Tuli tässä eilen osallistuttua yhteen piratismia koskevaan keskusteluun eräässä lastenvaateryhmässä facessa. Jossain vaiheessa keskustelu johti siihen, että kirjoitin kaiken ostamisen olevan aina muutakin kuin järkiperustaista. Olen ”kakkosammatikseni” opiskellut markkinointia, ja muistan kuinka jossain koulutehtävässä pohdin pitkään, onko itse asiassa olemassa yhtäkään ostosta, jonka ihminen pystyisi tekemään vain järkeen pohjautuen? Parhaat esimerkit edes lähelle järkivalintaa taisivat minulla olla tenttikirja tai lääkärin määräämä lääke apteekista, sillä jo tavallisten ruokaostostenkin ostamiseen liittyy niin paljon valinnanmahdollisuuksia, ja valintojahan aina ohjaa meidän omat mieltymykset, aiemmat kokemukset, mainonta jne jne. Äkkiseltään sitä ajattelisi, ettei vessapaperin ostamiseen liity sen enempää harkintaa tai tunteita, mutta niin se vaan on hienompaa kävellä sinne kassalle Lambi-paketti kainalossaan kuin tyytyä edullisemman hinnan perässä halvimpaan Serlaan.
Facekeskustelun jälkeen aloin miettiä omaa ostokäyttäytymistä. Sitä millainen kuluttaja mä olen ja kuinka täysin tunnepohjalla omakin ostamiseni on, vaikka muuten olen selkeästi enemmän järjen ihminen. En voi sanoa ostavani vain tarpeeseen, vaan tavaraa on ehtinyt vuosien myötä kertyä nurkkiin ja kaappien taimmaisille hyllyille. En siedä sekasotkua kotona (vaikka joka päivä täällä on ennemmin sotkuista kuin siistiä), ja ahdistun ylimääräisestä tavarasta, joten koitan jatkuvasti inventoida meillä kotonakin tavaraa ja vaatetta, joka ei ole vähään aikaan ollut käytössä. Tähän kuvioon ei ehkä kovin hyvin sovi se, että ostan melko paljon lastenvaatteita, mutta niitä jää koko ajan myös pieneksi niin että uutta mahtuu kaappiin tilalle kun vanhat lähtee kiertoon. Koitan pitää määrän kutakuinkin järkevänä, mutta uusien droppien ilmestymisen aikaan tulee myös tehtyä ostoksia, joita ei ihan oikeasti tarvitsisi. Huomasin viime kuussa, että lapsille oli kertynyt aika monet kevättakit, Nooalla oli välikausihaalareitakin jo kaksi ja pipoja molemmilla on kevääksi varmaan yli kymmenen. Siitä on järki kaukana, myönnetään! Päätin samantien aloittaa lastenvaatteiden ostolakon, joka on nyt kestänyt kaksi viikkoa eikä sortumisia ole ollut muita kuin Nikon ostamat lippikset lapsille. En varmastikaan ole lastenvaateshoppailija pahimmasta päästä, ja toisaalta taas ostan itselleni uskoakseni vähemmän kuin moni muu, mutta etenkin näin muuton lähestyessä karsiminen kiinnostaa enemmän kuin hankkiminen. Jo ajatuskin tästä kaikesta tavaramäärästä ja sen pakkaamisesta muuttolaatikoihin kahdesti saman vuoden aikana tuntuu stressaavalta.
Tulevana viikonloppuna on Lapsimessut Helsingissä, ja pitkään mietin itsekin lähteväni Minean kanssa messuilemaan, mutta lopulta päätin jättää tapahtuman väliin, ihan vain siksi, että tietäisin sen tarkoittavan omalta osaltani pelkästään lastenvaatteiden shoppailua. Meillä pitäisi nyt löytyä kaikki tarpeellinen tälle keväälle, ihan vasta ostin nämä kuvissakin näkyvät tuulitakit lapsille, jotka oli jälleen kerran sitä pakko saada -osastoa. Ja onneksi ostinkin, nämä on nimittäin olleet jo nyt jatkuvassa käytössä kun takit menee niin puistossa kuin kaupungillakin. Sama juttu on ollut näiden Crocsin kenkien kanssa, ja ne on olleet lenkkareiden lisäksi käytetyimmät kengät meidän lapsilla, Nooalla itse asiassa jo talvella. Bongasin nämä joskus lopputalvesta Lekmerin alesta, ja onneksi kokoarvio osui niin hyvin kohdalleen, että näissä Crocseissa on saatu kävellä monet loska- ja vesisadepäivät.
Tavarapaljoutta tuskaillessani meidän naapuri keksi aika loistavan idean, kotikirppiksen! Voisin laittaa jättimäisen kasan tavaraa, vaatetta ja ehkä joitain huonekalujakin myyntiin joskus ensi kuussa muuton aikaan. Olisiko kellään jyväskyläläisellä kiinnostusta tulla meille penkomaan tavaroita, jos jonain viikonloppuna täältä saisi hakea edullisesti kaikenlaista pois muuton alta?? Idea oli mielestäni aivan loistava, ja voisin sen kyllä toteuttaakin, mutta kertokaahan kuinka pitää vaatemäärät kohtuullisina taas jatkossa? Ja kertokaahan miten teillä tehdään lastenvaatehankintoja, aivan liian hövelisti vai järjellä tarpeeseen?
