MINILOMA HELSINGISSÄ

23 syyskuun, 2015

Kun Kertun kanssa alettiin suunnitella meidän vuorokauden mittaista irtiottoa Helsingissä, oli molemmille selvää se, että lapset tulee mukaan ja omalla autolla ei lähdetä. Kummankaan hermot ei olisi kestäneet ajomatkaa välillä Jkl-Hki, jos takapenkeillä huutaa vauvat ja vieressä tytöt kyselee joko ollaan perillä. Ajateltiin, että ollaan vain yksi yö, kun ei ollenkaan tiedetä mitä tästä koko reissusta tulee, ja onko bussimatkan jälkeen stressitaso jo niin kova, että tekee mieli unohtaa kaikki muu ohjelma. Niin, tai ohjelmaa ei oikeastaan kauheasti etukäteen edes suunniteltu, koska ei tiedetty sataako vai paistaako ja ehditäänkö yhdessä iltapäivässä tehdä mitään sen ihmeempää. Mentiin siinä mielessä fiiliksellä että tehtiin se mitä hyvin ehdittiin eikä hoppuiltu paikasta toiseen lapset perässä juosten. Ei kait sitä lasten kanssa reissatessa voikaan niin kovin suunnitelmallinen, tai ainakaan aikataulutettu olla?

Yöpaikkana meillä oli viihtyisä, Mannerheimintien varrella sijaitseva Scandic Park hotelli*. Hotelli oli kävelymatkan päässä keskustasta, ja me liikuttiinkin sekä kävellen että ratikalla, riippuen siitä kuinka väsyksissä tytöt jo oli. Mä arvostan hotelleissa sijainnin lisäksi siisteyttä, asioiden toimivuutta ja tietenkin myös huoneiden sisustusta. Scandic Parkissa kaikki elementit oli kohdillaan eikä huoneetkaan näyttäneet olevan mitään ylihinnoiteltuja, joskus kun tuntuu siltä että puolet reissubudjetista saa laittaa hotelliyöpymiseen. Meillä majoittuminen lasten kanssa oli vaivatonta, huoneet oli yhdistetty väliovilla, jotka sai pidettyä päiväaikaan auki, ja vielä illallakin pystyttiin Kertun kanssa ottaa lasilliset toisessa huoneessa ja samalla voitiin vahtia molempien lapsia. Vauvoille oli huoneissa valmiina matkasängyt, ja nyt kun miehet ei olleet mukana, nukkui tytöt sängyillä meidän vieressä. Alakerrasta löytyi leikkipaikka, johon lapset oli helppo laittaa puuhailemaa, esim siksi aikaa, kun itse söi aamupalaa. Iltapuurot mä kävin lämmittämässä ja syöttämässä hotellin ravintolassa bisnessmiesten ja -naisten kanssa sulassa sovussa, ja vaikkei sotkulta vältytty, saatiin henkilökunnalta iloinen (vai säälivä hah:D) hymy lähtiessä.

Sisustusbloggaajan kanssa liikkuessa tuli itsekin kiinnitettyä enemmän huomiota hotellin kalusteisiin ja trenditietoiseen yleisilmeeseen. Hayn ja Muuton tuolit näytti itse asiassa niin kivoilta, että aloin mielessäni sommitella niitä tulevaan kotiin meillekin. Vielä vaan pitäisi malttaa mieli kaikkien hankintojen suhteen, koska muuttoon olisi toivottavaa olla mahdollisimman vähän tavaraa.. Tavoitteena on ennemminkin että pääsisi suurimmasta osasta näitä nykyisiäkin kalusteita eroon!

Saavuttuamme Helsinkiin käytiin heittämässä tavarat hotellille, ja mun lapsuudenystävä hyppäsi meidän porukkaan mukaan ja lähdettiin koko jengi etsimään hyvää ruokapaikkaa. Nälkäisten lasten kanssa ei voi kauhean kauaa haeskella, joten päätettiin paikka aika pian sen mukaan mikä sattui olemaan lähellä. Tutuissa ketjuravintoloissa voi käydä täällä Jyväskylässäkin, joten valittiin Vapiano, joka upposi ainakin lapsiin eläinpizzojensa ansiosta. Ihan hauska ja käymisen arvoinen paikka, ja riittävän väljä että sisälle mahtuu helposti rattaidenkin kanssa. Mistään fine diningista ei muutenkaan ollut kyse, joten sovittiin hyvin joukkoon sotkevien ja ääntä pitävien lasten kanssa.

Maanantaina tuli vielä iltapäivällä käytyä Zarassa kiertämässä lähinnä lastenvaatepuoli, ja loppuaika kului Stokkan leluosastolla (joka oli muuten yllättävän suppea!!) ja herkussa. Kiittelin sitä, ettei Jyväskylästä löydy vastaavaa ruokakauppaa, jossa valikoima on ihan luvattoman monipuolinen ja houkutuksia kauppamatkalla tulisi liikaa. Nytkin mukaan lähti melkein yhtä paljon herkkuja kuin iltapalaa, plus että oltiin vasta tultu kerrosta ylempää suklaatiskiltä. No, kerrankos sitä vain lomaillaan, silloin saa ja pitääkin herkutella normaalia (vieläkin) enemmän!

Maanantaina satoi vettä vähän väliä, joten haudattiin ajatukset Korkeasaaresta. Sisäleikkipuistoja Helsingistä olisi varmasti löytynyt useampikin, mutta HopLop on Jyväskylässäkin eikä viitsitty käyttää vähäistä aikaa istuen paikassa, joka on jo moneen kertaan nähty aiemminkin. Tiistaina pakattiin jo kamat aamupalan jälkeen kasaan, ja suunnattiin vielä ennen junan lähtöä Kampin vieressä olevaan Luonnontieteelliseen museoon. Kerttu taisi olla käynyt museossa jo aiemminkin ja osasi ehdottaa paikkaa. Meillä oli aikaa noin 1,5 tuntia vaikka paikalla olisi varmasti voinut viettää tuplatkin, mutta melkein kaikki ehdittiin nähdä ja tytöt tykkäsi tosi paljon. Museossa oli eläinten luurankoja sekä täytettyjä eläimiä lavastetuissa, mahdollisimman todenmukaisissa tilanteissa. Luulen, että museossa olisi ihmeteltävää kaikenikäisille lapsille, jopa nämä meidän pikkumurut istuskeli rattaissaan silmät ihmetyksestä pyöreinä. Sisäänpääsy oli 10€ aikuiselta ja 3-vuotias pääsi vielä ilmaiseksi. Suosittelen lämpimästi käymään!!

Reissu oli täydellinen irtiotto arjesta, tämä otetaan varmasti pian uudelleen! Matkustusaika oli meillä sen verran pitkä, että jälkiviisaana olisin ottanut hotellin kahdeksi yöksi, niin aikaa kävellä ja ihmetellä Helsingissä olisi jäänyt enemmän. Meillä oli mitä ihaninta matkaseuraa, kiitos siitä Kertulle ja lapsille <3 Kertun tyttö on Mineaa 3 vuotta vanhempi, joten Mineahan käytännössä teki perässä ihan KAIKKI mitä Kertun tyttö teki edeltä. Oli jotenkin niin hellyyttävää katsella miten meidänkin pikkupirpana koitti olla niin isoa tyttöä! Omissa hermoissa olisi varmasti ollut vieläkin parantamisen varaa, koska sitä niin helposti komentaa Mineaa äkäisenä, jos Nooa kiukkuaa ja asiat ei muutenkaan mene niin jouhevasti kuin toivoisi. Tien päällä se vielä korostuu, ja joskus sitä miettii päivän päätteeksi, että eikö olisi vaan voinut unohtaa kaikki tavoitteet ja näin sen pitäisi mennä -ajatukset ja edetä täysin lasten ehdoilla. Aika hyvin me siihen kyllä pystyttiinkin, mutta ehkä on kuitenkin vielä tämän vuoden puolella pidettävä toiset treenit, vaikka Tampereella?

*hotelliyö saatu blogin kautta

JULKISILLA LASTEN KANSSA

22 syyskuun, 2015

Täällä on kotiuduttu Helsingistä, just nyt väsyttää niin että tarvitsee hammastikut pitämään silmät vielä hetken aikaa auki! Reissu oli kokonaisuudessaan melko väsyttävä, kun paahdat kahden lapsen kanssa matkat, ruokailut, kaupungilla pyörimisen, nukutukset jne. Nyt kaipaisin kunnon yöunia enemmän kuin koskaan, ja ajatus tunnin, kahden välein heräilystä ei houkuta yhtään.. Onneksi matka oli samaan aikaan niin täydellinen breikki perusarkeen, että lähtisin koska vain uudelleen – vieläpä kun saatiin ihan parasta matkaseuraa Kertusta ja lapsista <3

Kirjoitan huomenna vielä lisää meidän matkapuuhista, tällä hetkellä ajatukset pyörii aika vahvasti iltapäivän junamatkassa. Alunperin oltiin ajateltu, että matkustetaan edestakaisin junalla, mutta edullisia menomatkoja ei löytynytkään järkevään aikaan, joten Kertun ylipuhumana suostuin bussiin. Omat ennakko-odotukset oli kieltämättä aika negatiiviset, mutta niin oli kavereillakin, kun suurin osa kauhisteli sitä, kuinka uskalletaan lähteä neljän lapsen kanssa melkein neljän tunnin bussimatkalle. Tuskin oltaisi uskallettukaan ellei matkassa olisi ollut kaksi peruspositiivista luonnetta! Ollaan joskus aiemminkin Kertun kanssa naurettu, miten yllytyshulluja me joskus osataan olla ihan vain siksi, että nähdään asioiden aina kuitenkin järjestyvän parhain päin. En tiedä, onko ne ihan aina oikeasti järjestynyt, ja joskus olisi varmaan ollut parempi jättää kokonaan tekemättäkin mutta toisaalta, paljon jää kokematta jos aina keskittyy siihen, miten pieleen hommat voi mennä.

Menomatkalle varattiin koko porukalle paikat Onnibussiin, tytöille piti ostaa liput mutta pojat meni ilmaiseksi sylissä. Varattiin reppu täyteen eväitä, kuten välipalapatukkaa, banaania, leipää, pillimehua, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, suklaarusinoita ja viinirypäleitä. Tytöille oltiin ostettu uudet puuha/värityskirjat, ja repuista löytyi myös värikynät ja muutama barbi. Alkumatka kului väritellessä, suunnilleen puolivälissä evästettiin ja loppupätkälle annettiin padit ja Netflix katsottavaksi. Pojat nukkui osan matkaa, söi hedelmäsosetta ja ihmetteli maisemia tai tyttöjen touhuja. Oltiin kaikki ihan ihmeissään kun yhtäkkiä oltiinkin jo Lahdessa eikä matkaa ollut jäljellä juuri mitään. Kaikki viihtyi loistavasti, jopa vauvat vaikka alkuun pelkäsin ettei Nooa jaksaisi olla sylissä niin pitkää aikaa. Meidän pelastus oli varmasti eturivin penkit, jotka oli toisiaan vastakkain ja välissä oli pöytä, sillä olen aika varma, ettei kaikki olisi mennyt lähellekään niin kivuttomasti, jos tuijoteltavana olisi ollut edessä istuvan selkänoja. Iso plussa myöa Onnibussin kuljettajalle, jolta löytyi ymmärrystä ja pelisilmää pienille lapsille!!

Bussiin saisi ottaa vauvalle kaukalon, jos ostaa vauvallekin paikkalipun, mutta Nooa meni ihan hyvin sylissäkin – todennäköisesti viihtyi siinä jopa paremmin kuin mitä olisi tykännyt olla ahtaassa autokaukalossa. Takaisinpäin tultiin tänään junalla, josta oltiin soittamalla varattu vaunupaikat eli invapaikat, joissa pääsee istumaan vaunuparkin viereen. Lapsille ei tarvinnut erikseen ostaa lippuja, ja onneksi juna oli suht tyhjänä niin että tytöillekin riitti istumapaikat meidän vierestä. Viereisessä vaunussa oli ravintolavaunu, jossa kävin lämmittämässä vauvojen soseet, ja yläkerrasta löytyi lasten leikkipaikka eli pieni tila liukumäellä, leikkiveturilla ja leluilla. Oltiin ensin alakerrassa niin kauan kun vauvat nukkuivat rattaissa, eväät ostettiin Helsingin juna-asemalta valmiina ja kahvit haettiin ravintolavaunusta. Tulomatka oli ihme kyllä paljon tuskaisenpi, sillä kaikki oli varmaan vähän väsyksissä reissusta ja Nooa alkoi kiukuta väsymystään ja tytöillä meinasi mennä vähän yli leikkitilan liukumäessä. Hyssyttelin Nooaa puolisen tunti pitkin junan käytäviä, mutta onneksi oli käytävät joilla kävellä! Leikkitilassa vauvat olisi voinut laittaa vaikka lattialle ryömimään, mutta lattiat oli sen verran likaiset, että pidettiin molemmat kuitenkin sylissä kun edes jotenkin viihtyivät.

Lasten kanssa on tuskin koskaan mahdollista matkustaa täysin stressittömästi, mutta pakko on myös todeta se, että homma meni niin paljon premmin kuin ikinä uskoin. Omalla autolla matkustaessa matkat olisi olleet yhtä huutoa, eikä oltaisi koko porukka edes mahduttu yhteen autoon. Normaalisti junamatkasta saisi maksaa päälle 50€ yhteen suuntaan, mutta nyt saatiin koko edestakainen matka Helsinkiin noin 40 eurolla per perhe. Vaikka siis ajatus tuntuisikin kuinka hankalalta, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan julkisia seuraavalla matkustuskerralla! Etenkin jos on pieni lapsi, joka ei malta olla paikoillaan juurikaan niitä puolen tunnin päikkäreitä pidempään.

VIIKONLOPPU TAMPEREELLA

27 heinäkuun, 2015

Pari hyvin sujunutta junamatkaa, vesisadetta, Särkkistä, rakkaita ystäviä, kauppoja, drinksut, pizzaa, huonosti nukuttuja öitä ja Pyynikin munkit. Siinä tais olla the best of Tampere viime viikonlopulta suht hyvin tiivistettynä! Sanoisin että ehdin melko paljon parissa päivässä, eikä kyllä tullut montaa tuntia mun veljen kämpillä istuttuakaan. Teemana oli selkeästi ystävien näkeminen, sillä ekana vietettiin Särkkispäivä Erikan perheen kanssa ja lauantaina sain istua rauhassa syömään opiskelijakaveriporukalla. Testattiin Sitkon pizzat ja olihan ne nimensä ja maineensa veroiset – sairaan herkullisia, mutta leuat on vieläkin hellänä sen pohjan jauhamisesta. Veitsen kanssa kikkailu kannattaa unohtaa Sitkossa jo heti alkuunsa, sillä lopputuloksena ei ole kuin kipeä etusormi vasemmassa kädessä.

Pikakierros Ideaparkissa tuotti sen verran tulosta, että kotiin kannoin kassillisen Lindexin uutuuksia lastenvaatepuolelta ja Jesper&Juniorissa tein aika hyviä löytöjä välikauteen. Keskustassa en jaksanut tällä kertaa lähteä pyörimään muuten kuin Stokkalla ja Miraakkelissa, josta ostin Minean keittiöleikkeihin joitain puisia ruokia ja muuta sälää. Suosittelen käymään, ellei kauppa ole jo ennestään tuttu..

Tykkään niin hulluna käydä Tampereella, se on nimittäin täydellisen kokoinen kaupunki mun makuuni. Sopivan pieni ja kotoisa mutta kuitenkin riittävän iso että sieltä löytyy suunnilleen kaikki tarvittava. Joka vierailulla mun on käytävä Pyynikillä munkkikahveilla, mutta nyt jouduttiin ottamaan ne take awayna, koska vettä tuli koko sunnuntaipäivän lähes kaatamalla. Sama juttu kun oli Särkkiksessä, niin ajattelin että ehkä sitä voisi tehdä seuraavan Tampere-kyläilyn tässä jo suht pian, vaikka elo-syyskuussa. Junalla matkustaminenkin meni Nooan kanssa paljon kivuttomammin kuin omalla autolla. En tosin ollut tajunnut etsiskellä paikkakartasta invapaikkaa, jotta olisin saanut varattua penkin vaunuparkin vierestä, mutta onneksi paikoille ei tullut muita ja me saatiin istua siinä molemmilla matkoilla. Pisteet VR:lle sujuvuudesta ja kiitokset Tampereelle vieraanvaraisuudesta!

previous 1 … 7 8 9 10 11 12 13 … 20 next