Moni sanoo, että kyllä odottava äiti ite aavistelee tulevan lapsen sukupuolen, mutta mä en suoraan sanottuna kyllä ole aavistanut mitään, en Mineasta enkä nytkään! Viime kerralla toivoin salaa tyttöä, nyt sormet oli ristissä pojalle – olisi mahtava nähdä ns poikaversio meistä, nyt kun on saanut seurata maailman ihanimman tytön kasvua ja touhuamista.
Ymmärrän tietenkin olla äärettömän onnellinen jo siitä, että meille on ylipäänsä tulossa toinen ja vieläpä terve lapsi, mutta nyt kun kaikki on hyvin, on kait ihan sallittua jännittää näitä vähäpätöisempiäkin juttuja. Mua nimittäin vielä viime tiistai-iltana jännitti se, saataisiko me rakenneultrassa tietää sukupuoli ja olisiko siellä tyttö vai poika. Meille sillä ei olisi sinänsä mitään väliä, Mineasta ei edes tiedetty sukupuolta kuin vasta syntymän jälkeen, mutta nyt olin kuitenkin päättänyt etten malttaisi odottaa siihen asti – menisin sitten vaikka yksityiselle vielä ultrattavaksi ellei muuten. Rakenneultran tarkoitushan ei missään nimessä ole se sukupuolen selvittäminen, ei kaikki kätilöt sitä suostu edes kertomaan, joten vähän hassua oli, että vasta ultran aikana iski pieni paniikki sen suhteen, mitäs sitten jos kaikki ei olekaan hyvin niin kuin oon koko ajan automaattisesti olettanut. On varmaan ihan normaalia ajatella, ettei meiän kohdalle mitenkään voi osua ne epäonniset tarinat, joita välillä kuulee. Tottakai meiän vauvalla olisi kaikki hyvin!
Ensin ajattelin että rakenneultran jälkeen voisin huokaista helpotuksesta ja jatkaa odottamista loppuajan rennosti mistään huolehtimatta. Kätilö totesi kaiken olevan täysin normaalia ja paremmin kuin hyvin, mutta tajusinkin vasta ultran jälkeen, että oikeastaan mua on koko ajan enemmänkin huolettanut ennenaikaisuuden riski kuin se, että rakenneultrassa selviäisi jotain kamalaa. Nyt olo on siis ennemminkin sellainen kasvatellaan vauvaa vähintään vielä ne seuraavat 16 viikkoa ottamalla mahdollisimman iisisti ja turhia stressaamatta. Aion jo heti alkuunsa unohtaa kaikki ajatukset reippaasta, kuormittavasta päivittäisestä liikunnasta ja täydellisestä odottajan kropasta, koska jo lyhytkin kävelylenkki tuntuu samantien järkyttävinä liitoskipuina. En myöskään piiskaa itseäni syömisten takia tai stressaannu asioista, joihin en voi vaikuttaa, se kun tuskin ainakaan auttaa tilannetta yhtään.
Ultrassa kätilö kysyi meiltä jo melko aikaisessa vaiheessa olemmeko kiinnostuneita tietämään lapsen sukupuolen. Ja mehän oltiin! Vaikka olisin sanonut ei, olisi pieni epäilys jäänyt silti, sillä kätilö lisäsi kysymyksensä jälkeen jotain tyyliin se kun nyt sattuu tässä niin selkeästi näkymään. Ei siis epäilystäkään, pojasta on helpompi sanoa varmaksi kun on jotain mitä nähdä :). Kätilö vielä nappasi sellaisen kuvankin, jossa hyvin selkeästi näkee että poikahan sieltä on meille tulossa! Ja missä ilokuplassa tässä on nyt koko viime viikko eletty – siksi että kaikki on beibillä hyvin ja että meille tulee poika! Sanoinko jo että se ihan oikeasti on poika?! Itelle se nimittäin tuntuu yhä olevan jotenkin käsittämätöntä.
Tänään ollaan raskausviikolla 21+0 ja vaikka kuinka sanoin etten vielä innostuisi ostelemaan vauvan tarvikkeita tai vaatteita, niin lauantaina törmäsin Lindexillä alerekkiin, josta lähti mukaan pari perustrikoota muutamalla eurolla. Minea löysi vaatteet tänään ja kyseli multa, voiko niin pienet vaatteet edes mahtua vauvalle. Ne piti samantien pukea nukelle päälle, ja siinä me sitten pohdiskeltiin minkä kokoisia on pienet vauvat, osaako ne pissata ja tykkääkö ne kokkausleikeistä. Ihana nähdä että Mineakin alkaa innostua asiasta, ja ehkäpä juurikin näiden hankintojen ja valmistelujen kautta asia tulee koko ajan konkreettisemmaksi. Mulle itelleni tää kaikki tuntuu hyvinkin todelliselta, kun ympäri blogimaailmaa näkee pieniä vastasyntyneitä eikä sitä omaa poikaansa! malttaisi millään enää odottaa!
Voi, paljon onnea poikalupauksesta!
Tuo on niin ihanaa kun puolenvälin jälkeen saa tavallaan huokaista helpotuksesta ja ruveta hankkimaan tarvikkeita vauvaa varten ja tosiasiahan on, että kyllä se loppuaikakin menee todella vauhdilla, kohta ei huomaakkaan, että laskettuaika on aivan käsillä. 🙂
Meille on myös monelle tuttavalle ja sukulaiselle tulossa nyt vauvoja tai on vasta syntynyt pieni vauva, niin kyllä sitä kolkuttelee se masu/pikkuvauva-ajan ikävä, vastasyntyneet vauvat ovat jotain niin ihmeellistä ja ihanaa!
Kiitos! Viikot kyllä tuntuu menevän hurjaa vauhtia, mutta ajatus vielä noin 18 viikon odotuksesta tuntuu tooosi kaukaiselta. Mutta parempi että pysyisi vaan masussa riittävän pitkään :).
Voi kuinka ihanaa, kovasti onnea poikalupauksesta 🙂
Kiitos!
Oih, paljon onnea pojasta ♥ (Ihan samalla tavalla olisin onnitellut tytöstäkin, mutta onhan tuo ihanaa, kun poikaa toivoitte.)
Mun mielestä kaikkien pitäisi hylätä ajatukset täydellisestä odottajan kropasta! Jokainen liikkukoon sen mukaan, mitä pystyy. Toiset ei voi liikkua juuri ollenkaan ja toiset urheilee lähes koko raskauden ajan. Ja jos muutenkaan ei ikinä pidä verrata itseään toisiin, niin ei ainakaan raskauden aikana. Ehkäpä liikuntaa tärkeämpää on mun mielestä raskauden aikainen syöminen eikä siitäkään pidä ressata, kunhan syö monipuolisesti ja järkevästi ja välillä toki voi herkutellakin 🙂
Ja mun mielestä jokaisen pitäisi opetella myös olla olemaan stressaamatta tulevasta… Raskaana olevilla ehkä niitä pelkoja ja worst case scenarioita on ymmärrettävästi enemmän, mutta kun se huomisesta huolehtiminen ei hyödytä mitään.
Kiitos :)! Mä uskon että aluksi mahan kasvu ja muu rasvan lisääntyminen tuntuu siksi niin oudolta että muuten on tottunut aina pitämään ittensä hyvässä kunnossa ja nyt raskaana sille ei vaan voi mitään ettei pysty liikkua samalla tavalla kun ennen. Kun maha kasvaa isommaksi tulee sitä koko ajan enemmän sinut kroppansakin kanssa.
Meillä esikoinen syntyi kuukauden etuajassa ja toinen sektiolla perätilan väärän asentotarjonnan vuoksi kolme päivää ennen laskettua-aikaa. Nyt kolmannen kohdalla minua siis suoraansanottuna pelottaa että miten kaikki tällä kertaa sujuu.
Meilläkin ultrakuvaan tallentui uusimman veijarin sukupuoli, sen verran ylpeästi sitä meille esitteli. 🙂 Itse tiedän kyllä enemmänkin tapauksia joissa ensimmäinen lapsi on syntynyt ennenaikaisena mutta toinen taas vasta ajallaan. Varsinkin jos mitään selkeää syytä ennenaikaisuudelle ei ollut. Ei tosissaan kannata sitä alkaa stressaamaan.
Meillä ei onneksi lääkäri ollut sitä mieltä että tätä raskautta tarttisi mitenkään erityisesti seurata, juurikin tosta syystä ettei ennenaikaisuudelle ollut selkeää selitystä. Oliko teillä tiedossa tuo perätila jo hyvissä ajoin? Se on kyllä aika pelottava asia, etenkin jos sen tietäisi vasta synnyttäessään!
<3 ihana tuleva isosisko ! En kestä, mä oon edelleen niin happy teidän poikalupauksesta ja siitä että kaikki oli mallikkaasti masussa.
Ihana Essi :)!
Iiiiihanaa! Pieni poika<3 Onneksi olkoon!
Kiitos!!!
Ihanaa, onnea! 🙂
Tein tänään itse positiivisen testin ja varasin ensimmäisen ajan neuvolaan, kuukauden päähän! Lapsi on niin hirmuisen toivottu ja kaivattu, että ostin jo tänään ensimmäiset pienet sukat ja myssyn 😀 En osaa enkä edes halua ajatella, mitä kaikkea voisikaan mennä pieleen, uskon että on myös vauvalle parempi etten stressaa sellaisesta, mihin en kuitenkaan voi itse vaikuttaa. En malttaisi millään odottaa tuota vaihetta missä olet nyt! 🙂
Kiitos, ja onnittelut sinnekin :)!!!
Ehdottomasti sitä voi iloita raskaudesta just niin kun ite tahtoo, vaikka hankkii heti kaapit täyteen vauvatavaraa! Sillä hankintojen tekemisellä koko asiasta saa tehtyä itelle ja perheelle asiasta paljon konkreettisemman jo ennen kun se maha on näkyvä. Sovitaan olla molemmat stressaamatta :)!
Ihanaa! Pojat rokkaa o/
Hih, todellakin :)!
Oi, onnea poikalupauksesta <3. Tyttö ja poika on kyllä kiva kombo ;).
Ja on varmasti ihana seurata isosiskon reaktioita ja 'kasvua' asiaan. Meillä tyttö oli pojan syntyessä vasta 1v2kk, siis _pieni_, eikä varmaan edes tajunnut, että minä olin raskaana :D. Minun tultua vauvan kanssa synnäriltä kotiin hän koitti tuoda vauvalle pukua, että voiskos toi jo lähteä, mutta sen jälkeen varmaan unohti, että veljeä ei aiemmin ollut :'). Nyt myöhemmin on sitten kysellyt, että missä veli oli silloin, kun hän oli vauva jne, mutta ei varmasti vieläkään tajua, että on joskus ollut se ainut lapsi.
Onnea sulle loppuodotukseen, kaikki menee hyvin <3.
Kiitokset :)! Onpa teillä tosiaan pieni ikäero lasten välillä! Olis kyllä meillekin tullut vaan se pari vuotta jos Minean vauva-aika olis ollut yhtään helpompi, mutta hyvä näinkin. Varmaan saadaan vaan vähän enemmän taistella mustasukkaisuuden kanssa, kun vauva ei oo ns aina kuulunut kalustoon..
Voi ku kiva kun Sitte on tyttö ja poika! 🙂 ihanaa, että kaikki oli hyvin!<3
No todellakin! Täällä kyllä leijutaan ihan muissa maailmoissa :).
Voi, ihanaa! Pikkuinen poika! Muistan niin tuon fiiliksen. Meillä oli siinä ultrassa vähän huoltakin kun Aatulla todettiin laajentunut munuaisallas. Muistan kuitenkin, että ultran jälkeen itkua tihrustaen painelin KappAhliin ostamaan mun pienelle poalle ekan pipon ja sukat <3
Voi sua! En tiiä millasen kohtauksen olisin saanut jos joku olis oikeesti ollut vialla, vaikka eihän se ultrakaan sitä takaa.
Oi, ihanuus 🙂 Itsekin muistan mikä ihana tunne oli ultran jälkeen, kun kaikki oli hyvin ja saatiin tietää, että tulossa olisi pikkuveli 🙂 Ihanaa loppuodotusta koko perheelle <3
Kiitos <3!!
Onnea ihanista uutisista! 🙂 Nyt ostelemaan kaikkia ihania pienten poikavauvojen juttuja, oih! <3
Voi kiitos!! Ensimmäiset ostokset oli jo ihan pakko tehdä :).
Voi ihanaa, poika ♡.
:))))
Onnea poikalupauksesta! <3 Ja miten söpöt kuteet.. Mehän olemme säästäneet Vilperistä kaikki vaatteet ja koska toinen poika on tulossa niin vaatteita ei juuri tarvitsisi ostella, mutta en ole voinut vastustaa kiusausta kun on jotain ihanuuksia tullut vastaan 🙂
Blogini löytyy nykyään osoitteesta täältä:hulivilini.blogspot.fi
Kiitos <3!! Me ei olla Minean vanhoja vaatteita oikeastaan säästetty kuin ne kaikkein ihanimmat ja erikoisemmat joten uutta vaatetta olisi joutunut joka tapauksessa ostamaan. Ei kyllä haittaa mua yhtään :)).
Voih, ihanaa! Onnea poikalupauksesta! 🙂
Kiitokset!
Jee, ihanaa! Lisää poikia meidän mammajengiin! Meidän pojilla onkin ollut hieman ulkopuolinen olo tuossa tyttöjengissä ;D
Hahha, tyttöjengi kyykyttää meiän poikia 😀
Oi, onnea poikalupauksesta! <3
Kiitos <3!!!
olipas kiva uutinen. pienet pojat on ihania 🙂 kaikkea hyvää odotukseen <3
Kiitos Ruut!!
ihania uutisia täällä!
Hih, ehdottomasti :)!