Tältä näyttää meidän talo!

7 kesäkuun, 2016

Eilisestä eteenpäin meidän raksalla on näyttänyt kutakuinkin tältä..

…ja noin yhdeksän kuukauden jälkeen siellä näyttää tältä!

Voin sanoa, että tällä hetkellä fiilikset on aika katossa, vaikka samaan aikaan meinaa takaraivoon hiipiä paniikki sen suhteen, onko kaikki valinnat nyt varmasti osattu tehdä oikein ja onko vielä jotain, mitä pitäisi osata ottaa huomioon. Mun perusluonteeseen yksinkertaisesti vaan kuuluu epäillä jokaista isompaa päätöstä vielä päätöksen tekemisen jälkeenkin, niin kauan että Niko pistää pelin poikki ja toteaa kaiken olevan kondiksessa, joten älkää ihmetelkö, vaikka tässä vielä tulisi mitä muutoksia suunnitelmiin. Ja jos siellä Kylätimpureilla muuten luetaan tätä, niin no worries, luulen että Niko laittaa kampoihin ennen kuin ehdin ottaa puhelinta käteen!

Jo tässä vaiheessa on budjetti kasvanut jonkin verran, kun ikkunoita tuli muutama lisää alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna, ja paria ikkunaa suurennettiin. Kuvittelin muutosten vaikuttavan hintaan parin tonnin verran, mutta yllätykseksemme saadaankin ikkunamuutoksista maksaa lähes kymppitonni – mikä ei muuten todellakaan ole pikkuraha tiukan budjetin rakentamisessa! Tästä syytä luovuttiin mm niistä piiloränneistä, koska rahat ei vain yksinkertaisesti enää riittäisi päivittämään kaikkia pieniä yksityiskohtia kalliimpaan päin, ja meiltähän on tosiaan vielä sisätilat kokonaan suunnittelematta. Jotenkin en jaksa uskoa, että projektin edetessä vastaan tulisi enää kovin montaa kohdetta, jossa rahaa ennemminkin säästyisi kuin tuhlaantuisi..

Väriltään meidän talosta tulee muuten musta, mutta muutamat sisennysosat maalataan valkoisella. Tarkoitus ei ole tehdä peittävää mustaa, vaan väristä tulee kuultava niin että auringossa puunsyyt kuultavat himmeästi läpi. Parvekkeen kaideteema jatkuu sisällä, ja portaikko ja yläkerran kaiteet tulee samasta mustasta metallista, joten ymmärrätte ehkä, miksi mua niin paljon houkuttaisi se musta keittiö ja eteisen kaapit. Ääh, en tiedä, jahkailen varmaan senkin asian kanssa niin kauan, että Niko lopulta tekee päätöksen, ja mä elän tyytyväisenä sen kanssa. Pitäisi ehkä myös muistaa, että teit niin tai näin, kymmenen vuoden päästä se ei miellytä silmää kuitenkaan. Mutta hei sanokaa nyt jotain, miltä julkkari näyttää?

Väliaikaiskodissa

30 toukokuun, 2016

Ajelin tänään viimeistä kertaa vanhan kodin pihatietä, Minea istui kyydissä ja mietti, viihtyyköhän ne uudet asukkaat meidän kodissa. Vastasin sen, mitä ensimmäisenä mieleeni tuli ja sanoin, että varmasti viihtyvät, koska koti on se paikka, jossa saa asua omien rakkaidensa kanssa, eikä sillä ole väliä vaihtuuko osoite, kun ihmiset ympärillä on samat. Niin tosiaan, vaikka nyt tuntuukin vähän haikealta, ettei lähipuisto enää ole se sama tuttu junapuisto tai ettei parin metrin päähän naapuriin voi varpaisillaan juosta leikkimään parhaan kaverin kanssa, niin tärkeintä on edelleen se, että meidän koti muutti tänään samalla kuin mekin. Ei meidän koti ole enää siellä, missä on oudot tavarat makuuhuoneissa ja vieraat astiat keittiön kaapeissa, joku muu jatkaa tästä eteenpäin sen kodin tarinaa ja me kirjoitamme omaamme samalla kun tontilla seinät nousevat suojamaan tulevaa kotiamme. Jos voisin valita, niin pikakelaisin nämä tulevat kahdeksan kuukautta siihen päivään kun jälleen pakkaamme tavaramme ja siirrämme ne sellaiseen paikkaan, josta emme hetkeen lähde – luulen, että tuleva koti on se, jossa vielä vietetään niin rippijuhlia kuin valmistujaisiakin.

On ehkä sanomattakin selvää, että mennyt viikonloppu on ollut sekä rentouttava ja ilahduttava että väsyttävä ja touhukas. Rakkaiden ystävien hääpäivän osuminen samalla viikonlopulle muuton kanssa oli ehkä se viimeisin toive, mutta kun asialle ei mitään voinut, niin oli mentävä näillä ehdoilla. Ainut vaihtoehto meille tosiaan oli käyttää muuttofirmaa apuna, joten lauantaina sillä välin, kun ajelimme kohti Heinolaa, kävi Niemen pojat kantamassa kaikki isot tavarat vanhasta osoitteesta uuteen, ja sunnuntaina pääsimme suoraan ihastelemaan lähes valmiiksi sisustettua kotia. Paitsi että tietenkin muuttolaatikoissa ja muussa pikkutavarassa riitti niissäkin eiliselle hommaa niin, että olimme Nikon kanssa nukkumassa vasta puolen yön aikoihin. Tänään lähdimme heti aamusta siivoamaan vanhan asunnon ja valmista taisi olla vasta kahdeksan aikoihin. Nyt me nukutaan jo toista yötä uudessa kodissa, mutta koti on täynnä muuttolaatikoita, ja vasta pari ollaan ehditty purkaa. Sohva ei tunnu millään istuvan nykyiseen olohuoneeseen (ei se entisessä asunnossa tuntunut näin jättimäiseltä), kaappitilaa on aivan liian vähän, kerrostalon ylin kerros on suht kuuma näillä ilmoilla ja lapset tuntuu kiljuvan innostuksissaan ihan liian paljon siihen nähden, että nyt asutaan kerrostalossa. Luulen, että tämä kaikki on vain sopeutumisvaikeutta ja viikon päästä tilanne näyttääkin jo ihan erilaiselta. Ja vielä sekin, että mun stressitason pahin nostaja on puolivalmis ja sotkuinen mikä tahansa, joten kunhan tavarat alkaa löytämään omat paikkansa niin mekin päästään kiinni arkirutiineihin.

Lapset ei tunnu olevan muutosta juuri lainkaan ihmeissään, vai tuleeko reaktiot vasta myöhemmin, en tiedä? Varmasti pahempaa oli se, että samaan aikaan kodin vaihtuessa Minea ja Nooa oli kaksi yötä hoidossa Nikon vanhemmilla. Joka kerta kun Minea on ollut yli yhden yön hoidossa, tyttö kiukuttelee seuraavan päivän kotona protestoiden meille ikäväänsä. Tänään illemmalla Nooa osoitti kaksilla superraivareilla reagoivansa aika samansuuntaisesti, joten nyt pidän sormia ristissä, ettei huomisesta tulisi täysin mahdoton päivä. Kyllähän sen kuitenkin ymmärtää, sillä vaikka itsellekin pienet irtiotot perusarjesta on tarkoitettu virkistämään fiiliksiä, niin sen jälkeen on vain entistä vaikeampi tarttua normirutiineihin kiinni ja kaikki takkuaa hetken aikaa. Monesti mietinkin, että ehdottomasti helpoimmalla pääsisi kun kaikki vain elettäisi tavallista arkea ihan jokainen päivä, mutta silloin jäisi nämä erikoisemmat elämykset kokematta, eikä pääsisi sanomaan että oli se sen arvoista. Jos mietin mennyttä viikonloppua, niin ensinnäkin muutto olisi ollut mahdoton hoitaa lasten kanssa ja häät, noh ne nyt vaan yksinkertaisesti oli mahtavat! Niin mahtavat, että väsymys painaa vieläkin. Hyvää yötä, ehtii sitä huomennakin!

Mielikuvituksellisia leluja, joista sisustajakin tykkää!

20 toukokuun, 2016

*postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BR-lelujen kanssa

Katsokaahan mitä uutuuksia meidän lastenhuoneesta löytyy! Ihania, iloisen värikkäitä puuleluja, joista on innoissaan niin lapset kuin vanhemmatkin. Materiaalina kestävä ja tyylikäs puu, leluissa kekseliäät toiminnot lapsen kehitystä tukemaan ja leikit, jotka jaksaa innostaa uudelleen ja uudelleen – me tykätään!

Nämä BR-lelujen ilahduttavat puulelut on meille jo toinen tuttavuus BR-lelujen omista lelusarjoista. Ennestään meiltä löytyy muutamia kylpyleluja kuten puuhapiste saunan ovessa, hauska kalastuspakkaus, jonka voi kiinnittää vaikka ammeen reunaan ja vaahtomuovitarrat, joita voi ”liimailla” vedellä kaakeleihin tai saunan oveen – ehkä muistattekin tämän postauksen kylpyleluista?. Vaikka meidänkin lapsilla on ikäeroa kolme vuotta, innostuu molemmat kylvyssä leikkimään näillä leluilla ihan yhtä innoissaan eikä vedellä roiskimiselle tunnu millään tulevan loppua. Kalastaminen on vielä aavistuksen hankalaa Nooalle, mutta puuhapisteestä tykkää kummatkin, ja kylpyhelistimistä on ollut pitkäikäistä iloa aluksi ”kuivan maan” leluina ja nyt kylvyssä. Nooalle ja Minealle on kylpeminen jo itsessään yksi lempipuuhista, hauskoilla leluilla höystettynä siitä tulee entistäkin kivempaa.

BR-lelujen omasta lelusarjasta löytyy kylpy- ja puulelut niin vauvoille (0-1 vuotta) kuin taaperoillekin (1-3 vuotta). Lelut on suunniteltu niin, että ne kulkevat lapsen kehityksessä mukana aivan vauvakuukausista lähtien innostaen mielikuvituksellisiin leikkeihin ja tukien lapsen kehityksen eri osa-alueita. Ensimmäisten vuosiensa aikana lapsi kehittyy hurjaa vauhtia tärkeiden taitojen osalta kuten oppiminen, motoriset taidot ja luovuus, joten BR:n lelusarja on suunnattu nimenomaan näihin tärkeisiin ensimmäisiin vuosiin. Jokaiseen BR-leluun on merkitty, mitä kehityksen osa-aluetta leikki erityisesti vahvistaa – esimerkiksi meidän puisen palloradan kerrotaan tukevan taaperon fyysistä kehitystä ja osittain myös oppimista ja luovaa ajattelua. Onhan se aika mahtavaa tietää, että kaikkien barbien ja angry birdsien joukosta meiltä nyt löytyy myös leluja, joiden kehittelyssä on ihan oikeasti mietitty myös lapsen kasvua ja sen tukemista! Ja tiedättekö mitä? Kaikilla BR:n omilla leluilla on tyytyväisyystakuu, joka takaa sen ettei turhia leluja pääse kertymään lelukaapin nurkkaan. Jopa avatunkin lelupakkauksen voi nimittäin käydä 14 vuorokauden sisällä vaihtamassa toiseen leluun, jos ostos ei ollutkaan nappivalinta.

Mä luulen, että monet vanhemmat tuskastelee jo nyt liian suuren lelumäärän kanssa, meillä se on korostunut etenkin nyt muuton alla, kun tavaraa pitäisi pakkailla muuttolaatikoihin ja samalla olisi hyvä karsia kaikki ylimääräinen. Niinpä päätin jo joku aika sitten, että jatkossa leluissa panostetaan laatuun määrän sijasta, ja säilytystilan vähyyden vuoksi hankitaan enimmäkseen leluja, jotka ovat riittävän tyylikkäitä olemaan lastenhuoneen lattialla tai esillä avohyllyllä vaikka koko ajan. Kaikki BR-puulelut täyttävät nämä kriteerit, sillä ne on valmistettu ekologisesta, kestävästä puusta ja ovat helposti rikki meneviä muovileluja myös huomattavasti tyylikkäämpiä! Innostuin asiasta itse asiassa niinkin paljon, että nyt meillä on lähes puolet nykyisistä leluista lähdössä kierrätykseen ja hankintalistalle puolestaan pääsivät ainakin kaupunkipalikat, pinottavat voileivät kauppa- ja ravintolaleikkeihin sekä ihastuttavat paloasema ja parkkitalo Nooalle.

Tällä hetkellä meillä on leikeissä ollut puinen ”autorata”, Nooan arkki söpöine eläimineen, ksylofoni ja kauppa jonka mukana tulee kivoja puisia herkkuja ja rahoja. Kaikki on olleet ahkerassa käytössä, mutta selkeiksi suosikeiksi on nousseet kassakone ja ksylofoni, jotka löytävät lasten leikkeihin päivittäin. Autoradalta Nooa laittaa huristelemaan kaiken minkä käsiinsä vain löytää, ja kassaleikeissä lapset kilpailee siitä, kumman vuoro on istua myyjän paikalla. Aika hellyyttävää on myös katsoa, kuinka Nooa pimputtelee omia säveliään ksylofonilla ja koittaa samalla laulaa mukana, vaikka ei juuri muuta osaakaan kuin pitkän aaaaaaaan. Jokainen tyylillään ja omien taitojensa mukaan, sehän se juuri on ideanakin näissä kehitystä tukevissa leluissa!

Ensi keväänä ajattelin sisustaa Nooan tulevan huoneen näillä veikeillä puuleluilla, ja Minean huone täyttyköön erilaisilla lego friendseillä sun muilla isomman tytön tavaroilla. Luulen, että leikkimökkiinkin saadaan aika kiva kauppa aikaan, kun kerään sinne kassakoneen lisäksi kaikenlaisia puisia syötäviä ja kodinkoneita, kuten kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet. Värimaailmaakaan ei tarvitse erikseen suunnitella, kun värikkäistä leluista saa varmasti sitä kaivattua piristystä kokonaisilmeeseen, ja kun tyylipisteistä ei ole tingitty niin enää ei niin haittaakaan vaikka lelut joskus kulekutuisivat sinne olkkarinkin puolelle!

previous 1 … 23 24 25 26 27 28 29 … 36 next