Parasta Tampereella

Sen ihmeempiä suunnittelematta otimme eilen suunnan kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Oltiin jo jonkin aikaa suunniteltu yhdistettyä Muumimaailma+Tampere reissua, mutta nyt ainakin tältä erää Naantali sai vielä jäädä odottelemaan, ehtiihän tässä vielä halutessaan vaikka mihin!

Yhden yön pikavisiitti mun veljen luona näytti ehdottomasti Tampereen parhaat puolet! Säiden suhteen ei olisi paremmin voinut sattua ja aikaa oli ihan perus hengailuun, kun ei otettu mitään shoppailutavoitteita niin kuin yleensä ;D. Ajeltiin vasta tänään iltamyöhällä kotiin, joten ehdittiin hyvin vielä tämäkin päivä hyödyntää rauhassa puistoillen ja Tamperetta ihmetellen. Hyvänä ja edullisena aamupalapaikkana voin muuten suositella Siilinkarin kahvilaa keskustassa, saatiin nimittäin 8 eurolla mahat täyteen loistavaa sapuskaa! Yhtään kakkoseksi ei kyllä jäänyt Kaffilan tarjontakaan iltapäiväkahveilla ja italialaisella jäätelöllä. Miksei tällaisia löydy Jyväskylästä!?

tre1

tre3Eilen heti perille päästyä suunnattiin nälkäisinä Little Joe -ravintolalaivalle vetämään pizzat, ja parhaat sellaiset olikin, pitkään aikaan! Suuren suuri kiitos Annu Kuosmaselle viime postauksen vinkkauksesta!!

tre2

tre20 tre19 Pikku Kakkosen puistossa porukkaa riitti jo heti aamusta niin paljon että hyvä että sekaan mahtui.

tre18tre22

tre16 Enon kanssa kaloja tuijottelemassa Särkänniemessä. Eno taitaa Minealle olla kaikki kaikessa, kun enon messissä ei meinaa muita huomatakaan.. Nyt Minea vielä luulee, että mun veljen töissä on possujuna, puhuttiin sairaalalaitteista – pisteet taisi just nousta vielä entisestään!

tre14 tre12    tre21 tre5 tre8 Koiramaa oli kuin pieni kotieläinpuisto ja ihana pieni oma kylänsä. Minea meni pelotta silittelemään kaikkia eläimiä ja tunki vähän liiankin innokkaana sormiaan aidan raoista. Itkuunhan se lopulta päättyi, kun aasi nappasi sormista kiinni..

tre9 tre10 tre11Särkänniemessä saatiin kulumaan semmoiset kolme tuntia, ja enemmänkin olisi mennyt ellei paikka olisi alkanut sulkemaan oviaan. Minea ei vielä alle 100cm päässyt kuin kolmeen laitteeseen ilman aikuista, mutta ihan tarpeeksi tuntui possujuna, leppäkerttu, Angry Birds puisto ja Koiramäkikin olevan. Tampere-visiitti oli niin onnistunut, että taas jäi vähän haikea fiilis, kun meillä Jyväskylässä ei ole niin kivoja kahviloita, eloisaa toria, mielenkiintoisia pikkuputiikkeja, valtavasti puuhaa perheen pienimmillekin ja vaikka sun mitä.. Hyvä täälläkin on asua, mutta pakko antaa iso peukku Tampereelle!

Retkipäivä

Meidän poppoo kun kotiutui juhannuksen vietosta hyvissä ajoin jo lauantaina, ehdittiin eilen vielä tehdä kaikenlaista. Aamusta ei näyttänyt sateiselta, joten mieheni ehdotti että koukattaisi kaupan kautta ja lähdettäisi laavulle grillaamaan. Yritin netistä etsiskellä jotain kivaa luontopolkua tai vastaavaa, jonka varrelta löytyisi laavu, mutta eipä sellaista  ainakaan siihen hätään löytynyt. Sattuisko joku jyväskyläläinen tietämään hyvän paikan, ihan näin vastaisuuden varalle?

Siinä se mun mies menee, uudessa lempipaidassaan..miten olisikaan voitu ikinä pärjätä ilman tätä Netflixin mainoshupparia ;)!

Lopulta päädyttiin Halssilan hiihtomaan laavulle, ja vierestä lähti jonkinlainen luontopolkukin. Polulla nyt ei mitään perhosta, koppakuoriaista ja isoa kiveä ihmeempää ollut – tarpeeksi hurjaa Minean mielestä kuitenkin, koska puolet matkasta tyttöä sai kantaa sylissä. Kunnon eräjorma toi meidän mini muutenkin, kun polulle sojottavat havunoksat kuulema pisteli ihan kauheesti ja loikkiessaan polkua pitkin tyttö taisi kompastua vähintään jokatoiseen puunjuureen. Joka välissä muistettiin myös kysyä, koska niitä nakkeja grillataan tai voiko pillimehun jo juoda, mutta minkäs teet kun on selvästi perinyt äitinsä kärsivällisyyden.

Homma huipentui tietenkin kodalla grillaamiseen, nakkien, sämpylöiden ja keksien mutustamiseen. Mahtava ex tempore reissu, pienistä kitinöistä ja kalseasta säästä huolimatta, enkä voi muuta sanoa kuin että mulla on paras perhe! Molempien jutuille saa nauraa vähän väliä, ja mahtavaa on se, että Mineankin puhe on jo niin hyvää, että tytön kanssa voi höpöttää ihan kuin kenen tahansa aikuisenkin kanssa. Paitsi ettei aikuisten seurassa joudu sataa kertaa peräkkäin vastaamaan kysymyksiin kuten missä se kota on tai muutenkaan kuule huudahduksia kuin onko sulla köntsät housussa..tai no, kuulee sittenkin!

 

Vielä on lopuksi kysyttävä, sattuisiko joku teistä tietämään, millä ohjelmalla netissä pääsee tekemään niitä kovassa huudossa olevia kuvia, joissa ihmisen pää on korvattu eläimellä? Muhun iski kova tauluinnostus ja muutaman ”blogitaulun” hommaamisen lisäksi voisin tehdä meidän perheestä jonkun hauskan kollaasin eläimenpäillä..

Hyvää uutta viikkoa, etenkin niille jotka vielä raataa työmaalla!

Kesän parasta aikaa?

Onko tää nyt sitä Suomen kesän parhaimmistoa? Suurin osa kukistakin taitaa olla jo kukkinut ja tästä eteenpäin päivä sen kun lyhenee, en kyllä kestä jos kesät on nykyään aina tällaisia! Juhannus ei ainakaan näyttänyt niitä parhaita puoliaan Lahden seudulla, kun vettä tuli suurin osa ajasta, ja muutenkin oli niin kylmä että toppatakit oli enemmän kuin tarpeen. Onneksi edes eilen päivällä pilkisteli aurinko parin tunnin ajan, ja silloin siitä revittiinkin kaikki ilo irti pelaamalla pihalla futista.

Lounaspannaria Hunajaista Riikan ohjeella, taivaallisen hyvää yhtään liioittelematta!

 Koska säätiedotuksetkin oli luvanneet huonoja kelejä juhannukselle, ei meitä oikein innostanut ajatus mökkeilystä, tai mistään muustakaan sen ihmeemmästä. Lähdettiin mieheni vanhempien luo ”landelle” miehen veljen perheen kanssa ja tänään tultiin kotiin meiän mökin kautta, ihan huippureissu sellaisenaan. Tänä juhannuksena pääosassa meillä oli ihan ehdottomasti ruoka, sillä oltiin varmaan koko jengi koko ajan joko tekemässä tai syömässä jotain. Pannariakin tuli tehtyä kahteen kertaan ja kotimatkalla vedettiin vielä huoltsikan seisovan pöydän kautta. Äh, mikä ruokaähky!

 Kokkoa ei poltettu, mutta tää jättimäinen muurahaiskeko vähän kuin paikkas asiaa 😀 Muistaako joku lapsuudesta niitä kirpeitä keppejä, jotka vietiin muurahaispesään pissittäviksi? Haha, tekeeköhän kukaan enää niin nykyään!?

Maailman söpöin mutrusuu tämä kaverin pieni 1-vuotias!

Vaikka reissussa on aina kivaa, on paras hetki kuitenkin se kun on päässyt takaisin kotiin, laukut on purettu ja pesukone pyörittää ekaa vaatepinoa. Kait mä loppujen lopuksi olen aika kotihiiri, sillä ei oo oman sängyn voittanutta ja oman perheen seura riittää mulle. Joko te muut olette palailleet reissusta? Ja suosiko säät missään päin Suomea?