PIKAREISSU TAMPEREELLE

3 tammikuun, 2015

Eilinen oli kaiken kaikkiaan huippupäivä! Ensin aamu alkoi tiedolla että mun hyvälle ystävälle syntyi aamuyöstä kolmas lapsi, mun tuleva kummipoikamuru <3 Ehdittiin jo vaihtaa kuulumiset ja synnytyskertomukset puhelimessa, ja jotenkin omakin tuleva synnytys konkretisoitui ihan eri tavalla ja tajusin että se on oikeasti jo ihan kohta. Muisteltiin Nikon kanssa sitä kuinka Mineaa odottaessa otettiin superrennosti kaikkien hankintojen suhteen, ja niinhän siinä lopulta kuitenkin kävi että Niko pyöri paniikissa ympäri Prismaa ostamassa 50 senttisiä vauvanvaatteita, pyyhettä, vaippoja jne sillä aikaa kun mä valmistauduin vauvan kanssa osastolla kotiinlähtöön. Jospa kakkoskierroksella osattaisi varautua vähän paremmin?! Sain muuten myös inspiraation alkaa luonnostella Minean synnytyskertomusta, sitä siis tiedossa ensi viikolla.

Meillä ei ollut tiedossa mitään ihmeempää viikonlopulle joten keksittiin ihan yllättäen lähteä Tampereelle mun veljen luokse. Aamupäivästä eilen ajeltiin mestoille, katsastettiin Ideapark pikaisesti, käytiin syömässä, tehtiin Stokka-kierros ja löhöttiin loppuilta kämpillä. Samantien auton ovesta ulos astuttua Minea veti komeasti mahalleen kuralätäkköön, eikun apteekkiin hakemaan laastareita verisiin polviin, Hennesistä uudet leggarit ja homma jatkui entiseen tapaan. Huh mitä menoa tää välillä tuntuu olevan! Ihme että viime kädessä aina selvitään ehjin nahoin.

Pari-kolmetuntinen shoppailukierros alkoi meikäläisessä tuntua iltapäivästä niin että huomasin ekat raskausturvotukset sormissa odotellessani smoothieta Hesen jonossa. Jalatkin oli sen verran poikki että voisi hyvinkin olla mun viimeisiä kaupunkijuoksuja ennen synnytystä.. Saatiin onneksi muutamia pakollisia vauvahankintojakin tehtyä, kuten toppahaalari, potkiksia ja housuja. Voisin niistäkin laittaa vielä kuvia blogiin, kun parista jutusta oon aika innoissani! Nyt tuntuu rehellisesti sanottuna katujyrän alle jääneeltä, sillä yö tuli nukuttua huonommin kuin aikoihin. Matkasänkyä ei ollut mukana joten meiän koko perheen yöpaikkana toimi mun veljen 180cm sänky eikä se todellakaan tuntunut riittävän kun keskellä riehui ympäri sänkyä pyörivä 2vee. Miten te perhepetiläiset yleensäkään nukutte?? Mä heräsin yön aikana jonkun sata kertaa, joko Minean jalka naamalla tai ite tippumisvaarassa sängyn reunalla. Never again!

VIIHDYKETTÄ AUTOMATKOILLE

30 joulukuun, 2014

Takaisin kotona ollaan! Parissa päivässä tuli istuttua autossa niin monta kilometriä etten halua edes ajatella. Nyt sitä vielä pystyy, tästä kuukausi eteenpäin niin ei varmaan enää tarvitse haaveilla jättimahan kanssa minkäänlaisista automaratooneista..

Nykyään sitä ei muuten tule edes ajateltua millaista helvettiä meillä kaikki automatkat oli vielä pari vuotta sitten. Minea ei viihtynyt autossa alle vuoden ikäisenä ollenkaan ja matkat oli pakko koittaa sijoittaa päiväuniaikaan. Sehän tarkoitti sitä että kahden erillisen pätkän ajaminen saman päivän aikana oli mahdottomuus tällä systeemillä, tai sitten toisella näistä matkoista saatiin nauttia hermojakiristävästä huutokonsertista. Naksuilla ja rusinoilla saatiin ostettua aina muutama minuutti hiljaisuutta kerrallaan, kunnes suunnilleen vuoden iästä eteenpäin Minea alkoi tajuamaan leluista, kirjoista ja muista viihdykkeistä enemmän ja niilläkin päästiin kilometrejä eteenpäin. Paitsi että meillä Niko ajaa melkeinpä kaikki automatkat ja mä olen lapsuudessa kärsinyt autopahoinvoinnista. Vielä nykyäänkään ei tarvitse haaveilla lukevansa kirjaa tai tekevänsä muutakaaan kovin hyödyllistä – myöskään Minean viihdyttäminen takapenkillä ei ollut se helpoin tehtävä kun parin minuutin välein oli taas tuijotettava edessä avautuvaa tietä. Voitte siis varmaan kuvitella, ettei meiän perheessä harrastettu kovinkaan monia hupimatkoja ihan vaan moikkaamaan kavereita tai sukulaisia..tai jos harrastettiin niin perille päästyä meillä molemmilla vanhemmilla oli todennäköisesti hermot jo niin kireällä että tekohymyn ylläpitäminen vaati suorastaan uuvuttavaa ajatustyötä.

Aika erilaisissa tunnelmissa meillä onneksi nykyään ajetaan. Eilinen kotiinpaluu sujui yhdellä pysähdyksellä, joulupukilta saadulla eläinkirjalla, Netflixin Halinalleilla ja kerran läpi kunnellulla Robinin 16-levyllä. Lyhyemmillä matkoilla autossa yleensä pauhaa Robin, melkein ärsyttävyyteen asti sillä lähes vuosi putkeen on kuunneltu yhtä ja samaa cd:tä, ja voin sanoa että biisit alkaa meikäläiselläkin olla hyvin hallussa. Pitkillä matkoilla ehdoton pelastus on ollut padi ja Netflix. Youtuben videoista ei koskaan oikein tiedä mitä saa, kun taas Netflixissä voi halutessaan luoda lapselle oman profiilin, jonka sisältö on rajattu. Minean ykkösohjelmat tällä hetkellä on Halinallet ja Barbit, joita tuijottaen puolentoista tunnin ajomatka sujuu uskomattoman leppoisasti! Löytyy meiltä äitini kannettava dvd-soitinkin, mutta sen kanssa saisi olla kanniskelemassa mukanaan leffoja, plus että akku kestää varmaan alle puolet siitä mitä padissa.

Nyt sitten jännityksellä odotellaan millainen tapaus paljastuu tästä meidän kakkosvauvasta. Viime kerran kauhukokemukset mielessä ollaan jo ennakkoon kateltu uutta autoa sillä ajatuksella, että kahden lastenistuimen väliin olisi hyvä mahtua vielä yksi aikuinen. Kertokaahan tekin kokemuksianne, miten matkat vauvan kanssa on sujuneet ja onko kakkonen ollut yhtä helppo tai hankala.

MINILOMALLA

22 syyskuun, 2014

Viikonloppu oli meillä aika erilainen kuin aikoihin, saatiin nimittäin miehen kanssa lomailla Tampereella perjantaista sunnuntaihin kahden kesken! Minea ja Pablo jäi kotiin mummin ja ukin hoiviin ja meillä oli tiedossa pientä shoppailua perjantaina ja lauantaina ystäväpariskunnan häät.

Perjantai-iltana käytiin The Grillissä syömässä (perusjees ruoat, suosittelen!) ja sunnuntaina oli vielä käytävä pakollisilla Pyynikin näkötornin munkeilla. Shoppailut lähti tunnetusti taas vähän käsistä, kun ensin Ikeasta oli loppunut Minean huoneeseen ajateltu Ekby-hylly ja Hektar-valaisin, jollainhan sitä ärsytystä oli paikattava.. Löysin DomDomista ja Stokkalta kivoja säilytyslaatikoita ja lopulta eksyin Rajala Pro Shoppiin valkkailemaan uutta objektiivia, jonka osto on pyörinyt mielessä jo viimeisen puoli vuotta. Vähän parempi versio lähti mukaan kuin mitä menin hakemaan, mutta luulisi tämän nyt sitten olevan riittävä ties kuinka pitkäksi aikaa – kunhan ensin pääsen sinuiksi uuden polttovälin ja parempien ominaisuuksien kanssa. Tässä pari instasta (@minishowblogi) napattua kuvaa viikonlopun meiningistä!

Lauantain häät oli mitä rennoimmat noin 60-hengen juhlat, ruoka maistui ja taisin biisin verran tanssittaa pömppömahaanikin yön pikkutunneilla. Häävieraista tuntui yksi jos toinenkin olevan raskaana, joten kait nyt on menossa joku vauvabuumi viileän kesän jäljiltä tai sitten sitä vaan itse kiinnittää enemmän huomiota raskausmahoihin.. Jouduin luovuttamaan juhlimisen omalta kohdaltani jo puolenyön paikkeilla, sillä sanokaa mitä sanotte mutta ei juhliminen vaan ole ihan sama juttu raskaana. Meikäläinen ainakin aloittaa haukottelun jo siinä yhdeksän aikoihin ja siitä eteenpäin tulee vain mietittyä milloin sitä kehtaisi hiippailla kotia kohti.

Sulhanen lapsuudenystäviensä kanssa virallisessa hääpotretissa..

Ja lisää juhlavieraita ei niin virallisessa poseerauksessa.

Perinteisesti sain paria tuntia ennen juhlia järjettömän asukriisin, mikään mekko ei tuntunut eikä näyttänyt hyvältä tän vasta kasvussa olevan mahan kanssa. Tiedättekö sen en todellakaan voisi näyttäytyä bikineissä tunteen, kun maha on vasta kasvunsa alussa, ei kuitenkaan ihan oma litteä itsensä mutta ei myöskään vielä näkyvä raskausmaha? Kaiken lisäksi parin viime viikon aikana oon huomannut niiden parin raskauskilon kertyneen vähän muuallekin kuin mahaan, joten oma kroppa tuntuu tällä hetkellä hyvin vieraalta. Kaverit vakuuttelevat ettei muutosta näe, mutta oma silmä on tottakai se tarkin arvioimaan, ja pakkohan sen on johonkin vaikuttaa jos kolme kertaa viikossa käydyt juoksulenkit on oksentelun jälkeen vaihtuneet pullan mässäämiseen ja satunnaisiin kävelylenkkeihin! Taidan kaivaa jostain itsekurin rippeet ja sallia herkuttelun tästä eteenpäin vain ystävien seurassa ja hyvällä syyllä. Tulkitkaa tämä siis niin, että tästä päivästä eteenpäin kyläilykutsuja satelee ystäville päivittäin!

Tiedättekö muuten mikä tuntuu pelastavan asun kuin asun? Kirkkaanpunaiset huulet! Yves Rocherin huulipunasta on tullut mun juhlien luottotuote, ja siihen yhdistettynä tummat hiuksetkin alkoi tuntua koko ajan paremmilta. Pitäisi arkenakin muistaa useammin käyttää eri sävyisiä punia piristämään muuten minimaalista meikkiä tai väsyneitä kasvoja, tuo nimittäin ihan uutta hehkua kokonaisuuteen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Mitäs teidän viikonloppuun ja viikkoon kuuluu?

previous 1 … 11 12 13 14 15 16 17 … 20 next