Lauantaimoikat! Ihan pian ollaan jo äitienpäivän tunnelmissa, mutta vielä sitä ennen me ollaan tänään ehditty skoolailla kavereiden kanssa Nikon synttäreille, ja mä olen fiilistellyt lämpimiä päiviä ja valoisia iltoja. Se on vaan niin totta, että aurinko ja kesä saa mielen piristymään eikä mikään tunnu enää mahdottomalta tai toivottomalta. Ei edes se, että keittiön pöydällä odottelee hakupaperi, jolla pitäisi tavoitella tonttia, jota hakee sata muutakin jyväskyläläistä. Varmaankin mission impossible, mutta luottamus on silti äärettömän kova.

Eilen Laura tuli Mimosan kanssa meille aamuteelle ja pitämään ulkoiluseuraa, ja vielä iltapäivästä lähdettiin tekemään pikainen kaupunkikierros siinä toivossa että mä löytäisin parit perusneuleet, yhdet boyfriendit ja kukkamekon. Arvatkaa löysinkö?! Otin Nooan mukaan ja kuvittelin pojan ottavan päiväunet rattaissa, mutta kävikin se mikä oli odotettavissa, Nooa kiukkusi koko sen ajan kun oltiin salaateilla De Cafessa, siitä eteenpäin meininki taas yllättäen rauhoittui ja sovituskopeissa selvisin rattaiden heiluttelulla. Nauroin Lauralle että me ollaan Nooan kanssa varmaan haluttua shoppailu- tai lounasseuraa kun kutsuja nykyään satelee ainakin päivittäin, mutta Laura hyssytteli muina miehinä Nooaa hymyssä suin sen ajan että mä sain syötyä salaattini. Tosiystävät ne hädässä tunnetaan, eikös? Torstaina oli sama homma, Nooa kiersi tyytyväisenä sylistä toiseen mun istuessa syömässä jo kolmatta kakkupalaa (kuka niitä laskee!), ja samalla mietin kuinka onnellinen mä olen näiden kahden lapsen äitinä mutta myös näiden ystävien seurassa. Monet on sanoneet, että lapsettomat ystävät kaikkoaa viimeistään tällaisissa olosuhteissa, ehkä jo raskausaikana mahan kasvaessa, mutta siihen mä en osaa sanoa oikein mitään, koska mun lapseton ystäväporukka asuu melkein kaikki Lahti-Helsinki välillä tai kauempana maailmalla, ja näkemiset on muutenkin melko harvassa. Jyväskylästä löytyy onneksi nämä parhaat mahdolliset äitiystävät, joihin ainakin voi luottaa, oli päivä sitten kuinka hyvä tai huono tahansa.

Suht laidasta laitaan tuntuu päivät menevän, sillä eilen illalla olin ihan poikki päivän menoista ja tänään taas olo on ollut supervirkeä ja energiaa on riittänyt vaikka kuinka. En missään vaiheessa kuvitellutkaan äitiyden olevan lomailua ja tunteja omaa aikaa, mutta jotkut päivät silti yllättää intensiivisyydellään, kun illalla tajuat ettet ole vielä hetkeäkään istunut päivän aikana sohvalla tai muutenkaan ehtinyt hengähtää kaiken sen siivoamisen, ulkoilun, vaipanvaihdon ja ruoanlaiton lomassa. Minean kanssa kahdestaan ollessa oli vielä hetkiä kun Minea leikki itekseen ja mäkin ehdin syödä aamupalan tai lounaan pitkän kaavan mukaan samalla netissä surffaten, mutta nyt on ihan varmasti aina jompikumpi lapsista vaatimassa huomiota, eikä Mineakaan ole enää pitkään aikaan nukkunut päikkäreitäkään. Ihan oikeasti mä ihmettelen miten mä ehdin kuitenkin blogata näinkin usein, mistä sen ajan tähän kaikkeen repii tai paremminkin mistä löytyy vähääkään energiaa ja järkeviä ajatuksia kirjoittaa postauksia lasten mentyä nukkumaan? Olisiko mun blogi jollain lailla erilainen, jos tekisin tätä kuten osa äitibloggaajista, lapset hoidossa ja itse kotona suunnittelemassa uutta postausta.

Vaikka suurimmat kiitokset energisyyden lisääntymisestä kuuluu ehdottomasti auringolle ja sille, että arki Nooan kanssa on alkanut helpottaa huomattavasti, on silti myönnettävä että myös materialistiset asiat saa mut innostumaan. Se kun voi heivata topat kaapin perälle ja kaivaa kesäkampetta tilalle. Saa kierrellä kauppoja etsimässä uutta pieneksi jääneen tilalle. Fiilistely jätskin syömisestä auringonpaisteessa ja kesäreissujen tekemisestä. Tällä viikolla niinkin pienet jutut kuin Minean uudet air maxit ja postista yllärinä tullut boxi mulle ja NopsuPopsun paketti Minealle. NopsuPopsulta Minea sai tämänkin ihanan trikoopipon, joka mätsää täydellisesti meidän kevätvaatteiden pinkki-musta-värimaailmaan, ja sattumalta myös uusiin lenkkareihin. Meiltä on joka kausi löytynyt näitä NopsuPopsun pipoja, joista versio mustalla rusetilla saikin teiltä monia ihailuja pari viikkoa sitten asupostauksessa, ja samaa pipoa näytti löytyvän turkoosinakin, joka olisi melkein jo liian täydellinen setti yhdessä Crocsin turkooseiden kumpparien kanssa! Oikeesti, onko mitään söpömpää lastenvaatetta kuin pienet pipot? Musta ne viimeistelee asun, niin lapsilla kuin monesti itelläkin.

Tilailtiin noita lenkkareita kimpassa vähän edullisemmin, ja muuten kaikilla taisi tilaukset osua oikeaan, mutta Lauran kanssa oltiin itellemme tilaavinamme mustat Niket kun laatikosta paljastui vähän jotain muuta.. Oon koittanut totutella uuteen väriin nyt tässä parin päivän ajan, ja tänään taisin keksiä jo pari asua joihin kengät voisi yhdistää. Katsotaan jos saisin muutamat asukuvat taas pitkästä aikaa blogiin ensi viikon alussa, pari asua odottelee jo koneellakin julkaisua.

Näisaä tunnelmissa kohti huomista ja superaamupalaa ;)!