Kokemukset maidottomasta viikosta jäikin eiliseltä postaamatta, kun järkky väsymys iski lasten nukahdettua ja kaaduin itekin sänkyyn kerrankin ajoissa. Koitetaan siis palailla siihen huomenna, kunhan saan taas ajatukseni kasattua kaiken tän maitorumban suhteen. Vaikka sitä nimittäin luulisi, että tällaisen kokeilun aikana olisi helppo sanoa mikä johtuu mistäkin, niin samaan aikaan on ollut kokeilussa toinenkin juttu – josta siitäkin kirjoitan vielä myöhemmin lisää..

Mitäs me sitten tänään puuhailtiin? Keksin aika yhtäkkiä että voitaisi ajella Kertulle aamusta kylään, joten ruokin ja puin lapset, leivoin suklaakakun, pakkasin meidän jengin autoon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia. Lähdöt ei meillä nykyään koskaan suju niin kuin ensin suunnittelen, vaan ollaan ihan varmasti myöhässä sovitusta aikataulusta kun jompikumpi lapsista aiheuttaa jotain hämminkiä pukemisrumbassa. Tänäänkin aamulla kaiken sen sähellyksen ja kaaoksen keskellä kiittelin mielessäni sitä, että meiltä löytyy tuo Pikku Vaniljasta saatu Baby’s Only lämpöpussi, joka on helpottanut liikkumista vauvan kanssa. En tiedä ehdittäisikö me yhtään mihinkään ilman sitä, varsinkaan Minean kerhoaamuina kun valmiina ja menossa pitäisi olla jo ennen aamuyhdeksää. Kevät on yleensäkin musta hankalinta aikaa pukeutumisen suhteen, kun lämpötilat voi vaihdella pienessäkin ajassa paljon, niin että ensin kotoa lähtiessä on kylmä ja kotiin tullessa saakin jo heittää takkia päältä. Lämpöpussin kanssa säästytään kaikelta säätämiseltä, sillä Nooan voi sujauttaa kaukaloon sisävaatteillaan ja autossa tai sisällä unien jatkuessa pussin voi avata eikä vauvalle tule liian kuuma – simppeliä, mutta toimii!. Ja arvatkaa mitä, yllätettiin itsemmekin hommaamalla uudet matkarattaat Nooalle, joihin tuo kaukalo pusseineen tai pelkkä lämpöpussi kaikessa tyylikkyydessään käy loistavasti. Oikea monitoimipussi 😀

Kertun pihassa koin kauhunhetkiä, kun kävi se mitä jokainen äiti kesällä pelkää 😉 Minea sai sotkettua saippuakuplanesteet lempparitakilleen, ja tunnetustihan niiden poistaminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nyt kaikki vinkit kehiin, tepsiikö noihin mikään?

Jos mä liputan meidän lämpöpussin puolesta, niin täytyy sanoa että Kertulta löytyy myös loistava vauvan ensisänky, joka oli meilläkin harkintalistalla ennen Nooan syntymää. Varmaan sänky olisi tullut hankittuakin, jos meillä olisi koti kokonaan yhdessä tasossa niin että sänkyä saa kärräiltyä huoneesta toiseen esteettömästi. Parikin porrasta olisi hankaloittanut liikuteltavuutta sen verran että luovuttiin ajatuksesta, vaikka loistavaltahan tuo vaikutti kun Nooakin tuntui siinä viihtyvän yllättävän hyvin. Neljä kuukautta taitaa olla näiden ensisänkyjen vuokra-aika, mutta musta tuntui että Nooa täytti sängyn pituuden aika hyvin jo nyt, tai Kertun vauva joka oli useita senttejä Nooa pidempi syntyessään mutta vasta parikuukautinen tällä hetkellä.

Kerttu hääräili iloisena keittiössä ja laitteli lapsille lounasta samalla kun mä avauduin vaali-ihmetyksestäni, bloggaamisen ihmeellisestä maailmasta ja taidettiin me vertailla sitäkin kuinka hyvin tai huonosti vauvat nukkuu yöt ja päiväunet. Mä jaksan joka kerta ihastella muiden vauva-arjen sujuvuutta ja etenkin sitä, miten paljon anteeksi tutin avulla saa. Vaikka kuinka koitetaan sitä Nooallekin tarjota, ei se vaan millään kelpaa ja meillä mennään kaikki pukemiset ja useimmat automatkat huutaen. Todennäköisesti yötkin menisi vähemmillä heräämisillä tutin kanssa, ja ehkä parasta olisi se että saisi edes joskus pukea rauhassa, tai ulkoa tullessa laittaa takin henkariin sen sijaan että viskoo kaikki vaatteet kiireessä ympäri lattioita. Pitäisi varmaan tehdä joku videopostaus meidän lähdönhetkistä, niin saisitte hyvät naurut kun meikä pukee yhden vaatekappaleen kerrallaan, välissä hyssyttää Nooaa sylissä ja taas koittaa mahdollisimman nopeasti saada mahdollisimman monta vaatetta päälle. Toinen taidonnäyte on koittaa pukea itteään Nooa sylissä, mutta se vaatii vielä treeniä ennen julkaisukelpoisuuttaan.

Kaverin kanssa jaksaa aina juoruilla, siitäkin huolimatta että naamassa painaa edellisen yön väsymys pahemmin kuin vähään aikaan. Pahimpia on yöt, jolloin Mineakin heräilee useamman kerran ja saat ravata kahden huoneen väliä. Ensin kun saa Nooan syötettyä ja just ehtii itekin nukahtaa, kuuluu viereisestä huoneesta ”äitiiiiii”, ja silloinhan ei tietenkään isi kelpaa. Onneksi vastaavat yöt on nykyään aika harvassa, mutta silloin kun se kohdalle sattuu, niin päivällä kyllä huomaa olevansa normaalia väsyneempi. Mutta jos väsyneen naaman ja ilmeen jättää huomiotta, niin mitäs sanotte uudesta tukasta? Hetken kestää itelläkin tottua otsikseen, eikä hiukset meinaa vielä millään asettua paikoilleen, mutta parin pesun jälkeen tilanne on varmaan jo ihan toinen.

Käsittämätöntä miten fressinä Kerttu on, pakko olla tutin ansiota 😀 Vaikka on ne apukeinot onneksi mullakin, tarpeeksi kun päivän mittaan mättää sokeria naamaansa niin kyllä nimittäin kummasti taas jaksaa iltaan asti. Huomenna onkin tiedossa astetta rankempi päivä kun Niko on aamusta iltaan työreissussa ja me saadaan pärjätä Pablon käytöt sun muut ihan itekseen. Eihän se muuta kuin tietää vaan lisää pukemishässäkkää, ehkä jonkin verran hermojen kiristelyä ja todennäköisesti yhdet leikkitreffit iltapäivästä. Niin, ja vähän normaaliakin enemmän herkkuja!

Kotiäitinä sillä ei juurikaan ole väliä, onko arki vai pyhä, sillä useimmiten myös pyhät eletään samalla kaavalla ulkoiluineen ja ruokarytmeineen. Ennemminkin muhun pitkät pyhät vaikuttaa negatiivisesti, en saa oikein mitään aikaiseksi, koti on sotkuisempi, haukottelen aamusta iltaan ja varmaan ajatuksenjuoksukin hidastuu puoleen. Kun taas arki koittaa, tiedän koko shown olevan yksistään mun vastuulla ja pidän itseni liikkeessä tehokkaasti koko päivän, kunnes illalla rojahdan sänkyyn ja nukahdan parissa minuutissa. Kumpi sitten on enemmän mun juttu? Täytyy myöntää, että kyllä mä enemmän nautin tavallisesta arjesta – varsinkin jos saa viettää hitaita aamuja ja kiireettömiä päiviä.

Yksi äitiyslomailun parhaita puolia on ystävien kanssa sovitut kahvitreffit, joita on oltava vähintään parit joka viikko. Puistossakin tapaa muita äitejä ja lapsia, mutta huonosti nukuttuja öitä ja iltaitkuja jaksaa huomattavasti paremmin, kun niistä pääsee jauhamaan toisen äidin kanssa kahvipöydässä herkkuja syöden. Onneksi mulla on useampiakin ystäviä, jotka on tällä hetkellä kotona lasten kanssa, heitä mä näen jatkuvasti, melkein joka päivä. Tänäänkin saatiin kylään Kerttu tyttönsä ja perheen uusimman tulokkaan, kuukauden ikäisen pojan kanssa. Tytöillä leikit sujuu hyvin (kaksi Frozen-fania intoili kilpaa Elsasta ja Annasta), ja varmaan kun tästä vuosi vielä mennään eteenpäin, alkaa pojatkin vähitellen tajuta toistensa olemassaoloa. Mikä sen mahtavampaa kuin molemmille lapsille leikkiseuraa ja äitille hengähdys arjesta kyläilyn muodossa.

Meidän treffit osui lounasaikaan, joten tein keittoa ja nopean peltileivän, jonka ohjeen nappasin viime viikolla ystävältäni. Loistava hätävaraleipä, valmistuu vartissa ja kaikki aineet löytyy varmasti jo kaapista valmiina. Voisin vielä tällä viikolla lisäillä reseptiä tännekin, vaikka se tosiaan jo instasta löytyykin. Herkkupuolikin hoitui ajtuksella mitä kaapista löytyy, ja tein valkosuklaisen mangojuustokakun. Ehkäpä jossain välissä kirjoitan siitäkin ohjetta, sillä kakku oli ihanan raikas, jopa liian helppo valmistaa ja monipuolinen siinä mielessä, että päällimmäistä kerrosta vaihtamalla makuja voi vaihtaa oman mielensä mukaan. Ehkä herkkujen määrää voisi jossain vaiheessa alkaa hieman tarkkaillakin, mutta just nyt mä olen vain onnellinen siitä, että saan vielä huomennakin aamuteen kanssa nautiskella juustokakkua!

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta kun näin Kertun pikkupojan, joten annettiin pieni muistaminen uudelle perheenjäsenelle. Sujautin pakettiin Lindexin autobodyn ja Brion sinisen pikkuhelistimen, ja näteimmän Eef Lillemorin kortin löysin Harjun Paperista. Tiesin jo etukäteen, että Harjun Paperiin voi varmasti luottaa jos lähtee etsimään kivaa korttia, joka ei olisi ihan niitä perinteisimpiä kaupan kortteja. Harjun Paperista löytyy paljon muutakin kuin nättejä kortteja, oon sieltä ostanut lähes kaikki Minean huoneen julisteet, paljon pikkukoristeita, kertakäyttöisiä mukeja ja lautasia, paperipillejä, söpöjä muffinssivuokia jne. Onko Harjun Paperi teille jo tuttu kauppa? Jos teidänkin mielestä Kertun pojan kortti on yhtä ihana kuin mustakin, kannattaa huomenna keskiviikkona kurkkia instaa (@minishowblogi), sillä tiedossa on kiva arvonta yhdessä Harjun Paperin kanssa!