2KK VAUVAN RYTMEISTÄ

Mitähän mäkään enää osaisin tehdä ilman blogia?! Rintaraivarit jatkuu edelleen lähes samanlaisina, mutta kokeilin tänään olla tarjoamatta rintaa ihan joka kitinään, ja iltapäivästä se toimi! Harvemmilla syöttöväleillä sain Nooan syömään edes vähän paremmin, vaikkakin sitten loppuilta olikin aikamoista huutokonserttia tissillä tai ilman. Eikai meillä nyt kuitenkin ala iltahuudot? Aion vielä kokeilla muitakin ehdottamianne vinkkejä rintaraivareihin, ja huomenna neuvolalääkärissä voisin myös asiasta mainita. Jännää nähdä, miten Nooa on kuluneiden viikkojen aikana kasvanut! Itsellä on ainakin luottavainen olo sen suhteen että täysimetys riittää takaamaan kasvun, tai en tiedä mistä muualtakaan noi pullaposket olisi yhtäkkiä ilmestyneet 🙂

Rintaraivarit ja nyt uutena juttuna tyytymättömyys ja iltakitinät on niitä vauva-ajan juttuja, jotka voisin mielelläni jättää kokematta, mutta on meidän lähes kahteen yhteiseen kuukauteen mahtunut valtavasti onnistumisiakin. Moni asia sujuu helpommin kuin aikanaan Minean kanssa, ja yksi erityisen hyvä asia on Nooan selkeä päivärytmi. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että Nooalla on tosiaankin ollut lähes syntymöstään saakka tämä sama rytmi, joka sopii loistavasti meidän päivärutiineihin. Aamulla herätään yleensä puoli 8 aikaan, pari tuntia ollaan hereillä ja Nooa jaksaa seurustella hyväntuulisena, kunnes alkaa taas sopivasti väsyttää Minean ulkoiluaikaan. Nooa nukkuu vaunuissa parinkin tunnin unet meidän puistoillessa, herää syömään puolenpäivän paikkeilla ja jatkaa melkein samantien uniaan. Iltapäivällä poika jaksaa olla pienempiä, noin puolentunnin pätkiä hereillä, mutta illalla 7-8 aikaan valvotaan taas kunnolla ennen yöunia noin 9-10 aikoihin. Iltapäivä ja ilta on haastavaa siinä mielessä, ettei Nooa ole kovinkaan tyytyväisenä vaan koko ajan pitäisi olla liikettä, viihdykettä tai tissiä, ja siltikin kaikki tuntuu harmittavan. Päivän ja yön Nooa syö suunnilleen kahden tunnin välein, iltapäivästä ja aamuyöstä vähän tiheämmin. Syötöt on yöllä onneksi aika nopeita, joten itse ei tarvitse olla pitkiä aikoja hereillä, vaikka koitankin syömisen ajan pysyä hereillä, jotta saan Nooan siirrettyä taas takaisin omaan sänkyynsä.unipussi IMG004 unipussi IMG003

Nooan rytmi on niinkin tarkka, että parina edellisenä yönä oon huomannut heräämisten tapahtuvan lähes samaan kellonaikaan joka yö. Mietinkin että voisiko heräämiset johtua osittain unisyklistä, jos parin tunnin välein on kevyemmän unen vaihe eikä Nooa osaa vielä itse ”nukuttaa” itseään takaisin uneen. Muutenhan Nooa nukahtaa aina tissille, joten ehkä tapa on jo niin hyvin sisäistetty, että se pilaa yöunetkin? Toisaalta en jaksaisi vielä asiasta välittää, kun yöheräämiset ei rasita jaksamista, mutta kuinka pahaksi tapa sitten jää ellen koita puuttua siihen jo nyt?

Muistan Minean vauva-ajoista kuinka vauvan säpsähtelyt ja omien käsien heiluminen sai vauvan heräämään, joten Nooa ollaan alusta asti kapaloitu sen sijaan että nukutettaisi mahallaan niin kuin Mineaa. Kapalo rauhoittaa ihan ehdottomasti, mutta yön aikana se pääsi aina aavistuksen purkautumaan, ja Nooa yritti kaikkensa saadakseen kätensä ulos kapalosta naaman lähelle. Jokaisella syöttökerralla kapaloin vauvan uudelleen tiiviimmäksi paketiksi, ja tarkoitus oli käydä ostamassa jonkinlainen unipussi helpottamaan yötouhuja.

Perinteistä unipussia ei kuitenkaan ehditty hankkia, kun kirjoitettuani tämän valtavasti mielipiteitä herättäneen postauksen sain muiden yhteydenottojen joukossa yhden erityisen mieluisan sähköpostin. Eräs äiti kirjoitti omista kokemuksistaan ja halusi lähettää meille kokeiluun Love to swaddle up -kapalopussin, jonka oli itse löytänyt asuessaan Australiassa ja josta koki olevan hyötyä vauvan unien parantamisessa. Otin pussin enemmän kuin innoissani vastaan, ja nyt useamman viikon kokemuksen jälkeen voin sanoa sen todellakin toimivan. Yöllä ei tarvitse enää stressata kapalon aukeamisesta, vaipanvaihto on tuplavetskan takia helppoa ja mikä parasta, Nooa rauhoittuu pussiin melkein heti kun sen pukee päälle. Vauva on huomattavasti levollisempi iltaisin pussiin päästyään, ja itse asiassa äitilläni hoidossa ollessaan oli kapalopussi ainut keino, jolla Nooan sai ensin syömään pullosta.unipussi IMG001 unipussi IMG005 unipussi IMG006

Nooa on kasvanut sen verran kovaa vauhtia, että meillä on jo uuden pussin hankinta edessä. Pitäisi ehkä samalla kertaa tilata kaksi, sillä pesupäivät on tähän mennessä pitänyt ajoittaa aamuun, jotta pussin saisi taas jo samana yönä käyttöön (olen mä kerran kuivattanut pussin hiustenkuivaajallakin kun muuten oli vaarana ettei se olisi ehtinyt kuivua illaksi :D). Verkkokauppa ei ole vielä auennut, mutta lisätietoa näistä ihmepusseista löytyy facebookista!

VAUVA AUTOMATKOILLA

vauvaautossa IMG008

vauvaautossa IMG002 vauvaautossa IMG004 vauvaautossa IMG005 vauvaautossa IMG009 vauvaautossa IMG001 vauvaautossa IMG007 vauvaautossa IMG006

Viime keskiviikkona ajettiin Möhiksen kanssa ensimmäinen pidempi automatka, ja uhkarohkeasti lähdin ajamaan vajaa 200km matkaa yksin kummankin lapsen kanssa. Minea viihtyi todella huonosti autossa jo ihan vauvasta asti, joten jokainen matka täytyi ajoittaa niin että varmasti tiesi vauvan nukkuvan edes suurimman osan matkasta. Loppumatka sitten yleensä pysähdeltiin vähän väliä heiluttelemaan kaukaloa ja imettämään, mutta pitkäksi aikaa ei silläkään saanut Mineaa tyytyväiseksi. Mä stressasin automatkoja joka kerta jo etukäteen eikä suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli liikkua autolla yhtään mihinkään, kun jo pienet kauppamatkatkin oli useimmiten kauhean huutoitkun kuuntelemista. Silloin olisin antanut melkein mitä vaan, jos vauva olisi huolinut tutin rauhoittamaan itkua edes hetkeksi.

Möhis on osoittautunut niin monessa asiassa rennomman oloiseksi vauvaksi, joten tällä kertaa tuntui ettei matkaa tarvinnut jännittää ollenkaan, vaan luottavaisesti ajattelin että sitten pysähdellään jos on tarvetta. Uskomatonta mutta totta, matka menikin superhyvin ja päädyttiin pysähtymään vain kerran, sekin vasta Heinolassa ja vähän kuin varmuudeksi. Parilta kauppareissulta on täällä kotikulmilla saatu tulla takaisinpäin huutokuoroa kuunnellen, mutta ainakin toistaiseksi ollaan muuten säästytty autostressaamiselta ja jännittämiseltä, mikä on tervetullutta vaihtelua vauva-arkeen. Ja hei, voisi sitä vielä huutamistakin huonomminkin mennä, sillä ystävän perheessä ei ehkä huudeta autossa mutta oksennetaan sitäkin enemmän..

Onneksi automatkailu on meidän tapauksessa enimmäkseen lyhyitä, alle 10km matkoja kauppaan ja kaupungille. Minean saa helposti viihtymään pidempiäkin matkoja autossa, leluja reppuun mukaan, padi kouraan ja sitä rataa, ja Möhiksenkin matkailuun on keksitty muutama helpottava tekijä. Poitsu ei juurikaan hereillä jaksa kaukalossaan makoilla, mutta esim mun pukiessa vielä eteisessä ja Möhiksen odottaessa kaukalossa saa muutaman minuutin lisäaikaa tuolla Libero-laukun perhosella. Joku lelu kaukalossa onkin musta ihan ehdoton, ei sitä nimittäin koskaan tiedä milloin se alkaakin kiinnostaa.

Totaalinen life saver mulle taas on ollut Baby’s only kaukalopussi, joka meille lähetettiin ihanasta Pikku Vaniljasta. Ehdin olla pari viikkoa ilman minkäänlaista kaukalopussia Möhiksen synnyttyä, mikä tarkoitti aika paljon enemmän häsellystä kauppaanlähdöissä, lukuisampia myöhästelyjä joka paikasta, hermojenmenetyksiä sovituissa aikatauluissa pysymiseksi ja hikipisaroita pukemisrumbassa. Ehdottomasti eniten pussista on ollut apua Minean kerhoaamuina, jolloin kerhossa olisi hyvä olla suunnilleen yhdeksän pintaan jotta paikalle kannattaa pariksi tunniksi edes raahautua. Hakemisen hoidan Möhiksen kanssa vaunuilla, koska jäädään vielä lähipuistoon ulkoilemaan, mutta aamun vieminen on joka kerta niin säätämistä ja kiirettä täynnä, että toistaiseksi ollaan kuljettu autolla. Suurin ajansäästö tulee siinä, että voin heittää vauvan vaikka suoraan pinniksestä yökamoissaan lämpöiseen fleecevuorelliseen kaukalopussiin, pipo vaan päähän ja Möhis autoon. Käsittämättömän helppoa! Eikä muuten ole tarvinnut enää kertaakaan pukea toppapukua vauvalle autoon, mihin sitten ollaankaan menty.

KIITOSLAHJAT

Terveiset Lahdesta! Lähdettiin Minean ja Möhiksen kanssa eilen aamupäivästä kohti Lahtea, Möhis jäi mummolaan hoitoon (!!!) ja me jatkettiin Minean kanssa Helsinkiin Crocsin Clog-partyihin. Ei tule koskaan lähdettyä noihin pr-tapahtumiin liian pitkän välimatkan takia, mutta nyt sain sopivasti yhdistettyä mummolareissun samaan ajankohtaan. Pientä pähkäilyä aiheutti hoitokuviot, mutta uskaltauduin lopulta kuitenkin jättää Möhiksen vanhemmilleni tuttipullon kanssa, ja otin vain Minean mukaan. Kahden kanssa ihmisiä vilisevässä tapahtumassa, ei mun juttu jos toinen niistä on tiheään tissillä viihtyvää sorttia ja toinen meneväinen 3-vuotias..

Piti postata eilisestä tapahtumasta, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja kaivoin luonnoksista vielä viimeisen synttäripostauksen. Pyörin aamupäivällä kaverin kanssa kaupungilla naama kalpeana, ihan yhtäkkiä meinasi melkein mennä jalat alta ja päässä alkoi tuntua sen verran höhlältä että oli aika lähteä kotiin. Ei ehkä paras juttu ajaa pää pumpulina reilu 10km Möhis kyydissä, kotona nimittäin olo vaan huononi ja mittari näytti reippaat 39,9 astetta kuumetta. Särkylääkettä naamaan ja ansaittua löhöilyä loppupäivä! Ilman lääkkeitä ei olisi tälle ruudulle saatu tänäänkään rustattua sanaakaan, joten halleluja Panadol ja selvemmät ajatukset 😀

birthday IMG25

Mitäs sitä muuta pikkuprinsessa saisi synttärilahjaksi kuin paljon toivottuja ponijuttuja ja muuta pinkkiä tavaraa! Alkoi itellä ideat loppua aika nopeasti, kun kaikki kyseli Minean lahjatoiveiden perään, ja ponit ja barbit oli jo sanottu useampaan kertaan.. Hyvin oli onneksi vierailla kekseliäisyyttä riittänyt, päivittäisissä leikeissä on nimittäin kaikki lelut olleet. Lisäksi tuli vielä kirjoja ja huippuhyviä tarrakirjoja, joiden parissa viihdytään se pariminuuttinen ihan itekseenkin.birthday IMG32

Nykyään ei taida enää olla synttäreitä ilman vieraille annettavia kiitoslahjoja? Peinsessateemaan keksin korujen tekemisen, kun Hennesistä sattui löytymään valmiita korusettejä, joista löytyy kaikki tarvittava pikkusälä kaula- ja rannekoruihin. Hyvin viihtyi tytöt (poikavieras ei niin jaksanut näistä ”tyttöjen jutuista” innostua vaikka muuten oli ihan valmis prinsessaleikkeihin ;D) näpräilemässä koruja, eikä yllätyksekseni helmiäkään ollut ihan pitkin kämppää. Piti vielä sujauttaa pusseihin mukaan tikkarituulettimet Hello Kitty ja Cars-hengessä, mutta taisinpa osalle unohtaa ne antaa siinä vilskeessä? Ja niinpä muuten unohtui myös nuo pussitkin, jotka sain juhlakoristeiden taivaasta Decora Housesta, ihan niin kuin kaikki muutkin synttärikoristeet. Jos on juhlat tiedossa lähitulevaisuudessa, niin suosittelen katsomaan Decora Housen valikoiman, löydät nimittäin kaiken tarpeellisen yhden osoitteen alta! Mä askartelin koneella vielä pienet thank you -etiketit pussukoihin samalla pohjalla kuin koristeet Minean kakkuunkin. Ihan kiva lisä eikö?birthday IMG29 birthday IMG34

Mitä te olette yleensä keksinyt antaa kiitoslahjana? Kovin kallista se ei tietenkään saa olla, mutta kuitenkin jotain teemaan sopivaa, joten ei taida aina olla ihan helppo tehtävä..