ÄITI JUHLII

5 joulukuun, 2014

Kuvasin vielä jälkikäteen viime viikonlopun pikkujoulumekon, henkarissa vaate kun ei näytä ihan samalta kun päällä. Kuvista jälkikäteen katsottuna mietin olisiko mekon kuitenkin pitänyt olla aavistuksen pidempi, mutta toisaalta tykkäsin tästä niin paljon että se oli saatava. Erityinen plussa tälle Onlyn mekolle siitä, että se venyy sen verran että pystyin valita normikokoni, ja mekko jatkaa käytössä sitten raskauden jälkeenkin. Huomenna meillä olisi kavereiden tuparit ja oon vähän kahden vaiheilla laittaisinko saman asun sinnekin, vaihtoehdot alkaa nimittäin olla aika vähissä..

Ymmärrettävästi vähään aikaan ei ole tullut juhlittua niin kuin ennen raskautta, mutta en ole raskauden takia jättänyt menemättäkään yhtiinkään juhliin. Kotiin olen valunut siinä vaiheessa kun muu porukka on alkanut suunnitella baariin lähtöä, tai kun väsymys on yksinkertaisesti iskenyt täysillä päälle. Jotkut äitit jaksaa raahautua bileporukan mukana baariinkin asti, mutta mä en voisi kuvitella itteäni mahan kanssa pyörimässä känniääliöiden joukossa tai hytkymässä tanssilattialla.. Siitäkään huolimatta että mua voisi sanoa aikamoiseksi bilehileeksi, silloin joskus kun ollaan kaveriporukalla liikenteessä.

Ennen Mineaa mun tuli käytyä ulkona suht useinkin, kerran pari kuussa, mutta Minean syntymän jälkeen taisin olla ekaa kertaa kunnolla baarissa työporukan pikkujouluissa Minean ollessa about 10-kuukautinen, sen jälkeen tahti on koko ajan vaan hidastunut. Voisin kuvitella että kahden pienen lapsen äitinä sosiaalinen elämä yleensäkin tulee aluksi hiljentymään melko dramaattisesti – lähiseudun äitikavereita tapaan varmasti viikottain jatkossakin, mutta eri asia on kuinka sitä keksii aikaa mihinkään sen enempään. Voitte kaikki kauempana asuvat kaverit siis varautua siihen että ens vuoden puolella musta kuulee vieläkin harvemmin kun nykyään, mutta niin se vaan kaikilla tuntuu menevän, oli lapsia tai ei, että vanhempana omat menot vie ison osan arjesta eikä kavereihin tule pidettyä yhteyttä entiseen tapaan.

Muistan että Mineaa odottaessa kriiseilin aika usein siitä jos Niko kävi mun mielestä liian usein kavereittensa kanssa ulkona. Tuntui lähestulkoon siltä, ettei meiän perhe-elämästä tulisi yhtään mitään kun toinen ei muuta tapojaan samassa tahdissa kun mä. Äideiltä kaikki vaan menee niin paljon luonnollisemmin kun on pakotettu luopumaan entisenlaisesta elämästään sillä hetkellä kun saa tietää olevansa raskaana, mutta eihän se tietenkään miehelle ole ihan yhtä konkreettista samantien. Ehdittiin käydä varmaan aika montakin riitaa aiheesta, ihan turhaan tosin sillä Minean synnyttyä Nikonkin meneminen rauhoittui huomattavasti. Useamman keskustelun oon kyllä viime aikoinakin käynyt vielä lapsettomien kavereideni kanssa, jotka pohtii samoja ongelmia: voiko lapsesta vielä edes haaveilla ennen kun elämä on jo valmiiksi lapsen rutiineihin sopivaa vai onko oikein että vasta lapsen saaminen muuttaa elämäntyylin. Varmana se on helpompaa hormonihirviö-odottajalle, jos isä kulkee samoja polkuja odottajan kanssa jo heti alusta asti, mutta enpä huolisi turhia jos lapsi todella on molempien hartaasti toivoma. Vielä kertaakaan en ole omassa kaveripiirissäni kuullut vanhemmista jotka jatkaa bailaamista entiseen tapaan lapsesta huolimatta.

Miten teillä on nämä hommat menneet? Löytyykö sieltä sympatiaodottaja-isejä vai etenikö asiat omalla painollaan vähitellen? Nyt oon huomannut, että toisessa raskaudessa asioihin suhtautuu huomattavasti lungimmin ja sitä jo osaa luottaa monessakin suhteessa siihen, että asiat kyllä järjestyy. Eikä kaikkea voikaan niin ennalta suunnitella, vaikka keskusteluja kasvatuksesta ja tulevista toimintatavoista onkin kiva käydä. Sitä on kuitenkin jo sen verran fiksumpi että tietää, ettei puoletkaan niistä noin mä en sitten ainakaan tee lupauksista tule kuitenkaan pitämään – mitä sitä siis stressaamaan etukäteen 😀

P.S. Vielä muutama tunti aika osallistua Fredriksonin pipojen arvontaan TÄÄLLÄ!

YKSI ASU JA PARI RESEPTIÄ

27 marraskuun, 2014

Tietenkin ne viikonlopun lumet sitten suli melkein samantien pois, ja taas ollaan siinä pisteessä että voi palata kevyempiin takkeihin ja välikausivaatetukseen. Mä uskon että mulla tulee nää cittarin tyylibootsit olemaan jalassa tänä talvena joka tapauksessa melkein päivittäin, oli kelit sitten mitä vaan. Kaikenlaiset neuleetkin on niin mun juttu että lämpimämmät ilmat on siinä mielessä hyvä asia, kun ei jää paksummatkaan neuletakit käyttämättä. On nimittäin vähän hankala pukea villaista neuletta takin alle talvella ellei takki sitten oo paria kokoa liian iso. Eikä tän mahan kanssa todellakaan oo sitä pelkoa, että kaapissa pyörisi yhtään liian väljiä takkeja.

huivi, neule ja housut // H&M

laukku // Vila

kengät // Impuls

Raskausaikana on tullut nyt jumahdettua muutamaan housupariin ja aamuisin yleensä valitsen joko nämä harmaat jeggingsit tai mustat vahapintaiset housut. Ulkoillessa tietenkin turvaudun ihan loistaviksi osoittautuneisiin MamaMialta saatuihin raskaustoppiksiin, joita ilman en vaan yksinkertaisesti olisi pärjännyt! Alkujaan päätin että laitan raskausvaatteisiin mahdollisimman vähän rahaa, mutta taidan kuitenkin vielä katella löytyisikö jotkut kolmannet farkuntyyppiset housut arkikäyttöön. Eikä muuten oo mikään itsestäänselvyys että housut olisi istuvat ja mukavat päällä! Mun mustat äitiyshousut on nimittäin siinä rajoilla tekeekö niitä mieli jalkaansa laittaa jos tietää olevansa liikkeessä useamman tunnin..

Meillä kävi tänään aamulla Katja kyläilemässä tyttönsä kanssa, ja tein edellisenä päivänä daim-juustokakun hyytymään jääkaappiin. Kakusta tuli aika onnistunut kokeilu, vaikka mulla ei ollutkaan mitään reseptiä apuna, heittelin vaan sekaan vähän mitä kaapista sattui löytymään. Pohjaan murskasin yhden pötkön dominoita ja sekoitin noin 50g sulatettua voita. Täytteeseen laitoin 1dl kuohukermaa, purkin Flora vanillaa, puoli pakettia Philadelphia-tuorejuustoa ja vajaa purkillisen rahkaa. Sekaan vielä Daim-suklaalevy rouhittuna pieneksi ja 4 liivatelehteä. Aamulla lisäsin makua tuomaan yhden pötkön Daimia vielä kakun päälle.

Illemmalla syötiin ruokana kasvissosekeittoa, jonka kaveriksi sopi täydellisesti juustokierteet. Tääkin oli ekan kerran kokeilu, mutta tulee satavarmasti tehtyä vielä uudelleenkin. Ihan liian helppoa siihen nähden että maku on erinomainen!

JUUSTOKIERTEET

lehtitaikinalevyjä

2 kananmunaa

1 pussi punaista Emmentalia

suolaa ja pippuria

Taikinalevyt vaan pitkittäissuunnassa neljään osaan, kastelu muna-mausteseoksessa ja juustoraasteessa. Sitten pieni kierittely pötköille ja uuniin 10 minuutiksi 225 asteeseen. Oikeesti, voiko enää helpommaksi mennä!?

Jos mun kokkailut on tänään ja eilen onnistunut jopa yllättävänkin hyvin, niin muuten olikin sitten vähän epäonninen päivä.. Työmatkalla nimittäin toinen autoilija ajoi suoraan mun kylkeen kaistaa vaihtaessa joten auto on nyt pientä pintaremonttia vaille. Onneksi ei mikään iso juttu, mutta harmittavaa silti! Ollaan vielä viime viikot puhuttu autonvaihdosta ja nyt mies totesi ettei mulle mitään uutta autoa voi hommata kun koko ajan tuntuu sattuvan ja tapahtuvan :). Jollain automerkillä olis kuulema tarjolla erityispuskureilla vuorattu malli, ehkä se on se mun juttu!

SYKSYN KÄYTETYIMMÄT

18 marraskuun, 2014

Parasta tällä viikolla on ehdottomasti se, että mulla on aavistuksen kevyempi työviikkoa ja loppuviikolla on vielä tiedossa pari blogijuttua ja bloggaajakavereiden kanssa höpöttelyä. Täällä Jyväskylässä meillä bloggaajilla on aika minikokoiset piirit, mutta onhan se hieno juttu, että edes jotain tapahtuu välillä, ja yhteyttä tulee joka tapauksessa pidettyä viikoittain. Edelleenkin harmittaa se, että missaa niin monia kiinnostavia kutsutapahtumia Helsingissä, mutta katotaan nyt jos sitä vaikka äitiysloman alettua pääsisi käymään jollain pienellä minilomalla.. Viime kerrastahan meillä onkin Evelinan kanssa niin hyvät muistot (yeah right!) kun myöhästyttiin älyttömien ruuhkien takia noin puolella tunnilla.. Ja mehän muuten oltiin koko ajan jonotettu väärällä kaistalla, kun vieressä autot viuhtoi ongelmitta ohi. Maalaisidiootit isossa kaupungissako?

Mä vakavissani luulen että mun raskausmaha kasvaa vaiheittain, ja yhtenä aamuna sitä vaan yllättäen herää astetta isomman mahan kanssa. Viime viikolla tais taas olla tällainen kasvuvaihe, kun nyt on saanut kaappeja kaivella kuumeisesti että löytäisi jonkun aluspaidan joka ei jatkuvasti nouse mahan päältä. Yhtään t-paitaa en enää voi käyttää, vaikka oon aina kuvitellut ostavani muutenkin suht väljiä paitoja – väljyys alkaa kyllä jo saada ihan eri mittasuhteet tässä vaiheessa! Päätin sitten tänään että viime aikojen neuleostosten lisäksi mun on viikonloppuna suunnattava hamstraamaan trikoopaitoja, eikä yhtään huonompi juttu olisi paksumpi talvitakkikaan puistoilutarkoituksiin. En yhtään muista millä menin viime raskauden kylmimmät kelit, mutta se on varmaa ettei sitä reuhkaa oo säilötty varastoon odottamaan seuraavaa raskautta.

Mun onni on ollut lämmin alkutalvi, ja oikeastaan se että vielä on voinut vetää rotsi auki -meinigillä silloin kun liikkuu autolla paikasta toiseen. Nahkatakin päällensä pukemisesta ei muuten voisi haaveillakaan eikä kyllä taitaisi moni muukaan takeista mahtua. Mun ehdottomasti ominta tyyliä on yhdistää jotain vähän siistimpää (mitä ei tässä asussa ole sitten ripaustakaan :D) ja totaalisen rentoa niin että lopputulos on hyvässä tasapainossa. Ehkä liiankin usein tosin huomaan meneväni tällä täysrento-tyylillä, kun kotoa lähtiessä tulee aina niin kiire ettei välttämättä ehdi edes tukkaansa harjata. Se on muuten ihme juttu, että heti lapsen saatuani mulla meni kaikki aikataulut uusiksi ja nykyään tulee juostua viime tipassa tai pari minuuttia myöhässä joka paikkaan. Enää ei voi edes syyttää sitä, että Minean pukemisessa menisi niin kauan, vaan pahempi on se että luulee ehtivänsä vielä pari juttua, kunnes on jo auttamattomasti myöhässä.

Pakko on vielä mainostaa näitä biker bootseja, jotka tarttui mukaan markettireissulla ja siitä lähtien ne on kulkenut jalassa lähes joka päivä. Just sitä mulle tyypillistä tyyliä, rennot mutta yhdistyy kivasti siistimpäänkin kokonaisuuteen. Voisin jopa hurjastella joku päivä ja testata miten nämä kävisi paksun neuleen ja mekon tai hameen kanssa. Ja vinkkinä vielä teillekin, ei ollut hinnalla pilattu nämä cittarin kengät!

previous 1 2 3 4 5 6 next