..oon kokenut suurinta epäuskoa vähään aikaan. Voiko oikeesti olla näin helppoa tulla raskaaksi? Tiedän, että aihe on tabu mutta oon niin hemmetin onnellinen että kait sitä saa huudella silloin kun siltä tuntuu! Jokainen raskaaksi toivova varmana varautuu ajatukseen mitä jos mutta sitten kun kaikki sujuukin juuri kuin toivoi niin ihan syystä sitä on haltioissaan, ja vähän ihmeissään.
Toinen epäuskon hetki oli kätilön kertoessa rakenneultrassa, että meille tulee poika, en olisi voinut olla onnellisempi. Olin salaa jo ehtinyt miettiä, miltä tuntuisi olla pojan äiti, miltä näyttää meidän poika ja kuinka erilainen poika olisi luonteeltaan kuin Minea vai olisiko. Luulin ettei mulla ollut mitään etukäteisaavistusta sukupuolesta, mutta ehkä jotain kertoo se, että ihan yhtäkkiä aloin ostaa Minealle poikamaisempia vaatteita ja raskauden alkupuolella ei juurikaan tehnyt herkkuja mieli. Täytyisi varmaan opetella paremmin kuuntelemaan itseään..
..mikään ei ole ärsyttänyt erityisesti eikä tunteet ole kuohuneet. En kuulu niihin ihmisiin, jotka osoittaa tunteitaan julkisesti ja ylitsepursuavasti, tai joilla voi sanoa olevan taas se aika kuukaudesta. Iloa näytän ehkä räiskyvimmin, ja oon todella puhelias ja helposti innostuva luonne, sama linja on jatkunut suurimmaksi osaksi nytkin. Vaikkei hormonit mitenkään erityisesti jyllääkään, on pinna ehkä kuitenkin ollut aavistuksen vaikeampi pitää Minean kiukutellessa. Välillä tuntuu ettei jaksaisi turhanpäiväistä kiukuttelua yhtään ja ääni meinaa korottua pienimmästäkin tottelemattomuudesta, mutta siihen varmaan suurimpana syynä on työpaineet.
..oon pelännyt enemmän kuin viimeksi. Esikoista odottaessa ei lopulta oikein edes tiedä mitä odottaa, ei osaa huolestua turhista eikä myöskään tiedä kuinka suuri onni lapsi todellisuudessa on. Nyt toisen kohdalla oon sekä iloinnut että huolestunut useammin kuin viimeksi, aika paljon siksi että Minea syntyi etuajassa. Pahinta mulle olisi joutua sairaalaan vuodelepoon pidemmäksi aikaa tai synnyttää liian aikaisilla viikoilla, puhumattakaan siitä ettei vauvalla olisi kaikki hyvin. Näitä on ihan turha murehtia etukäteen tiedän, mutta väistämättä välillä tulee mietittyä muitakin kuin onnellisia ajatuksia.
..on jo nyt alkanut närästämään. Viimeksikin sain syödä Rennietä mutta sen aika tuli vasta viimeisellä kuulla, tässä raskaudessa kaikki tuntuu tulevan huomattavasti aikaisemmin. Kenkien jalkaanlaitto ja kyykistelykin on alkanut jo tässä vaiheessa tuntumaan epämiellyttävältä – tilanne on varmaan kuukauden päästä jo täysin toivoton!
..maha on kasvanut suunnilleen samaa tahtia. Enää ei voi löysillä paidoilla peitellä kasvavaa mahaa, vaan se on vihdoin tullut kunnolla näkyviin. Mineasta maha oli maltillisesti vain edessä, takaa raskautta ei huomannut ollenkaan eikä edes loppuvaiheessa kävely muuttunut pingviinimäiseksi vaappumiseksi. Maltillista mahaa toivotaan tälläkin kertaa!
Hyvin paljon samanlaisia ajatuksia kuin minulla 🙂 Näitä sun raskauspostauksia on kiva lueskella 🙂
Mun mielestä on vähän absurdia, että raskaaksi tulemisen vaikeudesta, lapsettomuudesta ja raskauden ikävistä puolista voi huudella niin paljon kuin sielu sietää, mutta raskaaksi tulemisen helppous ja mukava raskausaika on tabu. Itselläkin on ollut se käsitys, että kaikki on kauheen vaikeeta, kipeää, hankalaa ja kurjaa, koska harva on hehkuttanut raskauteen liittyviä helppouksia. Toki sen ymmärtää, että asia voi joitain kirpaista, ei meidän onnellisuus ole keneltäkään toiselta pois.
Mä päätin, että en huolestu enää ikinä elämässä mistään etukäteen! Huolenaiheita toki on ja kehittyy aina pienessä mielessä ja worst case scenarioita, mutta kun saa tietää, että kaikki on optimaalisesti, niin tulee vähän hölmö olo, että mitäs minä turhaan murehdin. Ja tulee myös tuo haltioissaan-olo 🙂
Kiva jos tykkäät! Oonkin kuullut vähän huhuja että olis sullakin ajankohtaista :)..
Ja toi on niin totta! Tuntuu että katotaan melkein pahalla jos sulla ei oo jotain huonoa sanottavaa raskaudesta, vaan lillut onnenkuplassas samaan aikaan kun jollain toisella ei mene ihan niin hyvin. Mä ainakin ajattelen, että toisen epäonni ei millään tavalla vie mun onnea mihinkään, vaikka toista ymmärtäisinkin. Pitää sitä saada olla avoimesti onnellinen!
Itse en usko, että kovinkaan moni lapsettomuudesta tai keskenmenosta kärsivä ”huutelee ongelmiaan niin paljon, kuin sielu sietää”. Pikemminkin aihetta surraan yksin hiljaisuudessa. Olen iloinen niiden puolesta, keillä raskautuminen on ollut helppoa, mutta lapsettomuutta ja keskenmenon tuskaa ei voi ymmärtää, ennen kuin se osuu omalle kohdalle. En minäkään ymmärtänyt, ennen kuin koin sen itse. En pahoita mieltäni siitä, jos joku kertoo raskautuneensa nopeasti, ja totta kai pitääkin voida olla iloinen, mutta minusta on silti huomaavaista muistaa, että keskustelukumppanilla saattaa olla erilainen tilanne. Lapsen saamiseen liittyvät surut ovat todella yleisiä nykyään. Onnittelut kuitenkin helposta raskaudesta, on mahtavaa kun kaikki sujuu hyvin! 🙂
Ehdottomasti tulee huomioida keskustellessa se ettei raskaus aina suju tai onnistu helposti, tiedän sen läheisteni kokemuksista. Ite mietin ehkä lähinnä bloggaajia, blogeissa nimittäin harvoin näkee avautumisia onnesta, ennemminkin kerrotaan keskenmenoista ja epäonnesta. Ehkä se liittyy siihen, että vaikeuksien hetkellä tuki on tarpeen kun taas onnen jakamiseen ei välttämättä tarvitse ihmisiä ympärilleen.