LELUVINKKI

playmobile IMG2 playmobile IMG3playmobile IMG8

playmobile IMG5 playmobile IMG6  playmobile IMG9

Vaikka meillekin on alkanut vähitellen kertymään leluja ihan kiitettävät määrät, en voinut olla ostamatta Minealle synttärilahjaksi vielä yhtä lisää. Kävin mun porukoiden puolesta ToysRUsissa katselemassa potkulautoja, ja heti sisääntulokäytävällä silmiin osui tämä Playmobilen puistosetti supertarjouksessa. Oikea hinta oli muistaakseni jotain kuudenkympin päälle, mutta nyt koko hässäkkä maksoi vain 24,90€! Tarjous oli niin loistava, ettei sitä voinut ohittaa, ja kaiken lisäksi sain vasta pari postausta sitten teiltä kehuja Playmobileista. Olin kokonaan unohtanut että näitäkin on olemassa, ja nyt meillä on melkein viikko leikitty tosi innoissaan tällä leikkipuistolla – ei yksikseen, mutta näillä jaksaa taas äitikin leikkiä, vaihtelu kun virkistää. Legot kuuluu jokaisen lapsen ja aikuisen kestosuosikkeihin, mutta Playmobilet saa ainakin multa pisteet siitä, että mukana on hauskoja, toiminnallisia yksityiskohtia kuten tässä setissä ämpäri, lapio, pyörä, rattaat, ruokia jne. Eikun kipinkapin hankkimaan oma, jos uusille leluille on tarvetta (onko sitä ikinä?) tai miksei yhden setin voisi ostaa kaappiin jemmaan odottamaan vaikka kaverin synttäreitä?

ARJEN SUPERMUTSIT #unbreakablemums

Viime viikolla meillä oli kymmeniä niitä hetkiä, kun tuntuu ettei huvittaisi tää perhearki yhtään, mutta on vaan pakko jaksaa. Minea raivokiukkuaa vieressä, samalla yritän syöttää Möhistä mahdollisimman tyynenä, Pablo nuolee sohvalla tassujaan ärsyttävän kovaäänisesti ja sitä rataa. Kunpa just silloin voisi vaan lukittautua itekseen hetkeksi toiseen huoneeseen ja voisi palata takaisin kun tilanne on taas normalisoitunut, mutta eihän se niin vaan mene, äitit jaksaa. Niko palasi tänään töihin parin viikon isyysloman jälkeen, ja kumma kyllä päivä on meillä kolmella sujunut ihmeen rauhallisesti, niinkin chillisti että on päästy jo iltapäivään ilman yhtäkään kiukkukohtausta. Peukut sille!

image

Aamulla sain inspiraation ottaa Möhiksestä muutaman vauvakuvan, vielä kun tämä supernopeaa kasvava pikkumies on suunnilleen vastasyntyneen mitoissa. Ajatus oli hyvä ja mielessä oli vaikka mitä söpöjä kuvia, mutta puolen tunnin häsläämisen jälkeen lopputulos oli kahdet pissat meiän peitolla, ehkä kaksi onnistunutta kuvaa ja kymmeniä kuvia, joissa kaikissa vilahtaa joko Minean nukke, pehmolelu tai poni.. Pesin jättimäisen tuplapeiton kylppärin lattialla, en saanut sitä millään puristeltua kuivaksi, virittelin sen jotenkuten kuivumaan saunan oveen ja huokaisten istuin koneelle lukemaan sähköpostit. Täydelliseen saumaan oli tullut Netflixiltä spostia, jossa mainostettiin uutta sarjaa Unbreakable Kimmy Schmidt ja blggaajia haastettiin jakamaan somessa oma arjen selviytymishetki – harmi ettei mulla ollut kännykkää kädessä viittä minsaa aiemmin. Kisa päättyy jo keskiviikkona, mutta eiköhän näitä hetkiä ehdi siihen mennessä tulla vielä lisää.. Jaa säkin sun unbreakable-hetki tägillä #unbreakablemums, #KimmySchmidt ja #Netflix niin osallistut Lontoon matkan arvontaan!

EDIT: Kilpailu olikin suunnattu vain bloggaajille, pahoittelut väärinkäsityksestä!!

KOTI SIISTINÄ

kotisiistina IMG1 kotisiistina IMG3

Voisin melkein väittää että äitillä kun äitillä herää lapsen synnyttyä ainakin kaksi vaistoa, pesänrakennusvietti ja leijonaemon suojeluhalu. Mä ainakin huomaan herkistyväni aivan älyttömästi kaikista koskettavista lapsitarinoista (keneltäkään ei varmaan ole jäänyt lukematta pienen Ellin surullinen tarina..) ja jokaisesta pienestäkin Möhiksen vatsanväänteestä sitä toivoo ettei omalla lapsella olisi mitään hätää. Tänään käytiin labrassa ja sairaalalta soitettiin että bilirubiiniarvo oli noussut lähes sadalla kotiinlähtöpäivästä ja se jos mikä on pistänyt harmittamaan. Lääkäri määräsi testaamaan arvot uudelleen heti huomenna aamusta, ja päivällä kuullaan tuloksista onko edessä vielä paluu sairaalaan vai miten edetään. Pitäkää peukkuja pikkujätkälle!!

Ja se pesänrakennusvietti.. Jos mä normaalistikin olen melko tarkka kodin siisteydestä niin raskauden loppupuolella homman voi melkein sanoa lähteneen käsistä. Synnytystä edellisenä päivänä sain ihme inspiraation alkaa siivoilemaan kaappeja Minean huoneessa, viikkailin Möhiksen vaatteita kaappiin, keräsin pari kassillista myyntiin menevää kamaa ja stressaannuin siitä kuinka paljon tarpeettomia juttuja meidän nurkissa pyörii. Toiselle siisti voi tarkoittaa ihan eri asiaa kuin esim mulle, välillä huomaan että Nikollakin on osittain eri suhtautuminen tähän kuin mulla. Sairaalasta palattuani mä en yksinkertaisesti voinut rentoutua ennen kuin olin järkkäillut muutamat tavarat paikoilleen, joita lojui mun silmään väärissä paikoissa. Järjetöntä vai? Varmaankin, mutta auttaa arjessa valtavasti kun tavaraa on vain sen verran kun tarvitsee ja kaikella on oma paikkansa josta ne on helposti löydettävissä.

kotisiistina IMG4 kotisiistina IMG5

Aika moneen kertaan oon kuullut ihmettelyjä siitä, kuinka siistiä meillä yleensä on vaikka talossa asuukin lapsia ja koira. Mun kaveripiirissä siisteys ei kuitenkaan ole mikään erikoisjuttu vaan ennemminkin aika tavallista – en tiedä onko se nykyajan äitien tapa koittaa pitää homma hanskassa edes jollain tasolla vai sattuuko mun kaverit vaan olemaan erityisen tarkkoja kodin suhteen. Mä sanoisin että mun salaisuus siisteyteen on se että pystyn helposti luopumaan hyödyttömästä tavarasta ja tykkään käyttää paljon erilaisia säilytysratkaisuja. Tietenkin meiltäkin löytyy esineitä lojumasta sieltä sun täältä ja joillain on ihan tarkoituksella paikka näkyvillä, mutta muuten sanoisin olevan sata kertaa helpompi siivota kun on lokeroita ja laatikoita, joihin tavaroita heitellä. Kaappeihin voisi hyvin siivota lelut ja romut ihan sellaisenaan, mutta siistimmältä ne näyttää laatikoiden sisällä. Avonaiset hyllyt on kivoja kun niille saa rakkaimpia esineitä esille, mutta samalla niille tulee helposti kerättyä liikaa tavaraa – laatikot ja purkit toimii siis tässäkin tapauksessa.

kotisiistina IMG7 kotisiistina IMG6

Laatikoihin ja rasioihin oon vielä dymoillut nimilaput, jotka kertoo mitä mistäkin pitäisi löytyä. Ehkä vähän turha homma, kun ite sitä kyllä muistaa mihin tavarat kuuluu, mutta tulipahan joskus tehtyä ja onhan ne ihan hauskannäköisiäkin.. Meillä perussiivoukset hoidetaan useimmiten yhteisvoimin, mutta nyt jatkossa mun tulee varmasti siivottua useammin kun kotona ollessa tulee näitä nurkkia Nikoa enemmän tuijoteltuakin. Kiireisinä päivinä huomaa suhtautuvansa kodin siisteyteen vähän rennommin, kun taas kotona hengaillessa on äärettömän tärkeää ettei tarvitse stressailla kaikesta siitä mitä pitäisi tehdä. Vähän niin kuin poissa silmistä, poissa mielestä ja päinvastoin!

Onko siellä lukijoissa samanlaisia siivousintoilijoita? Iskikö pesänrakennusvietti muihin raskausaikana?