Jos vielä yhden postauksen verran palataan vappuun, ja huomenna sitten NOSH arvonnan voittajaa ja muutamia sovituskuvia..

Vappu tuli ja meni, mutta meillä roikkuu yhä edelleen serpentiinit ja paperiviuhkat katossa – todennäköisesti ne on siellä vielä ensi viikollakin ihan vain siksi, että olen niin laiska siivoamaan niitä pois. Olen joskus ennenkin sanonut, että nykyään se on lapset, jotka mulle tekee juhlapyhistä spesiaaleja, mutta on siinä kyllä muutakin, ja lähes yhtä tärkeänä tulee muut läheiset, kuten ystävät. Kun kuulin joku aika sitten, että Niko olisi tänäkin vuonna vapun poissa kotoa, iski muhun pieni pettymys siitä, että koko vappu menee pilalle, jos sitä ei saa viettää perheenä. Tuskin itsekseen tulisi lasten kanssa lähdettyä tivoliin ja vapputorille tai leivottua munkkeja ja panostettua ruokiin. Vaikka lapset oli vappunakin pääroolissa kaikessa mitä suunnittelin, oli silti kiva että mun vanhemmat tuli meille viikonlopuksi ja vähän kuin paikkasivat Nikon puuttumista. Sanoinkin jälkikäteen Nikolle, että aivan sama mitä kukaan muu suunnittelee ensi vuonna, mutta se on varmaa, että vappu vietetään perheenä.

Viikonloppu vielä kaiken lisäksi alkoi sillä, että Minealla oli jumpan päättäjäisnäytös, jonka väliin jääminen harmitti Nikoa. Onneksi esitys löytyy multa kamerasta. Ja Minean harmituksen paikkasi se, että ukki ja mummi ehti Lahdesta katsomaan jumpan. Lauantaina mulla oli perinteiseen tapaan kuvauksia aamusta (tai kuvaukset, koska toiset peruuntui sairastumisen takia), ja iltapäivällä käytiin tivolireissu. Tivoli näyttäisi muuten olevan täällä vielä seuraavat pari viikkoa, joten ihan varmasti meidänkin porukka ehtii sinne uudelleenkin, ja suunnitelmissa olisikin katsastaa ensi viikonlopun säät sillä silmällä, että voisimme viedä lapset vielä pariin laitteeseen. Minealla näytti olevan niin kivaa, että mäkin vähän kuin jäin tivolikoukkuun, haha

Sunnuntaina aloin heti herättyäni väsäillä superhyvää tomaatti-mozzarellapiirakkaa, joka on jo pitkään ollut mun suosikkejani, eikä kyllästymistä ole vieläkään näköpiirissä. Ennen puoltapäivää Katriina ja Essi jo pimpottelivat meidän ovella brunssieväiden kanssa, ja aloimme kaikki yhdessä täyttää pöytää herkuilla. Lapset sai tehdä hedelmä-vaahtokarkkivartaat ja me aikuiset paistettiin munkkeja. Olin niihin vähän pettynyt, kun en ehtinyt kohottaa takkinaa riittävästi, mutta hyvin ne näytti kaikille onneksi maistuvan. Luulen silti, että tällä viikolla joudun ottamaan uusinnan munkinpaistossa, koska ne on aina olleet mun vapun kohokohtia, enkä mitenkään voi elää sen ajatuksen kanssa, että munkkiöverit jäi syömättä tältä vapulta.

Olin viimeksi nähnyt Katriinaa Nooan synttäreillä pari kuukautta sitten, eikä Essiäkään ole tän vuoden puolella kauheasti ehtinyt treffata, joten oli ihan oikeasti ihana nähdä pitkästä aikaa. Lapsetkin leikki tosi nätisti keskenään, ja melutaso pysyi koko ajan ihan minimissään – välillä kun meidän koko porukan treffeillä melu nousee lähes sietämättömäksi ja rentoutuminen on siitä aika kaukana!

Luulen, että eilinen oli niin täydellinen lopetus vapulle, että tänään säästyin jopa maanantaiväsymykseltä ja masistelulta. Kävimme vielä illalla katsomassa yhden potentiaalisen vuokra-asunnon, mutta se ei ollut kyllä kovin varteenotettava vaihtoehto. Rappukäytävässä haisi tupakalle ja asunnossa kissanhiekka. Tässä alkaa vähitellen tulla pieni kiirus löytää meille se väliaikainen kämppä, aikaa on nimittäin alle kuukausi. Olemme hakeneet niitäkin aso-asuntoja, joita pari teistä suositteli, mutta niistäkään ei ole kuulunut mitään. Lapsilla olisi jo hoitopaikka valmiina sekä uudella että täällä vanhalla asuinalueella, joten nyt oikeasti kaikki varpaat ja sormet ristiin, että löytäisimme jonkun hyvän vuokrakämpän!