähnyt on Risto Räppääjät eikä Muumit ole koskaan mitenkään erityisesti kiinnostaneet. Siksi mua etukäteen epäilytti jaksaisiko tyttö keskittyä, vaikka elokuvan kesto oli vain 1h15min, mutta turhaan huolehdin. Minea jaksoi istua omalla penkillään koko elokuvan ajan, ehkä jotain tekemistä oli myös tuolla popcorn-rasialla ja pienellä karkkipussilla, joka ostettiin ennen elokuvaa.

Minea oli bongannut Muumit Rivieralla -elokuvan mainoksen etukäteen telkasta ja siitä keksin että voitaisiin käydä katsomassa se. Elokuvassa Muumit päättää lähteä lomailemaan Rivieralle, mutta Muumipapan ja etenkin Niiskuneidin päät menee täysin pyörälle rikkaiden menosta eikä Muumimamma ja Muumipeikko kestä vain katsella vierestä. Minea ei juonesta sinänsä tajunnut varmaan paljoakaan, mutta välillä penkissä naurettiin tai taputettiin käsiä yhteen ja välillä oltiin aika jännittyneissä tunnelmissa. Elokuvan alussa oli merirosvoja ja venematka Rivieralle oli aika myrskyisä, mutta siihen ne jännittävämmät kohdat oikeastaan jäikin. Enemmänkin Minea oli heti alkuunsa ihmeissään siitä kuinka kovalla äänet oli, ja mainosten ajan tyttö piti käsiään korvilla. En tiedä hiljenikö volyymi leffan alettua, mutta sen jälkeen Minea itekin sanoi ettei äänet enää häirinneet ja loppuaika voitiin keskittyä itse elokuvaan.

 

Jäkikäteen Minea sanoi että olipa tosi kiva elokuva, mutta uskon että joku toinen leffa olisi voinut olla vielä mieluisampi. Mitään yleisöryntäystä ei Muumit olleet saaneet liikkeelle, vaikka elokuva taisi tulla ensi-iltaan vasta tällä viikolla. Mullekaan Muumi-elokuvat ei ole mitenkään kovin tuttuja, mutta luulisin ettei tää ollut ihan tyypillisimmästä päästä. Ainakin tapahtumapaikka ja leffan koko idea oli vähän ehkä häiritsevän moderni Muumi-elokuvaksi. Pakko kuitenkin sanoa, että mut yllätti se miten hienosti Minea jaksoi elokuvissa olla, ja ihan varmasti lähdetään uudelleenkin kun joku hyvä leffa tulee ohjelmistoon. Ootteko te jo testanneet elokuvat pikkulapsen kanssa? Hirveä jo ajatuksena vai voisin lähteäkin?

LEIKKITREFFIT

Oltiin tälle aamulle sovittu mammaporukan leikkitreffit, mutta puolet tippui joukosta pois lasten sairastelujen takia. Taitaa vielä jatkua pahimmat flunssakaudet, vaikka päiväkodin aloitukset on jo kaukana takanapäin. Onko kukaan säästynyt sairasteluitta tänä syksynä? Mä kiittelen ainakin sitä, ettei ihan kaikki päiväkotien taudit kulkeudu näille perhepäivähoitolapsille, kauhulla joskus nimittäin kuuntelen mitä kaikkea milloinkin on liikkeellä..

Onneksi Evelina pääsi Lillin ja Linnean kanssa tulemaan, on meinaan ehdottomasti parhaita juttuja kotonaollessa saada joku ystävä lastensa kanssa kyläilemään tai itse lähteä Minean kanssa jonnekin! Ite nautin ystävien näkemisestä, kuulumisten vaihtamisesta ja tytötkin leikkivät tänään onnessaan keskenään ensin puistossa ja sitten meillä. En vielä ookaan kirjoittanut Minean kevään hoitokuvioista, mutta voin sanoa että suunnitelmaan tiiviisti kuuluu monia leikkitreffejä viikossa. Niillä ja järjettömällä määrällä sokeria aiotaan pyörittää tätä huushollia jatkossakin!

Ihan aina ei voi näitä kaveritapaamisia kuvailla niin kovin rentouttaviksi, sillä pienetkin lapset osaa kyllä kinastella, välillä ihan koko ajan. Tai sitten joku lapsista on jatkuvasti vaatimassa äitinsä huomiota, ja rauhallinen kahvihetki jää pelkäksi haaveeksi. Harvemmin sitä saa itse asiassa tehdä oikeastaan mitään rauhassa, mutta tänään tytöt keskittyi ihanasti leikkeihinsä ja mulla akut latautu, siitäkin huolimatta ettei Minea vieraiden lähdettyä suostunut päikkäreille.

Vaikka meillä käy vieraita useamman kerran viikossa, on musta kiva että aina on jotain tarjolla. Ehkä se on jopa enemmänkin hyvä tekosyy saada leipoa ja herkutella paremmalla omatunnolla kuin jos vain itelleen sulattelisi pakkasesta pullaa ja kakkua. Tein jo eilen key lime pien ja kanapiirakkaa ja aamulla väsäsin vielä nopean salaatin, Evelina toi aika koukuttavan hyvää Fazerin Roasted corn -suklaata. Ei siis yhtään överiksi taas mennyt nää herkuttelut 😀

Arvatkaa mihin me lähetään nyt? Minean kanssa leffaan kattomaan Muumit Rivieralla. Minean eka leffa, en tiiä onko vähän uhkarohkeeta olettaa että 2,5vee jaksaisi keskittyä reilu tunnin pituiseen elokuvaan mutta katotaan miten käy!

1 9 10 11 12 13 14 15 17