Kokemukset maidottomasta viikosta jäikin eiliseltä postaamatta, kun järkky väsymys iski lasten nukahdettua ja kaaduin itekin sänkyyn kerrankin ajoissa. Koitetaan siis palailla siihen huomenna, kunhan saan taas ajatukseni kasattua kaiken tän maitorumban suhteen. Vaikka sitä nimittäin luulisi, että tällaisen kokeilun aikana olisi helppo sanoa mikä johtuu mistäkin, niin samaan aikaan on ollut kokeilussa toinenkin juttu – josta siitäkin kirjoitan vielä myöhemmin lisää..
Mitäs me sitten tänään puuhailtiin? Keksin aika yhtäkkiä että voitaisi ajella Kertulle aamusta kylään, joten ruokin ja puin lapset, leivoin suklaakakun, pakkasin meidän jengin autoon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia. Lähdöt ei meillä nykyään koskaan suju niin kuin ensin suunnittelen, vaan ollaan ihan varmasti myöhässä sovitusta aikataulusta kun jompikumpi lapsista aiheuttaa jotain hämminkiä pukemisrumbassa. Tänäänkin aamulla kaiken sen sähellyksen ja kaaoksen keskellä kiittelin mielessäni sitä, että meiltä löytyy tuo Pikku Vaniljasta saatu Baby’s Only lämpöpussi, joka on helpottanut liikkumista vauvan kanssa. En tiedä ehdittäisikö me yhtään mihinkään ilman sitä, varsinkaan Minean kerhoaamuina kun valmiina ja menossa pitäisi olla jo ennen aamuyhdeksää. Kevät on yleensäkin musta hankalinta aikaa pukeutumisen suhteen, kun lämpötilat voi vaihdella pienessäkin ajassa paljon, niin että ensin kotoa lähtiessä on kylmä ja kotiin tullessa saakin jo heittää takkia päältä. Lämpöpussin kanssa säästytään kaikelta säätämiseltä, sillä Nooan voi sujauttaa kaukaloon sisävaatteillaan ja autossa tai sisällä unien jatkuessa pussin voi avata eikä vauvalle tule liian kuuma – simppeliä, mutta toimii!. Ja arvatkaa mitä, yllätettiin itsemmekin hommaamalla uudet matkarattaat Nooalle, joihin tuo kaukalo pusseineen tai pelkkä lämpöpussi kaikessa tyylikkyydessään käy loistavasti. Oikea monitoimipussi 😀
Kertun pihassa koin kauhunhetkiä, kun kävi se mitä jokainen äiti kesällä pelkää 😉 Minea sai sotkettua saippuakuplanesteet lempparitakilleen, ja tunnetustihan niiden poistaminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nyt kaikki vinkit kehiin, tepsiikö noihin mikään?
Jos mä liputan meidän lämpöpussin puolesta, niin täytyy sanoa että Kertulta löytyy myös loistava vauvan ensisänky, joka oli meilläkin harkintalistalla ennen Nooan syntymää. Varmaan sänky olisi tullut hankittuakin, jos meillä olisi koti kokonaan yhdessä tasossa niin että sänkyä saa kärräiltyä huoneesta toiseen esteettömästi. Parikin porrasta olisi hankaloittanut liikuteltavuutta sen verran että luovuttiin ajatuksesta, vaikka loistavaltahan tuo vaikutti kun Nooakin tuntui siinä viihtyvän yllättävän hyvin. Neljä kuukautta taitaa olla näiden ensisänkyjen vuokra-aika, mutta musta tuntui että Nooa täytti sängyn pituuden aika hyvin jo nyt, tai Kertun vauva joka oli useita senttejä Nooa pidempi syntyessään mutta vasta parikuukautinen tällä hetkellä.
Kerttu hääräili iloisena keittiössä ja laitteli lapsille lounasta samalla kun mä avauduin vaali-ihmetyksestäni, bloggaamisen ihmeellisestä maailmasta ja taidettiin me vertailla sitäkin kuinka hyvin tai huonosti vauvat nukkuu yöt ja päiväunet. Mä jaksan joka kerta ihastella muiden vauva-arjen sujuvuutta ja etenkin sitä, miten paljon anteeksi tutin avulla saa. Vaikka kuinka koitetaan sitä Nooallekin tarjota, ei se vaan millään kelpaa ja meillä mennään kaikki pukemiset ja useimmat automatkat huutaen. Todennäköisesti yötkin menisi vähemmillä heräämisillä tutin kanssa, ja ehkä parasta olisi se että saisi edes joskus pukea rauhassa, tai ulkoa tullessa laittaa takin henkariin sen sijaan että viskoo kaikki vaatteet kiireessä ympäri lattioita. Pitäisi varmaan tehdä joku videopostaus meidän lähdönhetkistä, niin saisitte hyvät naurut kun meikä pukee yhden vaatekappaleen kerrallaan, välissä hyssyttää Nooaa sylissä ja taas koittaa mahdollisimman nopeasti saada mahdollisimman monta vaatetta päälle. Toinen taidonnäyte on koittaa pukea itteään Nooa sylissä, mutta se vaatii vielä treeniä ennen julkaisukelpoisuuttaan.
Kaverin kanssa jaksaa aina juoruilla, siitäkin huolimatta että naamassa painaa edellisen yön väsymys pahemmin kuin vähään aikaan. Pahimpia on yöt, jolloin Mineakin heräilee useamman kerran ja saat ravata kahden huoneen väliä. Ensin kun saa Nooan syötettyä ja just ehtii itekin nukahtaa, kuuluu viereisestä huoneesta ”äitiiiiii”, ja silloinhan ei tietenkään isi kelpaa. Onneksi vastaavat yöt on nykyään aika harvassa, mutta silloin kun se kohdalle sattuu, niin päivällä kyllä huomaa olevansa normaalia väsyneempi. Mutta jos väsyneen naaman ja ilmeen jättää huomiotta, niin mitäs sanotte uudesta tukasta? Hetken kestää itelläkin tottua otsikseen, eikä hiukset meinaa vielä millään asettua paikoilleen, mutta parin pesun jälkeen tilanne on varmaan jo ihan toinen.
Käsittämätöntä miten fressinä Kerttu on, pakko olla tutin ansiota 😀 Vaikka on ne apukeinot onneksi mullakin, tarpeeksi kun päivän mittaan mättää sokeria naamaansa niin kyllä nimittäin kummasti taas jaksaa iltaan asti. Huomenna onkin tiedossa astetta rankempi päivä kun Niko on aamusta iltaan työreissussa ja me saadaan pärjätä Pablon käytöt sun muut ihan itekseen. Eihän se muuta kuin tietää vaan lisää pukemishässäkkää, ehkä jonkin verran hermojen kiristelyä ja todennäköisesti yhdet leikkitreffit iltapäivästä. Niin, ja vähän normaaliakin enemmän herkkuja!
Ootko sä kotona koko ajan liikkeessä vai miten sä pysyt noin hoikkana:D joka postauksessa on jotain leipomuksia , ei reilua:’D
Heh, tässä maailmassa on kyllä joku epäkohta Melinan kohdalla 😀 Mä vain katsoin tuota kakkua ja jo on kilo lisää lantiolla!
Hahha Kerttu! Ihana oot <3
Mä oon kyllä kieltämättä aika tajuton herkuttelija, joten kait sitä saa geenejä kiittää :). Ja oon mä melkein koko päivän kyllä jaloillanikin, harvoin sitä ehtii päivän mittaan sohvalla löhötä näiden kahden menijän kanssa.
Ootteko miettiny vyöhyketerapiaa Nooalle? Meillä kans itkuinen vauva 6vk ja eilen oli eka vyöhyketerapiakerta. Odotan innolla onko siitä apua 🙂
Vyöhyketerapia on kyllä käynyt mielessä ja pitikin sinne jo mennä, mutta nyt on meno onneksi aavistuksen helpottanut, joten ajateltiin vielä viikko katsoa mihin tämä tästä menee. Minean kanssa käytiin vyöhyketerapiassa ja kolmen kerran jälkeen iltaitkut loppui kuin seinään. En tiedä kumpi auttoi, aika vai terapia..
Te molemmat näytätte todella freeseiltä pienten vauvojen äideiksi! 🙂
Ah, välillä pahimmassa työstressissä kaipaan kotiäitinä olemista, mutta toisaalta taas hetken päästä olen niin iloinen kun lapset on jo isompia. 🙂
Kiitos ihana Liina! Mä tiedän ton tunteen, just nyt rakastan kotiäitiyttä enkä vaihtais sitä mihinkään, mutta katotaan vuoden päästä miten fiilikset muuttuu..
No ei sinusta kyllä huomaa, että unettomia öitä olisi takana, näytät mielestäni niin freesiltä! 🙂 Ja samoin Kerttu!
Meillä on tytöllä tuo sama Rodinin takki ja pakko sanoa, että joka kerta se päällä ulkoillessaan, minä oon ihan sydän syrjällään, kun tyttö painelee menemään pitkin hiekkaojia.. tossa persikan sävyssä kun näkyy ihan kaikki lika, enkä tahtoisi olla takkia jatkuvasti pesemässä. Vaikka käyttöönhän se on ostettu eikä koristeeksi. 😀
Minäkin ehdottaisin vyöhyketerapian kokeilemista, josko siitä olisi apua Nooalle. Meillä se toi helpotusta oloon kummallakin vauvalla, etenkin kun kotona jatkoi saamillaan ohjeilla. 🙂 Ja muistui juuri mieleen, että sain kuopuksen pahimpien itkujen aikoihin juurikin vyöhyketerapeutilta maidottoman ruokavalion lisäksi kokeiluun myös ”sokerikiellon”, sillä suklaalevyjä ja porkkanakakkua upposi napaan lähes päivittäin. 😀 Meillä se auttoi selkeästi Leevin itkuisuuteen.
Voi kiitokset Laura! Meillä on erikseen nämä ns kaupunkivaatteet, joita koitan pitää vähän paremmassa kunnossa ja pestä harvemmin. Toisaalta, onhan kaikki vaatteet käyttöä varten ja pienillä lapsilla sotkeentumista on mahdotonta estää.. Mutta ärsyttäähän se silti!
Voi ei, sokerikielto kuulostaa rankalta! Miten mä selviäisin ilman 😀
Pakko nyt kommentoida. Eli siis oisko teillä mahdollisuutta kokeilla automatkoille joltain tutulta eri merkkistä turvakaukaloa. Teillä näyttää olevan tuo Brio. Nimittäin meijän lapsen serkulla oli vauvana kans tuo sama käytössä ja huusi aina autossa( oli myöskin muutenkin mahavaivainen lapsi). Meidän vauva tuolloin oli tyytyväinen aina kaukaloon päästyään ( Grago). He kokeilivat kerran meidän kaukaloa jostain syystä, ja vauva oli tyytyväinen ensimmäistä kertaa autossa sitten syntymän jälkeen. Tais olla silloin n. 4 kk kun kokeilu tehtiin. Pääteltiin, että oisko tuosa Brion istuimessa jotenki liian kippura se asento mahavaivaiselle lapselle. He ostivat lähes heti sen jälkeen eri istuimen ja vauva oli tyytyväinen sen jälkeen autossa, tai oikeestaan autossa vauva oli tyytyväisimmillään.
Jossain vaiheessa itelläkin juolahti tuo sama juttu mielessä, mutta eipä oo tullut kokeiltua toista kaukaloa. Ehkä mä voisin kyllä testata, mistä sen tietää jos se tosiaan johtuisikin siitä.. Kiitti vinkistä!
Laitoin haasteen sinulle. 🙂
http://murulit.blogspot.fi/2015/04/11-kysymysta-ja-11-vastausta.html
Kiitos! Koitan ehtiä ens viikolla 🙂
Sokeri on kyllä se mikä auttaa vauva-arjessa 😀 valitettavaa mutta totta, ei ole niin väsynyttä päivää jota suklaa ei pelasta!
No nimenomaan!!
Hei onpa hyvä vinkki tuo toisenlaisen kaukalon kokeileminen! Asento voi vaikuttaa tosi paljon, näin meillä ainakin esikoisen kohdalla oli! Toinen vauvamme ei enää myöskään viihdy autossa kuten ennen, mutta tänään pitäisi asentaa uusi istuin ja toivoa parasta 😉
Ah tuo herkuttomuus..ei vain pysty! Ei ainakaan kokonaan voi jättää pois, tuloksena olisi varmasti tosi kiukkuinen kotiäiti 😀
Tuo Minean takki on ihan täydellinen <3 Väri on ihanan herkku!
Niinpä, en ollut tullut edes ajatelleeksi että tyytymättömyys voisi liittyä kaukaloon, mutta pakko testata! Toivon tosin ettei kyse olisi siitä, kun just vasta ostettiin rattaat joiden runkoon tuo meidän kaukalo sopii 🙂