Minean joululahjatoivelistalla oli uikkaria, Robinin uutta musaa, kylpytakki, poneja ja ponilinna. Kaikki nämä ja aika paljon enemmänkin niistä paketeista aattona paljastui, ja muutamat lelut on olleet siitä asti leikeissä mukana joka päivä. Näihin lemppareihin lukeutuu muovailuvahalaite, jolla saa kivasti sotkua aikaan vaikka kuinka alla olisi askartelualustat, ja ponilinna poneineen. Samantien hoidosta kotiin päästyään ponilinna raahataan olohuoneeseen ja alkaa loputon anelu ”äiti voit sä tulla leikkii mun kaa” ”isi voisit sä puhuttaa tätä pinki paita” ”jooko, oo kiltti”. Eikä siinä muu auta kuin että jommankumman meistä, joskus molempien, on istuttava leikkimässä poneilla iltaan asti ainoana pelastavana hengähdystaukona Pikku Kakkonen.
Itsekseen leikkiminen ei tällä hetkellä tunnu maistuvan ollenkaan, vai onkohan se oikein missään vaiheessa meillä ollut kovassa huudossa..? Ainakaan lelujen määrästä tai kiinnostavuudesta se ei voi olla kiinni, sillä nyt mustakin on alkanut vähitellen tuntua että meillekin on leluja kertynyt kiitettävästi, vaikka vain murto-osa ollaan ostettu itse joko synttärinä tai jouluna. Minean ollessa pienempi mä koitin panostaa laadukkaampiin leluihin, hommata paljon puisia juttuja jotka kivasti kävisivät yksiin sisustuksen kanssa ja kiinnittää huomiota kestävyyteen ja monipuolisuuteen, mutta näistäkin periaatteista on myöhemmin luovuttu, kun Minea on enemmän alkanut itsekin toivomaan tiettyjä juttuja. Tilanne olisi varmaan ihan eri ellei Minea olisi hoidossa, koska sieltä se esimerkki toiveleluista ja leikeistä taitaa suurelta osin tulla. Ainakaan ystäväni samanikäinen tyttö ei ollut kuullutkaan Robineista, rainbow dasheista ja Littlest pet shopeista ennen kun Minea alkoi niitä hehkuttamaan ja tuomaan mukaan leikkeihin.
Vaikka kaikki värikäs ja muovinen nykyään meneekin, on joululahjaksi saatu ponilinna saanut sekä mut että Nikon raivostumaan jo useampaan kertaan. Jos lelusta maksaa lähes sata euroa, ei luulisi olevan kovin paljoa vaadittu että tavara pysyisi ehjänä ihan normileikeissä! Enkä usko että monesta pienestä osasta koostuvaa linnaa olisi tarkoitus joka leikin jälkeen purkaa osiinkaan? Tosiasia kuitenkin on ettei tämä hökötys pysy kasassa jos sitä yhtään tökkäisee kovemmin, koittaa nostaa tai laittaa ponit temmeltämään vähän riehakkaammin. Minealta on useampaan kertaan tullut itkukin, kun tyttö luulee rikkoneensa linnan leikeissään tai sitten huoneesta vaan kuuluu hätääntynyt ”äiti taas tää meni rikki”. Sanoisin että käsittämätöntä ylihinnoiteltua krääsää sitä nykyään myydäänkin! Jos oltaisi päästy ponilinnaa testailemaan etukäteen, olisi se saanut jäädä kauppaan ja tilalle oltaisi ostettu vaikka puinen nukkekoti. Toivottavasti te ootte säästyneet vastaavilta virheostoilta, vai löytyykö kaapista tätä laatukamaa?
P.S. Ihana että ootte jättänyt muutamia postaustoiveita kommenttiboksiin, tartun niihin varmasti lähiaikoina! Just nyt päivät on olleet vähän kiireisiä ja kommentteihin vastaaminen laahaa siksi vähän jäljessä, mutta lupaan viikonlopun aikana ryhdistäytyä senkin suhteen!
Aika pitkälti samaa mieltä. Meille ei onneksi ole ponikotia muovisena kotiutunut. Tytöille riittää poneille kodiksi legotalot (jotka ovat itse rakentaneet) sekä uusimpana hittinä ”ponihotelli”, joka on siis Lego-friends joulukalenteri, josta on luukut poistettu. Lisäksi neidit ovat askarrelleet pahvilaatikosta ponitallin karsinoineen ja maalanneet sitten seinät itse omilla mieliväreillään (se oli kyllä aika sotkuinen projekti, mutta hieno siitä tuli). Lisäksi ponit ajelevat Dublo-autoilla, joten mielikuvitus on onneksi hyvin leikeissä mukana. Meillä on periaatteena ollut myös se, että kaikkea ei tarvitse hankkia/saada vaan tarpeen vaatiessa itsekin voi tehdä. Lisäksi kestävät puulelut ja legot ovat olleet vanhempien toivelistalla, kun onneksi ne taipuvat moneksi! 🙂 Tsemppiä leluviidakkoon!
Ihanan kekseliästä! Duplot on muuten ihan huippuja, ne käy tosi pitkään, ei ole lähelläkään krääsää ja niistä voi rakennella vaikka mitä! Ei ihme että ne on ikisuosikkeja. Puulelut oiskin myös tosi jees, mutta tuntuu että niitä myydään aika vähän verrattuna muovisiin. Peruskaupoissa tarjolla on tyyliin vain junarataa ja kaikkityttöjen jutut onkin sitten tätä muovikamaa..
Voisitko joskus tehdä postauksen ikäerosta? Käytännön kokemusta teillä ei toki vielä ole, mutta miksi päädyitte juuri tähän ikäeroon?
Meilläkin noita muovihirvityksiä riittää. Ne pysyvät kyllä tiukasti lastenhuoneessa ja hyväksyn ne vain, koska saan niiden avulla omaa aikaa! ;D
Kiitti postaustoiveesta! Ehdottomasti voin kirjoittaa tästä ens viikolla kun toteutan toivejuttuja!
Hmm. meillä miltei 4v leikkii kyllä paljon yksin, nytkin on viimeisen tunnin leikkinyt poneilla.
toki leikkikavereina on päivittäin isosisko ja isoveli, mutta koululaisina heillä on jo niitä omia juttuja paljon, joihin ei pikkusisko sisälly.
uutta vauvaa isommat odottavat, että ”sitten ei tarvitse leikkiä enää kokoaika Vn kanssa” 😀
on koetettu selittää että meidän perheen sääntö on se, että kaikki otetaan leikkiin mukaan eikä itketetä sen vuoksi toisia tahallaan.
Sitä odotellessa että Mineallekin olisi pikkuveljestä leikkiseuraa. Vähän jännityksellä ootan miten nyt käy kun Minea jää hoidosta pois, kun siellä on kuitenkin totuttu siihen että leikkiseuraa on saatavilla koko päivän.. Minea viihtyi jo vauvana vain minuutteja kerrallaan itekseen leikkimatolla tai sitterissä, ja sama näkyy nytkin, ennemmin seurataan mun touhuja kuin puuhastellaan itekseen.
Sama juttu, viisivuotias ei juuri yksin leikeissä viihdy. Isosiskon kanssa leikkii kyllä,mutta jos siskolla muita juttuja, välittömästi kaivataan äitiä tai iskää leikkikaveriksi.
Meillä tuosta ponilinnasta se pienempi versio ja samaa ollaan tuskailtu täälläkin. Jos linnan ainoa tehtävä olisi pysyä kasassa, eikö nyt hyvänen aika liitoksista olisi voinut kerralla tehdä sellaisia, että lapsi osaisi sen itse koota ja toisekseen, että hökötys pysyisi kasassa, murrr!
Play mobileita kyllä voin suositella, kun vähän Minea kasvaa. Vaikka onkin täynnä tuskastuttavan pieniä osia, meillä on ainakin kestäneet leikkejä hyvin ja jaksaneet kiinnostaa pitkään!
Play mobileihin ei vielä ollakaan tutustuttu! Duplot on musta ihan huippuja, mutta niihinkin leikkeihin Minea heti kaipaa jonkun kaveriksi eikä jaksa itekseen keksiä leikkejä. Saapa nähä kuinka tuskastunut tyttö meillä kohta on kun hoito loppuu ja ainut seura oon mä 🙂
Huomasin muuten saman ilmiön kun meidän neiti oli virikehoidoss että sieltä tulee jos mitä vaikuttEita leluihin ja leikkeihin. En itse ole lähtenyt niitä toteuttamaan, koska pyrin ostamaan laAtua leluissa ja melko vähän. Onhan se ihan tutkittukin että jos leluja on liikaa ei lapsi osaa päättää millä leikkii, on liikaa vaihtoehtoja. Kierrätän myös leluja siten että osa on vaatehuoneess jemmSsa välillä ja sit taas vaihdetaan eri lelut jemmaan ja eri lelut leikkeihin. 🙂 lapsille ne on kuin uusia ku ovat jo melkein unohtaneet jemmassa olleet lelut.:D Yhen virheostoksen oon tehnyt, nimittäin viime vuonna autokatoksen pojalle joka oli muovia. Koko ajan lapset purkaa sitä, on siis kestänyt hyvin mutta koko ajan niitä osia siellä täällä:D meillä lapset sai esim joululahjoiksi aamutakit ja sit neiti sai ison paketin Dubloja ja poika Nikkon radio ohjattavan auton. Molempiin uppos melkein satanen mutta kestää kumpiki pitkään. Lisäksi neiti sai gugguun paidan ja poika kalastuspelin. Muuta lahjoja eivät saaneet ja olivat niin tyytyväisiä. 🙂 Mutta jokainenhan toimii nii ku haluaa ja kyllähän itelläki tekis mieli ostaa jos mitäkin lelua lapsille mitta se on vastoin mun periaatteita. 😀 toki joskus teen poikkeuksia. 🙂
Tota meiänkin pitäisi kokeilla että osa leluista laitettaisi välillä piiloon..ongelma vaan että säilytystila on niin vähissä etten tiedä mihin tavarat jemmaisi 🙂 Hoidosta kyllä tulee kaikenlaisia vaikutteita, hyviä ja huonoja. Minean hoidossa on vaan vanhempia tyttöjä joten sieltä on opittu monia taitoja etuajassa, mutta myös niitä ns isompien tyttöjen leikkejä vähän jopa liiankin ajoissa.
Harvoin kommentoin blogeihin, mutta nyt on aivan pakko. Meille myös rantautui tuo ponilinna jouluaattona, ja voi sitä ärsytyksen määrää kun tajusimme kuinka hepponen tuo on. Onneksi löysimme sen tarjouksessa että ei täyttä hintaa maksettu mutta silti.
Älä muuta sano, kyllä ärsytti meitäkin! Opin tästä kyllä sen että jatkossa lelut pitää päästä ite ensin hypistelemään ennen kun niihin laittaa rahojaan.
Niin, ja tosi kiva että kävit kommentoimassa :)!
Tuo lastenhuoneen matto on muuten tosi kiva. Olen etsinyt vauvan huoneeseen tuollaista, mutta ei ole tullut vastaan muuta kuin parvekkeellekin sopivana kosteutta kestävänä. Lastenhuoneeseen olisi kuitenkin kiva saada vaikka puuvillainen, jotta matolla olisi kiva leikkiä. Mistä tuo teidän matto on hankittu? 🙂
Toi matto on munkin suosikkeja! Se on Annon valikoimasta, ostettu jo viime keväänä mutta niitä kyllä taitaa vieläkin olla myynnissä.