Vapun perinteinen

30 huhtikuun, 2016

Kaikilla perheillä varmaan on ne omat perinteensä liittyen eri juhlapyhiin, vaikka toisaalta kyllä tuntuu että lähes kaikilla ne toistaa aika lailla samaa rataa. Ennen lapsia meillä ei Nikon kanssa ollut mitään tiettyä kaavaa vappuna, en ole koskaan kulkenut ylppärilakki päässä vapputorilla tai osallistunut opiskelijoiden vappupicknikkiin, ennemminkin vappu keskittyi munkkien syöntiin ja ehkä joihinkin baarireissuihin kaveriporukalla. Eikä se meininki ole paljoa tuosta munkkien syömisestä muuttunut tähänkään päivään mennessä, vaan ehdottomasti tärkeintä tässä juhlassa on rento yhdessäolo ja ruoka Hahha, on huvittava muuten huomata, miten kaikki juhlat tuntuu näin aikuisällä muuttuneen baarikeikoista menuiden suunnitteluun. Ennen tärkeintä oli hyvät bileet, nykyään ruoka!

Pari viimeistä vappua ollaan tosiaan vietetty mun vanhempien kanssa, koska Niko on ollut poikaporukalla jossain ja mun hommia taas huomattavasti helpottaa parit extrakädet täällä apuna. Ne must-jutut lasten kanssa on nykyään olleet munkkien paistaminen ja vapputivoli. Munkit jäi vielä huomiseen, mutta tänään käytiin jo tsekkaamassa Suomen tivolin laitteet, ja ihan täpinöissäänhän lapset oli. Mukaan otettiin naapurin poika, mikä oli aika hyvä veto, sillä kaverin kanssa laitteiden kiertäminen sujui paljon hauskemmin eikä mun tarvinnut lähteä laitteisiin istuskelemaan viereen. Kuvittelin, että Minea olisi ollut arempi menemään mihinkään possujunaa hurjempaan laitteeseen, mutta mun yllätykseksi tuo kaksikko taisikin kiertää jokaisen lapsille sallitun laitteen. Ja Nooa olisi varmaan mennyt puolissa mukana, jos olisi päässyt – tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin vain pari autolaitetta, joista niistäkin lähdettiin vain itkun kanssa pois. Voin jo nyt kuvitella, millaista tämäkin meno tulee parin vuoden päästä olemaan hyvipuistoissa, kun molemmat juoksee pää kolmantena jalkana laitteesta toiseen.. Eipähän ainakaan tartte mua pyytää mukaan, mä nimittäin saan pääni sekaisin jo pelkässä tavallisessa keinussa.

Iltapäivä tivolissa oli kieltämättä aika superhauska! Ranneke maksoi 32 euroa, mutta se maksoi itsensä ainakin meillä itsensä takaisin, kun yksittäinen lippu olisi ollut 5 euroa per laite. Lapset söi makkaraperunat ja hattaraa niin että jaksoi sen noin kolmen tunnin ajan paahtaa menemään täysillä, ja olisihan noi jaksaneet vielä kauemminkin, mutta me mentiin tivoliin sen verran myöhään, että oli pakko jo alkaa lähtemään kotiin. Mineasta ja naapurin pojasta on tullut aikamoinen tiimi, ja oli taas jotenkin niin söpöä katsoa kuinka ne on toistensa kanssa niin samalla aaltopituudella. Tyypit söi hattarankin puoliksi, samaan aikaan. Aika söpöä vai mitä!

IISIMPI ROKKOTAPAUS

12 huhtikuun, 2016

Tässä elellään nyt oikein urakalla ei koskaan ennen -päiviä, kun ensin meillä käväisi oksennustauti ja nyt varmaankin vuorossa on vesirokko! Sanon siksi varmaankin, että koko tapaus on ollut niin käsittämättömän helppo ja huomaamaton, etten ole ihan varma, voiko kyseessä todella edes olla vesirokko, ja toiseksi unohdan aika lailla koko ajan, että Minealla edes olisi vesirokkoa.

Kaikki alkoi viime keskiviikkona aamulla, kun oltiin lähdössä perhekahvilaan. Minea sanoi ennen lähtöä, että löysi muutaman näppylän mahastaan ja taitaa sairastaa vesirokkoa. En ottanut puheita ollenkaan tosissaan, kun ystävien lapsilla on viime kuukausina ollut vesirokkoja, ja Minea on jo pidemmän aikaa toivonut rokkoa itselleenkin. Niinpä, toivonut! En tiedä, millaiseksi Minea taudin kuvitteli (tai varmaankin juuri tällaiseksi kuin se on meillä nyt ollutkin!), mutta tyttö on tosiaan vähän väliä kysellyt, koska hänellekin tulisi vesirokko, ja jokainen pieni näppylä on saanut sydämen tykytykset tytössä aikaan ajatuksella joko nyt vihdoin. Niinpä, elelimme keskiviikon ihan tavallisesti iltaan asti, kunnes huomasin itsekin pari näppyä. Nukkumaanmenon aikaan niitä oli jo päälle kymmenen, ja seuraavana päivänä vähän siellä sun täällä.

Vesirokko taitaa yleensä alkaa vesikelloilla, mutta Minealla niitä oli vain muutama hassu, ja kaikki loput näppylät oli rupeutuneet jo valmiiksi. Näppylöitä on vieläkin haaleana pari, mutta missään vaiheessa ei ole ollut kuumetta tai kutinaa. Aloin jo viime kesänä toivoa, että Minea saisi vesirokon pian, koska tyttö lähestyy kouluikää, ja rokon sanotaan olevan sitä pahempi mitä vanhempi lapsi on. En kuitenkaan ihan ymmärrä ylihysterisointiakaan aiheen ympärillä, nyt kun kaavaillaan, että vesirokkorokote otettaisi osaksi yleistä rokoteohjelmaa. Miksi rokottaa tautia vastaan, joka itsessään ei ole ihmiselle vaarallinen kuin vasta joskus myöhemmällä aikuisiällä. Ja pahintahan vesirokossa käsittääkseni on jälkitaudit, joilta rokkorokotekaan ei suojaa. Luulisi ihmisten olevan nykyään varovaisempia kaikkien ylimääräisten rokotteiden kanssa, vai onko meistä tullut vain niin arkoja kestämään tauteja? Vasta vähitellen on alettu ymmärtämään, ettei jokaiseen pienempään korvatulehdukseen ehkä kannatakaan ottaa antibioottia, ja tavalliset flunssat on flunssia, ei se lääkäri niille mitään voi tehdä.

Meillä oltaisi rokotetta alettu harkitsemaan Minealle, mikäli vesirokko olisi ollut sairastamatta vielä kouluikäisenäkin. Nytkään en tosin ole ihan satavarma, että tämä oli vesirokkoa, mutta asia ainakin varmistuu, mikäli rokko tulee vielä Nooalle. Kaksi viikkoa taitaa olla se yleinen itämisaika, joten ensi viikolla voi olla odotettavissa lisää sairastelua, mikäli tauti on tarttunut (ihme, jos ei ole!). Tekisi mieli avautua siitä, kuinka paljon ensi viikolle on tiedossa kaikenlaista, mutta sanotaanko että parempi sairastaa nyt kun kummankaan meistä ei tarvitse olla töistä viikkoa-kahta poissa. Mietin sitäkin, onko vesirokkorokotteen lisäämisellä yleiseen rokoteohjelmaan jotain tekemistä juurikin vanhempien työpoissaolojen ja kansantaloudellisten vaikutusten kanssa, mutta olisihan se ihanaa uskoa, ettei raha mene minkään muun edun, etenkään lasten, edelle..

Lasten Frozen-kengät saatu Crocsilta. Minealla jalassa tyttöjen uutuus Keeley Frozen Fever -sandaali kokoa 27-28 ja Nooalla Olaf -clogit koossa 21-22. Nooan kenkiä näytti löytyvän Lekmeriltä puoleen hintaan täältä, ja kuulin huhua, että ensi viikolla saattaisi alessa olla muutakin kivaa!

Olen ihan varma, että tämä hehkuttaminen helposta vesirokosta vielä kostautuu niin, että Nooalle se tulee pahempana, mutta pidetään peukkuja, ettei se ihan näin mene. Minea sai tänään illalla uuden pyörän, joka viikonloppuna tilattiin Prisman verkkokaupasta, ja luulenkin, että nyt seuraavat päivät pyörivät sen ympärillä. Itse asiassa tässähän kävi jo niin, että Minea pääsi ennen nukkumaanmenoa pari kertaa testaamaan pyörää, tyttö ihastui hommaan täysillä ja nyt pyörä ”nukkuu” samassa huoneessa Minean kanssa. Kuulema siltä varalta, ettei se katoa mihinkään yön aikana <3

RENNOSTI LAIVALLA

1 huhtikuun, 2016

Palaan vielä tämän viikon kuulumisiin tarkemmin, kunhan saan kameran kaivettua esiin – ja ehkä otettua jonkun kuvankin blogiin. Meillä kävi pikainen oksennustauti, joka alkoi sillä, että Nooa oksensi vain kerran ja myöhemmin mä yhden yön. Niko säästyi taudilta kokonaan, eikä Mineallakaan ollut yhtä kuumeista iltaa kummempaa, mutta silti tuntuu että kaikki tekeminen lamaantui kotona pariksi päiväksi. Onneksi lapset ei saaneet sen pahempaa, muistan nimittäin kuinka surkeana Minea oli aikoinaan kun sairasti tautia ja heräili pitkin yötä sängyssään oksentaen.

Mulla on vielä kirjoittamatta meidän laivareissusta, joten palataanpa nyt parin viikon päähän. Niko piti silloin talvilomaansa, ja mun teki mieli lähteä johonkin reissuun, kun tässä on jo jonkin aikaa pyöritty vain kotiympyröissä. Ensin katseltiin edullisia nopeita lähtöjä, mutta lennot ja hotellit jossain lämpimässä olisi loppujen lopuksi tullut sen verran kalliiksi, että päädyttiin halvempaan, ja superhelppoon, vaihtoehtoon. Nyt kun lapset on vielä näin pieniä, niin matkakohteen valintaan meillä paljon vaikuttaa se, kuinka kohteessa on lapsille puuhaa. Toki lapset saa viihtymään ostoskeskuksissa ja museoissakin, mutta ennemmin lähdemme lasten kanssa paikkoihin, joista on ihan oikeasti iloa heillekin. Laivalla kaikki on ihanan helppoa kun palvelut ja aktiviteetit löytyy yhdestä paikasta, ruoka on ehkä perushyvää, mutta sitä säästyy ravintolan etsimiseltä ja tekemistä on koko perheelle.

Me oltiin matkassa ystäväperheen kanssa, joilla on 1- ja kohta 3-vuotiaat pojat. Pienempi pojista on mun kummipoikani, ja isompi oli sopivasti siinä iässä että Minealle oli leikkiseuraa. Koko laivalle lähtö keksittiin niin viime tipassa, että viikkoa ennen matkaa ei paremman luokan hyttejä ollut vapaana enää yhtäkään. Viime kesänä meillä oli de luxe -hytti, jossa tykättiin hytin tavallista isommasta koosta ja parisängystä. Nyt varasimme puolta halvemman family-hytin, ja se osoittautuikin täysin samankokoiseksi ja yksittäiset alasängyt saikin työnnettyä parisängyksi. Vuodesohvasysteemi oli aavistuksen hassu, joten päädyttiin nukkumaan Minean kanssa ”parisängyssä” ja Niko yläsängyssä. Nooalle oli valmiina odottamassa pieni matkasänky, johon ehkä mahtuu nukkumaan maksimissaan parivuotias. Varattiin myös etukäteen buffet molemmille päiville ja aamupalat, ensin luulin Tavolata-ravintolan aamupalaa huomattavsti paremmaksi, mutta eroa buffetin aamupalaan olikin vain jälkiruoissa. En siis suosittele maksamaan yli viittä euroa lisää siitä, että saa enemmän jälkiruokavalikoimaa ja pöytiin tarjoillut juomat.

Meidän laivareissu oli keskiviikosta perjantaihin, jolloin Siljan laivalla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, ei myöskään Muumeja tai Harri hyljettä, joiden kuvittelin kuuluvan peruskalustoon. Kesän muumidiskoakaan ei ollut, ainoastaan kävimme illemmalla kävelykadulla katsomassa akrobaattishown. Onneksi lapsille riitti touhuamista alakannen leikkipaikassa, jossa oli muutama erilainen pallomeri, liukumäkiä, kokkailunurkkaus, legoalue ja jätskibaari. Niko kävi vielä Minean kanssa uimassa Tukholma-päivän jälkeen ennen iltaruokaa.

Viimeksi suuntasimme Tukholmassa päiväksi Junibackeniin, mutta tällä kertaa päädyimmekin keskustaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä kuitenkin valinnut sen päivän Junibackenissa, jossa Minea sai rauhassa touhuta useamman tunnin. Aloitimme käymällä pikaisesti kahdessa ostoskeskuksessa, NK:lla ja Galleriassa, söimme lounasta ja loppuajaksi menimme Sergelstorgetilla (eli aivan keskustassa) sijaitsevaan kulttuuritaloon, josta löytyi yläkerrasta Stadsbibliotekin leikkipaikka lapsille. Varmaan tunnin verran hukattiin aikaa vessojen etsimiseen, sillä emme olleet nostaneet ollenkaan kruunuja, ja Tukholmassa vessoihin näyttikin kaikkiin tarvitsevan pääsymaksun. Jonkin aikaa edestakaisin harhailtumme Niko kävi nostamassa rahaa ihan vain todetaksemme, että kahvilalla, jossa käytiin rahat rikkomassa, oli asiakkaille oma vessa.. Tämä ravintolan tai vessan metsästäminen on juurikin sitä, mitä nämä kaupunkilomat tuntuu yleensä lasten kanssa suurimmaksi osaksi olevan – edelleen siis liputan helpoutta ja jopa niitä ”tylsiä” all inclusive -hotelleja.

Matka oli kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava lastenkin kanssa, ja luulen että laivamatkailusta voisi tehdä ihan jokavuotisen tavan. Minea sai NK:n leluosastolta valita mitä tahansa, ja kuvista näette mitä tyttö halusi! Ruususen peruukista tuli niin lemppari, että Minea kulki se päässään pitkin Tukholman katuja aiheuttaen pientä hilpeyttä vastaantulijoissa. Tykkäättekö te käydä laivalla vai mikä tapa matkustaa on se teidän perheen juttu? Vinkkejä matkakohteista otetaan tulevaisuutta ajatellen mielellään vastaan!

previous 1 … 3 4 5 6 7 8 9 … 19 next